Varoitus: Akkavaltamme horjuu!

Jaa niin mikä akkavalta? Meidän talossahan on "valta" jakautunut aina naisvoittoisesti 4-1, joskus jopa 5-1 kun Kati, isäpuolen tyttö, on tullut meille viikonloppuisin visitoimaan. Pennut kuitenkin horjuttavat tätä tilannetta, meinaan kun keskiviikkona meidän B-pentueen Lilli (K. Big In Bexley) lähti kohti Espoota, tilanne oli jo 4-3. Mutta kun Iines vielä päätti tasata puntteja 22.2.2011 kun taloon syntyi yksi reipas tyttö ja yksi vähintään yhtä reipas pikkumies, tilanne on 5-4. Ei tälläseen vallan horjutukseen olla totuttu :D

K. Big In Bexley "Lilli"

Mutta palataan viimeviikon tiistai aamuun. Iines oli koko edellisen yön nukkunut aivan rauhassa, vaikka maanantai-iltana läähätys lisääntyi huimasti ja Nunun piti jatkuvasti ängetä kaappien alle. Päivällä kuitenkin synnytys käynnistyi ja taisi olla neljän pintaan, en muista varmaksi, kun äiti hälytti ensimmäisen pennun näkyvän. Kun pussi yllätäen vain katosi, alkoi lievä ihmettely, mutta jälkikäteen viisastuneina, pussi oli vain mennyt rikki ja pullahtanut takaisin Iineksen sisään. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään Iineksen työnnöistä huolimatta, joten soiteltiin Sari hätiin, koska ei tiedetty olisiko kanavassa mitään. Sari kokeili asian, koska äiti tai minä ei sisätutkimusta uskallettu tehdä. Ja ei siellä kanavassa mitään ollut. Hetken aikaa odoteltiin, kunnes päätettiin ottaa yhteyttä Tuhatjalkaan, kun liikuttelusta huolimatta ei synnytys tuntunut etenevän.

Ja niinhän siinä taas kävi. Suunta kohti Tuhatjalkaa. Itse en taaskaan lähteny panikointini takia mukaan vaan jäin kotiin. Tälläkertaa puhtia vaan ei voinut käyttää siivoamiseen, kun pentunurkkaus oli pysynyt yhtä pyyhettä vaille puhtaana. Soittelin kuitenkin tasaisen epätasaisin väliajoin tilannetta kyselläkseni, ja niinhän siinä kävi, ettei oksitosiini ja kalkki synnytystä edistäneet, eli polttoheikkoudesta ei ollut kyse. Eli Karloon-kakarat putkahtivat maailmaan leikkauspöydän kautta, taas virheasennon takia. Molemmat pennut yrittivät tunkea yhtäaikaa kanavaan, ja toinen oli vielä tulossa niska edellä, pää taittuneena.

tyttö 3vrk

Iineksen kotiutusohjeet:

"Iines tuotiin päivystykseen synnytysvaikeuden takia. Ensin yritettiin josko Iines olisi synnyttänyt itse oksitosiinin ja kalkin avulla. Tämä ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, ja Iines päädyttiin leikkaamaan. Leikkauksessa todettiin pennun asentovirhe, joka esti pentujen pääsyn synnytyskanavaan.

Kotona Iinekselle aloitetaan antibioottikuuri Amoxiclav 200mg 1 tabletti kaksi kertaa päivässä kuuri loppuun. Metacam-kipulääkkeen saatte oheisella reseptillä apteekista, pakkauksen ohjeen mukaan.

Tikkien poisto 12-14 vrk kuluttua, kuuluu leikkauksen hintaan.

Mukavaa jatkoa Iinekselle ja reippaille pennuille!"

Pennut olivat myös aikamoisia jötkäleitä, pojan syntymäpaino oli 226g ja tytön 234g. Eli olisi siinä ollut työntäminen, jos pennut olisivat luonnollisesti syntyneet. Nyt sekä äiti että pennut voivat kuitenkin mahtavasti ja molemmat pikkupunaiset paisuvat kuin pullataikinat. Meidän pienet pingispallot :3

Samalla kun pikkutapaukset asuttavat kodinhoitohuonetta, ovat Roosan lapset päättäneet valloittaa koko muun maailman, toisinsanoen meidän kämpän. Poikien on pakko auttaa jokaisessa arkiaskareessa, niin astianpesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, kuin omien jälkien siivoamisessa. Astianpesukoneesta on kiva repiä tarroja ja sinnehän pn mitä mahtavinta yrittää kiivetä! Mutta ulkoilukin on otettu ohjelmaan nyt säiden lauhduttua, ja nykyään pojilla on pihalla oikein mahtavaa (: Lisäksi kävimme sunnuntaina moikkaamassa jätkien kanssa Fanni-siskoa tampereella, hetken rähjäämisen ja asettautumisen jälkeen kuitenkin pingottiin tappijaloilla pitkin kämppää :D

poika "Eddie" 3vrk

tyttö 3vrk

Toimintatorstai alá äiti ja sen tytär

Koska kuvia ei ole, täräytetään video heti alkuun. Järkyttävää.. Roosa tuli siis mukaan wilman torstain treeneihin hääräämään, koska emme ennättäneet keskiviikolle kaikenmaailman actionin ja pennunluovutuksen takia. Ja treeneihin oli kuitenkin päästävä, koska sunnuntaina olisi suuntana möllit tuon elukan kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee kun aletaan taas hommaamaan rutiinia.

Tehtiin Roosan kanssa samaa kun muukin väki, alkeisjuttuja vauhti mielessä. Ja sitähän oli taas kivasti, joskis osasyy taisi olla 10cm rimat. Mutta näillä pakkasilla ei tee edes mieli nostaa niitä. Kyllä tämä kostautuu. Lisäksi nosteltiin keppi-intoa vinokepeillä, joita Roosa ei pitkän ajan taon jälkeen tajunnut taas alkuunkaan. Vaikka eihän se juuri koskaan jaksa kepitellä namikupin läsnäollessa, veto sinne on niin hirmuinen. Keskiviikkona omalla treeniryhmällä ollut viskileikkauskin tuli testattua, pari onnistunuttakin toistoa, mutta R päätti hypätä takaisin siivekkeen läpi. Miten niin oon hidas? Silti kun videota kattoo niin voisin rauhottua. Tuon päästä ja käsistä purkautuvan sählinkienergian vois kyl luovuttaa jalkatyöskentelylle.

Lisäksi Roosa pääsi testailemaan tallille tuotua älyttömän kivan näköstä kontaktitraineria. Korkeutta sillä ei ollut paljoa kontaktipintoja enempää, toinen puoli oli leveämpi, mallitellen Ata, toinen puoli kapeni puomin levyiseksi. Kyllähän se videolla puomin alla vilahtaakin, ja se vilahdus luultavasti kertoo enemmän kuin mun höpötykset. Roosalla kesti tajuta hetken aikaa missä se kontakti piruilainen onkaan, kunnes alkoi tehdä todella näppäriä ja vauhdikkaita toistoja. Pysähtyi vauhdista, tosin etutassut juuri ja juuri alas esteeltä. paljon vaan palkkailuja asennosta. Pitää joku viikonloppu vuoroa varatessa napata tuota taas käyttöön.

Wilman treenit menivät aika perussettiin, huomasi, mutta huomasi että Wilmaakin kyrsi yhtä rankasti se että treenasin Roosan kanssa, kuin Roosaa kyrsi treeni Wilman kanssa. (Sehän tosiaan tunki itsensä varmaan kolmen sentin raosta) Putket, etenkään niiden takaaleikkaukset ei olleet ihan meidän juttuja. Luulen etten ite luota Wilmaan tarpeeksi ja se heijastuu mun ohjaamiseen: jarruttelua, sähellystä jne. Pitäis varmaan joku viikonloppu treenata Wilmustin kanssa taas namikuppipalkalla ja innostaa huimasti putkiin. Meidän putkihulluus on kun vähän laantunut. Palkkaa vaan lissää!

Mutta saas nähdä mitä sunnuntain mölleistä tulee.. Onnea tarvitaan että selvitään ehjinä.

Tapahtumarikas viikonloppu

u. Karloon Big In Brecon
8vko

Nyt on paljon häppeninkiä sisältänyt viikonloppu takana ja kunnialla selvittiin! On ollut pennunkatsojia ja yhden lapsen luovutus uuteen perheeseen, gaalaa, kasvattajapäiviä ja ehtipä mukaan vielä yksi vähemmän pakkasta sisältävä päivä jolloin Roosa pääsi vähän höyryjään päästelemään.

Lauantaina matalaan majaamme saapui pentuja katsomaan useampi kasvattaja ja muuten folkkien kanssa hääräävä henkilö, joiden kommenteista ei voi kylliksi kiittää :) Stina, Jaana ja Saila tulivat ensin ja katsoivat pennut läpi ja saatiin taas todella hyviä vinkkejä siitä, mihin kannataa kiinnittää huomiota. Lisäksi myös toisen uroksen kives on tutunut tulleen hyvää vauhtia alaspäin :)

Toisena väkenä paikalle saapuivat Piia, Mari, Tomppa ja Jussi. Piia on siis kasvattanut pentujen isän Donut's Knickerpockerin eli Hemmon. Heidän avustuksellaan saatiin myös nämä kuvat pikkuväestä :) Eli spesiaalit kiitokset kommenttien lisäksi myös seisotuksista, joissa meidän vieraskoreet pikkuelukat näyttää ihan koirilta! Jotta päivityksestä tulisi oikein sekava ja kummallisen näköinen, listataan nämä kuvat alle.

u. Karloon Big In Bowdon "Max"

n. Karloon Big In Beverly "Fanni"

n. Karloon Big In Bexley "Lilli"

Ja kuten on huomattavissa, myös kutsumanimet alkavat tippua tulevilta perheiltä, ainoastaan meidän pikku kultapoika, eli K. Big In Brecon odottelee tulevaisuuden nimeään :) Ainakaan me emme ole sitä vielä kuulleet. Mutta tosiaan, samainen lauantai lisäsi vielä uutta sähläystä, kun Fannin, eli sijoitusnarttumme, uusi perhe tuli tytön hakemaan, ennen kuin lähdimme gaalaan. Luovutuksesta tuli siis varsin pikainen, mutta aiommekin tehdä uuden "luovutustilaisuuden" ja tavata paremmalla ajalla uudestaan :) Mutta onnea uuteen kotiin Fanni ja Jonnalle ja Nikolle onnittelut perheenjäsenestä!

Sitten gaalailemaan! Oltiin tietenkin myöhässä se akateeminen vartti, mutta onneksi show ei vielä ollut lähtenyt käyntiin. Alkuun jaettiin kunniamerkkejä ja kasvattajaplanketteja, mutta sitten siirryttiin Vuoden Koira osastolle. Sileätäh napsahti meillekkin mukia ja kunniakirja, koska Roosa oli vuoden agifolkki sij. 2! Tyytyväinen olen, sillä eteen kiilasi ansaitusti kakkosissa kisaava luppakorva. Eihän meitä folkkeja monta kisaakkaan, mutta kyllä tämmönen lämmittää mieltä. Eli kotiinviemisiksi kunniakirja ja tanskalainen folkkimuki, mikä on aivan älyttömän suloinen omasta mielestäni!
Mutta Karloon-riemu oli varmasti ylimmillään kun saimme kuulla vuoden pentutulokset, nimittäin A-pentueen Karloon Almosa "Kerttu" meni ja voitti tittelin itselleen! Onnea Jaana ja Outi, ja Karloon kiittää innostuksestanne viedä tyttöä kehiin. Vuoden pentu listalta löytyi myös "Hippu-herra" eli Karloon Abbeville viidenneltä sijalta.
Myös Vuoden norfolkinterrieri listoilta löytyi tuttuja nimiä, koska Iines nappasi 12 tilan, mistä saa olla tällä tasolla ylpeä. Roosa kipusi yhdellä huomioitavalla näyttelytuloksellaa sijalle 32 ja Wilma löytyi pisteensä ilmottaneiden koirien sijalta 39, yhdellä näyttelykäynnillä.

Juhlimisen täyteisen lauantai-illan jälkeen oli sunnuntai aamusta vuorossa kasvattajapäivät, joilla luennoimassa oli Kirsi Sainio, otsikkonaan "Suvusta Sukukatoon ja jotain siltä väliltä". Tai ainakin jotain sinnepäin. Oli kyllä hyödyllinen luento, puhuttiin mm. sukukatokertoimista ja muista jalostustietokannan tiedoista, joita en ollut tullut edes tajunneeksi vilkaista. Ei siis hassumpaa lainkaan.
Sunnuntai muuttui tosin sekin riemunkiljahduksiksi, kun Jaana laittoi viestiä Tuusniemeltä, missä Kerttu oli ollut ainoana folkkina Marja Talvitiellä tuomaroitavana. Koko järvi taisi raikaa kun sain viestin puhelimeen ja oltiin Roosan, Marian ja Pepin kanssa lenkkeilemässä. Kerttu oli saanut ERIn lisäksi myös SAn ja oli täten ROP ja nappasi ensimmäisen SERTinsä! Huisisti onnitteluja! Sitten vielä mahtavasta tytöstä pieni kuvapommi, Keputin on niin hienosti kehittynyt :)

1v 5kk

Kepa ja Tuusniemen palkintopotti

 Toivottavasti saatte selvää tästä sekavasta ja ylikuvitetusta blogipäivityksestä :) Mutta kiitos taas kaikille viikonlopun sähläyksen jakaneille seurasta!

Kourallinen reippaita folkinalkuja

Koko katras 7½vko

Aika on vilissyt kuin silmissä näiden tapausten kanssa, ja viikonloppuna on edessä onnen toivotukset uuteen kotiin, kun meidän sijoitusnarttu, kutsumanimeltään Fanni, lähtee uuteen kotiinsa Tampereelle. Toivottavasti jompikumpi meidän neiti päättäväisistä osaa käyttäytyä :D

Torstaina suunnattiin myös eläinlääkärille, Sainion Arin tekemiin tarkastuksiin. Ei kyllä yhtään kauhistuttanut uusi paikka, kiire oli vaan joka puolelle. Pöydälläkin oli hulina päällä, sai ihan katsoa ettei sieltä pingota reunan yli. Lisäksi vaa'alle piti täpertäjät laittaa aivan toiseen laitaa, jotta painolukemat saataisiin luettua siinä köpöttelymatkan aikana :D Pitää nyt vielä mainita, että nämä tapaukset ovat aivan mahtavan tasakokoisia, kahdelle vaaka näytti 1.9kg kahdelle 2.0kg Kaikki oli kunnossa, paitsi yhden sirussa oli käynyt luultavammin näpyttelyvirhe kahden viimeisen numeron kohdalla, korjaukset ovat jo lähteneet kohti kennelliittoa niin saadaan homma hoidetuksi.Onneksi tapaus huomattiin jo nyt, se olisi ollut vähän ontompi juttu esimerkiksi näyttely/kisapaikalla huomata, etteivät sirunumerot täsmääkkään.
Lisäksi yhden pojan kives ei ollut lähtenyt laskeutumaan niin hyvin kuin kyseisen pojan toinen pieni herne. Illalla Sari kyllä taisi löytää sen nivusista, meillä on toivoa :D Toisen pojan kivekset löytyivät eläinlääkärilläkin :)

Nyt onkin kiireellinen viikonloppu edessä, kun huomenna päivällä on tulossa kasvattaja jos toinenkin koiraihminen katselemaan meidän lapsia :D Toivottavasti muodostuisi kuva siitä kuka lapsista lähtee äidin nimissä sijoituskotiin, kun meillä tuntuu äidin kanssa mielipide vaihtuvan jatkuvasti.

