Roosa, aropupun sukulainen

klikkaamalla isommaksi

Roosa palasi keskiviikkona mammalomaltaan Anun treenien merkeissä, tosin Anu itse ei ollut koutsaamassa, vaan ryhmäläisemme Neten mummu, jonka nimeä en kyllä muista :D Kuitenkin mukavat vauhtireenit sai aikaan ja tuli taas huomattua miten erilaiseksi elukaksi Roosa muuttui loman jälkeen. Ja posittivisessa mielessä!

Rimat jätettiin suosiolla 10cm, että varmana saisin kääpiön kanssa pinkoa. Oravan ja apinan risteytymähän esittikin oikein etevää näin ensimmäisissä treeneissä! Vaikka vauhtia ja tekemisen intoa oli, terrieriltä löytyi kuitenkin korvat. Ensimmäisellä kerralla hommat meni plärinäksi, kun en itse muistanut rataa ollenkaan. Lisäksi olin lähes joka välissä myöhässä ja ei jäänyt kertaan tai kahteen, kun meinasin jyrätä sinkoilevan folkkielukan, joka ei itsekkään tiennyt minne mennä. Päälle juoksemisia ja muistikatkosia lukuunottamatta rata kulki ihan mukavasti, kaarroksia vain syntyi ja ensimmäinen keppien aloitus meni mäntyihin kun väärältä puolelta aloitettiin, enkä ollenkaan sitten huomannut. Lisäksi 7 putkella pujahdettiin väärään päähän.

Toinen kerta olikin sitten aivan eri. Jätin Roosan ykköshypyn taa ja kävelin itse jo kakkosputken taakse. Roosa ei edes vilkaissut toista putkea, juoksi oikein pätevästi oikeaan. Sylkkäri kolmos hypylle toimi, vaikka se oli vähän "väyväyväy" Roosan mielestä. Haltuunotto nelosputkelle oli kuitenkin ontto, joten käytiin hyppäämässä 11, ennen  putkea, mutta jatkettiin eteenpäin. Kepit oli mahtavat! Annoin koiralle oikeasti aikaa, ja sehän kokoisekseen sinkaisi sinne oikeaan väliin! Putkessa taas väärään päähän, koska katsoin koiraa ja samalla sitä väärää päätä. Yksittäisenä homma saatiinkin korjattua. En saa miettiä väärää päätä ollenkaan, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, eli katse siihen oikeaan putken päähän niin kyllä se koira sinne menee. Ja niin meneekin!
9 putken ja 10 hypyn väliin taas sylkkäri, toimi taas kivasti. Ensimmäisen radan turha puolenvaihto 13 hypyllä pois ja samalla lähetin hypylle myös kauempaa, jottei sitten kaarrettaisi niin muikeasti. Loppuradassa ei suurempaa ongelmaa sitten ollutkaan, vaikka 19 putken jälkeinen persjättö oli kyllä sellaisen juoksemisen takana että huh! Mutta mä ehdin, olen ylpeä (:
Loppuun vielä korjailtiin keppien jälkeinen vääräpää, ja tuo kolmos hyppy, että otin sylkkärin jälkeen kunnolla haltuun. Ei tarvinnut kuin alkaa aikaisemmin kääntämään rintamasuuntaa, niin painuttiin putkeen. Pienestä se on kiinni.

Lauantaina olisi sitten tarkoitus tehdä pienet kivat treenit, jos sää sallii :) Jos silloin vaikka saataisiin aropupu videoita.