Kummat koirat käden päässä.

Meinasin jo kirjoittaa että hihnan päässä, kunnes tajusin että kysehän olikin agilitystä, eikä niissä puuhissa kyllä hihnoilla plärätä. Eli tyhmältä kuulostamisen riskistä huolimatta vedettään tuolla otsikolla. Ja nyt mä selitän siitä kuin se olis jotenkin olennaista? Siirrytään siis oikeaan aiheeseen, joka on valkun treenit viime torstailta. Alessa toi mukanaan kivan, juoksemista ja kaikenmaailman sutinoita sisältävän radan, joka taas rataantutustumisen jälkeen muodostui päässä ensivaikutelmaa mukavammaksi tuttavuudeksi. :)

Ensimmäinen kierros vedettiin omilla hölmöläisillä, ja Roosa toimi kivalla innolla ja liikkuikin kivasti 30cm rimoilla. Ajattelin Roon mahdollisesti olevan tavallista väsähtäneenpi, kerran oltiin treenaamassa täydet treenit edellisenä keskiviikkona, jolloin oli tosiaan se 110% virtaa mittarissa. Mutta hyvä näin, aina toi yllättä ja onneksi useinmiten positiivisesti. Isoimmaksi konnankoukku paikaksi mulle ja Roosalle muodostui An alla menevä putki. R haki meinaan vimmatusi Ata ja juoksi suoraan jalkoihin ja niiden ohi sinne päästäkseen. Kun sitten melkein otti nenästä kiinni ja saattoi puoliväkisin ja jaloilla An peittäen sinne putkelle, niin onnistui sekin homma. Tosin oli melko vääntämistä. Kepien jälkeisen hypyn ohjasin ensimmäisellä kerralla päin takalistoja, toisella kerralla sitten tulikin onnistuminen ton suhteen. Kepukoiden jälkeisen putken jälkeen olevassa hyppykuviossa olin useampaankin otteeseen vähän hukassa, persjättö myöhästyi ja olo oli semmonen perinteinen whooooot? Roosan tapauksessa loppu hypyt meni kuitenkin hyvin. Välistäveto tuli taas otettua aikas varmistellen ja vedeltiin aikamoisia makkakaarteita sinne väliin.

Vaihtokoirina mulle tuli Saanan borderterrieri Beffi, sekä Annan englanninspringerspanieli Hilkka. Beffin kanssa kompastuskiveksi ilmeni sama A ja putki hässäkkä kuin Roosallakin. Kepeillä en osannut käskyttää kyllin vaativasti, ja hyppypätkällä oletin, en ohjannut ja olin jälleen persjätössä niin ulapalla ja myöhässä. Sitten kun osasin epämääräisen huitomisen sekaan ujuttaa niitä käskyjä, niin sujui ihan sukkelaan. Musta on tullut aika viheltelijä, ainakin hyppyjen käskyjen kohdalla. Ja tulipa sitä unohdettua kaiken muun keskittymisen keskellä ratakin.
Hilkka spaanieli oli niin mamman haukku, että sen kiinnostuksen eteen sai tehdä töitä, mutta oli se muutenkin niin erilaista ohjata maksia. Jotakin ihan törttöä ponnistuspaikkaa tuli vaadittua, minkä vuoksi rimat kolisi ja urakalla. Muuten oon kyllä tyytyväinen, eiköhän tän selityksen ymmärrä paremmin tosta videosta.

Videolta löytyy myös Roosan visitoinnit muiden valkkulaisten kanssa, hianosti meni mammapärryytin :) !

Hyvä boogie koko kolmikolla!

Eilen oli huipputreenit! Homma pelitti jopa mun osalta kivasti ja koirat toimi kanssa oikein muikeasti. Niin, tosiaan koirat sillä olin jo jonkin aikaa kaavaillut Roosan ottamista mukaan Wilman treeneihin keinua treenaamaan. Niinhän sitä pitikin mennä pelkkää keinua viilaamaan, mutta koska oltiin Wilman kanssa Saran ja Fasu lagoton lisäksi ainoita paikkalla, pääsi Röövelikin kunnon treeniin :)

Tehtiin siis tuommoista videollakin näkyvää kivaa ratapätkää, johon sai kivasti erisortin ohjausjuttuja väännettyä. Kolmatta hyppyä tehtiin niin sylkkärillä kuin saksalaisellakin ja molemmat toimi Roosalle hyvin, kellotettuna saksalainen oli keskiarvoltaa 0,1s nopeampi. Silti sylkkärillä tuli nopeampia yksittäisaikoja. Wim toimi selkeästi paremmin saksalaisella, mutta sylkkäriä ei ole paljoa treenattukaan. Kyseistä kokeilua ei tullut myöskään kuvattua, mutta oli se aika surkuhupaisa näky.

Mutta Roosa oli mahtava ja sen into oli mahtava, aivan kuten Wilmankin. Molemmat suorittivat keppejä hyvin ja Roosa selvisi virheettää siitä kummallisesta renkaastakin. Wilman kanssa rengasta treenattiinkin enemmän. Lisäksi tehtiin Wilmalla muutama toisto A:lle. Ensin sai itse tarjota paikkaa, sitten koko estettä hihnassa. Ihan kivalta vaikutti, aika liukumista se alastulo on mutta en ihmettele noilla jaloilla :D Silti ainakin hihnan avustuksella oivat stopit ja kyllä W:llä ajatus oli mukana (:

Roosan keinutreeni taas alkoi melko vauhdikkaasti kun rouvalla oli taas kierrokset päällä kun tein ensin töitä Wilman kanssa. Folkusti painoi päähän semmosella vauhdilla ja eteen tuli äkkijarrutus ettei pöllö lentänyt yli. Niinpä seuraava toisto oli hämmennyksestä johtuen vähän varovaisempi. Alessa menikin päähän laittamaan namia ja laskemaan keinua. Eiköhän tää tästä, ei tolla koiralla kuitenkaan kammoa ole :) Saadaanpahan varmuutta! Mutta nyt suunnaksi nuorten valkku, toivotaan että sieltäkin saatais samoja jesjes fiiliksiä!

Roosa reikänaama ja sen poika.

Bepanthenia päähän ja parantumaan!

