Eihän nää fiilikset vaan aprillipilaa oo ?

Treenejä on tältä viikolta takana niin Roosan kuin Wilmankin osalta, ja on saanu molempien päivien jälkeen kysyä, että mitä ihmettä mä oon tehny oikein, kun mulla on tommosia koiria millä treenata! Toivotaan ettei kyseessä ollut vaan koko maaliskuun kestävä aprillipila, vaan että meno jatkuisi yhtä huikaisevana hela huhtikuun!

Sitten Roosan keskiviikkoon. Anu oli pitämässä treenejä, rata tuntui mukavalta meille, sillä hommia tulisi riittämään. Heti ensimmäisenä huolestutti kahden hypyn jälkeinen, ihanasti laitettu putkensuu, joka ei kuitenkaan houkuttanut, kiitos varmaan liiallisuuksiinkin mennyt haltuunotto. Renkaan haut oli jes! Vähän huolestutti onko ennen mammalomaa tehty hihnareeni vaipunut unholaan, mutta kertaakaan ei sujahdettu välistä, eli olemme taas askeleen lähempänä kisakenttiä. Keppien haku ei ollutkaan niin simppeli kahdella ensimmäisellä kerralla, kuten videosta huomaa. Roosa otti häiriön siitä kun ei nähnyt meikäläistä, meidän kepit kun ei mitkään itsenäiset ole, ainakaan hankalammista kulmista. R haki kuitenkin aina oikeaan väliin, siitä pointsit! Loppu rata ei ongelmia sitten tuottanutkaan, mahtava into löytyi puomille viedessä. "Prkl sinä minua siinä kauemmas vie, mä tahdon jo!" Pussi veti yllättävästi, mutta onneksi se putki lopulta löytyi.

Parin korjailun jälkeen homma alkoi sujua paremmin. Ohjasin toiselta puolelta ja ainakin yritin venailla koiraa ja panostaa kilpajuoksuun. Loppuun tehtiin vielä layerointi treeniä puomin takana oleville hypyille. Puomi veti kuitenkin enemmän, ja alkuun piti tehdä parit takaaleikkaukset kyseiselle hypylle, että hainkin koiran eri puolelta. Sitten homma alkoi sujua! Ensimmäisellä kerralla R vähän kyttäsi hämillään kun juoksinkin puomin toisella puolella, mutta haki kuitenkin hypyn, eikä tullut luokse. Toisella kerrall haettiinkin hyppy sitten paremmin. Loppuun vielä rata puomin sijasta layerointeina ja homma toimi! Loppu rata meinasi vaan unohtua kun aloin siinä Roosaa palkkaamaan, mutta mahtava fiilis jäi tuostakin onnistumisesta :)

Wilman treenit.
klikkaamalla isommaksi.

Wilma oli siis tapansa mukaan treenailemassa torstaina. Mentiin radanpätkää, mihin sisältyi kummastuksina rengas, pituus ja pussi. Kummempia ongelmia ei kuitenkaan tullut. Rengasta otettiin ensin yksittäisenä, ja väärästä välistä hypyt jätettiin huomioimatta ja renkaan läpi menosta huimat kehut. Ripeästi Wilma tajusi mistä sitä kehua taas saikaan ja homma alkoi sujua.

Aloitettiin sinisellä radalla. Jätin Wilman vinoon ensimmäisen hypyn taakse, ja kävelin itse kolmoselle. Ja se pysyi paikallaan! Ensimmäisellä kerralla juoksi kyllä ykkösen ohi, jätin seuraavalla kerralla vähemmän vinoon ja hain lähempää kakkosta. Sitten ei enää ongelmaa, ja mäkin uskallan jo selkeemmin käskyttää Wilmaa, jolloin menee viestikin perille. Oon tainnu ennen turhaan hössöttää. 4 putkeen irtosi mukavasti niin pääsin hyvissäajoin vitoselle, ja työntämään 6 takaakiertoon. Pituus oli alkuun yksipalainen, mutta kaksipalaisenkaan kanssa ei tullut ongelmaa. Radassa renkaan kansa tuli kiire, palkattomuudella sekin saatiin sitten sujumaan, kunhan neiti taas malttoi keskittyä. Pussissa jäi ekalla kerralla jumiin ja pakitti pihalle, muilla kerroilla hyvin vaikka hitaasti tuleekin. Huimasti siis kannustusta tähän juttuun.

Punaisella radalla alku hämäännytti. Wilma pysyi taas hyvin paikallaan, mutta likan sai hakea aika tiukasti kakkoselta (joka on muuten laitettu vahingossa takaakierroksi, suoraan sille tultiin). Wilman sai pyytää kunnolla oikeaan käteen kiinni, muuten lähti juoksemaan selän takaa pussin kankaan päälle. Pituus meni kuitenkin hyvin ja käännös pussille myös. Pussin ja hypyn välissä ehti persjättää hyvin. 6 putken jälkeisen persjätön kanssa meinasi tulla kiire, mutta selvittiin. Lisäksi pääsin eroon Wilman kanssa vaivanneesta "Voinkohan takaaleikata putkeen"-jännityksestä, kun se onnistui 8 kohdalla niin mainiosti! Loppuradassa ei juuri ongelmaa ollutkaan :)

Tämä viikko on siis jättänyt aivan mahtavat fiilikset :D Lisäksi pennuilla, eli Telmalla ja Eddiellä on huima vauhti päällä, ja kiinteä maistuu. Lisäksi lapset löytyvät jo KoiraNet jalostusjärjestelmästä! Taas voi olla tyytyväinen kennelliittoon.