"Älä pölpötä riman päällä"-treenailua

Kun Wilma vietteli lomaa Kyynäröllä, Roosalla ei ollut keskiviikkona treenejä, niin järjestyksi tuli loogisesti: Roosa Wilman treeneihin. Ajatuksena vähän kattella missä kunnossa meidän pituus on, kävelläänkö yli vai jaksetaanko ponkasta. Tämmöset toivomukset lähti Alessalle, ja saatiin pituuskin sitten kehiin.

Roosa toimi treeneissä tosi näppärästi! Rimat nostettiin sinne 30cm, ainakin yksi oli sen 35cm myös. Ai että inhoan näitä korkeuksia kun kätösissä on tosiaan tuo lähes 25cm korkea pötkö. Sääliksi käy pikkumaxeja, kun me tuskaillaan näilläkin rimoilla, mutta suhteissahan voi tänkin jutun miettiä.
Rimat pysy kuitenkin paikallaan kahta 35cm tippumista lukuunottamatta. Noiden lentojen syyntä oli oma hidastelu. Hypyt nimittäin olivat viimeisenä ja aloin jo valmistautumaan palkkaamiseen. Pienen napautuksen sijaan rimaa siis kolautettiin oikein kunnolla ja sehän lensi. Rimoilla oli kyllä tapana kevyesti napsahdella, aina kun päätin pölpötää riman päällä. Jotenkin ajoitan sen kehun/seuraavan käskyn aika siihen hetkeen kun R on hypyssä. Koira nostaa päätään ja sitten osutaan.
Toinen itseeni liittyvä ongelma radalla on liikkuminen. Ylläolevassa videossa kahden perättäisten takaakiertojen jälkeen tehty persjättö osoitti kuitenkin sen että osaan liikkua, niin mikäs ihme tämä mun tökstökstöks odottelu oli heti siihen jälkeen.
Suomeksi sanottuna en osaa päättää vedätänkö koiraa vai juoksenko samaa matkaa. Koitan tehdä molemmat ja pysähdyn keskelle rataa teputtamaan. Ja tästä seuraa koiran teputtaminen ja hyppypaikan etsiminen. Huomioon menee siis tämäkin homma.

Pituudessa ei kuitenkaan ollut suurempaa ongelmaa, joskus pitäisi kai yrittää kolmella palalla, ihan vaan siltä varalta että joku tuomari päättäisi kolmipalaisen pamauttaa. Toivotaan kuitenkin salaa ettei päätä. Yksi kosketus otettiin, kun menin kehumaan hypyn aikana. Kun tajusin pitää leipäläpeni kiinni, hommat sujuivat taas.

Ira laittaa siis äänenkäytön huomioon, ei pölpötetä niitten rimojen päällä!

"Tänne tonne" NN-show

Crikeys Bright Bronze "Ada" luuli olevansa
belgian painajainen
© Tarja Kalme

Lauantaina nokka kohti Lohjaa, Norwichin- ja Norfolkinterrierit r.yn NN-showhun. Varmoina nakkeina pystyin jo tolloin pitämään neljää kehäkäyntiä: Kaksi tasan 5kk pentua ja vanha kunnon tuttumies Mauri. Lisäksi pääsin taas pelleilemään JH-kehään.
Ehdittiin jo asettautua aloillemme ja hetken aikaa olla, ennen kun Adan ja Popin väkeen törmäsin. Sitten vaan pikkupikku penskoja kehänlaitaan testaamaan, ja siellä oltiin aivan superpäteviä! Kuten kehänlaidalla yleensäkkin.
Ensin menin kesään siis uroksen, Popin (Crikeys Boy Börje) kanssa. Ja nyt sitten olikin menoa ja meininkiä kun veikkapoika oli samassa tilassa. Liikeet meni penkinalle, kun kehä oli niin kiva, ja seisomisessa mentiin nami suussa linjalla (: mutta ihan kivasti! Pöydälläkin pieni mies käyttäytyi ikäisekseen hienosti, hampaiden näyttöä vieroksuttiin, mutta eipä Popi pahemmin ollut huommaa treenannutkaan. Herralle napsahti kuitenkin luokkavoitto ja KP. Vanhempia uros pentuja ei ollut, joten Popi oli myös PUP1
Seuraavana hihnanpäähän Popin sisko Ada (Crikeys Bright Bronze), jolla oli virtaa vaikka muille jakaa. Liikkeet taas vähän sinneppäin ja siskokin kiinnosti. Pöytäjutut meni nuorelta neidiltä mallikkaasti, mutta oli meillä aika belgi meno tuomarin pöydän edessä. Adaa meinaan kiinnosti siskolikka, joka oltiin juuri nostettu pöydälle, eli itse pääsin todella vähällä työllä. Adan luokkasijoitus 3. ei KPta.

