15cm lunta + kesärenkaat = Seinäjoki KV 2010.

Lähtö oli aamulla ennen kahdeksaa, eikä taaskaan tuntumut mikään sujuvan putkeen. Edellisenä iltana maan nielemäksi todettua mustaa pooloa ei vieläkään löytynyt mistään, joten asukokonaisuudet laitettiin aivan uusiksi ja matkalla radio kertoi Etelä-Pohjanmaalla sataneen yön ainaka n. 10cm lunta. Ja Parkanon kohdalla se todella näkyi maisemasta. Onneksi teitä oltiin suolatut hyvin, vaikka kyllä sitä pelotti niin kuskia kuin kyytiläistäkin, ettei meidän raskas köriläsauto paina pian lumihankeen temmeltämään. Ehjinä kuitenkin selvittiin näyttelypaikalle, vieläpä aikataulussa.

Paikalla oli taas tuttuja ja urakalla, Iineksen velipojan Pyryn porukat, Kirsi, eli Iineksen kasvattaja, sekä Nan+muutakin N&N porukkaa. Siinä sitten meni alkuaika hienosti, kun testailin vähän Flippania myöhempää JH kehää varten.
Sitten ensimmäisenä kehään Roosa. Roosan perässä avoimissa kipitti toki myös Iines, jonka esittämisen hoiti Kirsi. Kiitokset siitä! Roosa esiintyi tavattoman upesti, virtaa oli kuin pienessä kylässä ja kiinnostusta riitti. Pöytä nyt ei taaskaan ollut feivoritti, mutta siitäkin selvittiin. Tuomari  Per Kristian Andersen Norjasta sai kuitenkin naureskella reippaalle neidille, vaikka laatuarvosteluksi tulikin H
Arvostelu:
"Mycket god typ, feminint, för lång i ryggen, trång bett, stora lite ljusa ögon, bra öronen, till räkligt kropp, välvinklat fram lite öppet bak. Rör dig parallellt men med lite begränsade steg. Pälsen kunde varit strävare, gald hund"
AVO-H
Tuo viimeinen maininta on niin totta, Roosa todellakin oli iloinen koira :D

Kirsi tosiaankin esitti meidän pikku Iineksen, josta tuomari tuntuikin tykkäävän oikein kovasti!
Arvostelu:
"Utmärk typ, bra proportioner, feminint uttryck, kunde haft lite kortare nos, bra bett o örön, lite långhals som mangler krage. väl utvecklat kropp, rör sig lätt lite kort steg. intensivt i pälsen icke i topp kondition."
AVO-ERI AVK1 PN1 SERT FI MVA CACIB VSP

Itse pääsin kuitenkin neiti mustan kanssa PN-kehään, koska Kirsi esitti Katia, joka Iineksenkin sukutaulussa komeilee mummona. Teräsmummo 11v. nappasi komeasti ROP-veteraanin tittelin (:
Mutta itse olin ihan tärinöissäni PN-kehässä. Hieronnan huomasi kyllä toimineen, liike oli paljon sujuvampaa ja takapotku tosiaan löytyi. Seisomiset meni vähän penkin alle, mutta se nyt ei paljoa tuntunut haittaavan (: Mahtava fiilis oli saada parhaan nartun punainen nauha vastaan ja siinä samalla tuo kaikki äärettömän tervetullut tavara. Kehäkin meni semmoseksi itkun ja naurun sekaiseksi säheltämiseksi.
Kiitos nyt vielä kaikille paikanpäällä onnittelijoille ! (:

