"Ikä on pelkkä numero!" - Ikinuori Roosa 5v.

DJ Earworm - United State of Pop 2011 (World Go Boom)

Hyi kauhia kun aika menee nopeasti, nyt tosiaan tuli ikää lisää mittariin yhdelle blogin päätähdelle. Ja varmaankin juuri sille kaikista eniten palstatilaa saavalle hulttiolle: Rutu, Ruuppana, Roosa, Rutu, Nakki, Röhväle, Roo, Rönttäle jne. ♥ Haaveena mulla oli tehdä tohon kortin tynkään kunnon kokoelma lapsen pentukuvista, mutta eipä Rutusesta niitä paljoa ole, pari hassua äidin vanhassa kännykässä. Että kiitos pamahtanut kovalevy vielä kerran!

Ja näin lopuksi voisin sanoa että kiitoksia Anna oivasta tokasusta facebookissa: "Ikääntyminen tapahtuu solutasolla - viisastun silti!" Alkoi meinaan iskeä epätoivo noita kaikenmaailman kukka ja kippo-onnentoivotuksia mitä netistä löysin. Mutta kaikesta huolimatta, onnea pikku Roosalle ♥

"Sen ego halkas sen."

Oli kunnon jäätkin maaliskuussa 2010 ♥

Elokuu - Soutaa Huopaa

Wilman treenit jätettiin pakkasen ja Tamskin kylmän hallin vuoksi keskiviikkona väliin, mutta kiitos päällä olevien sport dog parkin lämmitysten, Ruutten pääsi purkamaan energiaansa. Ja tälläkertaa sitä riitti!

Alessa kaivoi puhelimen netin kätköistä kivaa ratapätkää, jossa ohjausvaihtoehtoja riitti. Silti ne mitä päätti rataantutustumisessa pelitti, ainakin osin. Niistopersjättöä en millään ois tahtonu taas tehdä, mutta on se osoittautunu viimeaikoina aika näppäräksi muuviksi. Jos sen saisi vielä niin tonne selkärankaan niin koiralle kuin itselleenkin että sen uskaltaisi kisoihin ottaa. Oma-aloitteisesti tuli rahalle myös tungettua jotain jaakotuksen tapaista, kyllä kääntyi pikku marsutinkin. Tai ainakin se tuntui siltä, selkä koiraan päinhän mä olin.

Rutu toimi näppärästi koko treenit ja oli myös mukavilla kierroksilla ♥ Kaikkea ne kokonaiset nakit teettää! Pituus onnistui koko treenien ajan, osittain varmaan juuri sen takia että jouduin persjättämään kyseisen esteen eteen, eikä siinä hommassa parannut hissutella. Jännät keppikulmat sujui mallikkaasti, pari hääräämistä pääosin oman sijoittumisen takia. Lisäksi nyt kun R näillä kierroksilla kerran oli, ei sitä sietänyt yhtään liikaa hetsata kepeillä, ettei pujottelu jäänyt kesken. Leieröinti puomille sujui hyvin, samoin renkaalle irtoaminen. Tosin otsikostakin osaa päätellä yhden treeneissä sattuneen kommervenkin.

SDPllähän on tosiaan varsin vankkaa tekoa oleva halkeava rengas, erilainen kuin tallilla. Roosa kuitenkin tohinoissaan, ja varmaan suurin osa ajatuksista ja puomilla, ponkaisi hyppyyn turhan kaukaa ja rysäytti renkaan sitten kunnolla kahtia. Näin ei ollut kuulemma käynyt edes silloin kun Annan ohjaala enkkusprinkku Hilkka oli osunut renkaaseen. No, ehkä se tosiaan oli ton marsuttimen ego. Kyllä siinä itse säikähti kun olin edennyt jo puomin ylösmenon loppusuoralle, kun kolina alkoi. No, onneksi koira oli kuitenkin ihan jeejee!

Loppuun vielä häiriöksi tuomarimaista kyttäilyä kepeille ja puomille. Kepeillä ok, mutta puomilla Roo alkoi vähän kyttäämään alastulossa, kun Annan jalkoihin osui jäät jotka sitten poksui ja paukkui varsin kummasti pressua vasten. Hyvät toistot saattin kuitenkin loppuun kun rohinat ja rahinatkin vähän helpotti.

Mutta oli se etevä elukka, juoksuja taas odotellessa. Siinä sitten tulee varmaan taas otettua pakollinen pikkubreikki kun tuosta punasesta tulee niin hormoonimonsteri, mutta eiköhän sitä kuitenkin pitäisi laittaa lisenssi tilaukseen ja ruksia kisakalenteriin.

ps. muistakaahan heitellä vielä kysymyksiä allaolevaan ! (; Ja näköjään mulle on tullu hirmuinen into linkailla noita biisejä, no ainahan voi jättää kuuntelematta :D

Kysymyksiä pöytään!

Blogi on ollut pystyssä aktiivisen epäaktiivisesti vuodesta 2009 ja nyt olisi aika ihka ensimmäisen kysymyspostauksen 30 lukijan tultua täyteen. (Nythän teitä on jo 34! Olen otettu ♥) Kommenttiloota on vapaana, uskon kyllä että tiedätte kuinka siellä käyttäytyä vaikka näpyttelisittekin anonyymin takaa. Kysymyksiä saa viskellä mistä vaan blogissa esiintyneestä tai esiintymättömästä aiheesta, miksei noista maalaus- /ulkoasuhommistakin :)
Joten näpyttelemisiin, antakaa kysymyssuonenne kukkia!

ps. vastaukset tulee sitten kun siltä vaikuttaa, jos sitä joskus kolmisen viikon jälkeen vastailisin :)

Turku KV - Viikonloppu lähes täysipäiväisenä turistina.

kuvat © Katriina M

Donkeyboy - City Boy (Toby Green Edit)

"Kuinka pieneen tilaan Iran naama mahtuu?"- kuva onkin aika oiva läjäyttää taas nolaukseksi tähän alkuun. Lisäksi tuossa toisessa kollaasin kuvassa Natsi esittelee varsin vakuuttavaa nukkuma-asentoaan. Klikatkaan isommaksi jos ette usko. Kuvat on siis räpsäisty menomatkalta Turkuun. Koko perjantain pyörin koulun käytävillä täyteen ahdetun kassin kanssa, kunnes kahdenkymmenen minuutin puhelun ja ruokailun jälkeen päätin suunnata Tampereen rautatienasemalle lokeroimaan laukkuni ja lähteä hipsimään Katriinaa ja Jazzyä vastaan kohti keskustoria. Matkalla ehti pyörähtämään tärkeimmät putiikitkin, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Säästynyt rahasumma pysyttelee siis vieläkin odottelemassa "sitä oikeaa" (;

Junamatka sujui kuitenkin lepposasti aikataulussa ja perille päästiin Junin äidin kyydillä. Iltaan sisältyi sitten koiran pesua, pika treeniä ja mitäs meiltä koiraihmisiltä nyt voi odottaa. Inside-läppien määrä vähinkäänkin triplaantui, kun jaettiin ajatuksia mm. korvatulpista kuin mun ja Kassun laukkujen sisällöstä. Oli mahtavaa! ♥

Jazzyn testailua.
© Katriina M

Lauantaina sitten liian aikainen herätys ja lähtö jännittämään Junin JH-kehiä ja tapaamaan tuttuja, tietysti jänskäämään myös näiden suorituksia. Lisäksi ohjelmassa oli folkkikehällä piipahdus. Luppakorvia oltiin ilmoitettu 13 kipaletta, joten katseltavaa onneksi oli.

Juni starttasi mun katselupäivän PM-kisallaan, jonka neiti kisaili Katriinan Jazzylla. Oi että mikä pari! Saman huomasi tuomarikin, sillä tytöt sijoittuivat hienosti PM3 ♥ Tästä siirryin folkkikehälle, missä tuli hetki Kassun kanssa istuskeltua ja höpöteltyä mm. Iineksen kasvattajan Kirsin kanssa. Juni käväisi siinä myös piipahtamassa, koska tämän osarin kisakaveriksi sovittu koira olikin ollut ROP, eikä laina sitten onnistunut. Niinpä Natsi pääsi jälleen kehäintoilemaan.