Mammakoiran spurttipäivä.

klikkaamalla isommaksi.

Lauantaina suunnattiin Tamskin tallilla Alessan ja Pocon kanssa. Veeran piti Rekunkin kanssa tulla paikalle, mutta Repsulle ilmaantui jotakin selkään, Röhvän ja mun voimahalit ukolle! :)

Ratasuunnitelma oli jäänyt Alessalla sille tielle, kun tulostin irtisanoi sopimuksensa. Niinpä piti vaan kattella, mitä siellä hallissa olisi valmiina. No, aamullahan oli ollut möllit, ja kaikki esteet oli vain jaettu tasan hallin molemmin puolin, eli kehitteleppä putkikasoista sitten jotakin. Onneksi Alella oli mukava rata laukunpohjalla, ja siitä sai näppärästi tehtyä kontaktittoman radan. Röhväle kun ei vielä lähde A:ta kiipeämään, odotellaan vielä lihaksia.

Treenit menivät kuitenkin ihan perus mukavasti, ei sen kummempia. Mokat saattoi taas laittaa omaan piikkiin, keppien tokavika väli vaan tuntui tökkivän, mutta kun vielä toisti käskyn ennen kyseistä kohtaa, sekin meni. Mutta varmisteluksihan se meni.

Kuitenkin Roosalla oli vauhtia mukavasti, saisi sen vaan pidettyä tuommoisena! Toistoja tehtiin kuintenkin nyt jälkikäteen ajateltuna turhan paljon, eli seuraavilla kerroilla huimasti vähemmän. Ja radalla tuli mokailtua eniten luultavammin 9 ja 17 putkilla. Hommahan olisi ollut ratkaistavissa ihan vaan sillä, että olisin katsonut sitä putkenpäätä, enkä vilkuillut Roosaa. Juurihan siitä keskiviikkona muisteltiin, miten noissa putkijutuissa piti toimia.
Toisella radalla tehdyt pimeet putkikulmat meni kuitenkin aivan tajuttoman hyvin! Pari kertaa tehtiin yksittäisinä, sitten rataan.

Nyt taitaa Roosakin pitää lomaa treeneistä näiden ihanien pakkasten takia. Mutta alla on sunnuntai-illan movie maker tuotos, meinasi mennä kyllä hermot kerran jos toisenkin.

Wipunen hoitaa homman!

Eilen oli taas pitkästä aikaa Wilman treenit ja sählä pääsi loistamaan. On kyllä nyt kaksi niin äärettömän hienoa treenipäivää takana, että odotetaan vaan sitä maahansyöksyä :D

Aloiteltiin vähän treenailemalla taas vinokeppejä. Ensin yksi kerta hihnan kanssa, korjas todella hienosti kun meinasi lähteä vähän sivusta seikkailemaan. Sitten koira irti ja neidin piti sitten taas paluumatkalla näyttää kuinka hienosti hän osaakaan. Lelupalkalla palkat sitten siitäkin. Namikuppia kohti W tunsi kuitenkin suhteelisen kovaa vetoa, jä lähti yleensä käskyn jälkeen sinkomaan sivusta. Mutta silloin kun käsky oli selvä ja näytin tarpeeksi tarkasti tärpästikkelille sen paikan mistä nyt pitikään juosta, niin sain edistää& jätättää ja neiti näppärä vaan paineli keppejä. Sama toistui ja hyvään kepittelyyn saatiin lopetettua.

Seuraavaksi pureuduttiin taas välistävetoihin, jotka on selkeesti multa taas vähän hukassa, ja ohjaan "vähän sinneppäin"-tyylisesti, kun Roosa uskoisi jo pienestä vekistä. Mutta Wilma ei ole Roosa ja pitää katsoa huiman tarkkaan, että se koira tosiaan on jo itsenipuolella siivekkeitä, ennen kun alkaa kääntämään. Tuo eläin kun on niin pirun nopea reaktioissaan, ei pysy hämäläinen perässä.

Sitten ihan vaan simppeliä rataa, josta en jaksa alkaa vääntämään piirrosta :D Hypyn kautta videon taustalla näkyvään putkeen ja kaksi hyppyä, joiden väliin piti tehdä persjättö. Wilma haki todella hienosti hypyt, aina kun ohjasin tarpeeksi selvästi, enkä olettanut liikoja. Mutta persjätöt oli hienoja! Wilma irtosi jonkinverran enemmän jo putkeen ja sain juosta kun viitapiru, jotta sain leikattua tulevan hypyn edessä. Ensimmäisellä kerrallakin onnistui, mutta homma tuntui menevän vähän tuurilla, kun oma taktiikka oli hakusessa, ja koira jäi aivan selän taa. Seuraavalla kerralla Wim oli jo ennättänyt putkesta kun leikkaaminen oli vielä vähän kesken ja olan yli sain kurkittua mitä tapahtui ja sain omasta mielestäni varmemmin pyydettyä hypystä yli. Ompas epämääräistä selittelyä.
Uutena hommana otettiin takaaleikkausta, eikä irtoaminen hypyille oikein sujunut. Lähinnä neiti jäi kytikseen että mitä helvattua mä siinä takana pyörin, kun suunnan piti olla eteenpäin. Yleensä siitä takaaleikattavasta hypystä juostiinkin sujuvasti ohi. Muutamat onnistuneet toistot kuitenkin saatiin, vaikka tökeröltä se vaikutti edelleen. Hiljaa hyvä tulee, näin toivotaan.

Loppuun vielä vähän spiidoilua radalle, Alessa laittoi meidät juoksemaan. Samat hypyt ja putket kuin aiemminkin, hommaan vaan lisättiin vielä hallin toisessa päässä oleva mutkaputki. Ja tehtiin Wimpulan kanssa ihka ensimmäinen nolla ekalla yrittämällä! Tai ainakin eka pitkään aikaan :) Putkilla ei jumitettu ja Weestäkin oli huiman hauska juosta mun perässä niin kovaa kun lähti töpöttimistä, kun suoralla mentiin niin kovaa kuin lähti. Putkeen meno taas ok, ja vauhti taas tapissa kun samat hypyt mentiin vielä takaisinkinpäin. Suurin ilonaihe olikin hypyt, jotka eivät nyt aivan olleet suorassa linjassa ja Wim haki ne vedätyksestä huolimatta! Vau!
Tästä on hyvä jatkaa viikon lomalle, kun Wimpulan kotiväki lähtee lämpimään reissuun ja Wilma lähtee hoitoon :)

Vauvakerhon kuulumisia

uros. Karloon Big In Brecon
6vko 

Pitkään aikaan en olekkaan kertoillut mitä meidän lapsikerholle kuuluu. Paperit ovat jo löytäneet tiensä meille, ja jokaisella pienellä ja punaisella on tuleva koti varmistunut :) Onnea heille tulevasta pennusta, ei ole enää kauaa odottelua edessä.
Me tässä yksi päivä käytiin lasten kanssa pöydällä, ja koitettiin räpsiä muutamia kuvia. Se pennunseisottamisen taito ei oo mulle ja äitille vielä aivan kehittynyt, mutta ehkä sekin tässä ajanmyötä. Kyseinen homma tuntuu vielä niin taitolajilta, eli kunnon vinkkejä tähän hommaan vastaanotetaan. Toki meidän lapsethan ovat vielä niin pikkaisia, hommat olisivat paljon helpompia parin viikon päästä :) Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja mehän tapamme mukaan yritettiin!
Muuten kakaroiden arki rullaa samoilla rutiineilla. Pikkusilla piikkihampailla yritetään kaikkea mihin yletetään ja villasukat ovat erityisen maittavaa välipalaa. Aamuisin pitää ensin lukea lehti, sitten voidaan vasta syödä. Ja tämä tapa tuottaa lisätekemistä meille papereiden vaihtajille :D

Silti hirvittää kuinka nopeasti on aika näiden extreme-tapausten kanssa vierähtänyt! Talo käy varmaan hiljaiseksi näiden tapausten jälkeen. Taikka sitten ei, koska meidän Iineshän paisuu kuin hiivataikina (; Meidän pieni hunajameloni.

uros. Karloon Big In Brecon
6vko

uros. Karloon Big In Bowdon
6vko

narttu. Karloon Big In Beverly
6vko

narttu. Karloon Big In Bexley
6vko

Toissapäivänä tuli testailtua vähän movie makeria ja tulokseksi tuli leikattu vauvavideo :D

Roosa, aropupun sukulainen

klikkaamalla isommaksi

Roosa palasi keskiviikkona mammalomaltaan Anun treenien merkeissä, tosin Anu itse ei ollut koutsaamassa, vaan ryhmäläisemme Neten mummu, jonka nimeä en kyllä muista :D Kuitenkin mukavat vauhtireenit sai aikaan ja tuli taas huomattua miten erilaiseksi elukaksi Roosa muuttui loman jälkeen. Ja posittivisessa mielessä!

Rimat jätettiin suosiolla 10cm, että varmana saisin kääpiön kanssa pinkoa. Oravan ja apinan risteytymähän esittikin oikein etevää näin ensimmäisissä treeneissä! Vaikka vauhtia ja tekemisen intoa oli, terrieriltä löytyi kuitenkin korvat. Ensimmäisellä kerralla hommat meni plärinäksi, kun en itse muistanut rataa ollenkaan. Lisäksi olin lähes joka välissä myöhässä ja ei jäänyt kertaan tai kahteen, kun meinasin jyrätä sinkoilevan folkkielukan, joka ei itsekkään tiennyt minne mennä. Päälle juoksemisia ja muistikatkosia lukuunottamatta rata kulki ihan mukavasti, kaarroksia vain syntyi ja ensimmäinen keppien aloitus meni mäntyihin kun väärältä puolelta aloitettiin, enkä ollenkaan sitten huomannut. Lisäksi 7 putkella pujahdettiin väärään päähän.

Toinen kerta olikin sitten aivan eri. Jätin Roosan ykköshypyn taa ja kävelin itse jo kakkosputken taakse. Roosa ei edes vilkaissut toista putkea, juoksi oikein pätevästi oikeaan. Sylkkäri kolmos hypylle toimi, vaikka se oli vähän "väyväyväy" Roosan mielestä. Haltuunotto nelosputkelle oli kuitenkin ontto, joten käytiin hyppäämässä 11, ennen  putkea, mutta jatkettiin eteenpäin. Kepit oli mahtavat! Annoin koiralle oikeasti aikaa, ja sehän kokoisekseen sinkaisi sinne oikeaan väliin! Putkessa taas väärään päähän, koska katsoin koiraa ja samalla sitä väärää päätä. Yksittäisenä homma saatiinkin korjattua. En saa miettiä väärää päätä ollenkaan, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, eli katse siihen oikeaan putken päähän niin kyllä se koira sinne menee. Ja niin meneekin!
9 putken ja 10 hypyn väliin taas sylkkäri, toimi taas kivasti. Ensimmäisen radan turha puolenvaihto 13 hypyllä pois ja samalla lähetin hypylle myös kauempaa, jottei sitten kaarrettaisi niin muikeasti. Loppuradassa ei suurempaa ongelmaa sitten ollutkaan, vaikka 19 putken jälkeinen persjättö oli kyllä sellaisen juoksemisen takana että huh! Mutta mä ehdin, olen ylpeä (:
Loppuun vielä korjailtiin keppien jälkeinen vääräpää, ja tuo kolmos hyppy, että otin sylkkärin jälkeen kunnolla haltuun. Ei tarvinnut kuin alkaa aikaisemmin kääntämään rintamasuuntaa, niin painuttiin putkeen. Pienestä se on kiinni.

Lauantaina olisi sitten tarkoitus tehdä pienet kivat treenit, jos sää sallii :) Jos silloin vaikka saataisiin aropupu videoita.

"Sehän on kaistapäistä jos mökki on tyhjä!"

Maurin kanssa fiilistelyä ennen kehää.
©Pauliina Mäkinen

Ja Parkanon urheiluhallimökki ei todentotta ollut tyhjä! Taisi olla koriskentälle ängettynä kuusi kehää plus ihmiset, mutta ajellaan pikkukoiraihmisenä että tila riitti meidän tarpeisiimme ihan kivasti. Sääliksi kävi suurempia rotuja, mutta ainakin enkun sprinkuilla oli pidemmänmallinen kehä, että edestakaisin liike tuntui ainakin mahtuvan ihan mukavasti.

Ensin hipsin kehään siis norfolkit aloittavan Tarja Kalmeen omistaman AVO uroksen Maurin eli viralliselta nimeltään: Catastrofe's Flight By Night. Vähän jänskätti ukkelin esittäminen ja pihalla tuli moneen kertaan rampattua, ehkä juuri siksi että pää vaati tekemistä. Loppujenlopuksi kuitenkin rynnistimme väkijoukon välistä kehään ja Maukusti esiintyi oikein mallikkaasti Paavo Mattilan ja harjoitusarvostelian käpälöidessä ja tutkiskellessa. Pöydän edessä vietettiin aikaa maasta esitellen ja lauantaimakkaraa mässyttelemällä niin saatiin ryhtiä pideltyä. Tosin itsellä ei loputtomasti eteenpäin kädet liikkuneet, joten piti välillä poikaa vähän taaksepäin pyytää. Kuitenkin oon ihan tyytyväinen, mutta perskuta kun SA ei irronut, heissulivei vaan sertille! Mauri oli siis AVO-ERI AVK1 ja uroksista löyty Maurin lisäksi vain valioluokkalainen.

Karva-Wilma
© Katriina Mäenpää

Sitten kehään suunnistettiin Wilpertin kanssa, jolla oli taas huima tohina päällä. Karloon Arlesly sohelsi perinteiseen tapaansa siis ja piti hirmuisan hauskaa, kunhan ensin saattiin sohia joka ilmansuuntaan. Kuitenkin kun kontakti tuli, se pysyi, eikä siinä ollut mitään valitettavaa. Mutta se pöytäkäytös, ei herranjestas! Pelkäsin jo että meille rustittaisiin väistelee ruutu, kun neiti 16kk pyöri minkä kerkesi ja oli vaan asenteella "Irairaira, kato mua, toi setä ei kiinnosta. Irairaira, hei kato toi tätiki räpeltää" Ei se siis mitään kauhistunutta pöydältä peruutusta ollut, mutta armotonta sähläystä. Mutta odotetaan että toi koira joskus kasvais henkisesti. Ja pitää alkaa pyöriä sen kanssa kaikenmaailman kissanristiäisissä. Lisäksi karvat lentelivät taas etuossa joka suuntaan, eli onneksi trimmi ei tuntunut olevan Mattilan tärkein asia. Mutta liikkeistä pitää olla ylpeä, ja muutenkin seisoskelusta, kun tuolla jos millä koiralla oli ainakin kivaa :D Ihan vain seisoessakin!
Arvostelu:
"Hyvin raken. nuori narttu. Kaunislinj. pää, hyvät korvat. Aavistus kevyt runko ja luusto. Hyvä ylälinja. Sopivat kulmaukset. Hyvä karva. Häntä taipuu hieman liikaa. Liikkuu hyvin. Miell. luonne"
JUN-ERI JUK2
Mattila vielä sijoittaessaan sanoi, että kyllä Wilmasta vielä hyvä koira tulee kun luusto kehittyy. Toivotaan näin :)

Kiitoksia mukavasta päivästä ja etenkin kyydeistä Pauliinalle ja kotiväelle, sekä Tarjalle! (:

Astetta ripeämpi Kennelliitto

Hippu

Torstaina oli vaikea uskoa silmiään kun vilkaisi koiranetin uusimpia rekisteröityjä folkkipentuja ja huomasi meidän pikkuväen siinä listassa ensimmäisinä! Tiedot lähtivät tosiaan Omakoira-palveluun maanantaina ja keskiviikkona tuli tieto rekisteröintien vahvistuksesta ja maksu laitettiin matkaan heti samana iltana. Ja tosiaan jalostustietojärjestelmässähän ne meidän B-pentueen kakarat komeilevat.

Eli pojista tuli:
Karloon Big In Bowdon
Karloon Big In Brecon

Tytöt:
Karloon Big In Beverly
Karloon Big In Bexley

Kunnon peukutukset ja kiitokset kennelliitolle nopeasta toiminnasta. Nyt vaan odotellaan papereita kolahtavaksi postilaatikkoon, niin saadaan sitten läpyskät annettua uusien kotien edustajille, kun nuo tärpästikkelit tuosta aikanaan lähtevät valloittamaan maailmaa :)

Kuten kuvasta huomaa, myös viimepentueen väki käväisi kylässä. Hippuherra tuotiin trimmiin, vaikka ukkeli oli todella siistissä kunnossa, yllätti aivan! Takapuoleen herra voisi kyllä kasvattaa karvaa, mutta ehkä ne sinne putkahtavat jos ovat putkahtaaksen.
Sammalla Hippulaiset kysyivät josko pystyisin Hn kanssa jotain treeniä joskus tekemään, joten ken tietää jos Hippu ilmaantuisi Tamskin kesäkurssille meikäläisen kanssa kylvämään kaaosta :D Ukko ei kuulemma paljostakaan väsähdä!

Tälläinen pikainen ja ei todellakaan tärkeä postaus tähän välii, kun Wilmankin treenit peruuntuivat tällä viikolla. Huomenissa Wilma saapuu kuitenkin meille ja sunnuntaina pitäisi ottaa suunta kohti Parkanon ryhmänäyttelyä. :) Jännittää!

Aina ei pysytä perässä

Harvemmin keskiviikon "radanlaita"-treeneissä on kerrottavaa, mutta eilinen oli poikkeus. Anua oli tuuraamassa Riikka Karttunen, joka sitten kysyi että mäkö olin se kenen koira viettää leppoisia mammalomia. Näinhän se oli ja Riikka tarjosi meikäläisellekkin mahdollisuuksia päästä radalle, nimittäin hänellä oli borderterrieri Selma mukana. Hölmöhän olisin ollut jos olisin kieltäytynyt ja heittänyt treenimahkut hukkaan :D Sitten vaan venailemaan rataantutustumisten jälkeen maksit ja medit, kunnes laskettiin mineihin ja pääsi sitä itekkin treenaan.

klikkaamalla isommaksi

Selma oli oikein mahtava ohjauskokemus, ainakin sain ääntä käyttää, koska neidillä oli paljon omia mielipiteitä asioihin :D Vauhtia löytyi kuitenkin paljon enemmän kuin omista paketeista, ja alan nyt aika hyvin ymmärtämään Annan borderi kuumetta. Mutta pidetään nyt tappijalkakaverit, kun niissäkin on tarpeeksi hommaa meikäläiselle.
Kutsuin koiran siis kakkosputken takaa, kolmosen jälkeen valssi, takaakiertona vitonen ja puolen vaihdon kautta koira putkeen. Ensimmäisellä kerralla testissä oli vain ensimmäisen putken suun ohi tuominen, mutta itsellä ei ollut reaktiot tarpeeksi ripeinä, niin päädyttiin sitten vaihtamaan kokonaan puolta. Kauaa ei tarvinnut tuon kanssa pelata, kun vain sain omat jalat toimimaan.
Kepit Selma haki oikein mahtavasti. Takaaleikkaus putkelle sisälsi pienenmoista pyörimistä ja astetta kovempaa huutelemista, mutta toisella kerralla tuokin sujui jo paremmin. Putken jälkeinen hyppy meni nappiin, samoin putkeen haku vaikka putken suita oli ties kuinka. Puomilla en ensikertaa en sanonut kontaktikäskyä, homma korjattiin sitten seuraavalla kerralla. Takaakierrot hyvin, eikä viimeisissä hypyissäkään hassumpaa. Toisella kerralla saatiin siis korjailtua monikin asia sujuvammaksi, ja puomilla otettiin etäisyyttä ja juoksin 12 hypyn takaa.

Lopputreeneistä ennätettiin tekemään vielä lyhyempi pätkä. Aloitettiin puomilta, putkeen. keskellä olevat hypyt ilman suurempia kommervenkkejä, takaaleikkaus kepeille, hypyn kautta kauempaan päähän putkea ja ensimmäisessä radassa nelosen ja kolmosen virkaa suorittaneille hypyille välistäveto ja putkeen. Koittakaa nyt saada selityksestä selvää :D Rata meni näppärästi, takaaleikkauskin toimi mukavasti heti ensiyrittämästä ja oli rutkasti sujuvampi kun ensin yrittämäni pahasti myöhästynyt valssi.

Mutta treenikerta teki kyllä niin hyvää, kiitos vain Riikalle kun pääsin Selman kanssa treenailemaan ! (:

Oravasta agikoiraksi

Nyt kun Roosaa ei enää imettäminen kiinnosta, niin meillä alkaa kuntoilukuuri, jotta saataisiin lihasmassaa takaisin ja päästäisin taas treenailemaan tavoitteellisesti. R nyt ei ole keksinyt mitään mielenvirikettä treenaamisen ja muun tilalle, eli vielä voidaan purkaa energiat lenkkeilyyn. Tänään sitten jätettiin Iines kotiin masunsa kanssa ja lähdettiin Roosan kanssa reippailemaan! Koulussa suunnitelmana oli napata vielä kamerakin mukaan, mutta sitten sitä tajusi kotimatkalla, ettei sitä ehkä enään neljän jälkeen kannata valovoimattomalla putkella sohia. Niinpä pidettiin Röhväleen kanssa kaksinverroin hauskempaa.

Metsässä rämpiminenkin jäi laskeutuvan pimeyden takia haaveeksi, joten päätettiinkin kierrellä runttia vapaana läheisellä pururadalla. Matkalla sinne tuli heti tuttu koirakaveri vastaan ja mamma oli tohkeissaan kun pääsi taas seurapiireihin. "Me ihmeteltiin että voiko se olla Roosa kun se näytti niin pieneltä. Ihan kuin olisit rottaa hihnan päässä kävelyttänyt", saatiin kuulla kommenteiksi pitkän tauon jälkeen. Siinä sitten selitettiin minkä takia me muistutetaan kuivan kesän oravia ja töpöteltiin hetki samaa matkaa, ennen kun hilppastiin purulle.

Hetken reippaiden ravien jälkeen otettiin pikku spurtti botti päällä. Koira paikalle ja kutsu, sitten pieni pyrähdys karkuun. Ai että neidillä oli hauskaa, silmissä kiilu kun pääsi tekemään jotakin. Puitakin olisi ollut mukava kierrellä, mutta lumi asettaa pieniä haasteita. Spurtin jälkeen ulkoiltiinkin sitten vapaana, eikä irti ollessa tullut ketään vastaan. Itsellekkin oli vapauttava fiilis kun sai vaan siihen yhteen vapaana pörräävään keskittyä. Mutta ei R esittänyt aikomustakaan karkailun suuntaan. Pururadan varressa olevan kentän kohdilla meidän edelle ilmaantui sitten eräs villakoira jota suuresti kiinnosti Roosa, ja aika rivakasti koiraa nypittiin jatkamaan matkaa. Niinpä me jäätiin pitämään vähän tokohauskaa. Lyhyttä suoraa pätkää. Mun pitäis ihan tosi lopettaa sisällä seuruuttaminen, ulkona se menee niin paljon paremmin! Into on korkealla, kontakti ja tekemisen halu niin paljon parenpi. Joku päivä sitä voisi mennä vaan tokoilemaan lenkin ohessa, jos aletaan harrastamaan tätä kaksin lenkkeilyä.

Lenkin loppuun vielä pari spurttia ja reipasta kävelyä loppumatka. Ehkä Roosasta tulee vielä noin folkin näköinen kun viime kesän kuva Tamskin iltakisoista näyttää :D

Oon myös ollut laiska tän vuoden tavoitteiden asettamisessa, joten tehdään se nyt sitten helmikuussa :D

Roosa:
- näyttelyihin kunhan saadaan turkki kuntoon. Viimeinen serti ja FI MVA arvo. JH-kehiin ja ehkäpä ulkomaille?
- agilityssä viimeinen LUVA ja luokkanousu kakkosiin. Nollat kelpaisivat myös kakkosista. Vauhtia ja este-, kontaktivarmuutta. Nuorten SM
- tokossa hauskanpitoa ja mölleihin. Mahdollisesti kokeisiin, vaikka semmoisista tuli jo melkein lupaus tehtyä. Nuorten SM?
- perus aktivointia ja temppuilua.

Iines:
- KV näyttelyitä turkin kasvettua ja mahdollisesti ulkomaille.
- agilityssä voisi käydä kesällä pitämässä hauskaa ja palauttelemassa juttuja mieleen. ei tavoitteita.
- tokossakin hauskanpitoa ALO-liikkeet kuntoon, möllit? Rally-tokon testailua?
- Iinesmäistä hauskanpitoa, "mamman halikoira"-elämää

Wilma:
- näyttelyitä, mätsäreitä, kehäkäytöksestä varmaa. Jh-koiraksi?
- agility jatkuu, kontaktit kokonaisiksi, rengas ja kepit valmiiksi, estevarmuutta lisää. mölleihin?
- yhteistä tekemistä niin paljon kuin mahdollista.