Kiitos JH-kehän myöhästyminen ehdin hyvin myös sinne. Jännitys oli aivan järkyttävä, kun olin ekaa kertaa menossa kehään lainakoiran kanssa, ja lisäksi kyseessä oli ensimmäinen SM-osari. Pelkkään jatkoon pääsyyn tähtäsin, sekin olisi maistunut jo mahtavalta. Koirana oli siis Nanin  FI MVA JMV-06 PL&PZJV-06 Nanstop Butterfly Flip "Flippan". Aivan ihana narttu, turhaa jännitin. Liikuttaminen tämän neidin kanssa oli aivan mahtavaa puuhaa, ja Simo-Siilistä tuli Flipsin hyvä kaveri.
Kehässä liikkeiden vähyys tuli todellakin yllätyksenä, kun tuomari  Hanna-Riina Aho pyysi yksittäisenä Ln ja seisotuksen pöydälle. Täts it. Ympäri mentiin monen monta kertaa ja keskellä seisoskeltiin, mutta eipä jännenpää. Mutta kun kuudensiksi sijoittuneille jaettiin pedigreetä kätösiin niin olin taas aivan pihalla. Ei jumankauta me sijotutaan! Samat fiilikset oli ollut folkkikehän laidalla, kun äiti oli siellä laskeskellut montako handleriä oli jäljellä. Niinhän siinä kävi että me jalkajärjestyksen toiseksi viimeiset napattiin kolmas sija sm-osakilpailun vanhempien sarjassa, jossa kanssakilpailijoita oli 34! Kiitos vielä Nanille Flippanin lainasta, toivottavasti neidin kanssa voisin jatkossakin kilpailla (:

Eli aivan mahtava päivä meillä! Kiitos kaikille ketkä paikalla olivat ja onnittelivat ja jakoivat ahtaita Seinäjoen tiloja meidänkin kanssa :D

Loppuun vielä keltainen kuvatus Nunusta ja palkinto saaliista. Pitäisi jaksaa lähteä ulos ja napata kunnollinen potretti.

Wilma agilitykoululainen.

Tiedän tuo kuva on aika, no tärkeä. Mutta koska en saanut eilen aikaiseksi napata kameraa mukaan treeneihin, niin tyydytään tuohon, koska mä en enää tykkää kuvattomista blogipäivityksistä. Nauttikaa siis häntäkatin hemaisevasta seurasta. (:
Eli Wims pääsi nyt tuurailemaan äitimuoriaan ja jumeilevaa Iinestä agihallille, ja ihan yllätyin kuinka hyvin se meikäläiseenkin piti kontaktia, vaikkei me kovin usein nähdäkkään! Neiti oli ihan tohinoissaan tekemisestä, kun ensin vaan puuhattiin kaikkea kivaa alkuverkalla ja kokeiltiin mikä vinkulelu pelaisi tänään. No, mikään niistä sillä hetkellä mukana olleista ei tietenkään kelvannut, ja mentiin namilinjalla treeneissä. Parempi kyllä niin, muuten olisi mennyt ihan sähinäksi kuten loppureeneistä nähtiin.
Aloitettiin suoralla putkella, joka oli todella lyhyeksi kasattu. Alessa jäi Wilman kanssa toiselle puolelle ja itse kurkin toisesta päästä namin kanssa. Ensin putkessa oltiin kuin mekkomiehen mainoksessa, tultiin hitaasti ja jäykästi kun vähän ihmetytti. Toisella kerralla jalat lähti jo raviinkin ja kolmannella kerralla jopa juostiin. Hirmuista kehutulvaa neidille ja kuivattua mahaa palkaksi. Wilman kelpas.
Sitten hyppyä minimi rimoilla (n. 10cm?) samaan taktiikkaan. Neiti hoksasi kyllä nopeasti, mulla vaan meinasi käskyt unohtua. Namikipollakin tehtiin toistoja, vaikka Wilma ei kyllä hoksannut kupille juosta, ennen kuin se vähän rapsahti. Ja kupista syöminenkin oli neidille outoa.
Noiden treenien jälkeen vielä täyspitkää putkea namikipolla. Wilma lähti jo hienosti putkeen ja vauhtia oli jo sen verran että sai itsekkin pinkoa :D
Lisäksi tehtiin vielä kontaktitreeniä. Pyydettiin matalalta puominkontaktipinnalle, pidettiin pannasta, on/off asennossa naksautus, ja vapautus namille. Meillä ei oikein malttia riittänyt, mutta kyllä se siitä hoksataan. Mennään vaan hitaasti ja varmasti kontaktien kanssa, Roosan kanssa oppineena.
Lopuksi vielä tehtiin suuresta mustasta kassista Wilssin kanssa tuo kuvassa oleva vinkulelulöytö ja sen avustuksella vielä "putki hyppy hyppy" suoraa palasteltuna. Hyvin meni kun vain itse muistin sanoa käskyt ja pitää linjat suorina. Kyllä se tästä vielä lähtee (:

sataa sataa ropisee pilipilipom.



