"Missä on hätävasara?" - Jenny

Perjantain JH-kehästä
© Hilde Fredriksson

Lahti tuli ja meni ja sisälsi ennenkaikkea aikasmoista rumbaa joka ilmansuuntaan! Torstai iltana lähdin bussilla Tampereen rautatieasemalle ja sieltä sitten jatkoin pendolinolla Tikkurilaan. Mahdan olla näky sen suuren vaatekassin ja kaiken muun tilpehöörin kanssa kun koiran mahtua yhteen jos toiseen julkisen liikenteen kulkuvälineeseen. Erityisesti bussiin.

Kun olin muiden seurana juossut viimetingassa junaani, lähti viikonloppu kunnolla käyntiin! Kiitos vaan puheluseurasta, vaikken kyllä suoraan sanoen aina saanut edes selvää mitä siellä linjan toisessa päässä pulputettiin. Tikkurilassa Sanni populoineen olikin hakemassa mua asemalta, enkä todellakaan voi kylliksi kiittää siitä, että sain olla vaivana yöpyessäni! Iltakeskustelut olivat kyllä huisin rattoisia, viikonloppuun mahtui kaikkea merimakkaroista kananugetteihin.

Perjantaina sitten suunta kohti Lahden kansainvälistä ja ohjelmassa oli JH-kehä ja tuttujen pongailu. Aika paljon tulikin vietettyä aikaa suppeassa folkkileirissä Kirsin ja kumppaneiden kanssa, kiitos siitä ja onnea vielä tuloksista!

Vaasan jälkeen myös lainakoiralla kisaaminen jännitti vähän perinteistä enemmän. Piia Saarelalta sain kuitenkin kisakaveriksi vielä junnuluokassa mitteilöivän westienartun, Donut's Nectar, Namin. Jännittämiseeni ei ollut mitään syytä, kun neiti oli niin avoin ja rakastettava terrieri kuin vain voi olla! Ja toki valkoinen paketti oltiin varustettu vielä pohjattomalla mahalla. Ruuan voimilla yhteistyö sujui hyvin, joten annettiin tytön levätä rotukehän jälkeen ennen JH-koitosta.

Vanhempia oli kisaamassa 25 ja tuomarina toimi Marjo Järventölä. Yksilöarvostelussa ei ollut sen kummempaa, tuomari kysyi koiran ikää, oliko koira oma vai lainassa ja pyysi näyttämään purennan. Itsekkin lopulta löysin kaiken sen valkoisen partakarvan alta loppujenlopuksi huulet, joten hommat menivät ihan hyvin mielestäni. Lisäksi kiitos Hannan vinkki, tyttö näytti mahtavan ryhdikkäältä pöydällä, ainakin omasta mielestäni (: Vaikka ehkä mun sormet ei taipuneet aivan niin notkeasti sinne korvien taakse kuin olisivat voineet. Yksilöarvostelun liikkeinä edestakaisin ja ympäri, ei mitään mainittavaa muuta kuin Nami on pätevä! :)

Perjantain JH-kehästä
© Hilde Fredriksson

Namin kanssa tie vei jatkoon, mistä olin jo mahdottoman onnellinen! Tyttö jaksoi vieläkin painaa nuoresta iästään huolimatta mallikkaasti. Jatkoon päässeitä pyydettiin vielä liikkuttamaan edestakaisin yhdessä parin kanssa ja jatkamaan siitä ympäri. Onnistuin säheltämään jotain kun vaihtelin kättä edestakaisin liikkeen jälkeen, itsellenikin jäi mysteeriksi mitä tein, mutta omasta mielestäni en missään välissä käväissyt koiran ja tuomarin välissä.
Kun väki karsittiin viiteen, olimme yhä mukana! Lopulta sijoitukseksi tuli JH4, mikä oli aivan huikeanupeanmahtavanhienoa! Marjon antama palaute oli positiivista. Esittäminen oli ollut hyvin siistiä, enkä ollut pröystäillyt turhia. Sanatarkkaa muotoa en muista, mutta sisältö oli tämä. Tututkin nappasivat hienosti sijoituksia, onnea niistä! Ja vielä hurjan paljon kiitoksia Piia ja Kirsi, että sain kisata Namilla :) Toivottavasti pääsen tytön kanssa kehään vielä toistekkin.

Vielä perjantaina pääsin testaamaan Junin silkkiterrieriä Wickania kehän ulkopuolella ennen ryhmäkehiä, ja muut kummajaiset jotka olivat tilanteessa mukana saivat kummallisen oivalluksen: että mulle sopii silkki :D Itsellenikin kyllä nousi hirmuinen silkkikisavimma, ja päätettiin yhteistuumin etsiä jostain shamppoota, että neiti saataisiin pestyä lauantaille. Operaatio ei onnistunut täydellisesti, mutta sen verran hyvin, että todellakin sain Junin silkin, Curiosity Whistle For Her, Wickanin.

Lauantain JH-kehästä
© Jeena Kantosalo

Lauantaina junnut olivat sm-osari ja tuomarina oli Tarja Löfman. Yksilöarvostelussa tuomari kyseli trimmauksesta, ja höpötteli muutenkin paljon pöydällä, sekä sotki turkkia. Siitä johtuikin yksi moka, mihin sorruin. Törkeästi perustelen unohdustani sillä, etten ole turkkiroduilla kisannu. Tarja nimittäin sotki pöydällä turkkia, enkä huomannut laittaa sitä takaisin ojennukseen. Virheistä kuitenkin oppii, eli nyt on tämäkin asia painettu aivolohkoon, ainakin hetkeksi. Liikkeenä otettiin kolmio, joka aiheutti itselleni hirmuisesti päänvaivaa.
Päädyin kuitenkin hoitamaan homman mattoja pitkin. Palautteessa kolmion mainittiin olevan ok. mutta en ihmettele, sillä en muistanut puhua Wickanille tarpeeksi ja meno meni vähän ehkä kyttäilyksi. Jatkoon otettut karsittiin jo tiukasti, hienoa väkeä pääsi siihen sakkiin ja sijoituksiin, onnea kaikille! Me emme siis päässeet jatkoon, mutta kehästä ja uudesta rotuvalloituksesta jäi hyvä fiilis, sehän se pääasia on :) Wickan on huippu, kiitoksia Juni!!

Koko Lahden viikonloppu oli varsin onnistunut paketti! Kiitos kaikille seurasta, etenkin silloin kun VR otti ja pysähtyi keskelle korpea, kun neitijuna ei liikkunut. Ja Jennyhän alkoi oitis etsiä sitä hätävasaraa (;