Sinne, tänne ja takaisin osa 3/3

flättäilyä lauantaina
© Saija Koivula

Ja juttu jatkuu. Kun Viron reissusta selvittiin, oli suuntana Helsinki ja Eukanuba Open Show, sekä Summer Show. Molempinä päivinä olin töissä, sekä junnuilemassa ja Roosa piipahti myös lainakoirana lauantaina. (:

Perjantai oli päivänä rento, vaikka helle pisti päälle. Kyseinen lämpötila ja auringonpaiste aiheuttivatkin lisäharmia kun eräs koira sai lämpöhalvauksen. Onneksi kuitenkin osattiin etsiä pienestä väkijoukosta eläinlääkäri ja kaveri saatiin myöhemmin klinikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Perjantaina kisakaverina oli Roosa, eli meno oli aika vakiota. Maata piti haistella nyt hirmuisesti ja pöytä oli aika tönkkö. Purennan näyttäminen meni kuitenkin hyvin, ja lopputulokseksi kolmesta vanhemmasta toiseksi. Alan vaan varmistuun kokoajan siitä, että toi pöytäily vaatii treenejä. Miks en vaan saa itteeni niskasta kiinni ja harpottua ulos treenaamaan? Kai se on se surullisen kuuluisa laiskuus taas syypää.

Mutta pikakelausperjantain jälkeen lauantaihin, joka oli jo pelkän lipun- ja luettelomyynnin kannalta paljon vauhdikkaampi päivä, mutta kivaa oli! Kaksieuroiset oli kovaa huutoa ja seura mukavaa, joten ei mitään valittamista näissä talkoissa. Lisäksi tuli pengottua pystejä pahveista ja muoveista, harvoin stulee noin moneen RYP-pystyyn saman päivän ainaka koskettua. Tuon pystiparaatin jälkeen pitikin alkaa hääräämään Junior Handler juttuja, joten haettiin Junin kanssa koirat kamoineen ja raahattiin ne Vilma telttaan, jossa pysyivät sitten varjossa. Roosa tosiaan toimi Junille lainakoirana nuoremmissa, eli vielä oli pidettävänä pikainen "Näin toimii ernunorfolkkini Roosa"-koulu. Homma tuntui sujuvan, joten laitettiin R häkkiin, kun lähdin itse juoksentelemaan folkkikehän laidalle tapaamaan Jaanaa, jolla oli mukanaan sileäkarvainen noutaja uros Heilurihännän Incredible Me "Matti". Ohjeistuksen jälkeen suunnattiin sitten kehän reunalle jännittämään nuorempia!

Pienisuuri huippupari: Juni ja Roosa
© Vilma Helle

Alkuun kauhistelin kehän laidalla kuinka Roon nenä haki aikalailla maahan, mutta onneksi tuo ongelma häippäsi parivaljakon kanssa nopeasti pois. Pöytä oli jälleen Roosalle hönttäilypaikka, ja neiti oli kuulemma aikalailla löllötellyt. Tuomari Arne Foss, Norjasta kuitenkin piti tytöistä ja nappasi heidät viiden parhaan joukkoon ja lopulta viidensiksi! Nettisivuilla tulokset tuntuvat olevan päin honkia, mutta onnea vielä Juni, veditte mahtavasti ja tervetuloa ottamaan vaan Roosa jatkossakin kehiin (; Neitihän meinaan lähti painamaan Junin kanssa hihna piukalla edelle! Itselläni, kuten kuulemma myös itse handlerillä, oli leuka loksahtanut, mutta äkkiäkös tollaisen torvelon kanssa hämmentynyt naama muuttuu virnuiluksi. Roosa kun osaa olla vähän läppä :D


Mutta sitten alkoivat vanhemmat. Heti alkuun tuli pieni probleema Matin kanssa, koska namit kiinnostivat silloin tällöin ja lelu sai miehen loikkimaan ja pomppimaan niin suurenmoisen onnellisena. Koitin kuitenkin pitää herran namilla kokoajan, ja oltiin vähän mussunmussun. Mutta hyviä hetkiä tuli, ja oli hienoa olla haastavamman tapauksen kanssa kehässä. Kun siinä sai onnistumisia aikaan saattoi itseensä olla toden teolla tyytyväinen. 


Yksilöarvostelussa sain Masan seisomaan suhteellisen hyvin, mitä nyt vähän jalat siirtyilivät, mutta ymmärrettäväähän se on kun Masa oli aivan uusi tuttavuus ja nuori reipas mies :D Kolmion kanssa jouduin vähän tuskailemaan kun kehä oli niin pitkä ja kapea, mutta eiköhän siitäkin selvitty. Tuomari otti jatkoon vain viisi sijoittujaa, joiden joukkoo ei päästy kovatasoisessa kisassa, mutta oon tosi ylpeä tuohon suoritukseen. Kehän jälkeen äiti laittoi mut jälleen juoksemiskouluun, kun en lainkaan hallinnut mun ulkokättä, en mennyt tarpeeksi nopeasti ja mitä kaikkea. No, toivotaan että PHKP-leirillä saan treeniä myös tähän juoksemishommaan (:

Kyllä se hihna taitaa sieltä korvan takaa tulla, liikkeelle lähdössä silmät kiinni :D
©Mikko Marttinen

Mutta kylliksi en voi Kirsi ja Jaana teitä kiittää tästä kokemuksesta, joskus tulevaisuudessakin tulen varmaan flätillä kisaamaan, ehkä vaan eri koiralla. Sen näkee sitten tulevaisuudessa (;
Kehien jälkeen jäätiin vielä purkamaan Roosan virtapiikkiä ja neitiä testasikin usea junnu ja pääsipä neiti vielä Nean kanssa pikkuruiseen junnukisaan edustamaan, siellä alkoikin väkkärää jo väsyttämään ja lähdettiin suuntaamaan kohti Pälkänettä.

Sunnuntaina sitten jälleen uuteen rotuun tutustumaan Jenkkien erkkariin, joka järjestettiin Kangasalla. Ja kun kotikonnuilla tapahtuu jotain, niin pitäähän sinne mennä! Katin kanssa sovittiin silloin kun oltiin Fannin ja Kasperin kanssa näyttelytreeneissä, että voisin kisata jollain hänen vanhuksistaan. Hihnan käteen päätyi musta narttu Milja, pidemmin sanottuna Frosty Kiss' Comeback In Black, jolle ikää on kertynyt hienot 10 vuotta.


Kehään mennessä Milja oli juuri reippaillut vetskuissa ja PN-kehässä, joten suurin puhti oli ehkä jo mennyt. Lisäksi nameista huolimatta oltiin ehkä vähän mamman perään, mutta hommat sujuivat silti hyvin. Jälkikäteen olen vaan kuvista huomannut, että terrierihandleri on ollut vauhdissa, koska häntä tuntuu nousevan kuvissa vähän turhankin pystyyn. Päästiin kuitenkin sijoittumaan ja loppujenlopuksi sijoitus oli JH3! Kiitos vielä huimasti Kati (:

©minttusuklaa.kuvat.fi

Ja nyt saatiin myös valmiiksi tämä venynyt, ja viivästynyt, blogipäivitysten sarja. Huhhuh..