"Airra or Ira?"

Kaksi päiväa takana ja fiilis on hyvä! Lento Helsingistä Manchesteriin oli ehkä yksi helpoimmista ikinä, ainoastaan pisti irvistyttämään tämä Finnairin uusi kokeilu siitä, ettei normipaikoille jaettu aamupalaa vaan deli-lista, josta sitten otti tai jätti ottamatta. Jos oisin tiennyt ton, oisin loogisesti ostanut jotain muutakin kuin purkkaa ja laten kentältä. No, koneessa hörpin mangosmoothien, joka kylläkin oli ihan jees. Ehkä vaan parempi etten ahminut turhaksi. Kentällä passintarkastuksessa tarkastajat naureskeli kuinka Helsingin kone oli ajoissa. “Tuletko Tukholmasta vai Helsingistä?” “Helsingistä” “Te olitte kyllä nopeita tänään”. Kone oli jopa parikymmentä minuuttia aikataulustaan edellä laskeutuessaan! Kentällä vastassa oli Ed nimilapun kanssa, joten kentältä pääseminen oli hyvin hanskassa.

Huoneeni täällä Englannin päässä. Love it ♥

Nyt takana on pari päivää ja kenneltöihin on tullu tutustuttua viikolla kenneltyöt hoitavan Janetin kanssa. Siivoomista, kuppien putsaamista, ruokkimista ja petipehmusteiden vaihtoa kyllä riittää tässä melkoisen kokoisessa porukassa. Koirien lukumäärää en osaa tästä lonkalta heittää, en edes arvata tai voisi mennä ihan pusikoihin, mutta portugeesejä on kolme, kaikki asuvat sisällä, lisäksi sisällä on pari vanhusta ja myöskin vähän vanhemmat kaksi folkkia ja kaksi wichiä. Kenneltilat ovat aivan pihapiirissä, joten ei tartte aamulla minnekään suunnata vaan tallustella pitkin pihaa hoitamassa hommia.

Mun nimen lausuminen on ollut lähinnä huvittava kysymysmerkki. Ira on taipunut useimmiten Airaksi, Lesley olikin kysellyt Cathyltä äännetäänkö mun nimessä ii iinä vai aina. Kuulostaapa sekavalta näin kirjoitettuna. Tiskatessa siinä tulikin keskusteltua siitä kuinka kummallisesti missäkin nimiä lausutaan. Esimerkkeinä taisivat olla ainakin Ruotsi , sekä jonkin alue Englannista mitä en tietenkään tähän hätään muista.

Vielä olisi tarkoitus tehdä suomeksi lista kaikista ruokajutuista ja kenneltiloista joissa porukka asustaa. Vain pari hassua tarttui tänään nimittäin mieleen. Emma, Paris, Oscar, Hero, pennut molemmin puolin ovat ainoat joiden paikan muistan kunnolla. Ja tietysti sitä muistaa pennut pentuhuoneesta   ♥  Yksi valloittava folkkiurospentu on aivan mahtava persoona, näin sen ensikertaa jo maanantaina kun pikkumies tuotiin keittiöön hälinään tottumaan. Lisäksi pentuhuoneessa on neljä n. kolmeviikkoista wichipentua, sekä neljän päivän ikäiset wichipennut. Oma pentukuume kuin vain kasvaa! Onneksi Iines on mitä varmimmin lähdössä reissuun Norjaan, kun äiti kerran sai Annenkin kiinni. Nähtävästi ajauduin sen verran Suomen uutisiin, että mainittakoon Mikkelin koiramäärän yllättäneen. Ilmottautuneita norfolkkeja 16! Taisi pari muutakin ajatella “ei sinne Mikkeliin jaksa moni lähteä.” Roosa on kuitenkin kehäilemässä ja pidän sormet ja varpaat pystyssä että rouva menisi hyvin.

Karppien kanssa toivotetaan oikeen hyvää yötä ja toivottavasti sään puolesta parempaan päin kääntyvää kesän jatkoa! Tänne olisi kai luvassa vähän parempaa säätä viikonlopuksi, mutte uskotaan vasta kun nähdään.