Kisakertomus: tälläkertaa kuvin

Kolmijalkainen agilitynorfolkki kyttää, kyttää ja kyttää..

Ja kyllä sitä videotakin tulee, mutta jälkiläteen. Oon nimittäin viettämässä kesälomia mökillä ja käytössä tosiaan on nyt pikkuläppärin piuhan katkettua (kiitos siitä Telma) iso könstikäsläppäri, joka ei huomannut videokameraa ollenkaan, vaikka sen törkkäsi mihin tahansa USB-kohtaan. Murmur. Onneksi kuitenkin nettiyhteys toimii niin saadaan blogikin päivitettyä, vaikkakin hienosti ajasta jäljessä. Mutta parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaa, ja pahempiakin lagaamisia on blogissamme tavattu!

Meidän radan moment of truth.

Osallistuttiin siis vain agiradalle, koska hypärinolla tuli napattua viime kisoissa noin 9 kuukautta sitten ATT-areenalla. Radan tuomaroi Kari Jalonen.
Rataantutustumisessa eniten huomiota kiinnitti kepit, sinne vienti ja sieltä haku. Osoittauduin taas erilaiseksi nuoreksi minien keskuudessa, ohjaamalla kepit eri puolelta, mutta makseissa kyseistä ohjausta näkyikin sitten jo enemmän. Meille sen kuitenkin arvelin toimivan, sillä me ei tappijaloilla paljoa viitsitä kerätä ylimääräisiä sekunteja, ja R on viimeaikoina kestänyt edistystä kepeillä hyvin.
Toinen pulman paikka rataantutustumisenssa oli A:n jälkeinen suunnanvaihdos, mutta ei sitä radalla voinut enään ongelmaksi kutsua, hyvin nimittäin meni!

Roon rentoa menoa puomilla.

Starttiinkin olen tyytyväinen, vaikka tulokseksi tulikin HYL. Roosaan sai kunnon innostukset ennen lähtöä kun leikittiin Saran antamalla nakilla. Leluhan ei kiinnosta muuta kuin harvoissa tapauksissa harvoina päivinä, joten me leikitään ruualla. Siinä hötäkässä sainkin reiän etusormeen ja peukaloon, mutta näitähän sattuu kun koira on ahnepossu.
Lähdössä Roosa pysyi hyvin, mikä nyt ei ole järin yllättävää. Myös alun kolme estettä sujuivat sulavasti ja vauhdilla. Vauhti tuli huomattua myös kepeillä kun en rauhoittanut, enkä käskyttänyt selvästi joten rouva R haki toiseen väliin. Korjattiin ja lopussa otin koiran liian nopsasti matkaan keppien toiselta puolelta ja viimeinen keppi jäi kiertämättä. Tilanne selkenee sitten paremmin kun näette videon, mutta se on todella pienestä kiinni. R on jo lähtemässä pujotelemaan sitä vikaa väliä, kun sieppaan sen mukaan. No, joskus olen ajoissa... liiankin ajoissa...
Loppurata oli kuitenkin sujuvaa ja reipasta menoa. Muuri ja yksi rima kolahtivat, koska kehuin päällä, muuten kaikki 30cm rimat pysyivät hyvin ylhäällä. Kontakteille ei tullut kunnon stoppia, mutta ei se ylikään hypännyt, eli idea oli olemassa. Enkä varmaan taaskaan käskyttänyt tarpeeksi.
Mutta hyvä fiilis jäi kisoista!