Porvoo KR - Sadetta, ampiaisia ja aurinkoa

© Vilma H

Viimeviikonloppuna oltiin jälleen liikenteessä, joskin ilman koiria. Suuntana oli Porvoon KR ja tunkeuduin näyttelypaikalle Annin ja tämän äidin kyydissä, kiitos vielä että pääsin teidän kanssa Skodan jakamaan :) Matkassa oli myöskin auspai Reino, joka käytiin aamuseltaan noutamassa Annille kisakaveriksi.

Näyttelypaikalla ei tarvinnutkaan kauhean kauas hiippailla kun vastaan tuli jo yksi jos toinenkin tuttu. Silti piti juosta pää kolmantena jalkana mäyräkoirakehälle ja nähdä Stina, jonka kanssa oltiin höpötelty jo puhelimessa. Pääsin meinaan poikkeamaan myös rotukehäpuolella, esitin nimittäin lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoiranartun Lillin, viralliselta nimeltään Catastrofe's Queen Of Shadows. Neiti oli ensimmäistä kertaa elämässää kehässä, vaikkei sitä olisi esiintymisestä uskonut, etenkin kun homma hoidettiin vielä ennestään vieraan handlerin kanssa! Hetkittäin lihapullanmussuttajaa vähän ihmetytti, että mitäs himputtia toi teini mun takana heiluu, mutta asettelut ja pöydällä seisomiset tosi nappiin. Ja lähtipä tämä pieni koiranalku vielä edellekkin marssimaan, kun kehät etenivät. Ensimmäinen rotukehäesiintymiseni lk. kääpiömäykyn kanssa päättyikin tuloksin:

JUN-ERI JUK1 SA PN2 SERT ROP-JUN
ROPin kiskaisikin sitten Lillin emä, ja sen päivän kisakaverini  Karswell African Sophistication eli Tempi, jonka kanssa ensimmäinen kisa käytiin keväällä Tampere KV:ssa.

JH-kehät startattiinkin varsin sateisissa fiiliksissä, ja nuoremmat raukkaparat joutuivatkin viettämään kehänsä lähestulkoon kastelukannut niskassa. Itse sain onneksi Tempin suojaan Vilman ja Jennyn asuttamaan telttaan, kiitos vielä siitä! Takkini sen sijaan uhrautui Reinon häkinpäälliseksi ja siitä väännettiinkin sitten Jennyn kanssa urakalla vettä pois. Sää kuitenkin kirkastui vanhempien alkamiseen mennessä, mutta nurmikko pysyi märkänä. Tämä näkyi ainakin handlereiden sukkahousuissa, joista löytyi läikkä ja lehti jos toinenkin.

Hei me käännytään!
© Hilde F

Sitten itse kehään. Tempi jaksoi taas erittäin kärsivällisesti hääsäävää handleriaan. Mussutti tyytyväisesti nakkia asetellessani etujaloja ja tiiraili vaan olkansa yli kun koetin parhaan mukaan laittaa takajalat kohdilleen. Tuomarina ollut  Johhny Nilsson Ruotsista, ei käyttänyt lainkaan pöytää vanhempien yksilöarvostelussa, ja liikkeenä teetettiin edestakaisin. Sen sijaan pyörimistä ja hyörimistä oli ilmassa, ja puolenvaihtoja tulikin treenattua. Edestakaisin liikeessä lähtö oli vähän tahmea, kun Tempiä taisi inhottaa litimärkä nurmikko. Kuitenkin kun liikkeelle pääsiin lähti rouvasta askeleita tulemaan. Itseni tunsin aavistuksen hitaaksi lopun seisotuksessa, mutta muuten hommat menivät nappiin.

Koirien puolesta kehä oli hyvin puuduttava, sillä tuomari saattoi kesken yksilöarvostelujen tulla takaisinpäin silmäilemään koiria, jolloin piti nelijalkaisen olla esiintymisvalmiuksissa. Olisihan tuollainen ollut ymmärrettävää kenties pienemmissä ryhmissä toteutettuna, mutta kun JH-kehästä löytyi kuitenkin lähes 30 vanhempaa, käy seisominen ja odottelu todella raskaaksi. Tempi kuitenkin jaksoi kunnialla loppuun pienten lepotaukojen siivittämänä.

Tuomari kävi kättelemässä handlereitä ulos silloin tällöin, ja minä ja Tempi tipahdettiin aivan ensimmäisten joukossa, oltiinkohan kolmansia? Kehän jälkeen menin sitten uteliaana kyselemään vielä viimeisten joukossa kommentteja, sillä omasta mielestäni suoritus oli kuitenkin mennyt hyvin, hetkellistä hitautta lukuunottamatta. Syyksi muodostui se, että koirani oli liian pieni. Oli kuulemma hetkittäin vaikuttanut siltä, että olisin ollut yksikseni kehässä. Onhan Tempi pikkuruinen ja huippu juuri sen takia ♥ Itse olin kuitenkin tyytyväinen kehän kulkuun, etenkin kun alusta ei tuntunut olevan aivan Tempi-rouvan mieleen. Muuten tuomari kertoi paljon palautetta siitä, kuinka korjata kisakoiransa virheet ja muiden palautetta kuunnellessa noukin vinkkejä korvan taakse. Lisäksi Nilsson korosti sitä, että meidän pitäisi kisata mahdollisimman hyvillä koirilla, saada hihnan päähän niitä "tähtiä".

Ja näin Porvoon näyttelyn jälkeen voin sanoa, että mulla oli juuri sellainen tähti hihnan päässä ♥ Stina kyseli minua lauantaina esittämään Tempiä ryhmäkehissä, koska hänen lk. kaniinimäyräkoira oli myöskin ollut ROP. Kyyti Kangasalle lähti kuitenkin niin, etten kyseiseen kehään ehtinyt apukädeksi, mutta autossa kännykän nettitihrustelu toi niin hyvät fiilikset että! Tempi oli nimittäin voittanut ryhmän! Sunnuntaina höpöteltiin vielä Jennyn kanssa BIS-kehästä ja Jennyllähän oli sellainen fiilis, että Tempi olisi BIS. Ja selvännäkijäksihän mokoma piti nimetä, nimittäin  Karswell African Sophistication kruunattiin koko Porvoon näyttelyn kauneimmaksi koiraksi! Onnea huimasti Stina, ja kiitos tuhannesti että sain rouvalla kisailla!

♥