Vaikka toi sade onkin kyllä lunta mitä mä nään.
Kuten varmaan on huomattu, blogissa on ollut hiljasta mutta nyt se on vaan mun motivaatiosta kiinni, meinaan nyt on uusi kone mil kirjottaa! Ja nythän on noita näyttely tapahtumia edessä, niin pitäisi juttuakin riittää (:
Ensin vaikka ATT:n kisoihin, jotka siis olivat Liedossa tuona legendaarisena päivämääränä 10.10.-10
Alku ei tuntunut kovin hemaisevalta, kun olin jo sydänkohatuksia saamassa nopealla aamupyrähdyksellä, kun pikkutien läpi vetäisi kissaa isompi, karvainen, hännättömän näköinen otus josta ääntä lähti. Koirat olivat tietysti tohkeissaan pinkomassa perään. Juuri kun oma hengitys oli tasaantunut ja matkakin vähän jatkunut niin eikös sieltä pusikosta hetken päästä pinkonut toinen samanmoinen köriläs. Tosin sillä ei ollut ääniä päällä. Kotona sitten autoa pakatatessa vinguin niistä äitille ja hän selitti niitten sitten olleen supikoiria. Pakko kai oli uskoa ja muuttaa mun Huutijärven monsterit ihan tuiku tavallisiksi supikoiriksi.
Seuraava ongelma tuli ennen kuin päästiin edes Lahdentien rampista alas. Auto ei kai oikein käynyt, en muista ihan tarkkaan mikä siinä oli, niimpä pysähdyttiin ja sitten siinä kuunneltiin. Pling, meillä syttyi moottorin vikavalo. Noo, sellasella vehkeellä ei uskaltanut lähteä Lietoon matkaa tekemään, eli nokka kohti kotia ja kamat ei niin koira-autoon eli isäpuolen mersuun. Sillä se matka sitten sujuikin niinkuin piti. Onneksi sen radiokin on jo korjattu. :D



Nuorten SM


Mullahan _oli_ hienot videot kisoista, mutta ofkoors menin sekoilemaan niiden kanssa kun oli outo kamera. Eli mennään vain selostuksella.
A-radan tuomaroi Harri Huittinen ja rata näytti kaikinpuolin olevan ihan jees. Rengas ei huolettanut enään, kiitos hyvien viimetreenien, mutta pituus vieläkin kummitteli. Kepitkin päätin vetää niinkuin treeneissä. Jos menee niin hyvä. Jos ei mene niin treeniin vaan.
Radalla kaikki sujui kuitenkin ihan jees, vauhtiakin tuntui olevan ihan mukavasti. Kepit oli pro, hakemisessa ei mitään ongelmaa, tosin ohjasinkin Roosalle helpommalta, eli ns. väärältä, puolelta. Pituuteen kuitenkin koskettiin, eikä ihme, kun se oli heti tiukan mutkan jälkeen, tappijalan vauhti ei ehtinyt vielä kiihtyä. Toinen vitonen saatiin putkelta. U-n mallisena se oli ja lähdin kauimmaiseen päähän turhan aikaisin kääntämään ja Roosa juoksi päin reunaa, pyörähti ja sitten vasta takaisin. Omamoka, turha valittaa. Sitten loppusuora meni taas rouvalta kivasti hölkötellessä. Tulos: 10 -8.57 sij. 7 etenemäksi muodostui 2.96m/s eli ollaanhan se rivakamminkin kuljettu. Putkella toki meni aikaa.

B-rata muistutti A-rataa väärinpäin, mutt pöytä oltiin otettu pois ja okseri oli ilmaantunut paikalle. Rata vaikutti meille ihan sopivalta, vaikka nyt oli jännitettävinä okseri ja pituus. Radalla hommat meni kuitenkin nappiin, ja juhlistelin jo luvaa maalissa, mutta eipäs ollutkaan. Napattiin ensimmäinen kontaktivirheemme puomilta, eikä sinänsä ihme kun koiraeläin oli löytänyt sitäisen turbomoottorinsa ja kulki todella hyvin! Eli heti kun taas palataan treeneihin, aletaan ottaa niitä onoffeja kuntoon, ennen kun ne alkaa sujumaan en kisoihin lähde. Tämä olis ainakin tavoite. Ainahan niistä nopeista kontakteista saa haaveilla, mutta on Roosa jo idean hoksannut (; B-radalta tulos: 5 -18.28 sij. 5 etenemä: 3.49m/s :DDD olihan se ihanneaikakin löysä mutta toi etenemä maistuu hyvältä! (;


On/Off treeniä kotipihassa.


C-rata oli Anne Huittisen hyppäri, ja meillehän kelpasi LUVA myös hyppyradalta. Rata ei hirrmuisen ongelmalliselta vaikuttanut, lähinnä mietin keppejä ja yhtä valssia. Keppejä taas turhaa pohdiskelin ja pituuskin meni puhtaasti. Putkissa Roosasta lähti ääntäkin, ei sitä perinteistä tuhinaa vaan kunnon haukut. Ensin taisi laulu johtua vain menemisen riemusta, mutta pussista tultua piti alkaa paukuttaa siinä juoksun lomassa pussin suoristajalle, joka oikopäätä pinkoi suoristamaan kangasta kun koira ulos pääsi. Siksipä rata ei tuntumut miltään järin taivaalliselta menolta, kun Roosaa sai viimeiset esteet palauttaa maan pinnalle, ettei sille suoristajalle tarvitse kokoaikaa kiroilla. Radalta ei kuitenkaan lähdetty ja me saatiin toinen LUVAmme ! Tulos: 0 -3.58  sij. 5 ja etenemä 3.18m/s. Olin radanjälkeen kyllä niin naama maassa, kun meno meni semmoiseksi mörinäksi lopuksi. Porukalta kun kyselin niin kukaan ei tuntunut nähneen mikä tulos oli, ja kehuivat vain aikaisempia ratoja. "No mutta olihan teillä kaksi hyvää rataa alla".
Fiilis kuitenkin muuttui kun jäähdytellessä äite tuli huutelemaan ovelta "Ira, oli se!" Mulla lähti ilo ihan lapasesta ja tuli hetken aikaa kiljuttua ja pinkoiltua pitkin teitä. Roosakin näytti harvinaisen iloiselta ja pomppi itekkin samaan tahtiin, vaikka tuskin kyllä ymmärsi mitä oli hienosti tehnyt. Porukka varmaan vai vuosisadan naurut, kun hyppelehdittiin kuin päättömät kanat, mutta ne oli meidän luvajuhlat!

Nyt sitten arkipäivän pölinöihin. Eckerön näyttelyn jälkeen, kun Iines siis sai Kumpumäeltä EHn ja punainen perusteltiin lanneosan nostamisella, päätettiin kokeilla onko Nunnun lihaksissa jonkinlaista syytä. Äiti otti yhteyttä Terhi Laineeseen, joka on nyt käynyt hieromassa Iineksen kolmesti ja Roosan kerran. Iineksellä oli pahat jumit lanneosassa, luultavasti syvissä lihaksissa, koska nyt pinnan lihakset alkavat jo tuntumaan hyviltä, mutta ovat vielä arat. Silti venymiset ja kaikki muukin on mennyt paljon parempaan suuntaan, ja seisoessakin takajalat ovat jo taaempana, eikä selkälinja enää käänny kaarelle. Lisäksi neidin kadonnut takapotkukin alkaa palata, sillä Terhi katsoi jo taka-askeleen olevan parempi pelkässä kävelyssä. Aivan huippu juttu että Iines on paranemaan päin!

Roosahan otti ja yllätti ja aloitti juoksunsa 11pvä, eli juuri ATTn kisojen jälkeen. Nyt on lenkit pelkkää merkkailua ja kun naapurin borderherra tulee näköpiiriin, niin eihän punaisella ole enää korvia päässään. Toissapäivänä alkoi toi varsinainen tyrkyttäminenkin. Puhhuh, juoksut. Terveystarkastuksistakin saatiin hyviä uutisia kun Roosan sydän kuulosti yhä normaalilta ja Iines sai puhtaat paperit niin silmistä, polvista, kuin sydämestäkin (:

Ja ei saa unohtaa Hippu-herraa, joka tuli meille hoitoon perjantai-lauantai väliseksi yöksi, kun ajateltiin vähän treenata Lahden näyttelyitä varten. Hyvinhän se takapuoli alkoi pysyä ylhäällä (: Liike nyt oli vähän kiirrellistä herrasmiehellä, mutta tuo tuoksuva mamma nyt toi vähän lisähäiriötä. Hippu todisti vieläkin olevansa aivan ihana eläin. Lisäksi käytiin vapaana ulkoilemassa Pälkäneen puskissa, missä saa rauhassa painella suuremmitta häiriöittä. Niimpä uskallettiin päästää Hippuakin vapaaksi vaikka siihen ei ollut tottunut, ja voi sitä virtaa. Sänkipellollakin irtosi sellaiset kauriinloikat että jäi tytöt armotta toisiksi!


Hippu ja Iines

 Tänään onkin Wilman ekat agireenit, saas nähdä kuinka meiän käy :D

Pulskat tokotontut laiduntamassa.

Otsikko taitaa tuntua aika heprealta, mut asia selvenee varmaan ku lukee pitemmälle ja tuo kuva kertoo taas r
enemmän kun mun selitykset :p Ihme vetkuilua mut nou hätä pöytäkoneen tilaus laitettiin menemään (; ! Jeeesh!

Ollaan siis Roosan kanssa käväisty Hämeen Spanielikerhon kisaavien ryhmässä tokoilemassa. Ensin piti käydä Iineksen kanssa, mutta päätinkin kokeilla hommia pitkästä aikaa Roosan kanssa. Ja yllättävän hyvin menikin. Häiriössä reenailtiin, keräännyttiin kaikki rinkiin ja pidettiin siinä paikallamakuut. Jokainen käskytti koiransa maahan ja ohjaajat kierrettiin kehä pysähtyen seisomaan joka koiran eteen. Aikaa taisi mennä se 2 min. Roosa ei pahemmin naamaansa nostanut edessäkökkiviin, tähyili van noiden jalkojen takaa missä menin. Kumma eläin, mutta kiva näin :D Hyvin pysy kuitenkin maassa.

Myös seuraamiset tehtiin ringissä. Jokainen lähti vuorollaan ja Maarit käskytti. Meidän seuruistakin oli niin hirveesti aikaa, niin päätin kehua heti suullisesti kontaktista ja kehujahan tulvi yli äyräiden, Roosalla oli hauskaa. Vähänhän seuruu on väljä, mutta ihan kivalta se tuntui kun palaute oli positiivista. Roosallakaan ei tullut suurempia unohduksia (: !
Liikkeestä seiso ja maahan tuli myös tsekattua. Seisohan meillä on todella vaiheessa, oikeastaan aloitin uudella käskyllä näiden pari viikkoo sitten olleiden treenien jälkeen ja nyt alkaa jo jotenkin sujumaan kun nami suuhun tekniikalla lähettiin. Hyvin jää seisomaan, joskus on tarjoiltu maahanmenoa. Eli liikkeestä seiso meni miten meni.
Mutta se maahanmeno! whiih. Vähän oli seuraaminen laiskaa ennen käskyä, mutta meni kuitenkin todella hyvin maahan! Maaritkin kehui ja lisäksi saatiin taas nää syytteet niskaan: "Niin oonkohan mä joskus sanonu et teidän pitäis tokoilla ja kisatakkin?" Niiiin oot tainnu sanoa, mut en oo tainnu saamaan oikeen mitään aikaan, enkä kyl oo koskaa uskonu ton koiran mitenkään noin reipas tokoeläin olevan.

Vielä luoksetulot. Koira jätettiin istumaan kahden koirakon väliin ja itse mentiin kahden koiran ohi ringin ulkopuolelle. Sieltä sitten kutsu. Hyvinhän se sieltä suoraan sivulle tuli, vähän hidasti kyllä siinä edessä. Sama toiseen suuntaan, nyt reippaammin. Eipä Roosa juurikkaan ottanut häiriötä muista koiristakaan ((;

Ehkä sitä jaksais aktivoitua tän tokonkin kanssa, olis aksalomallakin koirilla tekemistä (: