On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten pentujen,

Roosa ja pennut 1vrk.

on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten!

Toivotellaan nyt vielä rattoisat joulun jälkifiilikset ja turpoamisen tasoittelut (; Kyllä ne viimeistään tänää lähtee, tai ainakin lupautuvat lähtevänsä, kun uuden vuoden lupaukset luvataan, taikka sitten ei luvata. Itse ajattelin tässä jonkinlaista vuoden kokoilua ja ensivuoden tavoitteita kasailla, jos ei tähän, niin seuraavaan päivitykseen.
Nyt kuitenkin ajassa takaisin joulupäivään (:

Kun koko aaton olin hermoillut ja odotellut avautumisvaiheen alkua, niin uni oli jo aaton ja tapanin välisenä yönä aika heikossa. Ja kun aamulla tulin alas ja äiti ilmoitti tyynenä avautumisen alkaneen. Koko päivä oli täynnä tärinää, läähätystä ja pesäntekopuuhia. Eikä oma rauhallisuuden katoaminen auttanut mitään. Vasta kun ilta alkoi tulla ja avautumista jatkui, saattoi sitä pikkuhiljaa rauhoittua. Aika vaan tuntui matelevan niin vietävästi. Viimeksi kun avautuminen alkoi yöllä, ja tapahtui vielä tämä hyvin muistissa oleva ladon alle karkaaminenkin. Aika tuntui vain sujahtavan. Roosan kasvattaja Sari, tuli taas paikalle ja pidettiin sitten ne suunnitellut jouluvalvojaiset. Itselleni kertyi väkipakolla nukuttua unta kaaliin n. 45min, äiti ja Sari eivät tainneet nukkua ollenkaan, tai torkahtelivat silloin tällöin. Kun en itsekkään saanut unta, taapertelin itsekin kodinhoitohuoneen lattialle, pelailemaan spider pasianssia. Ja unirytmi oli sekaisin.

Odottelu palkittiin aamulla kuudelta, kun ensimmäinen punainen neiti näki päivänvalon. Syntymäpainoltaan kaveri oli pienin. Tytön jälkeen syntyivät poika ja tyttö, molemmat tunnin sisään. Viimeistä pentua odottelimme muutama tuntia, mutta mitään ei tapahtunut. Sari tunsi pennun molemmin puolin, ja ajateltiinkin että onko siellä sarvissa mukamas kaksi. Aikamme odoteltiin, mutta Roosan työnnöt vain harvenivat. Niinpä äiti ja Sari nappasivat pennut koriin soitettuaan ensin Tampereella olevalle klinikalle Tuhatjalkaan.

Roosa pääsi heti sisään ja laitettiin lääkeet suoraa suoneen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, työnnöt eivät lääkkeistä huolimatta lisääntyneet, joten pennusta otettiin röntgen. Kuvassa näkyi U-malliseksi taittunut pentu, joka oli molemmissa sarvissa. Pentu ei siis mitenkään mahtunut kääntymään, ja kohdusta ei tullut kunnon supistuksia. Niinpä Roosa päätettiin leikata. Usko ei ollut kovin kova, vaan ajateltiin, että saataisiin edes tietää kumpi siellä oli, uros vai narttu. Kuitenkin äidille ja Sarille tuotiin leikkaussalista lämpöpatja ja huopia, ja märkä, henkeä haukkova pentu. Kunnon kuivaamisella ja heiluttelun jälkeen limat irtovisat ja henki alkoi kulkea. Nyt pentulaatikossa on siis neljä pentua ja tämä viimeinen poika on saanut selkeän kutsumanimen U2 (: 

Pennut klinikkareissun jälkeen.

Tässä vielä Roosan kotiutusohjeet:
"Roosa tuotiin päivystykseen synnytysongelmien vuoksi. Roosa oli synnyttänyt 3 pentua ongelmitta, mutta neljäs ei ollut syntynyt 4,5 tuntiin, ponnisteluista huolimatta.



Synnytystiet olivat hyvin auki ja tyhjät, mutta vatsassa tuntui vielä ainakin yksi pentu. Roosa laitettiin tippaan ja annettiin oksitosiinia ja kalsiumia, mutta näistä huolimatta ei synnytys edelleenkään edennyt. Röntgenkuvassa todettiin, että pentu oli virheasennossa, ja päädyttiin sektioon. Sektion yhteydessä Roosa on saanut antibioottia, kipulääkitystä, nesteytystä ja oksitosiinia.



Kotona lääkitykset:
-Synolux-antibiootti huomisaamusta annoksella 0,5 tablettia 2 kertaa päivässä kuurin loppuu.

-Tramal-opioidikipulääke illasta alkaen reseptin ohjeen mukaisesti. Opioidi voi aiheuttaa läähättelyä ja väsyttää.

Haavassa on sulavat tikit. Haavalapun voi poistaa ylihuomenna, tai jos se kastuu tai likastuu, jo aiemmin. Haava pidetään puhtaana ja kuivana, tarvittaessa voi varovasti puhdistaa laimealla betadineliuoksella ja kuivata hyvin.

Soitelkaa jos on ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Hyvää jatkoa Roosalle ja pennuille!"

5vrk

Ja nyt koko pesue voi oikein pulleasti, kuten kuvasta näkyy (:
Blogi, ja sen taustajoukot eli Karloon väki, toivottaa jokaiselle lukijalle rakkiriemukasta ja onnellista uuttavuotta!

Pikkukoira pääkaupungissa.

Iines Helsinki Winnerissä Lauantaina. Tuomari Dan Ericsson, Ruotsi
© Katriina Mäenpää

Vuosi alkaa nyt sitten virallisesti olemaan pulkassa, kun Helsinki Winner ja Voittaja jäivät viikonloppuna taakse. Kaikenkaikkiaan oli mukava viikonloppu, kiitos kaikille ihmisille seurasta ja rauhoitteluista, etenkin sunnuntaina kun se tuli oman hermorakenteeni kanssa tarpeeseen. Asiat voi hukkua yllättävälläkin tavalla kun on yksin näyttelypaikalla (:

Lauantaina oli siis lähtö kohti Helsinki Winneriä, joka pisti kyllä pirunlailla jännittämään, ainakin junnujen osalta. Oloa ei yhtään helpottanut se, että olin ekaa kertaa ikinä jakkupuvussa! Hame ja jakku siis ja siinä oli jo tarpeeksi totuttelemista. Ensin kuitenkin tähyiltiin norwichit ja vaihdeltiin tuttujen kanssa kuulumiset ja muuten rupalteltiin. Nankin trimmasi Iineksen kehään, kiitokset vielä siitäkin kun taas saatiin nätti neiti mukaan (:
Valioluokkaan oli ilmoitettu kolme narttua, yksi niistä oli Venäjältä. Venäjän narttu sai Hn ja Iines ja toinen suomalainen narttu EHn. Tuomarilla oli siis tiukka linja, kun loppujen lopuksi taisi yksi avoimen narttu saada ERIn. Iines kuitenkin esiintyi mallikkaasti, pöytäkäytös oli hyvää, vaikka ihmetystä aiheuttikin naaman edessä naputtava kirjoituskone. Liikkeessäkin likka lähti reippaasti eteenpäin, eli kotona harjoittelu auttoi. Hihnaa ei tosin pahemmin voi kiristää, jolloin Iineksellä olisi enemmän ryhtiä. I kun hakee heti takaisin vierelle. Pitää vaan saada tosta hommasta yhtä kivaa kuin kosketusalustasta :D
Arvostelu:
Dan Ericsson, Ruotsi
"Stor, black&tan tik. kraftig kropp. bra bakställ. framskuten skuldror. feminint huvud. flaxiga öron stör uttrycet. goda rörelser."VAL-EH VAK2

JH-kehässä Ollin kanssa.
© Katriina Mäenpää

Sitten JH-kehälle. Pelko siitä että kehät menisivät päällekkäin oli kyllä turha, kun nuorempien kärkeä odoteltiin rotukehistä, siinä vierähti varmaan reilu tunti ennen kuin vanhemmat pääsivät hommiin. Kisakoiraksi sain Kirsin nuoren herran: norfolkinterrieri uroksen Heilurihännän Master Card "Olli"
Herra oli ikäänsä nähden mahtava, alkukehä oli ihan mahtavaa. Meno vaan vähän lysähti pöydällä, kun oltiin vahoja ja vanuttiin ja kaikkea. Huomasi että testaaminen oli jäänyt puolitiehen. Sitten alkoi harmaa mattokin kiinnostaa, mutta kaikin puolin Olli on aivan mahtava tapaus, jota saan ehkä alkaa esittämään rotukehissäkin (:
Tipahdimme ensimmäisessä sakissa pihalle, enkä lainkaan ihmettele. Todella tyytyväinen olen kuitenkin meidän näyttäytymiseen, kun Ollipoika, taisi olla neljättä kertaa kehässä, ja luulisin, että ensimmäistä kertaa noin isossa kehässä. Seuraavan kerran jh-kehään suunnataan sitten Turussa sunnuntaina. Huhhuh..

