lauantai 26. helmikuuta 2011

Toimintatorstai alá äiti ja sen tytär


Koska kuvia ei ole, täräytetään video heti alkuun. Järkyttävää.. Roosa tuli siis mukaan wilman torstain treeneihin hääräämään, koska emme ennättäneet keskiviikolle kaikenmaailman actionin ja pennunluovutuksen takia. Ja treeneihin oli kuitenkin päästävä, koska sunnuntaina olisi suuntana möllit tuon elukan kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee kun aletaan taas hommaamaan rutiinia.

Tehtiin Roosan kanssa samaa kun muukin väki, alkeisjuttuja vauhti mielessä. Ja sitähän oli taas kivasti, joskis osasyy taisi olla 10cm rimat. Mutta näillä pakkasilla ei tee edes mieli nostaa niitä. Kyllä tämä kostautuu. Lisäksi nosteltiin keppi-intoa vinokepeillä, joita Roosa ei pitkän ajan taon jälkeen tajunnut taas alkuunkaan. Vaikka eihän se juuri koskaan jaksa kepitellä namikupin läsnäollessa, veto sinne on niin hirmuinen. Keskiviikkona omalla treeniryhmällä ollut viskileikkauskin tuli testattua, pari onnistunuttakin toistoa, mutta R päätti hypätä takaisin siivekkeen läpi. Miten niin oon hidas? Silti kun videota kattoo niin voisin rauhottua. Tuon päästä ja käsistä purkautuvan sählinkienergian vois kyl luovuttaa jalkatyöskentelylle.
Lisäksi Roosa pääsi testailemaan tallille tuotua älyttömän kivan näköstä kontaktitraineria. Korkeutta sillä ei ollut paljoa kontaktipintoja enempää, toinen puoli oli leveämpi, mallitellen Ata, toinen puoli kapeni puomin levyiseksi. Kyllähän se videolla puomin alla vilahtaakin, ja se vilahdus luultavasti kertoo enemmän kuin mun höpötykset. Roosalla kesti tajuta hetken aikaa missä se kontakti piruilainen onkaan, kunnes alkoi tehdä todella näppäriä ja vauhdikkaita toistoja. Pysähtyi vauhdista, tosin etutassut juuri ja juuri alas esteeltä. paljon vaan palkkailuja asennosta. Pitää joku viikonloppu vuoroa varatessa napata tuota taas käyttöön.

Wilman treenit menivät aika perussettiin, huomasi, mutta huomasi että Wilmaakin kyrsi yhtä rankasti se että treenasin Roosan kanssa, kuin Roosaa kyrsi treeni Wilman kanssa. (Sehän tosiaan tunki itsensä varmaan kolmen sentin raosta) Putket, etenkään niiden takaaleikkaukset ei olleet ihan meidän juttuja. Luulen etten ite luota Wilmaan tarpeeksi ja se heijastuu mun ohjaamiseen: jarruttelua, sähellystä jne. Pitäis varmaan joku viikonloppu treenata Wilmustin kanssa taas namikuppipalkalla ja innostaa huimasti putkiin. Meidän putkihulluus on kun vähän laantunut. Palkkaa vaan lissää!

Mutta saas nähdä mitä sunnuntain mölleistä tulee.. Onnea tarvitaan että selvitään ehjinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti