 |
| Best of the Best väkeä ♥ |
Messariviikonloppuun mahtui tietysti rotukehien lisäksi myös rutkasti Junior Handleria ja mahtavia ihmisiä kuten yläpuolelta sen näkee (; Heti perjantaina oli edessä Best of the Best-kisa, joka on siis piirinmestareille järjestetty kutsukilpailu. Jo Jyväskylässä lupasin Roosan Sadulle kisakaveriksi jos neidillä kisaaminen houkuttelisi. No, niin sovittiin että parivaljakko kisaa uudelleen yhdessä BOTB-kehässä ja näinhän kävi.
 |
| Satu ja Roosa BOTB-kehässä © Sanna E |
Kisapaikalle saavuttiin Rutun kanssa junalla, joskin ihan yksin ei tarvinnut selviytyä ulos asti, kun Kassu ja Sanna auttoivat kamojen kanssa. Isompi ongelma olikin löytää Pasilan asemalta oikea ovi halliin. Perille kuitenkin päästiin ja paikanpäältä löytyi Satu ja kaikki muut tutut turjakkeet ♥ Kävi vaan niin hullusti ettei kumpikaan meistä, ei Satu enkä minä, ollut ottanut Roosalle mitään namia mukaan. Rutu varmaan oli vain tyytyväinen tähän, sillä Saralta saatujen lihapullien jälkeen koko poppoo haisi lihapullalle. BOTB:n tuomaroi norfolkkien sunnuntain rotukehätuomari Juha Palosaari.
Ihan ei parivaljakon suoritus mennyt putkeen, kun taisi kyseinen kisa nostaa jänskätysmittareita? (: Hihnan nostaminen ja namin näyttö kun vaikuttavat Roosan esiintymiseen aikalailla ja unohtuessaan saattaa naisenalku laittautua kunnon rikkaimuriksi. Pöydällä Roo seisoi kuitenkin varsin edustavasti ja pöytäsuoritus meni huimasti paremmin kuin J-kylässä tapahtuneet treenit mitä ehdin kattoa. Roo ei myöskään ollut pahemmin moksissaan kaulasta nostamisesta, vähän alkoi täristä mutta siinä vaiheessa ei enää kauaa pöydällä oltukkaan. Tota kaulasta nostelua oon ite tottunut ton koiran kanssa välttämään, mutta Satu kun touhuaa enemmän noiden puudeleitten kanssa niin taisivat jänskätyksessä refleksit viedä voiton. Seisotukset ja liikkeet menivät hihnan ollessa oikein kuitenkin hienosti vaikka suoritus aika pikavisiitiksi jäikin (: Oon silti ylpeä tytöistä, ei se hirveen helppoo oo vaihtaa puudeleista folkkeihin, tai ainakanaan toisin päin se ei ole helppoa. Terkuin, epätoivoinen puudelijunnuilija Tampere KVsta.
Kisan seuraaminen oli kerrassaan mahtia ja tulipa siinä laulaa hymistyä parit Abbatkin kun niitä siinä lähes kotoisasti soi taustalla. Sijoittuneet tekivät hienoa työtä ja kuten sanottu, tuli nähtyä mahtavia ihmisiä♥ Ja tapasinpa oikein rakkauspakkaus putkenkin kun kuvailin kehää Sadun 85 millisellä. Mutta miksi mun lompakko ja pankkitili ovat yhteistuumin päättäneet alkaa sairastamaan anoreksiaa?
Perjantaina sitten hilppastiin Tarjalle ja lenkkeilyn jälkeen ryhdyttiin odottelemaan lauantaina, ja sitä vihoviimeistä JH-kisaa melkoisen kauhunsekaisin tuntein.
Ja aamulla Telman rotukehän jälkeen oli aika tajuta se että, tän jälkeen ei Suomessa JH-kehät kutsuisi. Fiilis oli kuitenkin hyvä, kunnes iski hihnapaniikki. Olin jo jonkin aikaa hääräillyt Roosan snake ja resco stressileluina näyttelypaikalla ja ohimennen sitten hukannut kyseisen rakkaan setin. Niinhän sitten taas taisin käydä vähän ylikierroksilla sitä etsiessäni ja loppujenlopuksin hinha löytyi kennelliiton nuorisoständiltä. Ja hyvä että löytyikin, olis käyny anorektiselle kukkarolle.
Nuorempien viiden parhaan löydyttyä otti ruotsalainen tuomari Rickard Hagström kehään reilu 40 vanhempaa Junior Handleria. Itse heiluin taassen niillä keskivaiheilla porukkaa, mutta ryhmien jaon jälkeen päädyttiin ensimmäiseen settiin ja jäätiin täten kehään.