Kehien jälkeen suunnattiin melkein heti hotellille, kun äitini sairasteli oikein urakalla. Loppuilta menikin kieriessä kun oli kupu täynnä ravintolasapuskaa, ja sitten lähdettiin maalaiskoiran kanssa suureen Helsinkiin. Iines sulatti helposti ratikat, mutta auta armias näitä "lintuja" jotka vain kökkivät piuhojen päällä vaikka kuinka komensi. Eipä niillä lumikökkäreillä kummoisempi kiire ollut, vaikka pieni bläkkäri kuinka hoputti. :'--D

Sunnuntaina tilattiinkin aamulla taksi vain yhdelle ja koiralle, kun äiti jäi lepäilemään hotellihuoneeseen.  Näyttelypaikalla olinkin sitten vähän hukassa, mutta onneksi siinä oli muutakin väkeä paikalla. Kiitokset erityisesti Jaanalle, Outille, Kirsille ja Jaanalle ja tietysti Nanille, jonka pöytää sain lainata kun piti saada Iines kammatuksi kehään (: Ja muille jotka auttoivat mua pitämään hermoja koossa, kun esimerkiksi numerolaput ja lompakot, kun pieni laukku katosi meidän Kirsiltä saadun "joulukortin" alle. Kyseessä oli siis nätti folkkitaulu, jonka saimme pääasiassa Iineksen valioitumisen johdosta. Lisäksi Kirsi onnitteli meikäläistä JH-menestyksestä (:



Iines Voittajassa
© Anna Sävilammi

Kuitenkin kaiken hermoilun päätteksi päästiin kehään. Vähän olin huolissani miten Iines jaksaisi esiintyä kun eilenkin meni niin hienosti, mutta neitihän veti mahtavasti. Terävyyskin oli omissa luokissaan, kun vähän juteltiin kehänlaidalla.
"Mitä?" "Äywhs" "Mitä?" "Ärrswhs!"
Perussettiä :D
Iines esiintyi kuitenkin ihan nappiin. Liikkeet menivät samaan tapaan kuin lauantaina ja pöytä oli tuttua reipasta settiä. Seuraava opiskeltava asia onkin alkaa seurailamaan seisomista ja että niitä takajalkoja saisi pikkuhiljaa taaemmas. Sitten oltaisiin näyttävämmän näkösii ja eikä toivottavasti näytettäisi niin piitkäraajaselta : D
Mutta tuomarina oli Ruotsalainen Liselotte Johansson.
Arvostelu:
"Very nice head&expression. Correct bite. A bit straight in shoulder. Straight front legs. Good feet. Good brdy. Goog tail. Well angulated behind. Moves well, good coat."
VAL-ERI VAK3 PN3


Iineksen sisko nappasi PN2 sijoituksen eli hienosti meni taas Heilurihännän Mustalais-neideillä (;
Loppupäivä meni sitten JH-loppukilpailua katsellessa ja ständillä ollessa, kiitokset siitäkin seurasta. Ainakin Annalle, Ennille ja hotellihuoneesta selviytyneelle äidille (:

Ensivuonna taas uudestaan !

Hyvää joulua !

Blogi on kärsinyt suuren luokan hiljaisuudesta, mutta lupaan, että pian on tulossa päivittelyä messarista (; Koko lauantain olen jopa jo kirjoittanut, sunnuntai vain uupuu.
Ja toki sitä pitäisi kirjoittaa Roosastakin, joka yhe hyvin rauhaisissa merkeissä viettää joulua, joraavat maha-asukit sisässään (:

:O Ira-tokoihmine



Roosan masu 37vrk.

