tiistai 28. syyskuuta 2010

Todellista tekstiiliurheilua!

Se tuli! Huhhuh olin tohkeissani kun postilta tuli viestiä toissaviikolla, pakettia sai käydä hakemassa. Saisitte selkeää kuvamateriaalia, mutta tämä konetilanne vähän rajoittaa. Sitä nyt ei kuitenkaan viitsi muutenkin viimeisillään tuhertavaa konetta täyttää kuvatuksilla. Mutta takaisin pakettiin, terri-erissä tehty Ilo-Willan tilaus oli siis noudettavissa ja paketistahan löytyi Berran agilityliivi brodeerauksilla. Edessä lukee hopealla Karloon ja taakse broderattiin rotuprofiili, kuparilla se, ja hopealla teksti norfolk terrier. Ai että, minä tykkään (: Hyvin sopi käyttötarkoitukseensakin, kun se maanantaina pääsi kentälle. Mutta voin luvata, että kyseisen vaatekappaleen kuvilta ei voi välttyä :D


Meidän Iineskin on nykypäivänä ihan erinäköinen. Tyttö kävi viime sunnuntaita Nan Salmisella trimmissä ja nyt sitä ollaan niin pikkupennun näköstä neitiä. Karvaa lähti ties kuinka paljon, mutta hyvältä näyttää!

Itse reeneissä Iines oli kohtuu näppärällä tuulella, ainakin näppärämmällä kuin viime viime viikolla. Vauhti oli pahasti hakusessa, mutta Veeran pitelemä namikippo kyllä innosti, takaaleikkauksetkin saatiin sujumaan. Kerran nuhva suostui myös hienoon väärään päähän putkea heittoo, mutta siihen kertaan se jäikin. Veeran sanoin "Rekku syndrooma". Vahingossa sinne mennään ja sitten ollaan ihan ihmeissään seuraavalla yrityksellä :D ulkokautta juostiin sitten, outo fiilis :'D

Sitten Roosan treeneihin (joista ei valitettavasti löydy kuvia, Iinukalla mennään) Veera piti meidänkin treenit, kun Alessan ranskalainen pamahti ((: hehheh.. Onneksi se taas toimii.
Vauvauvauvauvau! Nämä oli niin mahdit treenit, ettei Roosaa kylliksi voi kehua. Alan jo vähän luovuttaan sen lelupalkan kanssa, kun namillakin saatiin radalle noin hyvät kierrokset. Taikka sitten saatte ihmiset opettaa mut leikkiin ton koiran kaa, pitää alottaa taas kotiprojektit. Samaan tapaan kuin Nunnun treeneissä treenailtiin takaaleikkauksia, ja alkuun jo vähän namikipolla, mistä neiti sai kunnon paineet itselleen aikaseksi. Takaaleikkailtiin renkaalle, mikä suju tajuttoman hyvin. Pariin kertan Roosa haki sivusta (Veeran sanoin piruillen, kun tapitti renkaan läpi niin kauan kunnes oli aivan renkaan edessä) mutta huimien kehujen jälkeen ei mitään ongelmaa. Kyllä se koira tietää mitä tehdä! Hirmuisella vauhdilla paineltiin putkiin irtoomisia, takaaleikkauksia niillekkin ja hyppyihin piti keskittyä että saatiin kaaret pienemmiksi. Ja vielä kepeille takaaleikkauksia, tuskin oli montaa kertaa kuin se olisi feilannut! Aivan mahtava koira, ei mitään ongelmaa, tuskin hidasti ensimmäisessäkään välissä ollenkaan. Ylpeä olen!

lauantai 18. syyskuuta 2010

Agility Nuorten SM Treellä.

c: jenna tajakka
  4.9 pakkasin Roosan mauton takakonttiin ja lähdin sitten vähän kauhusta kankeana ajelemaan kohti kisapaikkaa, eli takujen kenttää. Viime käynnistä niillä main oli kuitenkin kulunut jo tovi, meinaan edellinen pysähdys sen tien varrella oli mopokortin koe, viime keväänä. Me mattimyöhäset kortin hakijat. Mutta itse kisoihin! Heti kisapaikalle päästyä käytyyn ilmoittautumassa ja aloin pongailemaan tuttuja, joita sitten alkoikin virrata, ja toipa Alessakin meille TamSKin lapsille ja koutseille teltankin, niin sai koirankin tuulensuojaan.

c: jenna tajakka
Ja radalle! Kari Jalonen oli kehitellyt simppelin ykkösten radan, ja se nolla tuntui oikein olevan tyrkyllä, kun viime treenit menny nappiin rengasta ja haistelua lukuunottamatta. Rengas oli onneksi kakkosesteellä suoralla, joten sen sai varmisteltua huoletta. Silti se oli aivan järkyttävää kun koira katteli välejä ja loikka oli hirvittävä, yhhyh se siitä tekniikasta. Loppuradan hypyt sitten jo ihan katseltavaa kamaa, vaikka Roosa tuntuu välillä vähän kummasti pomppivankin. Vauhti oli folkilla kunnossa, toivottavasti tulevaisuudessa löytyisi vielä lisätehoja, mutta eipä mamma ainakaan paikallaan junnannut. Kepeillä sähläsin kätösilläni taas jotain ja Roosa lähti kiertämään takaa. Pitää taas palauttaa mieliin se mikä vaivasi viime talvikaudella. Silloinkin tein epämääräisen heilautuksen kädellä, ja Roosa lähti heti takaa. Kun kädet piti kyljissä kiinni, niin hakukin meni oikein.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, vai miten se oli?
Loppurata kuitenkin tosi jees, keppien jälkeinen putken takaaleikkaus oli vähän tökkö ohjausjuttu, mutta valssikaan ei tuntunut omalta ja kyllä Roosa putket hakee, eli oma liike siinä vammaili.
Lopputuloksena 5rv ja ihanneaika alittui -5.16 ja jäimme täpärästi neljänsiksi juuri finaalin ulkopuolelle. Yksikään miniohjaaja ei saanut nollaa aikaseksi vain sortui juuri vitosiin ja hävisimme kolmennelle 0.25s. Silloin se harmitti, mutta pitäähän sitä olla ylpeä, kun Roosan etenemisvauhdiksi muodostui kuitenkin 3.49m/s ! Tästä se lähtee :D
tässä vielä VIDEO RADASTA!
Mäkin tykkään tosta mun huiviviritelmästä, mutta siellä oli totisesti kylmä!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Terri-Eri, harvinaisen runsasta kehäelämää.

vanhempien JH-1
c: tanja seiloo
Jopas oli tyhmä veto tunkea tuo kuva heti alkuun, mutta eipä tuo meidän menestys enää mikään tuore uutinen ole. Kiitos lukio, nämä päivitykset kirjaimellisesti venyvät.

Tosiaan, se oli hirmuisen kylmä aamu Pälkäneellä, kun lähdettiin painelemaan kohti Tuomarinkartanoa, autossa kaksi koiraa, ihme ja kumma. Ei tuo Roosakaan aamulla meinannut uskoa mukaanpääsyään, kun laitettiin näyttelyvaatetta päälle. Parka ehdollistunut siihen että hän pääse mukaan kun kiskotaan treeniliivi niskaan ja lökärit jalkaan.

Folkkikehälle pystytettiin heti Heilurihännän leiriä ja sinnehän kokoontui mm. HH Black-pentue juhlistamaan 2v-synttäreitään! Voi meidän Iinestä, siitä on tullut iso tyttö. (:

Ja sitten kehään. Iines esiintyi muuten todella mallikkaasti, kaikenmaailman valeraskauksistaan huolimatta, mutta liikkeet eivät tykänneet sitten yhtään siitä märästä, ei kovin tasaisesta nurmikosta. Sitä huomas heti alkuun että aika melomiseksi tämä puuha meni. Lisäksi toinen korva lenteli vähän siellä sun täällä, meillä oli vähän kivaa!
Arvostelu:
Tuomari: Paula Valakari, Suomi
"Erittäin hyväntyyppinen narttu. Hyvä pää. Hienot tummat silmät. Toinen korva saisi asettua lähemmäs poskea. Hieman pysty lapa. Hyvä luusto. Hyvä runko. Voisi olla aavistuksen matalampi. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Liikkuu leveästi edestä, muuten hyvin."
Avo-EH AVK2

Arvosteluun olen todella ylpeä, ja kyllä me se viimeinen serti jostain revitään niin saadaan valio taloon, muuallekkin kuin jääkaappiin (;

Iineksen kanssa pyörähdettiin vielä Heilurihännän kasvattajaluokassa, jossa oli Iineksen lisäksi veli Pyry (HH Black Jack), sisko Emma (HH Black Gem) sekä Jerri (HH Angel Gabriel) tuloksena ROP-kasvattaja, onnittelut Kirsille (:

Rotukehien jälkeen tuli taukoa ennen Junior Handler kehää, mitä varten Roosan kanssa treenailin telttojen takana, neidillä oli taas menohaluja, vaikkei agilityesteitä ollutkaan maillahalmeilla. Kai se oli niin ylpeä itsestään kun oli päässyt mukaan. Kaljukaisan esittämisvinkit kävin vielä keräämässä Hannalta, kuka siis treenasi meitä JH:ssa PHKPn leirillä. Eipä me mitään uutta kuultu, joten iloisella mielellä päätettiin mennä kokeilemaan 12 vanhemman juniorhandlerin joukkoon.
Ja olipahan Roosalla virtaa itse kehässäkin! Liikkeessä märkä nurmikko oli turhan kiinnostava, mutta seisoessa häntä pysyi yllättävän hyvin ylhäällä. Pari pakitusta ja jalkojen tälläystä niin taas hetki jaksettiin. Yksilöarvostelussa teetettiin vain edestakaisin ja kolmio, hampaatkin taisi tuomari, Heli Hietaluoma, katsoa itse. Liikkeet meni kivasti, vaikka säädinkin kohtuullisesti kehässä olevien telttanauhojen kanssa ja pujahtelin niiden ali, useaankin otteeseen, kunnon päähänpistot taas.
Kehä meni siinä körötellessä ja hauskaa pidettäessä, ja havahtuminen tuli vasta kun handlereitä oli viisi jäljellä. Perrkule, sijotus tulossa, ja siinä vaiheessa oli jo tavattoman tyytyväinen. Vielä kun viimeisiä edestakaisin liikkeitä menin Mimmi Tumppilan kanssa, oli aika epätodellinen fiilis. Ja kun se punainen ruusuke osui kohdalle niin huhhuh. :D Taisi mennä mun koiran kehumiset vähän yli.
Päivän paras-kehässä ehdittiin kiertää kertaalleen ympäri, kun kehän laidalta meille tuoltiin terrierit isolla teellä. Meinaan kaksi mustaa skynterrieri urosta, muistaakseni omani oli Tane. Esittäminen oli aikamoinen fiasko, kun heti ensimäisen metrin jälkeen herra heitti liinat kiinni ja sitten sain kaksinkerroin kyyristellä ja kehua, että herra totesi matkan jatkamisen hyödylliseksi :D Myös pöydälle nosto oli aikamoinen tilanne. Viimeisillä ympärimenoilla, vaihtui hemmolla ääni kellossa ja yllättäen sitä vauhtia oli vähän reilumminkin :'D
Sitten saatiin omat koirat takaisin ja yllätykseksi käteen ojennettiin päivän parhaan junior handlerin-ruusuke. Vauh! :D

Isoissa kehissä pääsin pyörähtämään aivan mahtavan kaverin, pinkin norwichi pentu Lucaksen kanssa. Vähänhän se meni sähläämiseksi, mutta ainakin oli hauskaa, poika hankki söpöyspisteet kotiin (:
Lisäksi esitin Iineksen ja Pyryn parikilpailussa. Liikkeet meni oikein mallikkaasti, seisomisesta ei voisi sanoa aivan samaa.
Ja vielä kerran oli suuntana kehä, kun vein Pyryn kasvattajaluokkaan. Ihastuin kyllä Iineksen veikkapoikaan ikihyviksi, aivan mahtava esitettävä kun se sille päälle sattui!

Kiitos hauskasta päivästä, jokaiselle paikallaolleelle !

torstai 2. syyskuuta 2010

TamSKin iltakisat silloin joskus.

Hmm, nyt ei jaksa selitellä, joten saatte pelkän videopostauksen A-radalta ja B-radan tulokset :p laiska, mutta tää blogi on niin jäänyt niin pitää kiriä vähän kiinni.

A-rata, videoinnista kiitokset Alessalle.


Miten me ollaan aina noin lähellä niitä LUVA-nollia ? Tuossakin laatu kusee, ja kaikki näyttää pitkältä, kiitos movie makeri, kun kavensit videon. Roosa pomppaa oikein kunnolla tuon pituuden niin lentää rähmälleen ja siitä vitonen. No, ollaanpahan joskus tulevaisuudessa sitten tehty töitä sen sertin eteen!

c: Aino Luosa
Rataantutustumisessa toinen rata vaikutti ihan lupaavalta, mutta menin lössöömään perus kohissa. Renkaan sivusta läpi, lähdin liian pitkälle jonnekki edelle koikkelehtimaan, ja Roosale tuli kiire päästä perään. Sitten renkaan edessä alettiin ihmettelemään ja sekuntit kulu. Loppu rata olikin mukavaa menoa, pituuden palat lennähteli kun otettiin kunnolla vauhtia, mutta sitä osasinkin odottaa edellisen rähmäilyn jälkeen. Muuten meno oli peruskauraa.
Tuomarina tällä radalla Anne Viitanen.
Tulos: 17.09 AV: 7.09 RV: 10 sij. 27
video radasta.
c: Aino Luosa