Roosa se töslää ja kerkiää ja luulee olevansa niin suuri.. Viime päivityksessä kerroin Jazzyn visiitistä, niin palataanpa hetkeksi siihen. Roosahan sai nätin reiän päähänsä kiitos suuruudenhulluutensa. Tilanne mistä tuo naarmu tuli, oli luultavammin se kun Katriina heitteli harmittomasti lahoa puupökkelöä Jazzylle ja Roo luuli tuon pökkelön olevan joku mahdottoman tärkeä ja tottakai sinne portugeesin ja puukalikan väliin piti mennä kauhealla pärinämetelillä. Kerran siinä pyörähti suuri musta ja pieni punainen, mutta karjasusta lopettivat. Molemmat koirat tuntuivat vähän ihmettelevän mitä sitä äsken oikein tapahtui, oli Roosallakin kuitenkin keskeytynyt mätä sieni suussa juokseminen. Sitten Röhvä olikin vähän häpeissään olevan oloinen loppumatkan mökille, mutta kyllä se silti vielä poseeraamaan suostui. Kovanaama♥
Kyseisestä naarmusta ei missään välissä ole verta tullut ja naarmu onkin semmonen ehkä noin kulmarin kokoinen karvaton läikkä kulmakarvojen yläpuolella. Saas nähdä alkaako karva kasvamaan, vai jääkö meille sinne arpiläiskä. Mutta rotumääritelmässähän mainitaan että työskentelystä saadut arvet sallittuja. Rottahan meitä puri? (;

Hippu-Herra

Eilen meillä visitoi Roosan A-pentueen ainoa miesedustaja, nimittäin Karloon Abbeville, Hippu. Ukkeli oli oikein hyvässä karvassa selästään ja takaosastaan ainoastaan etuosa ja pää toi mieleen enemminkin leijonan :) Silti helpolla päästiin äijän trimmaamisessa ja kovin hieno herrasta tulikin. Tykkään niin tosta päästä ♥ Vaikka äijä onkin pitkärunkoinen, on se nyt petraantunut sillä rintakehä on pöyristynyt ja pituus tuntunut jonkin verran kadonneen. Vaikka ukkelissa sitä kokoa onkin, niin saattaapi olla että vara-serti herranen nähtäisiin joku päivä jossain kehässäkin, ken tietää (;

Kuka pelkää portugeesiä?

© Katriina Mäenpää

No ei Nunu ainakaan! Alkukauhistelun jälkeen Iines totesi tuon toispuoleisesti karvaisen Jazzyn olevan varsin nasta kaveri. Telma oli alusta asti sitä mietä että ton vesikoiraeläimen kanssahan on siisti leikkiä kun se pääsee niin kovaa, mutta Roosa. Voihan kärttynen muori sen kanssa. Joka asiaan tuli murmur ja sitä selkeesti ärsytti kun ei tappijaloillaan pysynyt "Natsin" perässä ton rynniessä pitkin mökin pihaa. Niinhän siinä sitten kävikin että Jazzy pinkoi vimmattua kyytiä edellä ja pärinäkonsertti seurasi parhaansa mukaan perässä. No, kaikkien polvet pysyivät koossa, eikä kameroillekkaan sattunut mitään vaarallista. Vietettiin siis sään puolesta todella harmaa, mutta juttujen osalta hyvinkin värikäs päivä meidän mökin metsissä Pälkäneellä. 

Liikekuvien laatu, mutta tältä se meno näytti

Katriina hipsi meille siis jo aamuselta, ainakin näin lomalaisen mittakaavassa. Bussi pysähtyi päättärilleen 10.45 mistä olin sitten tuttuun tapaani myöhässä Kassua koirineen noutamassa. Tällä kertaa perusteluna oli se, etten mää mökkitietä uskaltanut painaa kolmeekymppiä kovempaa, koska tie tuntu niin "uraiselta". Aina kun antoi vähänkin lisää kaasua niin pumps, taas oltii jossain ihan muussa kohtaa tietä kun äsken. Ehkä olis kannattanu syödä aamupala ennen lähtöä..

Ira testaili ja rakastui Katriinan objektiiviin..♥

Kassu joutui tosiaan mua pahaista muorikuskia odottamaan tovin, ja saikin seuraa päättärinä toimivan sairaalan jostakusta asukkaasta, jolla kuulemma itselläänki oli koira. Oli kuulemma muutenkin ollut varsin monipuolista seuraa koko bussimatkan, joten eipä tainnu Kangasalan hemmot hätkähdyttää. Suunnistettiin siis takaisin mökille, meikä heitti aamupalan naamaan ja sitten läksittiin kuvaamaan. Omaan kameraan törkättiin Katriinan rakkauspakkaus objektiivi Canon EF 70-200mm f/4.0L USM ja omnom rakastuin ♥ Kaikki täälläkin otetut kuvat ovat kyseisen objektiivin aikaansaamia. Ja tuo liikekuvan laatu tosiaan on mitä on, mutta oli vähän valoa enkä mä osannu oikee käyttäytyä putken kanssa :D Seuraavaksi vähän kuvavyörytystä!

Perussettiä meidän perheessä..

© Katriina 

Kirjurityyppikin ajautui kameran toiselle puolen
© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

 

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

Roosan vilkutukseen lienee parasta lopettaa. Kuvissa on tuommoisia raivostuttavan suuria välejä, mutta koska blogger ihanainen asettelee kuvatekstilliset ja kuvatekstittömät kuvat eri kohtiin, laitoin kuvatekstin jokaiseen. Ja onhan se hienoo tehdä kuvapostaus, jossa lähes mikään kuva ei ole itse otettu :) No, ajatus on tärkein ja objektiivi oli ihana ♥

Niin paljon asiaa, mutta niin vähän kuvia

Ernestiä ei jaksanut junamatka kiinnostaa.
© Katriina M

Sekasortoinen viikonloppu takana ja hengissä selvittiin! Äiti pystyi Sinikan avustuksella esittämään kaikki ilmoitetut viisi Karloon-kakaraa kehässä nuorten koirien katselmuksessa viime hetken takapakista huolimatta. Ja valmennusviikonloppukin saatiin koettua vauhdikkailla junanvaihdoilla varustettuna. Itse siis matkustin kiinan harjakoira Ernestin, virallisemmin Hundred Acres Chewbacca nimisen pojankoltiaisen kanssa, ja oli meillä junavaunussa myös folkkivahvistus, kun Iines matkusti Katriinan valmennusviikonloppu koiraksi. Kerrottakoon nyt sitten alkajaisiksi jotain valmennusviikonlopusta ja niistä junamatkoistakin tietysti.

Nuuneroinen hotelloi
© Katriina M

Perjantaina siis suoraa koulusta nousin äidin kyytiin ja lähdin tämän avustuksella raahaamaan kahta koiraa kamoineen asemalle, missä Kassu oli luojan kiitos vastassa. Juni soittelikin jo asemalle tullessa, että juna on jo Tampereella, mutta en kyllä kiirehtimään ryhtynyt uutisen vuoksi. Tärinä oli muutenkin niin hirmuinen. Junaan ehdittiin kuitenkin hyvin, vaikka Ernesti yllättikin ikävällä oksennusyllätyksellä kun takakontti avattiin. Maha heitti jännityksestä sekaisin myös junassa, mutta muuten matka meni oikein hyvin. Siis Pieksämäelle asti.

Pieksämäellä odottikin sitten elämäni tähän asti vauhdikkain junanvaihto. Osa meistä neljästä (Noora, Juni, minä ja Katriina) pomppasi ulos junasta ja otti kamoja vastaan kun toiset niitä viskelivät pihalle. Juna oli saman laiturin toisella puolella, että jotain positiivista sentäs. Mutta keppas kappanaa, meidän vaunu oli pendolinon toisessa päässä. Ei siinä muu auttanut kuin laittaa töppöstä toisen eteen ja junassa jo olleiden avustuksella selviydyttiin sisään. Onneksi. Junasta lähtiessä olikin sitten kamoissa ettimistä kun ne oli viskeltynä ympäri vaunua ja kyllähän se yksi häkki meinasikin sinne junaan jäädä. Onneksi Katriina tajusi ja haki sen, olihan kyseessä sentään meikäläisen mautohäkki.. :D

Perjantaina meillä ei treenä ollut, onneksi, nimittäin Ernestille ei ruoka maistunut matka stressin vuoksi. Luonnoimassa oli aluekouluttaja Pirjo Piiroinen ja juttua oli kasvatustoiminnasta, rakennetyypeistä, kehityskausista ja luonnetestiäkin sivuttiin. Yhdeksi leirin lentävistä lauseista tulikin: "Kokeen päätteeksi koira ammutaan." Niin kuinkas se menikään? :'--D

sivuntäytettä Iineksen tapaan

Launtaina olikin ohjelmassa luento ja koulutuksia. Kouluttajina Anna Mäkinen ja Susanna Häggblom, molemmat entisiä junior handlereitä. Treenailtiin perusjuttuja: kolmiota, edestakaisin liikettä, hampaiden näyttöä ja tuli vastaan pari vaihtokoiraakin. Hihnan päässä oli Ernestin lisäksi kk. villakoira sekä bortsu, molemmat oikein symppiksiä. Bordercollien aivojen naksutuksen oikein kuuli, liian viisas koira mulle! :D

Luennon pitivät Anna Mäkinen ja Saana Simola, aiheena "Mikä meni väärin?" Katseltiin siis kuvia ja kommentoitiin niitä. Ja oli toosi hyvä, tuli tajuttua kaikenmoista mitä voi mokata ja mitä on oikeestaan tullut jo mokattua mm. asettelua opetellessa.

Lauantaina tapahtui myös muualla, sillä äiti oli kasvattien ja Sinikan kanssa Lohjalla NN-nuorten koirien katselmuksessa. Mukana olivat Karloon Big In Brecon "Kasper", Karloon Big In Beverly "Fanni", Karloon Big In Bexley "Lilli", Karloon Couldn't Be Faster "Eddie", sekä meidän oma tössötin-Telma. Itse en ollut messissä, kuten ehkä on jo käynyt ilmi niin tässä tulee listä arvosteluja ja tuloksia ja mun hehkutuksia :) Tuomarina oli siis Rune Fagerström. Näyttelyn kulusta voisi sanoa sen verran, että jokainen ikäluokka (PEN, JUN, NUO) oltiin jaettu kahtia ja jokaisen luokan voittaja kisasi aina toisen luokan voittajaa vastaan PN ja PU luokassa. KPta ei jaettu, koirat laitettiin vain järjestykseen.

Eddien arvostelu:
"7,5kk. Erinom. koko. Hyvät rungon mittasuhteet. Tänään vielä hieman ilmava, mutta se kuuluu ikään. Hyvä sukupuolileima. Hyvä kallo. Kuono-osa saisi olla lyhyempi. Hieman isot korvat. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Hyvä viisto lapa. Riittävä runko. Hyvin kulmautunut takaosa. Hieman kapea takaa. Löysyyttä kyynäspäissä. Sivulta liikkuu hyvin. Hyvä ylälinja. Hyvä karvan laatu ja häntä. Nuori uros jonka tarvitsee tiivistyä. Ihastuttava luonne."
PEN7-9kk sij. 2

Telman arvostelu:
"7,5kk. Sopiva koko. Erinom. rungon mittasuhteet. Kaunis, hyvänmallinen pää. Hyvät, tummat silmät. Korvat ok. Hyvä kaula. Viisto lapa. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvä luusto. Hieman pehmeä välikämmen. Hyvin kulmautunut takaa. Oikea hännänkiinnitys. Hyvä, vahva ylälinja. Liikkuu hyvin. Hyvä karvanlaatu. Ihastuttava luonne."
PEN7-9kk sij. 3

Molempien C-pentujen suorituksiin oon toodella tyytyväinen. Eddiekin oli esiintynyt äidin kanssa reippaasti ja askel askeleelta oli vaan petrannut, kasvattajaluokassa meno oli ollut jo tosi kivaa. Tuomari kommentoi Telman luokkaa päivän siihen mennessä kovimmaksi. Hieno pirpana ♥

Kasperin arvostelu:
"9,5kk. Erinom. tyyppi&koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvänmallinen pää. Hyvä kallon leveys. Oikein asettuneet korvat. Turhan pyöreät, vaaleat silmät. Hyvä kuono-osa. Niukka purenta. Riittävä kaula. Hyvä eturinta. Pysty olkavarsi. Hyvä runko. Sopiva luusto. Erinom. ylälinja. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin."
JUN9-12kk sij. 1 PU1-JUNIORI VSP-JUNIORI

Fannin arvostelu:
"9,5kk. Erinom.koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Viehättävä ilme. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Lyhyt olkavarsi. Riittävä runko. Hieman pitkä lanneosa. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä karvan laatu. Selän päälle kääntyvä häntä. Erinom. liikkuja. Esiintyy ja esitetään hyvin."
JUN9-12kk sij. 1 PN2-JUNIORI

Lillin arvostelu:
"9,5kk. Hyvä koko, mutta vielä hieman kevyt kokonaisuus. Tänään alasotettu karva ja luusto saisi olla vahvempi. Hyvät pään mittasuhteet. Kevyt kuono-osa. Tummat silmät. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Lyhyt rintakehä. Lanneosa saisi olla vahvempi. Normaalit liikkeet. Luuston tulee vahvistua. Kiva käytös."
JUN9-12kk sij. 4

B-pentuekin suoriutui osuudestaan mainiosti ja Kasper periaatteessa uusi erkkarin VSP-pentunsa, koska sama narttu oli jälleen ROP ja voitti myös Fannin. Lisäksi kehään oltiin ilmoitettu kasvattajaluokka ja kaksi paria kokoonpanoin Telma ja Eddie, sekä Kasper ja Fanni. Parikilpailun voitto meni Telpparallaalle ja E-miehelle, toisen parin ottaessa hopeaa. Kasvattajaluokassa edustivat Kasper, Eddie ja Telma. Kiitos vielä Nanille Telman esittämisestä :)

"Ryhmä nuoria koiria, joilla hyvät rungon mittasuhteet, mutta iästä johtuen vielä hieman ilmavia. Päihin tulee kiinnittää huomiota. Hyvin liikkuvia"
KASV-2

Iines valmennusviikonlopussa Juha Kareksen esittämänä.

Sitten takaisin Kuopioon! Sunnuntaina meillä oli kouluttajina Johanna Jykylä, sekä ulkomuototuomari Juha Kares. Molennat koulutukset olivat mahtavia, etenkin Karekselta sai huimasti vinkkejä siihen, kuinka saada koira näyttämään mahdollisimman hyvältä. Ernestikin jo vähän rentoutui Johannan koutuksessa pöydällä ja aloin itekkin saada kiinni siitä ideasta miten harjakoiraherran sai näppärimmin seisomaan maassa silloin kun vapaana nököttäminen alkoi kyllästyttää.
Kareksen koulutus taas oli aivan mahtava! Sanoin ei voi selittää kuin näki koirien muuttuvan kun teki tietyllä tapaa jotain. Ihme miten oman askeleen pituuskin voi vaikuttaa koiran liikkeiden ulkonäköön niin paljon. Muutenkin oli kyllä mahtava koulutus, taatusti hintansa väärti.
Kiitos vielä kaikille mahtavasta valmennusviikonlopusta! Etenkin takaisin päin tulleesta ja astetta sujuvammasta junamatkasta kiitokset Kassulle, Junille ja Nooralle! Svetlana ja kumppanit tullaan kyllä muistamaan (;

Tunnustusta kehiin

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa koiristaan

Ensinäkin, ennen kiittämisiäni niin miksi ihmeessä tuolla lukee "Tunnuksen saaneen", eikös tämän pitäisi olla "Tunnustuksen saaneen"? No, jos hommalla oli joku pontti niin olkoon noin :D Oli vaan taas pakko kyseenalaistaa.. Kiitetään kuitenkin koko köörin kohdalta Miiraa, sekä Katriinaa, jotka haasteen heittivät. Kahdeksan bloggaajan keksiminen vaatii haastetta, joten let's see kuinka monta saan kokoon nyt nopsaan ja nokkelasti. Haaste pyrähtää siis:
Annalle, Sannille, Junille, Nealle, Saralle, Johannalle, Satulle ja Moonalle! Huh, mä keksin ne!

Sitten itse asiaan, mikä ei ole kyllä yhtään helpompaa. Kahdeksen tunnustusta meidän väestä, tästä tulee kiintoisaa, tai sit ei.

1. Me kaikki rakastetaan vadelmia! Tai oikeestaan Telman vadelmarakkaus on vielä kehittymisvaiheessa, mutta kyllä me kaikki pöyritään pää pusikossa lenkeillä, silloin kun vadelmia niistä suurimmaksi osaksi kaadetuista pusikoista löytyy.

2. Roosa oli pentuna aikasmoinen tuhomonsteri. Se teki nyrkin kokoisia reikiä nahkasohvan ja -nojatuolin alareunaan. Kaikki alkoi siitä kun sen luu oli pyörinyt istuimen alle, ja se oli pakko saada pois. No, pikkiriikkinen folkkijuntti sitten otti nojatuolinnurkasta kiinni ja se todentotta liikkui. Samalla irtosi pienet suirot nahkaa, ja sohvaoperaatio osoittautui täten kiinnostavammaksi kuin luu. Ja sohvaoperaatio jatkui chilitöhnistä yms. huolimatta. Tempaukset taitaa kertoo jotain meidän "vanhuksen" luonteesta.

3. Telmakin on tuhomonsteri, joka tosin rakastaa sähköjohtoja. Iineshän on jättänyt yhden kunnon tällin jälkeen piuhat rauhaan, luojan kiitos koiralle ei silloin käynyt kuinkaan. Mattoon kylläkin paloi jälki. Telma tosin on järsinyt varmaan kaksi puhelimen laturia, yhden tietokoneen laturin poikki ja yhtä on maisteltu. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut.

4. Telmalla on todella korviin ottava ääni kun se tahtoo tahtoo tahtoo jotakin ihan pelkästään itselleen.

5. Jokainen norfolkkimme on ahnepossu, ja se on enemmänkin kuin positiivista. En tiedä kuinka osaisin edes elää nirson koiran kanssa. Ihanat, pohjattomat ärrieri massut ♥

6. Minä ja varmasi myös noi koiraeläimet, inhotaan junanvaihtoja, etenkin nopeita ja kiireisiä sellaisia. Mä puhusen ja puhkun ja tiuskin ja muutenvaan olen repiä hiukset päästä, niin en usko että noi luppakorvatkaan siitä tunnelmasta nautti.

7. Tää nyt ei liity juuri meidän koiriin, mutta mä en osaa mielestäni juosta. En agikentällä, enkä kehässä. Tosin valmennusviikonlopussa sanottiin että se mun juokseminen on ok, mutta en mä siihen ite vieläkään luota.

8. Roosalla on yllättävän pitkä pinna pentujen kanssa. Se kestää Telman tössötystä vieläkin, vaikka sen juoksut on jo alkaneet. Odotetaankin äitin kanssa sitä päivää jolloin tolla vanhalla punaisella kilahtaa ja Tem tajuaa ihan tosi olevansa se pahnan pohjimmainen. Onneksi Iines on sitä laittanut jo ojennukseen.

Mahat ja hormonit sekasin

Telmaa naurattaa koko ajatus:
"Jaa minäkö jo iiiso tyttö?"

Nyt on ollu härdelliä ja lattialla yhtä jos toista jälkeä. Veritippaa ja kurapeetä, unohtamatta tietenkään epämääräisiä vaahto- ja piimäoksennuksia. Mäkin niin tykkään juoksuista ja sekaisin menneistä mahoista. Etenkin kun ne osuu talouteen peräkkäin.

Ensin heitti Iineksen maha kärrynpyörää. Tavaraa tuli ulos molemmista päistä, tosin luultavammin Nunu sai hoidettua hätänsä suurimmaksi osaksi ulos. Ruoka-annos meni pieneksi ja heti kun mökille taas päästiin viikonloppuilemaan niin tehobaktia peliin. Samana päivänä kuun Iineksen suolisto vetäisi sekaisin, saman teki myös Roosa. Ja niitähän jälkiä sitten siivottiin. Kun tultiin koulusta kotiin, kun oltiin hetki yläkerrassa, kun nyt muuten vaan sattui vahinko, yleensä aina imurijohdon päälle. Roosankin olo helpottui tehopaktilla, mutta kyllä olikin rouva kipeänä. Lähti nimittäin häntä alhaalla pois keittiöstä kun otti ruokaa tai piimää tarjolle ja syömään suostui jos joku vaan istui vieressä, tai jos ruokakuppi oli sylissä. Iines sen sijaan hotkotti perinteiseen tyyliinsä, vaikka sapuskat tulivatkin vauhdilla pihalle. Roosaa kävi kyllä sääliksi, kun pikku pärrieri oli ihan meno vekka. Onneksi nyt ollaan jo täysissä junttieinari voimissa!

Telma taas säästyi mahapöpöltä, mutta sensijaan aloitti penska ensimmäiset juoksunsa. Että mä inhoan juoksuja ja narttujen aivotoimintaa niiden aikaan. "Oooo osansinko mä tosiaan joskus tommosen käskyn kun maahan? Vähänkö siistii! Ai osaanko mä vielä? No en!" Aivot ovat siis nollaantuneet ja vanhukset ovat nyt aivan tohkeissaan pikkupirpanan juoksuista. Roosa taitaa luulla olevansa uros, vaikka raiskauksilta ollaankin vältytty.. No, tässä vedellään nyt hetken aikaa henkeä ja punotaan kokoon katkenneita pinnoja. Ei ne juoksut maailman tappiin kestä. Luojan kiitos.

Keskellä viikkoa tuplasti treeniä.

Wilmaphoto ajalta nakki ja paketti

Kuten jo höpöttelinkin Wilman viime treenipäivityksen kohdalla, siirtyi seuramme nyt talvikauteen, eli sisälle tiemme vei. Roosan kohdalla jännitys kohdistui nuorten valmennusryhmään ja me saatiin paikka! Mahtavaa mahtavaa! Treeniaika sen sijaan on aikas kökkerö, ollaan nimittäin Best In-areenalla treenaamassa torstaisin kello 20-22. Nyt syksyllä on niiin pimeä ja ällöttävä keli. Kerrankin mä huomaan toivovani lumisadetta.

Wilman treeneissä painotettiin pikkukirpulla aika paljon keppejä. Kärsivällisyys ja ohjausongelmia havaittavissa ja paljon! Kyllä siellä päteviäkin vinokeppeilyitä oli, näitä pitäis saada videolle. Radoissa aika simppeliä juttua, niisto toimi meillä tosi kankeen olosesti ja putkiin ohjaaminen oli mulle taas niin mission mahdoton. Wilmalla oli meinaan niin vauhti putkiin kun sinne sohasin, ettei se ennättänyt kääntää. Ja taas varmisteltuani olin jäljessä. Nääkin saatiin kyllä toimimaan. Ainakin meillä oli huikean hauska sisälle paluu, vailla Alessa sanoikin koko ryhmän olleen vähän "pilipali"-tuulella, meidän asenne puuttu. Äänenkäyttö kenties ainakin ohjelmaan ensi viikolla? Ja etenevät persjätöt muistinsopukoista työpöydälle!

"Edustuskuva" -11
© Aino L

Ja tosiaan torstaina starttasi nuorten valkku, jossa uusimme vakkaripaikkamme, huikeeta! Treeniolosuhteet on aivan huiput, treenataan siis Best In -areenalla Lempäälässä, missä pohjana on keinonurmi, jossa on siis myös kumirouhetta. Aikoinaan valittelen ettei Roosalla oikein kulkenut alustalla, eli nyt ainakin nähdään vierastaako se todella niin paljon keinonurmipohjaa juuri tuolla hallilla, koska Liedon ATT-areenalla ei oo tuollaista "arastelu"-ongelmaa ollut.

Treeneissä me sitten mussutettiin hyvää, joskin kuorrutukseltaan ja osalta täytteestään varsin kovaa kakkua (kaikella rakkaudella Sara ja Alessa ♥), sekä saatiin meidän huisit edustushupparit, joka tuossa kuvassakin on. On meinaan lämmin, ihan huippu vaatehärpäke. Sponsoreita löytyy siis hioista, edessä TamSKin logo, ja takana komeilee sukunimi.
Alessa kehitteli alkuun simppeliä pohjaan tutustumisrataa, ja Roo oli oikein pätevä, pinkoikin kivasti. Seuraavaksi Aino teki pienen radan, jossa sai sitten tarvittavaa kohtaa jäädä hinkkaamaan toimivammaksi. Alun niisto tökki, omien jalkojen sijainti oli hyvin tarkkaa Roosan mieleen, sillä lähti folkusti lähti herkästi hakemaan mun toiselle puolelle jalkojen edestä, mikä tuntu aika hassulta. Alko kuitenkin pelittämään ja ihan mukava niisto saatiin alle. Suoran putken jälkeinen ennakoiva valssi joutu viilaukseen taas mun omien jalkojen vuoksi. "Sähän lähet juokseen vasta kun kolmannen kerran sulle huutaa!" Aino lausui taas totuuksia, hemmetin moinen hiippailija olen. Kun ite juoksin, juoksi koirakin ja käännökset meni sutjakasti.

Ja kun Roosa pääsee suoraan putkeen niin sehän juoksee! Putken jälkeen käännettiin meinaan tiukasti takasinpäin hypylle, ja siitä matka jatkui taas toiseen suuntaan viimeiselle hypylle. Kunnolla sai korottaa ääntä ja rahisuttaa ärrää, että RROOO tajusi hiljentää ja kääntyä pienemmällä mutkalla. Hienosti se taas teki, kun vaati tekemään.

Ja Röhveli teki aivan mahtavia keppihakuja ja A:n kontakteja! Onko tää fiilis kisakuumetta ja sertinnälkää?

Ei mikään tavallinen mätsäri

Meillä ei ihan homma luistanu
© Sanna

Joo ei ollu perinteinen mätsäri oikein miltään osin toi sunnuntaina järjestelty tempaus, johon päätettiin kuitenkin Telman kanssa osallistua ihan treenin kannalta. Mätsärissä luokatkin olivat kummat. nimittäin esittäjän iän mukaan oli porukka jaettu osiin. Luokkia nyt en tarkalleen muista, itse kuitenkin rehellisesti marssin tuohon 17+ ikäluokkaan, vaikka tällä naamalla olisin nuoremmastakin takuulla mennyt. Vuosi sinne tänne, eikös vain?

© Sanna

Tulppa käyttäytyi kuitenkin parikehässä ihan kivasti. Aika paljon sain hääräillä karvalelun kanssa kun asvaltilla pyöri niin paljon kaikkea kivaa ja pientä. Lehdet karvapallot ja koirapari kiinnosti kakaraa aika vietävästi. Ja ehkä itselläni ei ollut panostus kehään lähelläkään sitä perinteistä, eli saattaahan tuo löysäily johtua osittain myös hihnan toisesta päästä. Pöydällä Tempan mielestä takamus painoi turhankin paljon ja aika paljon tuli istumista. Silti asettelu ja kaikki muu meni nappiin! Hihnaan iskettiin sininen nauha ja jäätiin sitten odottelemaan nauhakehiä. Ja siinähän kesti...

... Ja kesti. Loppujenlopuksi päästiin kuitenkin kehään ja oli siinäkin sähellystä kun toiselle tuomarille siirretyt aikuiset koirat olivat tietysti samaan aikaan pentujen kanssa kehässä ja sitten vielä vaadittiin numerojärjestystä. No, sittenhän nä aikuiset laitettiin hetkeksi pihalle ja tämä "oikea" tuomari katseli pennelit vielä uudestaan läpi. Pikkuhiljaa porukkaa karsiutui ja yllätykseni "Teen tätä ja tota ja sitä, mutta en seiso"-Telma oli viiden parhaan pennun joukossa! Viiden aikuisen valinnassa taas kesti ja kesti, mutta lopulta kymmenen parasta 17 ja yli ikäisten esittämää koiraa saatiin kehään. Näistä sijoitettiin kolme, ja meidän tie päättyi siihen, kuten oletinkin tapahtuvan. Telma ei tuntunut olevan kärryillä kehässä oikein koko päivänä paitsi ehkä liikkeissä sekä pöytäillessä sitä istuskelua lukuunottamatta.

Mutta mitä olisi mätsäri ilman seuraa? Päivä tuli kulutettua Sannan, ja tämän valloittavan toyvillakoira Lotan kanssa. Telms sai sählätä pikkukaverin kanssa minkä kerkesi, kun itse kauhistelin kuika suurelta Tem näytti :D Harvemmin sitä näkee itseään pienenpien kanssa, mutta kyllä niitäkin näköjään löytyy! Onhan Tem aika mötikkä luustonsa ja pikkuhiljaa kehittyvän runkonsa kanssa. Kyllä ne norfolkit on pieniäsuuria koiria ♥
Ja alla myös "pienisuuri" wnb villakoirahandler jonka takki pullottaa oikein mukavasti ja hiukset lentää! Olkoon toi sitten vaikka loppukevennyksenä tän kaiken mätsärivalituksen piristykseksi.

Lotan testailua
© Sanna

"Ei tule vaivaamaan koiraa mitenkään"

Wilma kesällä -11
© Anna S

Viime lauantaina otti kaksi Karloon A-pentueen jäsentä suunnaksen valkeakosken, kun ohjelmassa oli terveystarkastukset silmien, polvien ja sydämen osalta. Kyseessä oli harjakoirien joukkotarkkis, jonne Lauran vinkkauksesta päästiin tarkistuksiin. Lääkäreiden pöydällä poikkesivat siis sijoitusnarttu Wilma, sekä tämän velipoika Hippu (K. Abbeville)

Kaikkien puimureiden takana ajojen ja papereitten täytön jälkeen Hippu lähti ensimmäisinä tarkkeihin, ja pojalla oli kaikki puhtaat :) Hienoa!

Sitten kiivettiin Wilman kanssa yläkertaan. Polvet oli ok 0/0, silmistä taassen löytyi posterior polaarinen katarakta, joka on siis pistemäinen tai kolmiomainen kaihimuunnos linssin takaosassa. Kyseinen muunnos on tiedettävästi perinnöllinen, eli Wilmaa ei tule käyttää jalostukseen, mikä meinaa sijotussopimuksen raukeamista meidän kohdalla. Pääasia kuitenkin on, ettei kyseinen kolmio tule luultavastikkaan laajenemaan, kun se ei ole sitä vieläkään tehnyt ja ettei se tule vaikuttamaan koiraan, tai sen näkökykyyn mitenkään. Vuoden päästä pitää Wilm kuitenkin tarkistuttaa uudelleen, jotta havaitaan jos se on lähtenytkin lajenemaan.
Kataraktan lisäksi silmien reunoilta löytyi pigmenttipisteitä, jotka ei vaikuta koiran näköön mitenkään ja ovat peräisin sikiövaiheesta.
Sydänkuuntelun suoritti eläinlääkäri Kaisa Lassila, eikä Wilmalta löytynyt sivuääniä tai muuta vastaavaa, mikä on kertakaikkisen hienoa ♥

Kyllähän tuo löytö vähän pistää harmittamaan, mutta pääasia että koira voi jatkaa menoa vanhaan tuttuun tapaan, ilman mitään kipuja tai vastaavaa. Ja vaikka neiti siirtyy nyt virallisesti pois mun ja äidin nimiltä, jatkuu meidän agiharrastus samaan vanhaan tapaan (: !

Viimeistä kertaa ulkona ja jälkeen jäätiin!

Viime tiistaina oli siis Wilman viimeiset kesäkauden treenit, kun TamSKilla vaihdetaan nyt sisätiloihin ja uusiin aikatauluihin. Roosan ryhmäpaikka lopetti, enkä sille uutta hakenut kun toivon sormet, varpaat ja hiusten latvat ristissä, että saataisiin valkkupaikka ensi vuodelle. Jos ei, tai ollaan varalla, niin pitänee keksiä jotain luovaa Röntän kanssa. Ja Wilman talvikausi tavoite on päästä kisakuntoon, hui herttinen. Kepeissä ja kontakteissa menee kuitenkin oma aikansa, koska tahdon molemmista mahdollisimman nopeet ja varmat nimim. kokemusta Roosan "sinnepäin"-opetuksesta.

Näiden kahden videolla olevan radan lisäksi mentiin yksi simppelimpi homma, josta en valitettavasti paljoa muista. Rimat oli kuitenkin ylhäällä ja Wimpeloisen meno oli silti muikeata, ite sain taas oikein pinkoa, että pysyin tappijalan perässä. Luojan kiitos on tällänen vähän persjalkanen rotu, olisin niin keltaisessa nesteessä jos olis ohjattavana vaikka maksi. Tai sit siihen ois jotenkin tottunu ja oppinu.

Ja toisella radalla, keuta miten jäin koirasta jälkeen. Ainakin kutakuinkin lähdettiin samalta viivalta, jolloin jäin auttamatta ulkopuolelle käännöksessä ja se oli menoa. Onneksi Wilma kuitenkin haki hirmuisen hienosti renkaalle, eli sinänsä sain olla rennoin mielin. Takaakierrossa en osannut pitää ensikerralla ohjausta tarpeeksi pitkään päällä, kuten Alessan äänestä kuulee. Mullahan oli meinaan tietysti hirveä kiire päästä persjättö tekemään hypyn taakse. Vähän täpärästi sinne ehdittiin, mutta ehdittiin kuitenkin! Muurin takaakierto oli Wilmerille vieras juttu, mutta tulipahan sekin kokeiltua. Putkella hinkattiin ja hinkattiin, mutta päädyttiin sitten ohjaamaan kuten ekalla radalla opeteltiin. Olisi toiminut radallakin jos olisin valssanut hypyn eteen.

Ja lopun video olkoon opiksi: edes norfolkinterrierin kanssa ei kannata juosta, ainakaan aina, ulkokautta. Mun kurkku kuoli, mutta Wilma oli etevä ♥
Ja tällä viikolla sitten kohti hallireenejä, päästään taas kepittelemään!

Tunnisteet: iines, toko, video - Anteeks mitäh?

Juu, kyllä tämä on se sama mustavalkopunainen norfolkkien hääräilyblogi, minkä tunnisteissa sana "toko" on kutistunut kovin pieneksi näyttelyiden, junior handlerin ja agilityn rinnalla. Mutta nyt mun "kunnon koululainen"-päivänä nappasin itseäni niskasta ja marssin Iineksen kanssa kotipihaan treeniliivin ja videokameran kanssa kuvaamaan lyhtypylvästä. Eikun siis seuraamista.

Alkuun meidän piti kyllä treenata nurmikolla, mutta se oli syyssateiden jälkeen Nunusta niin ällömärkä, ettei siinä mitään voinut tehdä! Koko reenihän oli meillä oikein superhöntsää, palkkaa palkan perään periaatteella, mutta alku oli aika suuperduupper väljää ja löysää. Mutta kyllä Nuns löysi sen tokokoiravaihteensa, ja mäkin varmaan jonkun mystisen toko-ohjaaja vaihteen ja homma alkoi sujumaan. Videollahan se selviää (:

Vielä loppuun pitää mainita koulukaverini Even kommentti meidän Iineksestä: "Sehän vetää ihan espanialaista käyntii kuin Totilas! No, ehtä Totilaksella on vähän sulavammat noi etujalkojen nivelet, nii ei ihan töki noin."
Eve on kouluheppatyttö :D !

Tampereen pentunäyttelyn Karloon-pläjäys.

Kasvattajaryhmä isossa kehässä.
Kasper, Fanni, Eddie ja Telma.

Tampereen Seudun Koirakerho järkkäsi siis jälleen pentunäyttelyn 25.9.2011 ja mehän oltiin mukana kun sopivan ikäisiä kasvatteja löytyy ja lähelläkin oli vielä näyttely. Messissä oli oman kodin Telma, eli Karloon Couldn't Be Quicker, sekä etelän velipoika Eddie, Karloon Couldn't Be Faster, joka tosiaan saapui meille jo lauantaina. B-pentuetta edusti kultapoika Kasper, Karloon Big In Brecon, sekä sijoitusnarttumme Fanni, Karloon Big In Beverly. Aikamoinen lössi siis marssi Kaupin vinttikoiraradalle kehään, mahtavaa kun kasvattien omistajiakin kiinnostaa tää homma, etenkin uroskasvattien! Koskaan meinaan ei oo liikaa urosfolkkeja kehissä pyöriny, yleisesti on aina ollut akkavalta. Muutenkaan ei tunnu folkkeja hirvesti menevän näihin näyttelyistä kiinnostuneihin koteihin. Tosin eipä folkki mikään supernäyttelykoirarotu olekkaan, mutta hienoa että Karloon-pojille on tämmöiset kodit löytyneet ♥

Kasper

Näyttelypaikalle siirtyminenkin joskin oli jo luova tapaus. Lähdettiin ensin äidin kanssa hakemaan Kasperia, Raakkelia ja Thomasta, mutta eikös äiti onnellisena päristellyt ohi. Palattiin siis takaisinpäin, poimittiin kolmikko autoon ja päristeltiin vinttikoiraradalle. Sillä välin kun äiti lähti hakemaan muita tyttöjä, siis Katriinaa ja Julianaa, vietiin me Raakkelin ja Thomaksen kanssa koirat ja kamat kehänlaidalle. Aikamoinen härdelli siitä saatiinkin aikaan, ainakin Eddiellä oli paljon asiaa vastaantuleville! Telma ehti valloittaa parit borderterrierit vielä ennen kuin äiti saapui paikalle tyttöjen kanssa. Sitten sähläneitikin päätyi hetkeksi häkkiin, kun Kaskas nostettiin pöydälle ja trimmihommat saivat alkaa. Näiden komeusoperaatioiden jälkeen oli aika päättää kukas esittääkään ja kenet ja pidettiin pienet norfolkkipentutreenit. Julle päätettiin törkätä kehään Kasperin kanssa, kun itse tuli perässä todella rohkean pikku Eddie-äijän kanssa :D Ei ollu pojassa jälkeäkään Lohjan kauhistuksista, se oli hyvä se (: Kassu vei tuttuun tapaan kehään Fannin, ja itse marssin sitten Tepanderin kanssa hääräilemään. Kaikki pennut kun olivat jo tässä 5-9kk luokassa. B-pentue täytti heti seuraavana päivänä 9kk ja C-kakarat oliva kolme päivää yli 7kk, eli laidasta laitaan mentiin.

Juliana ja Kasper

Poikien kehä meni näppärästi, Kaskas kulki Jullella hyvin, näitä perinteisiä "Jospa en liikukkaan, en ole varma onko sulla ruokaa"-kohtauksia unohtamatta. Eddie sen sijaan luuli olevansa isokin mies ja kehän laidalla se alkoi jo ihan urakalla isottelemaan kahta kuukautta vanhemmalle Kasperille, joka vähät välitti toisen sähläyksestä ja selkään yrittämisestä. Tämänkin takia meni Edin kanssa alkukehä vähän huitelemiseksi ja liikeet vetämiseksi, mutta tilanne tasoittui kun Kasper saatiin pöydälle ja E-mies sai lisää nakkia naamaan.
Tuomarina siis Juha Putkonen. Pöydällä molemmat pojat kokeiltiin mittakepillä. Putkonen laittoi mittaan sen 25cm ja kokeili mitä tapahtuu, eli tarkkaa mittaa ei otettu.

Kasperin (K. Big In Brecon) arvostelu:
"N. 9kk. Kookas. Mittasuht. pitkä. Vahva kallo-osa. Kevyt kuono. Kookkaat korvat. Vaaleat silmät. Tiukka saksipurenta. Vahva runko. Sopiva eturinta. Karva saisi olla karkeampaa. Hyvät suorat eturaajat. Sapelin muotoinen häntä. Iän mukaista epävakautta etuliikkeissä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Riittävä askelpituus. Näyttää kieltä. Miellyttävä käytös"
PEN7-9kk sij. 2 ei KPta

Kaikkea tuosta arvostelusta en lähtisi allekirjoittamaan, mutta näin pentunäyttelynäkökulmasta, pääasia että äijä esiintyi niin hienosti, myös vieraalla handerilla :) Jullehan astelee Karloon poppooseen vielä toistamiseenkin, kun äiti tarvitsee apua nuorten koirien katselmuksessa, Minä ja Katriina kun ollaan kennelliiton valmennusviikonlopussa oppimassa uusia juttuja :D Nyt kyllä eksy aiheesta.. Mutta kiitos vielä huimasti Julle!

Eddie-äijä♥

Eddienkin kehäkettuus nousi hienoille asteille, kun päästiin taas keskittymään olennaiseen, eikä kilpakumppaniin. Yksilöarvostelussa me siis seistiin, liikuttiin ja oltiin kontaktista kaikin puolin kunnolla! Olin niiin ylpeä äijästä, vaikka se todella vasta räjäytti potin myöhemmin päivällä (;

Eddien (K. Couldn't Be Faster) arvostelu:
"7kk. Kookas. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä kallo-osa. Kevyt, pitkä kuono. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Vasen kulmahammas ahdasasentoinen. Lyhyt kaula. Olkavarret voisivat olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaosa. Karva karkeampaa. Hyvät, suorat eturaajat. Hyvä häntä. Saisi liikkua tehokkaammin. Miellyttävä käytös."
PEN 7-9kk sij.1 ei KPta

Taas olen joistakin asioita eri mieltä, mutta tätähän tää näyttelyharrastus on (: Kuitenkin ihan kivoja arvosteluja tuli pojillekkin, vaikka Putkosella ei rodun oikeuksia ole.

Katriina ja Fanni

Sitten yhden pikkupentu nartun jälkeen kehän valtasivat Karloon tytöt. Fannilla tuntui olevan virtaa aivan vietävästi ja Kassu taisi saada tehdä oikein kunnolla töitä pikku hepulineidin kanssa. Hyvin parivaljakolla kuitenkin taas meni, mahtavuutta! Fanni tutustui tuomarisetäänkin tarkemmin, kun oli neidin pakko päästä taas pusuttelemaan ♥

Pusu-Fanni vauhdissa!

Fannin (K. Big In Beverly) arvostelu:
"N. 9kk. Hyvä koko. Rungoltaan hieman pitkä. Hyvä kallo, kuono, korvat. Vaaleat silmät. Hyvin kehittynyt rintakehä, eturinta saa täyttyä. Selän suuntaisesti kaareutuva häntä. Suorat eturaajat. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä askelpituus. Epävakautta edessä. Ihana tempperamentti."
PEN5-7kk sij. 2 KP PNP3

Kiitos vielä Katriina Fannin hienosta esittämisestä, jälleen sanon että me tullaan viel häiritteen sua meidän handleröintipyynnöillä (;

Telppatulppa oli taas oma onnellinen, blondi, höntti itsensä ja kehässä oli taas niin huisin hauskaa! Likka esiintyikin hienosti, erityisen ylpeä oon siitä kuinka ryhdikäs pieni marsu oli pöydällä ♥ Oon mä siitä ihan kivan kehäkörilään näköjään saanu koulutettua, pikkuinen vaava, vaikka Putkonen tulikin pöydän ääreen, sanoen että tämäkin on varmaan sen 9kk? Kun paljastin että eipäs olekkaan, alkoi kehäsihteeri ja Juhakin nauraa. "Ai enpäs arvannutkaan oikein" :D
Aika on mennyt ton taatiaisen kanssa niin sallimattoman nopeasti, neiti meinaan ilmoitettiin jo messariinkin, ja siellä kakara kilpailee junnuluokassa! Hui kamala.
Ehkä se riittää Telman ylistämissössötyspuheenvuorosta.

Telma 7kk.
©Katriina M

Telman (K. Couldn't Be Quicker) arvostelu:
"7kk. Erinom. koko, mittasuhteet. Hyvä kallo-psa. Hyväasentoiset korvat. Keskiruskeat silmät. Kevyt kuono. Hyvä purenta, hampaat. Erinom. rintakehä. Hyvin kehittynyt eturinta. Ulkokierteisyyttä etukäpälissä. Lanteen päälle kaarteutuva häntä. Tasapain. kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Epävakautta edessä. Ihana tempperamentti."
PEN7-9kk sij.1 KP PNP2

Telppa-Tulppa liikkeessä.

Ja vielä ei ollut meidän rotukehä ohi. Käytettiin kasvis näytillä, vaikka mitään ei sille odotettu, koska pojat eivät KPta saaneet. Onhan se paperi kiva sieltä hakea :D

Kennel Karloon - arvostelu:
"Kahdesta pentueesta koostuva. Hyvä ryhmä kooltaan. Rungon mittasuhteissa ja päissä eroavaisuuksia. Yhdenmukaiset karvanlaadut. Ihanat tempperamentit.
Onnittelut kasvattajalle!"
KASV-1 KP ROP-KASV

Kasviksen ollessa kehässä Putkonen kysäisi, että tämä koostii varmaankin sitten yhdestä pentueesta? Eihän se nyt niin mennyt :D Sitten seuraavaksi puheenaiheeksi muodostui Kasperin kielen näyttö. "Onko sillä niin pitkä kieli, että se irvistää mulle?" Siinä sitten hetkonen höpötettiin herran purukalustosta, ennen kun lähdettiin polvet ruoholäikillä pois kehästä odottelemaan isoja kehiä, jossa oli kasviksen lisäksi esitettävänä kaksi paria.

Pareina siis Eddie ja Telma, sekä Kasper ja Fanni. Itse vein tämän C-pentueen härpäkkeet ja Kassulle annettiin B-kakarat kuljetettavaksi. Parikilpailun tuomaroi Tarmi Viirtelä. Meille ensimmäisinä ilmottautuneille folkkipareille kehä oli pelkkä pyörähdys, mutta tyytyväinen oon taas tapausten esiintymiseen (: Eddietäkään ei täytynyt vetää perässä niinkuin viimeksi (;
BIS-kasvattajan teki jo meidän rotukehässä tuomaroinut Juha Putkonen, joten ei odoteltu ihmeitä. Lähdettiin kuitenkin marssimaan suureen kehään, sillä olihan sekin hyvää treeniä vauvoille. Järjestys vain muuttui aavisuksen tämän Eddien Kasper-hulluuden vuoksi, joten kipiteltiin Fannin perässä. Lapset esiintyivät kuitenkin hienosti, ja Eddie sai menollaan mut hyppiin riemusta ja hikertelemään ihan oinneissani. Nimittäin jokainen kasvattajaluokka pyydettiin yhdessä edestakaisin ja johonperään. No, sitten muodostuttiin taas riviksi, niin Eellä alkoi menojalkaa vipattamaan ja herra lähti oikein tomerana, pää pystyssä ravaamaan edelle ♥ siinä vaiheessä päätin että hälläväliä jos menee neliveto päälle, kannustetaan tähän ja siinähän se ravasi kuin koko kentän omistaja konsanaan! Olen ylpeä♥

Kasvis liikeessä.
Kaikki varmaa on jo huomannu meidän hienon värikoodin, johon ei ihan sovi äidin paita, mun kengät ja jullen housut (;

Mutta nyt alkaa taas Iran kiitos-osio, eli team Karloon kiittää kaikkia kasvattien omistajia paikalle tulosta ja Kassua ja Jullea esittämisavusta ja seuralaisia, no seurasta, ja mä kiitän vielä personally Kassua ja Jullea meidän suuresta kahvikuljetuksesta! Niin ja kiitos Thomas kun tartuit Katriinan kameraan ja kuvasit kehät (:
Hihi oli huisia! ♥