 Kiitos Annalle blogiotsikosta :D
Tosiaan tämä ensimmäinen höpöttely ei kyllä lainkaan liity omaan karvaväkeen, mutta koiramaisesta toiminnasta oli silti kyse niin kerrotaanpas sitten.
Eilinen päivä vierähti siis TamSKin toko-kokeessa, joka oli viimeinen tälle vuodelle. Olin siis ryhmätalkoissa, ja meidän kuuden hengen ryhmästä oli paikalla kaksi. Minä ja Minna + Alessa joka nyt onkin suuri ja mahtava koutsi :D Talkoohommana pidettiin kanttiinia ja ylitettiin kolmen euron tavoitteemme ja mässättiin mäkkiruokaa ja ei oltu kahvinkeittimen kavereita. Kivaa oli kuitenkin.

Ja me saatiin Alen kanssa hulluakin hullumpi idea. Lähteä ensivuonna kokeisiin. Siinä ALO-luokkaa katsellessa puri ainakin jonkinsortin toko-kärpänen, että jos sitä kuitenkin joskus. Treeniä kaivataan kuitenkin vielä hirmusesti. Etenkin ton seuraamisen kanssa. Kivastihan se menee kun palkka on tarpeeksi hyvää ja kehua tulee eli ei kun työstämään. Meidän tavoite jäisi kuitenkin siihen TK1, riittäisi vallan mainioisti pikkueläimelle. Tai jos ensin sitä miettisi edes tulosta ALOsta :D Näillänäkymin startataan viimeistään Oulun Nuorten SM kisoissa, mutta jonkinlaista kokemusta olisi mukava saada ennen niitä koitoksia. Mutta ensivuoteenhan meidän tavoitteet menevät, ihan ymmärrettävästä syystä.

Sitten sitä voisi taas höpötellä pikkusuuresta Wilma neidistä, joka pääsi taas harrastelemaan tallille yltiöpäistä riehumista ja säätämistä järisyttävällä "en oo tehny kahteen viikkoon mitään"-motivaatiolla. Paikalla oloa tai ylipäätään istumista oli melkein turha vaatia, kun aina sille ensimmäiselle hypylle oli pakolla päästävä. Ensimmäiset radat menivät kuitenkin kivasti kun muistin itse olla rauhallinen ja ohjata huitomatta putkiin. Kahden perättäisen hypyn kanssa oli taas vähän ohijuoksemista, mutta yhden kuppipalkan jälkeen alkoi taas sujuilemaan. Tämän radan jälkeen vinokepeille. Kepeilläkin Wilma ei omasta mielestään minua tarvitse enään mihinkään, vaan W on kokoajan kääntymässä omia aikojaan kepeille. Kepit menivät kuitenkin hyvin, kapeammallakin kulmalla. Lisäksi palauteltiin taas mieliin puomin alastuloja, nyt kädestä palkkaillen, ja alkoi ahnepossullakin päässä raksuttaa. Ai että tätä onnistumisen tunnetta!
Sitten ennen viimeistä rataa pikkufolkki muuttui täydeksi formulaksi missä ei todellakaan ollut jarrua, kun laukusta löytyi pieni keltainen formulavinku. Wilma oikein revitti ja tohisi lelullaan niin hirmusesti että namitkin unohtuivat. Radalle lähtö kävi hankalaksi kun aloin itekkin säheltämään ja putkiin ohjaamiset meni ainakin plärinäksi. Lisäksi lelu oli Alessalla, jolloin korvat oli aivan jossain muualla missä piti. Mutta aina kun päästiin liikkeelle ja radalle, niin meno oli kyllä vietävän ripeää ja hypytkin haettiin kivasti! Meinasi kyllä päreet mennä.
Opittiin siis ainakin yksi asia. Ei lelua viimeisille radoille, ainakaan noin kivaa lelua.

Mutta nyt pitäisi alkaa reippahasti tekemään pikkusia tokojuttuja Roosan mamma-aikana ja Iineskin saisi tekemistä :D Roosan kanssa pitäisi vielä hio tuota uutta sivulletuloa ja luoksetuloja sen kanssa, Iines saisi tavata uusina juttuina jäävät ja paikallamakuuta pitäisi vahvistella. Kyllä näitä juttuja riittää :D

kyllä, se on ultrakuva maha-asukista 32vrk