Tiivistettynä sitä voisi sanoa Roon hohtaneen ja ällistyttäneen tuossa messarin kisassa. Koko kehän ajan se jaksoi näyttää itsestään jotain, mitä en olisi uskonut. Pieniä juttuja, jotka meinasivat tosi paljon mulle ♥ Yhdessä liikkuessa Roosa lähti suuremmitta tsempeittä edelle, etenkin joissakin kohdissa ihanan suurta kehää. Yksilöarvostelu jännitti pöydän takia aikalailla, vaikka kyseistä härpäkettä treenailtiinkin kotona ahkeraan. Silti vahinkona tapahtunut kaulasta nostaminen edellisenä päivänä sai vähän mun "Jos sitä alkaakin taas ällöttään niinkun sillon Tampereella"-paniikkia pintaan.
Yksilöarvostelu meni mielestäni hyvin. Roo yllätti pöydällä, seisoi paria jalkojen siirtelyä lukuunottamatta paikallaan, ei tärissyt vaikka nojasikin tyylilleen uskollisesti kädelle. Pätevin ♥ Tuomari kokeili koiran todella tarkkaan, eikä Roo siitä tuntunut mitään korvaansa hätkäyttävän. Yksilöliikkeinä olivat edestakaisin ja kolmio, ainakin näin Thaimaan lämmön pehmittämillä aivoillani. Liikkeiden jälkeen Hagström pyysi näyttämään hampaat maasta ja taas tuntui etten saanut nakkisormiani piiloon. Röhvä vähän ihmetteli sitä maassa suuhun kurkkimista, mutta tulipahan nähtyä ettei sekään ollut mahdottomuus tuolle "jäämitähähtapahtu?"-folkille :)
Kaikkien muiden täsmällisten yksilöarvosteluiden jälkeen pari kierrosta vielä ympäri ja seisottelua, kunnes jatkoon päässeet ja tippuneet käteltiin tuloksen kertomisen yhteydessä. Ja me saatiin vielä Roon kanssa jatkaa! Hetkeksi pikkuämmä häkkiin ja muiden kehiä katsomaan, taidettiin siinä välissä syödäkkin.
Sitten jatkoonpäässeidän 20 sekaan, joihin kuuluminen oli aivan mahtava tunne. Välillä jo ryhmän kanssa yksilöarvosteluja odotellessa oli itku lähellä, kun Roo niin pursusi virtaa siinä kehässä ja aina kun jäätiin vain istuskelemaan aidan viereen, iski pieni punainen etuosansa syliin ja pällisteli kun mitään ei muka tehty. Silti siinä vain hengiteltiin syvään vaikka vähän alkoi välillä vetiseksi mennä näkökenttä. Piti päättää että sitä itkettäisiin sitten myöhemmin enenemmän (;
Jatkoon päässeiden kesken teetätettiin T tai L, itsellemme osui jälkimmäinen. Koitin napsia kiintopisteitä sieltä sun täältä, ja omasta mielestäni kuvio onnistui ihan mukavasti :) Jatkoon päässeiden kymmenen joukkoon ei kuitenkaan päästy, vaikka pitkään tuomari viimeisten kolmen edessä seisokeli, vaikka jo 10 jatkossa olikin. Tuomari meinaan etukäteen ilmoitti nappaavansa kymmenen jatkoon ja pariin kertaan hän ne laskikin ennen viimeisten kolmen ulos kättelyä.
Olo oli kehän jälkeen kuitenkin huikea. Miten Roosa osasi taas olla niin mahtava, niin oikeassa tilanteessa? ♥
Sunnuntaina edessä finaali ja fiilis sitä katsoessa sanoinkuvaamaton. Vaikka jo edellisvuonna olin katsomassa finaalia, ei sitä voi mitenkään verrata tämänkertaiseen. Kaikki kasvot olivat tuttuja, seassa ihmisiä joita ei tule koskaan unohtamaan ja joiden menestyksen puolesta itkeä♥ Oli hullua kiljua, taputtaa ja tömistää siellä yleisössä kuin mikäkin epävireinen rytmiorkesteri ja itkeä sen jälkeen kaikkien ihmisten puolesta. Onnea kaikille hienoista suorituksista ja kiitokset mahtavasta kisasta ♥
Suuri kiitos koko messari viikonlopusta kuuluu kuitenkin jok'ikiselle osalliselle, ens vuonna uusiks? (; Mä hautaudun kuitenkin vielä hotellin peiton alle ja toivon ettei huomessa täällä Krabilla sataisi niin paljon kuin ennusteet sanovat.
Ihan ei parivaljakon suoritus mennyt putkeen, kun taisi kyseinen kisa nostaa jänskätysmittareita? (: Hihnan nostaminen ja namin näyttö kun vaikuttavat Roosan esiintymiseen aikalailla ja unohtuessaan saattaa naisenalku laittautua kunnon rikkaimuriksi. Pöydällä Roo seisoi kuitenkin varsin edustavasti ja pöytäsuoritus meni huimasti paremmin kuin J-kylässä tapahtuneet treenit mitä ehdin kattoa. Roo ei myöskään ollut pahemmin moksissaan kaulasta nostamisesta, vähän alkoi täristä mutta siinä vaiheessa ei enää kauaa pöydällä oltukkaan. Tota kaulasta nostelua oon ite tottunut ton koiran kanssa välttämään, mutta Satu kun touhuaa enemmän noiden puudeleitten kanssa niin taisivat jänskätyksessä refleksit viedä voiton. Seisotukset ja liikkeet menivät hihnan ollessa oikein kuitenkin hienosti vaikka suoritus aika pikavisiitiksi jäikin (: Oon silti ylpeä tytöistä, ei se hirveen helppoo oo vaihtaa puudeleista folkkeihin, tai ainakanaan toisin päin se ei ole helppoa. Terkuin, epätoivoinen puudelijunnuilija Tampere KVsta.
 |
| © Sanna E |
Kisan seuraaminen oli kerrassaan mahtia ja tulipa siinä laulaa hymistyä parit Abbatkin kun niitä siinä lähes kotoisasti soi taustalla. Sijoittuneet tekivät hienoa työtä ja kuten sanottu, tuli nähtyä mahtavia ihmisiä♥ Ja tapasinpa oikein rakkauspakkaus putkenkin kun kuvailin kehää Sadun 85 millisellä. Mutta miksi mun lompakko ja pankkitili ovat yhteistuumin päättäneet alkaa sairastamaan anoreksiaa?
Perjantaina sitten hilppastiin Tarjalle ja lenkkeilyn jälkeen ryhdyttiin odottelemaan lauantaina, ja sitä vihoviimeistä JH-kisaa melkoisen kauhunsekaisin tuntein.
 |
| © tipsuttajat.galleria.fi |
Nuorempien viiden parhaan löydyttyä otti ruotsalainen tuomari Rickard Hagström kehään reilu 40 vanhempaa Junior Handleria. Itse heiluin taassen niillä keskivaiheilla porukkaa, mutta ryhmien jaon jälkeen päädyttiin ensimmäiseen settiin ja jäätiin täten kehään.
Tiivistettynä sitä voisi sanoa Roon hohtaneen ja ällistyttäneen tuossa messarin kisassa. Koko kehän ajan se jaksoi näyttää itsestään jotain, mitä en olisi uskonut. Pieniä juttuja, jotka meinasivat tosi paljon mulle ♥ Yhdessä liikkuessa Roosa lähti suuremmitta tsempeittä edelle, etenkin joissakin kohdissa ihanan suurta kehää. Yksilöarvostelu jännitti pöydän takia aikalailla, vaikka kyseistä härpäkettä treenailtiinkin kotona ahkeraan. Silti vahinkona tapahtunut kaulasta nostaminen edellisenä päivänä sai vähän mun "Jos sitä alkaakin taas ällöttään niinkun sillon Tampereella"-paniikkia pintaan.
 |
| Handleri vakavana, koiraeläin hienona ♥ © tipsuttajat.galleria.fi |
 |
| © tipsuttajat.galleria.fi |
Sitten jatkoonpäässeidän 20 sekaan, joihin kuuluminen oli aivan mahtava tunne. Välillä jo ryhmän kanssa yksilöarvosteluja odotellessa oli itku lähellä, kun Roo niin pursusi virtaa siinä kehässä ja aina kun jäätiin vain istuskelemaan aidan viereen, iski pieni punainen etuosansa syliin ja pällisteli kun mitään ei muka tehty. Silti siinä vain hengiteltiin syvään vaikka vähän alkoi välillä vetiseksi mennä näkökenttä. Piti päättää että sitä itkettäisiin sitten myöhemmin enenemmän (;
Jatkoon päässeiden kesken teetätettiin T tai L, itsellemme osui jälkimmäinen. Koitin napsia kiintopisteitä sieltä sun täältä, ja omasta mielestäni kuvio onnistui ihan mukavasti :) Jatkoon päässeiden kymmenen joukkoon ei kuitenkaan päästy, vaikka pitkään tuomari viimeisten kolmen edessä seisokeli, vaikka jo 10 jatkossa olikin. Tuomari meinaan etukäteen ilmoitti nappaavansa kymmenen jatkoon ja pariin kertaan hän ne laskikin ennen viimeisten kolmen ulos kättelyä.
Olo oli kehän jälkeen kuitenkin huikea. Miten Roosa osasi taas olla niin mahtava, niin oikeassa tilanteessa? ♥
Sunnuntaina edessä finaali ja fiilis sitä katsoessa sanoinkuvaamaton. Vaikka jo edellisvuonna olin katsomassa finaalia, ei sitä voi mitenkään verrata tämänkertaiseen. Kaikki kasvot olivat tuttuja, seassa ihmisiä joita ei tule koskaan unohtamaan ja joiden menestyksen puolesta itkeä♥ Oli hullua kiljua, taputtaa ja tömistää siellä yleisössä kuin mikäkin epävireinen rytmiorkesteri ja itkeä sen jälkeen kaikkien ihmisten puolesta. Onnea kaikille hienoista suorituksista ja kiitokset mahtavasta kisasta ♥
Suuri kiitos koko messari viikonlopusta kuuluu kuitenkin jok'ikiselle osalliselle, ens vuonna uusiks? (; Mä hautaudun kuitenkin vielä hotellin peiton alle ja toivon ettei huomessa täällä Krabilla sataisi niin paljon kuin ennusteet sanovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti