Tunnustusta kehiin

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa koiristaan

Ensinäkin, ennen kiittämisiäni niin miksi ihmeessä tuolla lukee "Tunnuksen saaneen", eikös tämän pitäisi olla "Tunnustuksen saaneen"? No, jos hommalla oli joku pontti niin olkoon noin :D Oli vaan taas pakko kyseenalaistaa.. Kiitetään kuitenkin koko köörin kohdalta Miiraa, sekä Katriinaa, jotka haasteen heittivät. Kahdeksan bloggaajan keksiminen vaatii haastetta, joten let's see kuinka monta saan kokoon nyt nopsaan ja nokkelasti. Haaste pyrähtää siis:
Annalle, Sannille, Junille, Nealle, Saralle, Johannalle, Satulle ja Moonalle! Huh, mä keksin ne!

Sitten itse asiaan, mikä ei ole kyllä yhtään helpompaa. Kahdeksen tunnustusta meidän väestä, tästä tulee kiintoisaa, tai sit ei.

1. Me kaikki rakastetaan vadelmia! Tai oikeestaan Telman vadelmarakkaus on vielä kehittymisvaiheessa, mutta kyllä me kaikki pöyritään pää pusikossa lenkeillä, silloin kun vadelmia niistä suurimmaksi osaksi kaadetuista pusikoista löytyy.

2. Roosa oli pentuna aikasmoinen tuhomonsteri. Se teki nyrkin kokoisia reikiä nahkasohvan ja -nojatuolin alareunaan. Kaikki alkoi siitä kun sen luu oli pyörinyt istuimen alle, ja se oli pakko saada pois. No, pikkiriikkinen folkkijuntti sitten otti nojatuolinnurkasta kiinni ja se todentotta liikkui. Samalla irtosi pienet suirot nahkaa, ja sohvaoperaatio osoittautui täten kiinnostavammaksi kuin luu. Ja sohvaoperaatio jatkui chilitöhnistä yms. huolimatta. Tempaukset taitaa kertoo jotain meidän "vanhuksen" luonteesta.

3. Telmakin on tuhomonsteri, joka tosin rakastaa sähköjohtoja. Iineshän on jättänyt yhden kunnon tällin jälkeen piuhat rauhaan, luojan kiitos koiralle ei silloin käynyt kuinkaan. Mattoon kylläkin paloi jälki. Telma tosin on järsinyt varmaan kaksi puhelimen laturia, yhden tietokoneen laturin poikki ja yhtä on maisteltu. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut.

4. Telmalla on todella korviin ottava ääni kun se tahtoo tahtoo tahtoo jotakin ihan pelkästään itselleen.

5. Jokainen norfolkkimme on ahnepossu, ja se on enemmänkin kuin positiivista. En tiedä kuinka osaisin edes elää nirson koiran kanssa. Ihanat, pohjattomat ärrieri massut ♥

6. Minä ja varmasi myös noi koiraeläimet, inhotaan junanvaihtoja, etenkin nopeita ja kiireisiä sellaisia. Mä puhusen ja puhkun ja tiuskin ja muutenvaan olen repiä hiukset päästä, niin en usko että noi luppakorvatkaan siitä tunnelmasta nautti.

7. Tää nyt ei liity juuri meidän koiriin, mutta mä en osaa mielestäni juosta. En agikentällä, enkä kehässä. Tosin valmennusviikonlopussa sanottiin että se mun juokseminen on ok, mutta en mä siihen ite vieläkään luota.

8. Roosalla on yllättävän pitkä pinna pentujen kanssa. Se kestää Telman tössötystä vieläkin, vaikka sen juoksut on jo alkaneet. Odotetaankin äitin kanssa sitä päivää jolloin tolla vanhalla punaisella kilahtaa ja Tem tajuaa ihan tosi olevansa se pahnan pohjimmainen. Onneksi Iines on sitä laittanut jo ojennukseen.