Eilen oli taas pitkästä aikaa Wilman treenit ja sählä pääsi loistamaan. On kyllä nyt kaksi niin äärettömän hienoa treenipäivää takana, että odotetaan vaan sitä maahansyöksyä :D
Aloiteltiin vähän treenailemalla taas vinokeppejä. Ensin yksi kerta hihnan kanssa, korjas todella hienosti kun meinasi lähteä vähän sivusta seikkailemaan. Sitten koira irti ja neidin piti sitten taas paluumatkalla näyttää kuinka hienosti hän osaakaan. Lelupalkalla palkat sitten siitäkin. Namikuppia kohti W tunsi kuitenkin suhteelisen kovaa vetoa, jä lähti yleensä käskyn jälkeen sinkomaan sivusta. Mutta silloin kun käsky oli selvä ja näytin tarpeeksi tarkasti tärpästikkelille sen paikan mistä nyt pitikään juosta, niin sain edistää& jätättää ja neiti näppärä vaan paineli keppejä. Sama toistui ja hyvään kepittelyyn saatiin lopetettua.
Seuraavaksi pureuduttiin taas välistävetoihin, jotka on selkeesti multa taas vähän hukassa, ja ohjaan "vähän sinneppäin"-tyylisesti, kun Roosa uskoisi jo pienestä vekistä. Mutta Wilma ei ole Roosa ja pitää katsoa huiman tarkkaan, että se koira tosiaan on jo itsenipuolella siivekkeitä, ennen kun alkaa kääntämään. Tuo eläin kun on niin pirun nopea reaktioissaan, ei pysy hämäläinen perässä.
Sitten ihan vaan simppeliä rataa, josta en jaksa alkaa vääntämään piirrosta :D Hypyn kautta videon taustalla näkyvään putkeen ja kaksi hyppyä, joiden väliin piti tehdä persjättö. Wilma haki todella hienosti hypyt, aina kun ohjasin tarpeeksi selvästi, enkä olettanut liikoja. Mutta persjätöt oli hienoja! Wilma irtosi jonkinverran enemmän jo putkeen ja sain juosta kun viitapiru, jotta sain leikattua tulevan hypyn edessä. Ensimmäisellä kerrallakin onnistui, mutta homma tuntui menevän vähän tuurilla, kun oma taktiikka oli hakusessa, ja koira jäi aivan selän taa. Seuraavalla kerralla Wim oli jo ennättänyt putkesta kun leikkaaminen oli vielä vähän kesken ja olan yli sain kurkittua mitä tapahtui ja sain omasta mielestäni varmemmin pyydettyä hypystä yli. Ompas epämääräistä selittelyä.
Uutena hommana otettiin takaaleikkausta, eikä irtoaminen hypyille oikein sujunut. Lähinnä neiti jäi kytikseen että mitä helvattua mä siinä takana pyörin, kun suunnan piti olla eteenpäin. Yleensä siitä takaaleikattavasta hypystä juostiinkin sujuvasti ohi. Muutamat onnistuneet toistot kuitenkin saatiin, vaikka tökeröltä se vaikutti edelleen. Hiljaa hyvä tulee, näin toivotaan.
Loppuun vielä vähän spiidoilua radalle, Alessa laittoi meidät juoksemaan. Samat hypyt ja putket kuin aiemminkin, hommaan vaan lisättiin vielä hallin toisessa päässä oleva mutkaputki. Ja tehtiin Wimpulan kanssa ihka ensimmäinen nolla ekalla yrittämällä! Tai ainakin eka pitkään aikaan :) Putkilla ei jumitettu ja Weestäkin oli huiman hauska juosta mun perässä niin kovaa kun lähti töpöttimistä, kun suoralla mentiin niin kovaa kuin lähti. Putkeen meno taas ok, ja vauhti taas tapissa kun samat hypyt mentiin vielä takaisinkinpäin. Suurin ilonaihe olikin hypyt, jotka eivät nyt aivan olleet suorassa linjassa ja Wim haki ne vedätyksestä huolimatta! Vau!
Tästä on hyvä jatkaa viikon lomalle, kun Wimpulan kotiväki lähtee lämpimään reissuun ja Wilma lähtee hoitoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti