Tyhjä päivitys.

The Other Tribe - Skirts

Rääkkään itteeni noilla kesäsillä biiseillä. Saamarin syksy. Ainoona positiivisena se tuo taas sisänäyttelyt ja hallitreenien ison plussan siitä, ettei esteitä tarvitse raahata kontista. Kai niitä muitakin riemastuttavia asioita ois jos jaksaisi miettiä, mutta nyt lyö pää tyhjää. Kun on ne kirjotuksetkin vielä.

Tällä viikolla ei olla edes treenattu, koska meidän kentällä oli sirkus ja eilen ajoin tunnin suuntaansa Kassun koululle laittamaan kärsineen pumpulipäisen hiuspehkon uuteen kuosiin. Ja uuteen kuosiin se menikin ja viettelen tässä "pienenpientä" tottumisaikaa.. Kisavideoilla tulee siis varmaan näkymään varsin erilainen ponnari tai muu viritelmä.

Mutta meillä elellään varsin rennosti (ja omassa nurkassa tietysti) vaikkakin odottavasti. Iineksellä on on nyt vuorokausia takana astutuksesta 52, eli kauaa mamman ei tarvitse enää kantaa paisuvaa vatsaa mukanaan. Pariin otteeseen on masua mittailtu ja nauhamitta väläyttelee lukemia 57cm pintaan. Ultrassahan näkyi se kaksi ja oon päättänyt ajatella asenteella "pessimisti ei pety". Viimeksikin Nunu oli hurjan iso, muttei sieltä tullut kuin kaksi (kultakimpaletta ♥), joten vaikka sitä kuinka ollaan katottu kilon pintaan lihonutta rouvaa epätasaisesti pulskistuneeksi tai muuten vain isoksi niin pitäydyn tässä kahdessa. Ne siellä on ainakin nähty ihan omin silmin. Oon vaan huomannu ettei pessimismi oo yhtään mun juttu tässä asiassa, vaikka joskus oonkin melko hyvä siinä!

Viime viikolla onneksi oltiin treenailemassa. Näin pitkän ajan päästä en kuitenkaan muista muuta, kuin Wilman onnistuneet, joskin ei niin selvät putki-A erottelut (oikein joka kerta wihihii!!) Lisäksi pikkuneiti lähti irtoamaan oikein hienosti renkaalle ja muutenkin eteneminen radalla oli vallan mainiota. Tykkäsin ♥ Ruhvelon treeneissäkin saatiin kakun lisäksi mukavat nollat radalta ja taitaa uusi namihärpäkelelu todella toimia! Puomin kontakteissa taas on tullut takapakkia ja urakalla. Melkoista kytiskelyä ja paikka on hakusessa. Palataan siis uudestaan naksutteleen portaita ja kaikkee mitä keksitään ja tietysti puomilla kanssa.

Tuohon yläkuvaan vielä jos palaisi niin en totisesti ole varma söikö Telma tuon tuolinjalan vai kuka se oli, muistelisin kyllä että Tepunderilla on hampaansa kirjaimellisesti pelissä tässä hommassa. Säästin neidin kuitenkin "kunnon" dogshamingilta ja jätin lappusen kirjoittamatta. Naurakaa ja nauttikaa :D Erityisen helpottavia noi on just omaan nilkkaan osuneiden tuhotöiden jäljiltä.