Näteillä tytöillä ei nokka tutise! + Treen ryhmis

Eli kennel Karloon ylpeänä esittää ♥

FI MVA Karloon Almosa "Kerttu"

Kertusta tuli siis ensimmäinen Karloon muotovaliokasvatti, kun ikämittari näytti 2 vuotta ja 6 päivää. Kauaa neidillä ei siis nokka tuhissut valioitumismatkalla ja sertejäkin kertyi neljä. Onnea vielä Jaana ja Outi ja tietenkin pitää kiittää äidin kanssa kasvattajina tytön kehässä pöyrittämisestä.
Kertun sertit:

20.2.2011 Tuusniemi, tuomari Marja Talvitie
28.5.2011 Varkaus, tuomari Andrew Brace Iso-Britannia
11.6.2011 Pieksämäki, tuomari Arja Koskelo
17.9.2011 Savitaipale, tuomari Marjo Nygård

© Katriina M

Sitten Tampereen ryhmänäyttelyyn, jossa kävin esittämässä Lauran kiinanharjakoirauroksen nimeltään Hundred Acres Dream You Feidhlim, tutummin David. Parina iltana kävin äijää treenaamassa, kerran meidän kotipihalla ja vielä perjantaina Lauralla. Noina private-treeneihetkinä hommat sujuivat oikein mallikkaasti, mutta itse näyttelypaikalla herra Hormonirulla, kuten Laura kutsuu, alkoikin keskittymään kaikkiin niihin ihaniin naisiin joita ympärillä pyöri. Mutta urokset on aina uroksia, se pitää muistaa vaikka oonkin tällänen narttutalouden asukas.

Ruohopolvi ja nakuherra
© Katriina M

Ennen kehää tehty treeni oli sen sortin haahuilua, että alkoi jo vallan hirvittää mitä itse kehästä tulisi. Kuitenkin iskettiin lihapullaa nyppinyt koira häkkiin, ja päätettiin napata se sieltä parahiksi ennen kehää, että harjaillaan se karva mitä koirasta löytyi. Kehässä Daven kiinnostuksen herätti takana äännellyt puuteriherra, mutta yhteystyö meni kuitenkin jo paljon paremmin. Ehkä mun pään sisäiset "rauhotu, rauhotu, rauhotu nyt prkl rauhotu"-sessiot teetti jonkinasteista tulosta.

©Katriina M

Pöydällä hommat meni ihan kivasti, Dave jonkinverran väisti tuomaria kun silmiä katseltiin, muuten ihan nätisti. Liikkeiden jälkeen taisi herra jopa vähän ottaa kontaktia. Punainen nauha käteen, joten jatkettiin kilpailuluokkaan. AVO-uroksia kilpailuluokassa oli viisi kipaletta. Tässä kehässä ukkeli jaksoi välillä ihan oikeasti seistä, kuten ylhäältäkin näkyy. Noi hetket oli ihan mahtavia. Onhan sekin jotain, jos saa yhteen kehään kaksi 5 sekuntia kestävää pätkää, joissa kaikki sujuu melkein kuin treeneissä. Dave asetteli etujalkojaan kuin hihnalla pyysi jne. Sijoituksia valitessa Dave-mies kuitenkin jäi nipinnapin ulkopuolelle, eli tuloksena AVO-ERI. Me jatketaan vielä reenimistä, niin eiköhän hormoonihiirikin joskus ala keskittymään. Niin ja minä rauhoittumaan. Mutta kiitos vielä paljon Laura, että sain esitää äijän!