Sinne, tänne ja takaisin osa 3/3

flättäilyä lauantaina
© Saija Koivula

Ja juttu jatkuu. Kun Viron reissusta selvittiin, oli suuntana Helsinki ja Eukanuba Open Show, sekä Summer Show. Molempinä päivinä olin töissä, sekä junnuilemassa ja Roosa piipahti myös lainakoirana lauantaina. (:

Perjantai oli päivänä rento, vaikka helle pisti päälle. Kyseinen lämpötila ja auringonpaiste aiheuttivatkin lisäharmia kun eräs koira sai lämpöhalvauksen. Onneksi kuitenkin osattiin etsiä pienestä väkijoukosta eläinlääkäri ja kaveri saatiin myöhemmin klinikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Perjantaina kisakaverina oli Roosa, eli meno oli aika vakiota. Maata piti haistella nyt hirmuisesti ja pöytä oli aika tönkkö. Purennan näyttäminen meni kuitenkin hyvin, ja lopputulokseksi kolmesta vanhemmasta toiseksi. Alan vaan varmistuun kokoajan siitä, että toi pöytäily vaatii treenejä. Miks en vaan saa itteeni niskasta kiinni ja harpottua ulos treenaamaan? Kai se on se surullisen kuuluisa laiskuus taas syypää.

Mutta pikakelausperjantain jälkeen lauantaihin, joka oli jo pelkän lipun- ja luettelomyynnin kannalta paljon vauhdikkaampi päivä, mutta kivaa oli! Kaksieuroiset oli kovaa huutoa ja seura mukavaa, joten ei mitään valittamista näissä talkoissa. Lisäksi tuli pengottua pystejä pahveista ja muoveista, harvoin stulee noin moneen RYP-pystyyn saman päivän ainaka koskettua. Tuon pystiparaatin jälkeen pitikin alkaa hääräämään Junior Handler juttuja, joten haettiin Junin kanssa koirat kamoineen ja raahattiin ne Vilma telttaan, jossa pysyivät sitten varjossa. Roosa tosiaan toimi Junille lainakoirana nuoremmissa, eli vielä oli pidettävänä pikainen "Näin toimii ernunorfolkkini Roosa"-koulu. Homma tuntui sujuvan, joten laitettiin R häkkiin, kun lähdin itse juoksentelemaan folkkikehän laidalle tapaamaan Jaanaa, jolla oli mukanaan sileäkarvainen noutaja uros Heilurihännän Incredible Me "Matti". Ohjeistuksen jälkeen suunnattiin sitten kehän reunalle jännittämään nuorempia!

Pienisuuri huippupari: Juni ja Roosa
© Vilma Helle

Alkuun kauhistelin kehän laidalla kuinka Roon nenä haki aikalailla maahan, mutta onneksi tuo ongelma häippäsi parivaljakon kanssa nopeasti pois. Pöytä oli jälleen Roosalle hönttäilypaikka, ja neiti oli kuulemma aikalailla löllötellyt. Tuomari Arne Foss, Norjasta kuitenkin piti tytöistä ja nappasi heidät viiden parhaan joukkoon ja lopulta viidensiksi! Nettisivuilla tulokset tuntuvat olevan päin honkia, mutta onnea vielä Juni, veditte mahtavasti ja tervetuloa ottamaan vaan Roosa jatkossakin kehiin (; Neitihän meinaan lähti painamaan Junin kanssa hihna piukalla edelle! Itselläni, kuten kuulemma myös itse handlerillä, oli leuka loksahtanut, mutta äkkiäkös tollaisen torvelon kanssa hämmentynyt naama muuttuu virnuiluksi. Roosa kun osaa olla vähän läppä :D


Mutta sitten alkoivat vanhemmat. Heti alkuun tuli pieni probleema Matin kanssa, koska namit kiinnostivat silloin tällöin ja lelu sai miehen loikkimaan ja pomppimaan niin suurenmoisen onnellisena. Koitin kuitenkin pitää herran namilla kokoajan, ja oltiin vähän mussunmussun. Mutta hyviä hetkiä tuli, ja oli hienoa olla haastavamman tapauksen kanssa kehässä. Kun siinä sai onnistumisia aikaan saattoi itseensä olla toden teolla tyytyväinen. 


Yksilöarvostelussa sain Masan seisomaan suhteellisen hyvin, mitä nyt vähän jalat siirtyilivät, mutta ymmärrettäväähän se on kun Masa oli aivan uusi tuttavuus ja nuori reipas mies :D Kolmion kanssa jouduin vähän tuskailemaan kun kehä oli niin pitkä ja kapea, mutta eiköhän siitäkin selvitty. Tuomari otti jatkoon vain viisi sijoittujaa, joiden joukkoo ei päästy kovatasoisessa kisassa, mutta oon tosi ylpeä tuohon suoritukseen. Kehän jälkeen äiti laittoi mut jälleen juoksemiskouluun, kun en lainkaan hallinnut mun ulkokättä, en mennyt tarpeeksi nopeasti ja mitä kaikkea. No, toivotaan että PHKP-leirillä saan treeniä myös tähän juoksemishommaan (:

Kyllä se hihna taitaa sieltä korvan takaa tulla, liikkeelle lähdössä silmät kiinni :D
©Mikko Marttinen

Mutta kylliksi en voi Kirsi ja Jaana teitä kiittää tästä kokemuksesta, joskus tulevaisuudessakin tulen varmaan flätillä kisaamaan, ehkä vaan eri koiralla. Sen näkee sitten tulevaisuudessa (;
Kehien jälkeen jäätiin vielä purkamaan Roosan virtapiikkiä ja neitiä testasikin usea junnu ja pääsipä neiti vielä Nean kanssa pikkuruiseen junnukisaan edustamaan, siellä alkoikin väkkärää jo väsyttämään ja lähdettiin suuntaamaan kohti Pälkänettä.

Sunnuntaina sitten jälleen uuteen rotuun tutustumaan Jenkkien erkkariin, joka järjestettiin Kangasalla. Ja kun kotikonnuilla tapahtuu jotain, niin pitäähän sinne mennä! Katin kanssa sovittiin silloin kun oltiin Fannin ja Kasperin kanssa näyttelytreeneissä, että voisin kisata jollain hänen vanhuksistaan. Hihnan käteen päätyi musta narttu Milja, pidemmin sanottuna Frosty Kiss' Comeback In Black, jolle ikää on kertynyt hienot 10 vuotta.


Kehään mennessä Milja oli juuri reippaillut vetskuissa ja PN-kehässä, joten suurin puhti oli ehkä jo mennyt. Lisäksi nameista huolimatta oltiin ehkä vähän mamman perään, mutta hommat sujuivat silti hyvin. Jälkikäteen olen vaan kuvista huomannut, että terrierihandleri on ollut vauhdissa, koska häntä tuntuu nousevan kuvissa vähän turhankin pystyyn. Päästiin kuitenkin sijoittumaan ja loppujenlopuksi sijoitus oli JH3! Kiitos vielä huimasti Kati (:

©minttusuklaa.kuvat.fi

Ja nyt saatiin myös valmiiksi tämä venynyt, ja viivästynyt, blogipäivitysten sarja. Huhhuh..

Sinne, tänne ja takaisin osa 2/3

©tipsuttajat.galleria.fi

Sitten seuraavaan Oulu KVn päivään. Sää oli selkeästi parempi, joinakin hetkinä jopa kuuma! Tänä päivänä siis meidän perjantaiset ostokset aurinkovarjo ja suihkuverho täyttivät vähän erilaisia käyttötarkotuksia. Varjolla saatiin häkit suojaan ja jossain välissä taisi häkkejä enemmänkin peittää se suihkuverho :D Ohjelmassa oli kuitenkin ensin junnukehä, jonka jälkeen suunnattiin vasta Tiina Tauloksen tuomaroimaan rotukehään, jossa oli kilpailemassa Roosan lisäksi valioluokan narttu.

Sunnuntaina JH-kisa oli siis "normaali", kun osarissa kilpailtiin lauantaina. Kisakoiraksi päätyi oma Röhväle, joka oli aivan eri vaihde silmässä nyt, kun sää suosi. Tuomarina toimi Riitta Niemelä. Kehään mennessä Roosa tuntui olevan varsin virkeällä tuulella, eli lainkaan ei voinut arvata mitä tulevan pitää. No, ainakin kontakti handleriin oli suuri..

Näin jälkikäteen kirjoitettuna en muista todellakaan tarkkaan mitä liikkeitä teetettiin, taisi olla kolmio tai edestakaisin? Kuitenkaan mitään kummallista ei ollu. Pöydällä R vänkäsi ja hääräsi ja namin kanssa tuntui taas olevan ongelmia. En nimittäin tiedä pitäisikö se palkka lyödä suuhun siinä pöydällä kun seisottaa, vaiko laittaa takaisin taskuun. Koira menee hämilleen, jos nami lähtee, ja tuomarit ei välttämättä tykkää siitä odottelusta "kun tää mun koira nyt syö täs, kyl mä sen purennan näytän pian". No, ehkä pienellä treenillä saatais homma selviöksi.

Kalju Röhvä PHKP-leirillä 2010
©Aino Luosa

Yksilöarvostelussa tuomarin uudelleen katsellessa koiraa ja yrittäessä tähyillä ilmettä, niin Roosa oli vain namikytiksessä. Sitten kun sitä kättä heilautti, niin R luuli että namin lentäneen naapurikehään. Hetki siinä sitten uskoteltiin pienellä punaiselle ettei se nami sinne pyrähtänyt. No, loppu hyvin kaikki hyvin tänkin asian kanssa.
Jatkoonpäässeissäkin väki väheni, ja yllätyksekseni löysin itseni kärkikaksikosta. Vielä kerran teetettiin yhdessä edestakaisin, jonka jälkeen tuomari sanoi jo tehneensä päätöksen, mutta kunniakierroksen nimissä vielä kerran ympäri. Käteen ojennettiin sininen ruusuke, ja olen niin ylpeä! Ei pöllömpi junnuilu viikonloppu, jonka kruunasi vielä Johannan piirin mestaruus! Onnea vielä :)

Sitten odoteltiin rotukehää. Ja sitähän sitten saikin venailla. Roosa päättikin riemastuttaa tätä odottelua toilailullaan. Venailtiin epäuskoisina kehän 14 laidalla, kuten kuulutuksissa ilmoiteltiin ja pistettiin turkkia kuntoon. Kun kaikki tuntui olevan ojennuksessa, päätettiin pitää terrieri siinä pöydällä, eikä tungettu missään välissä häkkiin. Ja hyvinhän se siinä pysyi. Huom: pysyi.

Nimittäin eikös nainen ottanut ja pompannut alas pöydältä, kiitos ojan puolella näkyvät karvatollot, joitahan siis voi norfolkin järjenvalolla luulla vaikka hiiriksi. Ensin ajateltiin Roosan menevän moikkaamaan ojan toisella puolella olevaa pystykorvaa mutta toisin kävi. Surkuhupaisin kohta tapahtumassa oli vaan se, että juuri ojennukseen laitettu turkki kävi ojamudissa. Roosa meinaan ponnisti hilppasen liian aikaisin ja tömähti vatsa edellä keskelle ojaa. No, minähän viisaana menin ja nappasin koiran syliini ojan toiselta puolen. Se oli heissulivei valkoinen hame ja tummanharmaa paitis siinä vaiheessa. Onneksi autolla oli vaihtovaatteet ja sain kävästä vielä teltassa vaihtamassa paidan. Nähtävästi Roosan kanssa ei voi edes ajatella normaalia näyttelypäivää :D

Vielä oli edessä muutto kehälle 30 jotain ja arvosteltavaksi tuomarille Tiina Taulos. Kehän pohja oli aivan hirmuisen kova ja möykkynen, en tykännyt yhtään. Roosaa alkoi jo väsyttämään, eli loppupuolella kehää aloin esittämään sitä käsistä.
Arvostelu:
"Ryhdikkäästi esiintyvä narttu, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvä pää, silmät saisivat olla pienemmät ja tummemmat, sekä korvat pienemmät. Hyvä takaosa. Eturintaa saisi olla enemmän. Hyvin kiinnittynyt, mutta turhan kippura häntä. Liikkuu reippaasti. Vaaleat silmät häiritsevät ilmettä"
AVO-ERI AVK1

Ja näin jälleen. Mutta ollan tyytyväisiä ERIin koska saatiin se suomalaiselta tuomarilta (: Eiköhän tuosta Roosasta vielä se valio taistella, vaikka puoliväkisin sitten :D

Lopuksi vielä Johanna testaili Roosaa ja otettiin uudet kuvat Wiiman kanssa, kun lauantaina sää ei suosinut. Kiitokset vielä hienosta näyttelyviikonlopusta, etenkin Johannalle! Niin ja äidille tietenkin kanssa (;

Sinne, tänne ja takaisin osa 1/3

©tipsuttajat.galleria.fi

Nyt on blogissa ollut jälleen hetken hiljainen hetki, vaikka tapahtumia on riittänyt. No siitähän se hiljaisuus juuri johtuikin! Viime perjantaina lähdettiin painamaan kohti Oulua, josta tultiin sunnuntaina pois. Tiistaina lähdettiin Viroon äidin ja kummitätini kanssa, ihan vain shoppailureissulle ilman koiria. Torstaina oltiin puoliltaöin jälleen mökillä ja perjantaina lähdettiin aamusta Helsinkiin, Eukanuba Open Showhun töihin, jossa myös piipahdin JH-kehässä. Töissä oltiin myös lauantaina Summer Show KV näyttelyssä, ja sielläkin kisailtiin junnuissa. Lauantaina lähdettiin ryhmien jälkeen taas takaisin mökille ja täältä ajelin vielä sunnuntaina Amerikancockerspanielierkkariin junnuilemaan. Kiirettä siis on pitänyt :D

Nyt ollaan kuitenkin taas viettämässä leppoista elämää viimeisten lomaviikkojen ajan. Tämä viikko onkin agitreenejä lukuunottamatta tyhjää täynnä, ja sitä seuraavalla suuntana olisi viimeistä kertaa PHKP-leiri. Mihin nää junnuvuodet oikein katoavat..

Mutta aloitetaan Oulun reissusta, jonne starttasimme perjantaina 15.7. Matkaan lähdettiin aamulla ja perillä käytiin katsomassa Roosan Max (K. Big In Bowdon) poikaa B-pentueesta.Pikkupoika oli hirmuisen mukava ja nätin näköinen tapaus, harmittaa vähän ettei se toinen kives tullut alas. Myös toinen korva oli aavistuksen villi ja kevyt, mutta eipä pikku Maxia tulla kehissä näkemään, niin onpahan äijässä vähän persoonallista näköä (; Alla muutama kuva Telman ja Maxin riehunnoista, joille pitäisi tässä lähiaikoina tehdä oma kansio tuonne kuvat.fi gallerian puolelle.

Max ja Telma

Telma tahto vaan pussata

Trimmissä Maxilta katosi hännän hörhökarvat ja ukkeli on kyllä komea ♥

Myös Iineksestä tuli napattua muutama julkaisukelpoinen otos, ja muutenkin Nuhveroinen sai hymyn huulille kun neiti yltyi leikkimään pentujen kanssa karvamöttiäis lelulla. Hölmöläinen :D

Nuhveroinen

laatu ennenkaikkea

Maxin vierailun jälkeen suunnattiin hotelille ja vietettiin päivä aika rennosti. Oulussa oli meneillään jonkinsortin musiikkitapahtuma, joka oli tuonut rutkasti väkeä kaupunkiin nauttimaan hyvästä säästä. Ja kyllähän mekin rippeitä kuultiin Irinan keikasta iltalenkin yhteydessä. Täytyy kyllä myöntää sekin, että Oulu tuntui aivan ihanalta paikalta ♥

Lauantaina oli kuitenkin otettava suunta kohti ravirataa. Sää näytti inhon harmaalta, ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli päälle ja urakalla. Vesisateet olivat kaukana ajoittaisista, kyllä sitä vettä tuli tasaiseen tahtiin kokoajan. Roosan kehän aikaan vesisade oli kuitenkin aikalailla pelkkää tihkua, mutta kyllä sekin näkyi seisotuksissa ja kehäasenteessa. Ensinäkin rouvaa tuntui suuresti ärsyttävän se, että kehään vietiin turhan tempaisten. Pöytämme oli meinaan kehästä sivussa aurinkovarjon alla, ja tosiaan en yhtään saanut tehtyä Roosan kanssa niitä perinteisiä pyörityksiä ennen kehään, kun koitettiin pitää turkki kuivana. Tuomarina oli siis Tino Pehar, Kroatiasta.

Arvostelu:
"4 years. Good sice. Bit long in loin. Exc. head, bit big eyes. Could have darker eyes.Good earset. Good topline&tailset. Very good angulations, very good movement. Exc. coat texture"
AVO-ERI AVK1

Ei siis napsahtanut SA:ta tälläkertaa, mikä jäi todella harmittamaan. Roosan esiintyminen ei mennyt ihan nappiin, pää ei noussut ihan niin ylpeillen ylös, kiitos tuo vesisade mikä tuli suoraan silmiin. Silti onhan ERI aina parempi kuin EH, eli ei tässä nyt toivoa menetetty. Kyllä se serti jostain tulee..

Rotukehän jälkeen saikin alkaa jännittämään Junior Handler hommia. Johanna ei ollut vielä ilmaantunut paikalle, joten hetken aikaa ennätin kierrellä kehiä Nean kanssa ja moikkailla tuttuja. Jossukin kuitenkin ilmaantui paikalle, eikä tarvinut enää turhaan panikoida kun pääsin huskykouluun :D Kisakaverina oli siis siperianhusky Black Happies Veronica, tutummin Wiima. Ja kyllähän tässäkin tilanteessa kävi niin, että hermoilut osoittautuivat täysin turhiksi, Wiima osoittautui aivan mahtavaksi pakkaukseksi ja aivan kuten Jossu sanoi: Wiimassa ja Roosassa on kyl hirveesti samaa vaikka rodut on ihan erilaiset!

©tipsuttajat.galleria.fi

Kehän alku ei sitten mennytkään ihan nappiin. Wiima toimi kuin unelma, mutta namitasku ei. Mokoma Lahti KVn lahjoittama vempele päätti levitä heti ensimmäisen liikekierroksen jälkeen. Pahoittelin mokaa jo kehässä ja koitin poimia kaikki kohdalle osuneet namit taskuun. Tuomari pyysikin kehäsihteereitä noukkimaan ensimmäisen yksilöarvostelun jälkeen jämät veke. Hävetti, mutta onneksi tuomari, Kristiina Ahlberg, tuntui ymmärtävän homman. Yksilöarvostelu meni ihan mukavasti, taidettiin tehdä kolmio, ja Kristiina kierteli koiraa jonkinverran. Hommat menivät ihan mukavasti (: Yhdessä liikkuessa en vain jättänyt tarpeeksi väliä edellä menevään, joten jouduin turhan paljon himmailemaan välillä, mutta tulipahan taas muisteltavaa seuraavia kehiä silmällä pitäen.

©tipsuttajat.galleria.fi

Wiiman kanssa tie vei kuitenkin viiden parhaan joukoon, josta olin jo aivan super ylpeä! Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä kehässä ison koiran kanssa, joten pikkukoirahandleri otti taas yhden askeleen etiäppäin. Viiden parhaan kesken tuli myös koiranvaihto, sain itselleni täysin vieraan rodun, nimittäin phalènen. Minuutin verran annettiin ainaa tutustua, kunnes alettiin kiertää kehää. Onnekseni Josefina meni edellä, jolloin koirallakin oli meno eteenpäin, häntä vaan ei noussut liikkeen aikana, tosin seuraavana päivänä tajusin, että se olisi varmaan pitänyt sinne selän päälle nostaa. No, kaikkea sitä oppii (:
Sijotukset jännittivät hirmuisesti, ja loppujenlopuksi keltainen ruusuke ojennettiin meille ja olen niin ylpeä! Kehän jälkeen kävin vielä kysäisemässä palautetta, ja kärkiviisikko, ja etenkin kolmikko, oli kuulemma ollut hyvin tasaväkinen. Muuta negatiivistä ei tullut, kuin että Wiima liikkui ehkä laiskiten kolmen kärjen koirista. Pikkukoirahandleri ei aivan vielä hallitse jalkojaan, Wiima oli upea! Kiitos vielä huimasi Johanna, kun annoit minun kisata neidillä (:

Paremman kelin poseeraus Wiiman kanssa sunnuntailta
© Johanna Lahtinen

 Lauantaina ennen hotellille lähtöä meille selvisi vielä tuomarinmuutoskin. Viimehetkellä meille tulikin tuomariksi Tiina Taulos. Loppuilta menikin hotellilla tuomaritietojen tonkimiseen ja arvailuun viedäänkö Roosa kehään vai ei. No, mehän vietiin. Blogiteksti venyisi kuitenkin äärettömiin mittoihin jos kirjoittaisin kaiken tapahtuneen tähän, joten venailkaamme hetken (;
Ihme saippuasarjalopetus..

Sitä samaa vanhaa vaaleansinistä

Roosan kanssa mentiin siis Hyvinkää KR näyttelyssä jälleen kehäilemään. Sää oli kuin kasvihuoneessa, mutta vettä ei tullut missään välissä. Aurinkokinn paistoi loppupäivästä, joten keli oli ihan mukava koiranäyttelypäivälle. Ennen kehää käytiin kiertämässä nopeasti kehiä täydellisen solmuhihnan toivossa ja se löytyi! Findogsilla oli kokonainen seinämä täynnä Rescon hihnoja, myös solmuja ja sieltähän se löytyi! Hihna on kyllä suhteellisen tumma, mutta silti punertavan ruskea ja ennenkaikkea ohut. Niinpä Hyvinkäällä oli ensimmäinen kehä jossa Roosa esiintyi kultainen snake kaulassa, ja mä tykkäsin!

Esiintyminen meni muutenkin hienosti, seisomiset nappiin ja häntäkin pysyi pätevästi ylhäällä. Hirvimakkaralla taisi olla osuutta asiaan (; Liikkeesä pari kertaa nenä meinasi tippua maahan ja snakesta nyppääminen tuntui hirmuiselta niin kävin sitten noukkimassa sitä kuonoa sieltä maasta. Taidan kaivata itse enemmän harjottelua ton uuden hihnan kanssa kuin koira :D
Norfolkkeja oli kehään ilmoitettu 8, mutta yksi narttu oli poissa. Tuomarina Liettualainen Julija Aiditiene.


Arvostelu:
"Excellent type. Beautyful head. Too light eyes colour. Well put ears. Sound topline. Moves well. Perfect handling. Very good coat & grooming"
AVO-ERI AVK1 SA PN2 VARASERT

Ketuttaako? Kyllä.
PN-kehässä meinaan kuultiin se sama vanha värssy, mikä on kuultu niin monesti. "Mä niin pidän sun koirasta ja sun tavasta esittää se, mutta sen silmät ovat liian vaaleat. Niin pienen pienen pienen pieni juttu, mutta nyt näin päin." Taas oli valioituminen niin lähellä! Tietenkin pitää olla ylpeä ERIstä ja SAsta, sekä hyvästä arvostelusta. Mutta se serti.. No, turha sitä on jälkikäteen vikistä, ei riitä kun ei riitä. Kehänlaidalta saatiin kuitenkin positiivista palautetta jälleen rouva Ärrän esiintymisestä, eli kyllä se aurinko paistaa myös vaaleansiniseen ruusukekasaan (joka koostuu nyt 6 varasertistä, joista 4 on poimittu matkaan avoimesta)
Kehän lopuksi sain vaan vielä kehäsihteeriltä: "Kun sun koira seisoo täydellisesti, älä liiku!" Niin no, mähän korjailin sen häntää vain. (;

Tarkennus ei tykännyt Eddiestä.

Näyttelypäivän jälkeen startattiinkin sitten kohti Jokelaa katsomaan Telman veikkapoikaa Eddietä. Siskoa pikkasen väsytti kun näyttelypaikalla piti taas puuhata kaikenlaisten kavereiden kanssa, aina leonbergistä ja whippetistä sileäkarvaiseen kettuterrieriin.  Silti veikan kanssa jaksettiin riehua ja urakalla! Telms pyöritti veikka parkaa minkä kerkisi ja juoksi sitten aina sohvalle syömään luuta, kun Eddie ei sinne pomppinut. Kun muu porukka istui ruokapöydässä sisaruspari veteli rallia pitkin takapihaa. Mahtoi olla hyvät meiningit heillä :D Pentujen leikkitempauksen lisäksi myös trimmattiin E ja siisti poika herrasta tulikin ja rakenteestakin tykkään kovasti! Saas nähä mitä tästä parivaljakosta kehkeytyy.

Lisää kuvia kuvat.fi kansiossa
Roosa ja Telma Eddien luona kyläilemässä.

se lupailemani kisavideo

Tuo pätkä selventää kummasti viimeksi julkaistua epäselvyyden soppaa :)
Ja meillä on 20 lukijaa! Hihi kuulostaa varmaan vähältä mutta merkkaa meikäläiselle paljon, kiitos ♥

Kisakertomus: tälläkertaa kuvin

Kolmijalkainen agilitynorfolkki kyttää, kyttää ja kyttää..

Ja kyllä sitä videotakin tulee, mutta jälkiläteen. Oon nimittäin viettämässä kesälomia mökillä ja käytössä tosiaan on nyt pikkuläppärin piuhan katkettua (kiitos siitä Telma) iso könstikäsläppäri, joka ei huomannut videokameraa ollenkaan, vaikka sen törkkäsi mihin tahansa USB-kohtaan. Murmur. Onneksi kuitenkin nettiyhteys toimii niin saadaan blogikin päivitettyä, vaikkakin hienosti ajasta jäljessä. Mutta parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaa, ja pahempiakin lagaamisia on blogissamme tavattu!

Meidän radan moment of truth.

Osallistuttiin siis vain agiradalle, koska hypärinolla tuli napattua viime kisoissa noin 9 kuukautta sitten ATT-areenalla. Radan tuomaroi Kari Jalonen.
Rataantutustumisessa eniten huomiota kiinnitti kepit, sinne vienti ja sieltä haku. Osoittauduin taas erilaiseksi nuoreksi minien keskuudessa, ohjaamalla kepit eri puolelta, mutta makseissa kyseistä ohjausta näkyikin sitten jo enemmän. Meille sen kuitenkin arvelin toimivan, sillä me ei tappijaloilla paljoa viitsitä kerätä ylimääräisiä sekunteja, ja R on viimeaikoina kestänyt edistystä kepeillä hyvin.
Toinen pulman paikka rataantutustumisenssa oli A:n jälkeinen suunnanvaihdos, mutta ei sitä radalla voinut enään ongelmaksi kutsua, hyvin nimittäin meni!

Roon rentoa menoa puomilla.

Starttiinkin olen tyytyväinen, vaikka tulokseksi tulikin HYL. Roosaan sai kunnon innostukset ennen lähtöä kun leikittiin Saran antamalla nakilla. Leluhan ei kiinnosta muuta kuin harvoissa tapauksissa harvoina päivinä, joten me leikitään ruualla. Siinä hötäkässä sainkin reiän etusormeen ja peukaloon, mutta näitähän sattuu kun koira on ahnepossu.
Lähdössä Roosa pysyi hyvin, mikä nyt ei ole järin yllättävää. Myös alun kolme estettä sujuivat sulavasti ja vauhdilla. Vauhti tuli huomattua myös kepeillä kun en rauhoittanut, enkä käskyttänyt selvästi joten rouva R haki toiseen väliin. Korjattiin ja lopussa otin koiran liian nopsasti matkaan keppien toiselta puolelta ja viimeinen keppi jäi kiertämättä. Tilanne selkenee sitten paremmin kun näette videon, mutta se on todella pienestä kiinni. R on jo lähtemässä pujotelemaan sitä vikaa väliä, kun sieppaan sen mukaan. No, joskus olen ajoissa... liiankin ajoissa...
Loppurata oli kuitenkin sujuvaa ja reipasta menoa. Muuri ja yksi rima kolahtivat, koska kehuin päällä, muuten kaikki 30cm rimat pysyivät hyvin ylhäällä. Kontakteille ei tullut kunnon stoppia, mutta ei se ylikään hypännyt, eli idea oli olemassa. Enkä varmaan taaskaan käskyttänyt tarpeeksi.
Mutta hyvä fiilis jäi kisoista!

Piiiituuuuuuuuus!

PHKP-leirin kisoista sivun täytettä
© Enni Liinoja

Eilen nuortenvalkussa treenattiin tämän päivän, eli tiistain, iltakisoihin, joihin todella moni valkkulainen on ilmonnut. Niinpä treenattavana oli Kari Jalosen 1lk. agirata, tosin aavistuksen verran muunneltuna, koska kontista ei löytynyt lainkaan rengasta ja rataan lisättiin myös pituus treenin kannalta. Minähän se olin joka pituutta vinkui, sillä en todellakaan luottanut Roosan suoritukseen kyseisellä esteellä.

Rata oli hyvin suoraviivainen ja simppeli, taisi olla jopa yksi valssi koko radalla ja yksi tiukempi haltuunotto. Sää oli sen verran viileä, ehkä n. 14°C joten rimat nostettiin ensimmäiselle radalle 30-35cm. Ja hyi mä inhoon niitä. Radalta kolahtikin yksi kolmevitonen alas ja sitten törttöiltiin pituudella, kuten olikin arvattavissa, joten tuloksena 10 ja alitettiin ihanneaika yli kahdella sekunnilla. Radalla puomin ja A:n alastulokontaktit meni ihan kivasti, A:lla vähän kyttäili ja hiippaili.

Toisella kerralla kaikki rimat olivat 30cm, yksikään rima ei kolahdellut alas mutta pituudella jälleen. Kontaktitkin jäivät pysähtymättä, kun R jäi kontaktin jälkeen stoppailemaan "Niin näinhän mun piti tehdä-eiku?"-fiiliksillä.

Loppuun vielä pituuden tehotreeni. Alessa naksautteli naksuttimella (kuinka tyhmältä toi kuulostaakaan..) aina kun tassut ei koskenut. Ensin yhdellä palalla, minkä suorittaminen onkin varmaa. Pohjalle siis muutama onnistunut toisto ja *naks* näin. Sitten kaksi palaa tiiviisti yhteen. Ensin otettiin kosketuksella, mutta kun pidensin käskyä ja sitten saatiin hyviä ja puhtaita suorituksia. Vielä viimeiseksi kasvatettiin hitusen kahden palan väliä ja yksi onnistunut toisto ja jätettiin siihen.
Loppuun vielä kerran kontaktit, joista hyvät on/offit. Nyt vaan kisajännitystä hillitsemään!

Turkit kasvaa tohinalla

Tänään pidettiin sitten äidin kanssa vanhusten trimmauspäivä, eli uhreiksi joutuivat Iines ja Roosa. Roosan turkki nyt onkin ollut jo hetken aikaa hyvällä mallilla, mutta nyt myös Iines alkaa näyttämään koiralta. Nunulla pahimmiksi paikoiksi olivat oikeastaan muodostuneet korvat, karvaa meinaan lähti sen verran. Lisäksi yksittäisiä hörhökarvoja löytyi jaloista ja taidettiin noita kulmakarvojakin ohentaa. Vielä joudutaan kuitenkin odottelemaan kunnon koristekarvoja ja kunnon mustaa tuon harmaan tilalle ennen mahdollisia kehäsuunnitelmia.

Roosalla taas siistittiin jälleen niskaa ja etuosaa. Karvaa tuntuu kasvavan kyseisiin kohtiin aivan vietävästi. Lisäksi turkki oli huiman paksu hännäntyvestä. Turkki ei muutenkaan ollut ehkä aivan terässä kun tuolla järvessä ollaan vietetty hyvin aikaa ja eilenhän tuli körilästä oikein uitettua. Rouvasta tuli kuitenkin ihan hyvän näköinen ja pitäähän se turkki vielä katsoa läpi ennen Hyvinkäätä. Ja ehkä vielä iltakisoja edeltävänä päivänä olisi hyvä saada ehkä jostain paksuja kohtia ohenneltua, jospa niitä jalkoja löytyisi lisää (;

 
Yksi pieni hörhö sen sijaan käytti aikansa trimmauksien aikana järvessä ja sen huomaa :D

Jopa hiostaa - ja vielä lämpenee

Huhhuh, oli meilläkin sää korkata Roosan agireenit nyt juoksujen jälkeen! Mauton mittari näytti kevyesti 32°C ja mehän mennään treenimään Eteläpuistoon Alessan ja Saran kanssa :D Onneksi kentälle tuuli välillä, järven vieressä kun oltiin ja kesken treenejäkin saattoi käydä kastamassa ja juottamassa koiran. Osaan kuvitella mikä helleloukku Niihama on tällä kelillä.. Ja ne hyttysetkin vielä.

Alessa ei ottanut kelpiepoikiaan mukaan ja perimmäisenä tarkotuksena oli ottaa Fasun kanssa keppejä, joska Sarakin on starttaamassa ensi viikon iltakisoissa. Niimpä rakenneltiin parista putkesta, muutamasta 15cm rimalla varustetusta hypystä, kepeistä ja A:sta tunniksi ohjelmaa. Roosa toimi todella vikkelästi! Intoa riitti helteestä huolimatta ja putkiin irrottiin hyvin, sillä myös hypyn leijeröinnit onnistu mallikkaasti.
Lisäksi A:n kontaktit toimivat, taisi tulla kaksi läpijuoksua.. Alkuun kontaktit olivat myös aika hitaita, R taisi varmistella paikkaa, mutta loppuun tehdyt yksittäiset kontaktit oli tosi jees! Vetokin oli niin kova A:lle, ettei takaaleikkauksetkaan tuottaneet mitään ongelmaa, happy with that.
Kepit meni kanssa hyvin, yksi väärä alotus, koska ohjasin tooodella löysästi. Kerran jätti pujottelun kesken, koska potkasin se verran suurta kiveä, että Röhväle luuli sen olevan ruokaa. Pitää muistaa toi kisatilanteessa. Lopussa kesti hyvin irtoomista ja ehdin ihan hyvin valssaamaan ja ottamaan koiran toiseen käteen (vaikka se putki oli silti paljon mieluisampi vaihtoehto).
Loppuun vielä namikuppisuoraa, hyppy hyppy putki, ja hyppy putki putki.Ja Roosan perässähän en pysy noissa tilanteissa :D