Oravasta agikoiraksi

Nyt kun Roosaa ei enää imettäminen kiinnosta, niin meillä alkaa kuntoilukuuri, jotta saataisiin lihasmassaa takaisin ja päästäisin taas treenailemaan tavoitteellisesti. R nyt ei ole keksinyt mitään mielenvirikettä treenaamisen ja muun tilalle, eli vielä voidaan purkaa energiat lenkkeilyyn. Tänään sitten jätettiin Iines kotiin masunsa kanssa ja lähdettiin Roosan kanssa reippailemaan! Koulussa suunnitelmana oli napata vielä kamerakin mukaan, mutta sitten sitä tajusi kotimatkalla, ettei sitä ehkä enään neljän jälkeen kannata valovoimattomalla putkella sohia. Niinpä pidettiin Röhväleen kanssa kaksinverroin hauskempaa.

Metsässä rämpiminenkin jäi laskeutuvan pimeyden takia haaveeksi, joten päätettiinkin kierrellä runttia vapaana läheisellä pururadalla. Matkalla sinne tuli heti tuttu koirakaveri vastaan ja mamma oli tohkeissaan kun pääsi taas seurapiireihin. "Me ihmeteltiin että voiko se olla Roosa kun se näytti niin pieneltä. Ihan kuin olisit rottaa hihnan päässä kävelyttänyt", saatiin kuulla kommenteiksi pitkän tauon jälkeen. Siinä sitten selitettiin minkä takia me muistutetaan kuivan kesän oravia ja töpöteltiin hetki samaa matkaa, ennen kun hilppastiin purulle.

Hetken reippaiden ravien jälkeen otettiin pikku spurtti botti päällä. Koira paikalle ja kutsu, sitten pieni pyrähdys karkuun. Ai että neidillä oli hauskaa, silmissä kiilu kun pääsi tekemään jotakin. Puitakin olisi ollut mukava kierrellä, mutta lumi asettaa pieniä haasteita. Spurtin jälkeen ulkoiltiinkin sitten vapaana, eikä irti ollessa tullut ketään vastaan. Itsellekkin oli vapauttava fiilis kun sai vaan siihen yhteen vapaana pörräävään keskittyä. Mutta ei R esittänyt aikomustakaan karkailun suuntaan. Pururadan varressa olevan kentän kohdilla meidän edelle ilmaantui sitten eräs villakoira jota suuresti kiinnosti Roosa, ja aika rivakasti koiraa nypittiin jatkamaan matkaa. Niinpä me jäätiin pitämään vähän tokohauskaa. Lyhyttä suoraa pätkää. Mun pitäis ihan tosi lopettaa sisällä seuruuttaminen, ulkona se menee niin paljon paremmin! Into on korkealla, kontakti ja tekemisen halu niin paljon parenpi. Joku päivä sitä voisi mennä vaan tokoilemaan lenkin ohessa, jos aletaan harrastamaan tätä kaksin lenkkeilyä.

Lenkin loppuun vielä pari spurttia ja reipasta kävelyä loppumatka. Ehkä Roosasta tulee vielä noin folkin näköinen kun viime kesän kuva Tamskin iltakisoista näyttää :D

Oon myös ollut laiska tän vuoden tavoitteiden asettamisessa, joten tehdään se nyt sitten helmikuussa :D

Roosa:
- näyttelyihin kunhan saadaan turkki kuntoon. Viimeinen serti ja FI MVA arvo. JH-kehiin ja ehkäpä ulkomaille?
- agilityssä viimeinen LUVA ja luokkanousu kakkosiin. Nollat kelpaisivat myös kakkosista. Vauhtia ja este-, kontaktivarmuutta. Nuorten SM
- tokossa hauskanpitoa ja mölleihin. Mahdollisesti kokeisiin, vaikka semmoisista tuli jo melkein lupaus tehtyä. Nuorten SM?
- perus aktivointia ja temppuilua.

Iines:
- KV näyttelyitä turkin kasvettua ja mahdollisesti ulkomaille.
- agilityssä voisi käydä kesällä pitämässä hauskaa ja palauttelemassa juttuja mieleen. ei tavoitteita.
- tokossakin hauskanpitoa ALO-liikkeet kuntoon, möllit? Rally-tokon testailua?
- Iinesmäistä hauskanpitoa, "mamman halikoira"-elämää

Wilma:
- näyttelyitä, mätsäreitä, kehäkäytöksestä varmaa. Jh-koiraksi?
- agility jatkuu, kontaktit kokonaisiksi, rengas ja kepit valmiiksi, estevarmuutta lisää. mölleihin?
- yhteistä tekemistä niin paljon kuin mahdollista.