Vielä oli edessä Popin kanssa ROP-pentu luokka, jossa vastassa oli puoli kuukautta vanhempi narttu, johon tykästyin itse aivan valtavasti! Tulos oli siis odotettu, Popista tehtiin VSP, mutta mahtava aloitus pikkuherran ensimmäiselle näyttelykerralle :)

ROP-pentu Mainly Dark Dragonfly ja
VSP Crikeys Boy Börje poseeraa.. :D
© Tarja Kalme

Sitten siirryttiin isoihin poikiin ja ehdittiin pentuhärdellin jälkeen vetää henkeä. Seuraavana olin nimittäin menossa esittämään Tarja Kalmeen Mauria (Catastrofe's Flight By Night), joka näyttäytyi siis 2008 syntyneiden urosten luokassa. Mauriherra oli oma valloittava itsensä, mutta me selkeesti petrattiin seisomista sitten Parkanon näyttelyn! :) Kyllä mäkin jotain opin. Mauri sijoittui toiseksi luokassaan, muttei saanut KPta.
 
Näyttelyaamuna tekemäni "Mua saa repiä hiasta jos ja toivottavasti kun tarvitaan kehäapua"-kamppania tuotti tulosta Paras Uros kehän aikana, kun pääsin auttanaa Iineksen kasvattajaa, eli Kirsi Niemistä esittämis hommissa. Hihnan päähän sain jo messarista tutun Ollin (Heilurihännän Master Card), jolla oli NN-show päivänä vähän naiset mielessä ja eri meno päällä kuin joulukuussa. Homma sujui kuitenkin sen verran mallikkaasti, että mies pääsi sinisille sijoille, eli PU2 ! Hieno Obama! Samalla Iines heittää onnittelut hienolle velipojallee, Elvikselle (Jiffy Flash Point), joka selviytyi urosten voittoon, loppujenlopuksi ROPiksi ja sitä kautta BIS2 (: BIS kun meni ansaitusti viimevuoden koiralle Konstalle (Nanstop Polkagris)

JH2 Kirsin lainaamalla, Heilurihännän
Black Gem, Emmalla. Handlerillä ei ollut ihan
kaikki muumit laaksossa.
© Sanna Kokkonen

Narttujenkin aikana riitti hälinää, kun kampailin Kirsin koiria kehäkuntoon. Paras Narttu kehään pääsin myös itse pyörähtämään Emman (Heilurihännän Black Gem) kanssa, joka sattuimoisin on meidän Iineksen sisko. Emma veti juoksuistaan huolimatta hyvällä fiiliksellä PN2 asti!
Ja PN-kehän jälkeen alkoikin hälinä.
Team Heilurihännän edusti niin parikilpailuissa, kuin jälkeläis- ja kasvattajaryhmillä, koiria oltiin valittu paras pää ja paras häntä kilpailuun, ja lisäksi ROP kehän molemmat koirat olivat Heilurihännän "joukkuelaisia" :D Näiden lisäksi aioin itsekkin kisata JH kehän HH koiralla, eli menoa riitti.
Pari kilpailun ajan sain itse huilata, koiria kampaillessa, ennen jälkeläisluokkaa. Esitin Emman, kun kyseessä oli Tuikun (Heilurihännän Love On The Run) luokka. Koko porukka veti juoksuista johtuvasta järjestelystä piittaamatta hyvin, ja ryhmä sai KPn ollen ROP jälkeläisryhmä. Kasvattaja luokassa hihnan päässä oli jälleen Emma, ja Heilurihännän oli myös ROP kasvattaja ! Onnea Kirsille!
Ropin valinnan jälkeen kiikuttelin Emmaa paras pää luokkaan, jossa pääsimme hienosti kolmen parhaan joukkoon, kun Elvis "omisti" parhaan pään.

Junior Handler kehään päätin viedä jo vähän väsähtäneen Emman, koska muiden koirien testaukseen ei olisi oikein jäänyt aikaa. Kehä oli lyhyt ja molemmat ikäluokat kisasivat samaan aikaan. Pöydällä en keksinyt valittamista, liikkeetkin meni nappiin, mutta seisoskelut hoidettiin kahdella jalalla. Sijoitukseksi tuli JH2, voitto meni ansaitusti nuoremmalle tytölle joka esitti wichiä (:

Loppuhuipennuksena pääsin vielä auttamaan Heilurihännän väkeä BIS kehiin, ja tuloksena oli BIS2 kasvattaja ja BIS jälkeläisryhmä ! Onnea koko poppoolle.

Mauri liikeessä.
© Tarja Kalme

Ja Ira hoitaa taas loppuun kiitokset kaikille jotka olivat osana tässä vauhdikkaassa päivässä, ja erityiskiitos ihmisille joiden koirien kanssa pääsin kehässä pyörähtämään :) Kyllä mä vielä opin!

KARLOON-kotisivut ovat nyt auki !

www.karloon.fi

Saatiin siis kennelnimen ympärille oikein kotisivutkin, joista suuren suuri kiitos sivujen suunnittelijalle Hanne Tuomenoksalle! :) Kiitos hienosta ulkoasusta ja ideoista, olis aika köyhät sivut meillä jos toteutus oltaisiin tehty vain mun ja äidin ideoilla. Jättäkää toki jälkenne vieraskirjaan!

klikkaamalla isommaksi

Kyllä se tekee kun sille sanoo.

Taas keskiviikko, ja taassen treenaamaan. Anu ei päässyt koutsaamaan ja paikalle saapui mun ja Roosan lisäksi Alessa ja Anna. Mukavat treenit saatiin kuitenkin väännettyä!

Ekan radanpätkän ongelmat: takaaleikkaukset ja An kontakti.
Kertaakaan ei kirjaimellisesti junnattu takaaleikkausten kanssa, mutta vauhti niissä menee nolliin, kun ei R hirveän paljoa tunnu itsenäisesti pinkovan. Onhan meidän takaaleikkaukset kehittyneet huimasti alkuajoista, eli ei sitä kai liiemmin saisi valittaa. Toinen ongelmista A, ratkesi sillä kun sanoin käskyn tarpeeksi kuuluvasti. Millonkohan musta on tullut ääneni kanssa pikkupiipertäjä? Pitää siis ottaa äänenkäyttö taas huomioon.

Toisen radanpätkän probleemo: puomin ylösmeno ja takaaleikkus + kepit.
Puomille olisi pitänyt vekata jyrkemmin, noilla sähläilyillä Roosa juoksi aina puomin ylösmenon taakse ja loikkasi sivusta puomille, osui kyllä kontaktiin, mutta ei se siistiä ollut. Aita toimii sensurina. Puomin alastulot alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muotoutua, hitaat ne on, mutta vähintään 5xvarmemmat kuin A. Pääsin taas juoksentelemaan hypyllä ja An alla olevalla putkella, luultavasti persjättö olisi ehtinyt myös putken ja hypyn väliin, mutta kaikkea pitää treenata. Kepeillä R useiten haki ensimmäiseen väliin, muttei kääntynyt toiseen, koska rintamasuunta osoitti yhä seinään, eikä korjannut. Sitten aloin korjaamaan turhankin ripeästi ja haettiin toiseen väliin. Yllä kuitenkin suht onnistunut toisto. Takaaleikkaus oli mitä oli, mutta kohtuu hyvin tuntuvat kepitkin vetävän!

Vau! I feel good, tädätädätädädä..

tälläkään kertaa ei ratapiirrosta... muahah

Perjantaina suunnattiin Alessan ja Pocon, sekä Annan ja Hilkan kanssa treenailemaan tallille, peräti kahdeksi tunniksi, eli saatiin kunnolla rakennettua rata ja viilattua pilkkua, eikä tietenkään lopun "jeejee"-treenikään unohtunut.

Alessan tulostuksista värkättiin siis rata, tosin aavistuksen verran sovellettuna kun ei meinannut tila riittää. Silti rata tuntui mahdottomalta tutustuessa ja mietittäessä, mutta kummasti se siitä muodostui ja päähän tuli vain yksi unohdus! Parempi olisi kyllä ilman sitä, mutta minkäs teet. Ongelmana tuntui vaan olevan hyppyjen runsaus radan keskellä, ja aina tuntui oma hahmotus tulevan jalkoja jäljessä.

Roosan meno tuntui toodella tahmeelta nolla neljällä ensimmäisellä hypyllä, mutta laitan oman liikkumisen piikkiin. Olisihan sitä voinut lähteä koiran kanssa samaakin matkaa, jolloin varmaan vauhti olisi ollut edes vähän eri svääreissä. Radanpätkät nyt ovat päivän viimeisiä, ensimmäisillä into oli korkeempi. Putken jälkeistä takaaleikkausta mietin pitkään, mutta persjättöön olisi tullut kamala kiire, niin tyydyttiin testaamaan, pakkohan niitäkin on treenata! Ja ne oli hienoja, huhheijaa! Ehkä alan jo itekkin hahmottaan sitä ennäkoivaa ohjausta noissa, en tiedä, mutta yhtäkään pyörimistä, junnaamista tai takaisinpäin hyppyä ei nähty. Ja Roosahan kääntyy postimerkillä, kun sille päälle satutaan :)
A:n ja hyppyjen jälkeiset kepit aiheutti kulmansa vuoksi päänvaivaa. Ensin otin haltuunoton ennen keppejä ja lähetin vasta sitten helpommassa kulmassa. Mutta kokeiltiinpa totakin. Ensimmäinen kerta päin prinkkalaa, ennustetusti juostiin vaan läpi kun ei ehitty kääntymään. Toisella kerralla kun tulin itse enemmän ekan välin eteen ja ainakin yritin kääntää kroppaa, onnistu. Kolmannella kerralla vielä paremmin!
Loppuosa tuotti ongelmaa, kokeiltiin pariaki ohjausta, joista videolla oleva osoittautu kuitenkin toimivimmaksi. Viimeisellä radalla toisn hypyn takaakierto lösähti ihan vaan oman uupumuksen takia. Pitäs varmaan tälle kunnolle tehdä jotain, kun ton parin toiston jälkeen aivan puhki.. Pikkueläimen kanssa, meinaan kyllä Ale ja Annakin aika puhki olivat, mutta niiden elukoita hilppasen enemmän noita jalkoja :D Taidan olla rapakunnossa.

Loppuun vielä vauhtitreeniä ja layerointitestailua, saletisti natsas! Ensin yksittäisenä lopun putket ja Ale oli namikipolla palkkaamassa, sitten lisättiin laeyrointi, ei ongelmaa, kiitos namikupin. Siiten koko ralli. Ensimmäisellä kerralla kokeilin takaaleikata samassa välissä missä videolla näkyi persjättö, mutta tuntui hidastavan sen verran että heitin vaan töppöstä toisen eteen, ite tykkäsin enemmän. Putket meni nappiin ja vauhti oli mahtava!
Mutta taidan tosiaan olla rapakunnossa kun jään norfolkista (...) jälkeen suoralla putkella. Ehehe.

Mutta hyvät treenit ja parempi + väsynyt fiilis! Eve vielä sanoi että kuulostin James Brownilta noiden mun "vau"-huutojen kanssa :D I feel good!

Undulaatti treenaamassa

Videoinnin takia oon nykyään laiska laittaan ratapiirroksia, niin tälläkin kertaa.

Kyseessä siis Roosan keskiviikkotreenit, joita oli nyt Anu vetämässä, eli hänkin sai nähdä mölleissä ei niin pätevän pikkuterrin ratajuttuja. Anulla oli mukana valmennusryhmän treeni, mutta kun esteet oli kuulemma niin näppärästi paikoillaan, päädyttiin itse suunnittelemaan ratapätkää. Ainohan siellä sitten tykitti Anun alkua ja mun loppua lukuunottamatta :D

Videolta löytyykin kaikki se krääsä mitä folkistin kanssa tuli keskiviikkona tehtyä, tänks to Alessa! Ekan yrittämän yhtenä mokana nyt vois pitää sitä, etten tajunnu radan alkavan hypyn takaa. Sitten Roosahan valitsi lyhyemmän reitin putkeen selkäni takaa, ja omat kädet sojottaa taas kun lentokoneella, yks risti kaks. Kepit kuitenkin ihan jees, en lähtenyt kirittämään ja näytän vanhalta elämään kyllästyneeltä lahnalta, so what :D Hypyllä piikkasen myöhässä ja ton niistopersjätön kanssa olin niin kauan hidas, kunnes otettiin se yksittäisenä viimeisenä. Vaikka koira ponnisti jäin nyhväämään siihen, ihan kun R siitä vielä suuntaansa muuttelisi. Sitten hidastelun takia kunnon kyyristelyt ettei eläin menisi putkeen. Toisella radalla myös korjattiin tuo linja A:lle niin, että Roosa sai vauhdin, ekalla yrittämällä meni tommoseksi rämpimiseksi.
Toisen radan keppivälijutut oli mystisiä, kai Roosan kierrokset nousi jonkinverran, tai sitten nostin kättäni turhan ylös.
Ja yksittäisenä otettuun niistopersjättöön oon tyytyväinen! Vaikka vieläkin enemmän voisin luottaa koiraan ja lähteä ripeämmin liikenteeseen, toi oli kuitenkin niin paljon parempi kuin ne kaksi ekaa. Ja palkkauspiruetit kunniaan!

Loppuun irtoomista tulevaisuuden mahdollisia layerointi juttuja silmällä pitäen. Näissä taas huomas miten vähän luotan koiraan ja miten pikkasen on tullut sitä irtoomista harrasteltua. Ihan hienosti Roosa kuitenkin meni ja kuunteli tosi tarkkaan meikäläisen ääntä. Viimeisellä toistolla kun jäin hypyn taakse (juuri ja juuri) oli jo tulossa takasinpäin, mutta jatko vilkuilusta huolimatta. Jess!
Lopun haltuunotot oli kivoja, ainakin oikealle. Vasemmalle ne ei tule niin luontevasti, kuten huomasikin. Muttei vääräänpäähän karkailuja, alkaa luottamus kasvaa!

Tässä alkaa nousta jo kisainto, pysytään kuitenkin rauhallisina ja kerätään kuntoa. Silti kun kakkoset on enää yhden nollan päässä niin olis niin mukava päästä kokeileen!

Niin ja näin loppuun mainittakoon, että myös Anu nimesi Roosan undulaatiksi sen häkkimeteleiden perusteella. Ehkä sen korvien välissä on jotain linnunvikaa kun jo aika moni sen on kyseiseksi köyrypääksi nimennyt (;

Mölleissä jotenkin vähän sinnepäin

Nokka kohti uusia pettymyksiä, mutta onneksi me mokailtiin nuo mokat mölleissä eikä virallisissa ja tiedetään siis mitä kaikkee me voidaankaan tehdä nurinkurisesti.

Otettiin siis Roosan kanssa kaksi starttia kilpailevissa, eli saatiin odotella hyvän aikaa. Aamulla n. 9.20 päräytettiin pihaan ja kentän laitaan asettumisen jälkeen lähdettiin verkkaamaan. Ei siinä sen kummempia.

Mutta sen opin, etten tästälähdin lähde enää minnekkään ilman häkkiä Roosan kanssa! Kuten videosta huomasi, oltiin molemmat kahvilla, osittain myös sen takia, ettei Roosa osannut rauhoittua kunnolla ilman häkkiä. Häkissäänhän se yleensä vetää tirsoja minkä kerkiää ja tulee enemmän tai vähemmän into piukassa sieltä pois. Ja itsekkin saa rentoutua, kun tietää ettei se R pääse kummallisuuksia tekemään metallihäkkyränsä sisässä.

Radalta siis tulokseksi 15, joskin en ole varma aikajutuista, koska en jäänyt tuloslappua odottelemaan kyydin tultua. Riman lentämisen nyt ymmärtää, ja tuon ensimmäisen putkesta palaamisen, toinen kerta olikin vähän mysteeri. Ensimmäisellä kerralla menin huutelemaan Roosaa turhan aikaisin, ja jyrkästi mutkalle käännetyssä mustassa putkessa nainen sitten pyörähti ympäri. Tuon palaamisen jälkeen oma ohjaus alkoi pahasti lagittamaan, eikä ohjausvalinta putken jälkeisille hypylle ja pituudelle muutenkaan ollut paras, mutten uskaltanut lähteä takaaleikkausta yrittämään muutenkin epävarmalle pituudelle. Puomin kontakti hiippailuksi, koska en mennyt tarpeeksi eteenpäin -> treeniin! Inhottaa että jäin noin kyttäämään, mutta kisatilanne pisti taas aivosolut ristiin.

Toinen rata oli ainakin putkien kannalta huimasti parempi, luulisin että vauhtikin oli samaa luokkaa, taikka hitaampaa. Rimat pysyivät ylhäällä mutta pituudelle astuttiin. Hyvä kuitenkin ettei niistä putkista tullut mitään kummallisuuksia.

Ei ollut siis meidän päivä mölleissä. Tästä kuitenkin suunta ylöspäin, metallihäkki kainalossa!