Itsekkin pääsin kehään Kirsin kasvattaman norfolkkiuroksen Shaggyn kanssa. Tämän ihastuttavan ruotsinkielisen herran nimi kuului kokonaisuudessaan Heilurihännän Shake Before Use, ja ai että kuinka mä ihastuin tuohon folkkiherraan♥ Poika oli niin iloinen ja reipas tössöttäjä, joka kuitenkin seisoi ja liikkui kuin unelma. Mun piti vain saada se "stå"-käsky tulemaan tarpeeksi varmasti sieltä suusta. Huomaa, ettei koirille puhuminen muulla kuin suomella ole järin helppoa meikäläiselle :D Tulokseksi PU3 ja Vara-Sert. Esitin Shaggyn myös Heilurihännän kasvattajaluokassa, tuloksena ROP-kasvattaja. Onnea vielä Kirsi! :)

Shaggyn kanssa BIS-kasvattaja kehässä.
© Henna Vahlbäck

Folkkien jälkeen hyppelehdin sitten takaisin JH-kehälle. Vanhempien jatkoon päässeet menivät juuri kehään ja Juni Jazzyn kanssa, sekä monet muut tutut kuuluivat kyseiseen sakkiin, joten jännitettävää riitti! Tässä vaiheessa ei myöskään mun kohdille osunut näitä "Hei millä sä kisaat?", "Kisaatko sä tällä?" tai "Kuinkas JH-kehässä meni?"-kysymyksiä. Menihän tässä itelläkin aikaa tottuessa ajatukseen, ja enpä mä kovin täysi-ikäistyvältä aina vaikuta, joten tuli vaan naureskeltua näille "kömmähdyksille" (;

© Henna Vahlbäck

Porukka väheni ja hämmennyksen sekaisesti tuli tajuttua, että Juni jatkoi vieläkin porskutusta 10 parhaan joukkoon, kuten myös pari muutakin tuttua. Tämän porukan kesken tuomari laittoi Junior Handlerit vaihtamaan koiria. Vaihdokkien jälkeen porukka karsiutui viiteen ja Juni tipahti pois tässä vaiheessa. Mutta huikea suoritus oli päästä 64 vanhemman Junior Handlerin joukosta top teniin, joten onnea! :)

Viiden parhaan joukosta löytyi kuitenkin tuttu kaveri nii JH- kuin folkkipiireistä, nimittäin Sofia. Ja taas mä olin niin kovin Iramainen ja parahdin itkuun kun punainen ruusuke ojennettiin kahdesti oman valkoisen lattiamopinsa handlerille. Kunhan halailusta päästiin tarjouduin palkintokuskiksi ja itkin sitten vielä vähän lisää. Ja sain itselleni hokeman: "Ei sun tarviikkaan vielä mitään tajuta." Ei se ollu muuta kun osarivoitto, onhan täs joulukuuhun asti aikaa tajuta (;

Päivän päätti ryhmäkehien tiirailu ja isoonkin kehään päästiin tepsuttelemaan Heilurihännän kasvattajaryhmässä, jonne ilmaantui handlereiksi myös Sofia ja Kassu. Sijoituksia tai jatkoon pääsyjä ei tullut, mutta hauskaa oli! Pitkä näyttelypäivä alkoi jo pikkaisen näkyä Shaggyn liikkeissä, mutta ei se mikään ihme ole. Rakkaus poika se on silti ♥ Kiitos vielä Kirsi kun sain osallistua ryhmään!

Ilta olikin varsin rento, kuvanmuokkailua ja sen semmoista häärintää. Juni uhkasi mulle operaation "perron pesu", mutta Duffya ei sitten pestykkään, joten säästyttiin siltä kokemukselta. Lihavat pojat (lue. fatboy) olivat kuitenkin kavereita, samoin kun samalle säkille tunkenut Jazzy. Pinkille tietenkin, portugeesillä oli maku kohdillaan (; Juni myös aiheutti minulle pettämättömän addiktion juotaviin mansikkajugurtteihin. Myönnän, nimittäin mun vieressä on just puolen lirtan pönikkä. Hupsista.

Huppari paljastaa. Lihavat pojat ♥
© Katriina M

Sunnuntaina lähes kaikki uusiksi: jälleen jännitettiin Junin kehiä, kun tämän Duffy oli kehässä ja hengailtiin urakalla. Päivään ei paljoa muuta liittynytkään, epätoivoista räpellystä kameran kanssa ja rotukehien tiirailua, tuttujen pongailua. Kerran kävin yhdä tutun fieldiherraa pyöräyttämässä tyhjää kehää ympäri, kun häntää täytyi tiirailla. Havakehällä tuomarointi herätti vähän naureskelua kun mentiin Kassun kanssa sinne Annia moikkaamaan. Havakehällä törmättiin myös neiti Finnigiin, eli Neaan, ja tämän herttaiseen riiseniherra Diegoon. Tyhjentyneessä kehässä sitten pidettiinkin suursnautserikoulua ja jälleen kerran: "Opi juoksemaan"
Damn. Jalkojen siirtely on vaikeata.

Gigabit Krupp Diamond "Diego" testauksessa.
© Katriina M

Muuten musta herra oli oikein ihana tuttavuus ♥ Nea oli kuitenkin kääntämättä veistä ex-junnun haavassa ja totesi edellä mainitun huomautuksensa jälkeen "Kyllä sä sillä saat kisata"-lausahduksen. No, vaikkei virallisiin niin ehkä lisää testailua, tuntuu että viel voisi oppia vaikka mitä! Rotu oli kuitenkin sitä kokoluokkaa että meni norfolkistilla välillä vähän miettimiseksi ja sitten tietysti se juokseminen.

Hipsittiin sitten Katriinan ja Jazzyn kanssa parien ryhmien jälkeen bussipysäkille, joka löytyikin helpommin kuin uskottiin. 9 ryhmän katselu olikin jäänyt harmittavasti kesken ja tappavasti haluttiin tietää tulokset ja olihan bussin lähtöön vielä vartti. Niinpä viiletettiin täysissä pukeissa, no melkein, mulla oli ballerinat jalassa ulkonakin, takaisin halliin ja nähtiin tulokset. Onnistuttiin kurkkimaan myös vetskujen jatkoonpäässeet, kunnes otettiin sinkasu bussiin uudestaan. Ja hyvin ehdittiin!

Jos bussien kanssa meni putkeen, niin mun junalippujen kanssa ei.. Olin onnekkaasti jättänyt ne Junille. Siinä sitten levittelin laukkuni sisällön Turun rautatieasemalla, pyöritin muovipussin ympäri ja tongin läpikotaisin kameralaukun. Kassun puhelimella sitten soittoa Junille, joka soitti kotona olevalle äidilleen, olisiko lippu siellä. Ja siellähän se luojan kiitos oli! Lippu ehti hyvin myös perille ja mä opin jotain kantapään kautta:
• älä kuluta saldoasi loppuun.
• älä kohtele hurlumheisti junalippuja vaikka ne olisivatkin tulostettuja A4:sia.

Tallinna KVnkin aikataulut tulivat julki, neljä norfolkkia kehässä, eli yksi meidän teamin lisäski. Alkaa jänskättään! Terrieri erkkarin aikkiksia odotellessa. Pitää varmaankin pakata mukaan tuo Turussa korkattu sininen jakkukin, tykkäsin hirmuisesti! Aasinsilta oli kyllä tökerö, mutta se kertonee mun vireystasosta.

Kiitos vielä Junin äidille Marille että pystyit tuomaan junalipun ja tietenkin kiitokset myös yöpaikasta ja hirmuisen hyvästä ruuasta ♥ Kiitos myös muu Turkuporukka ja onnea kaikille! Oli yberhauska viikonloppu!

"Ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu"

Team Punaiset unohti sen yhden mustan johonkin.

Facebookin ihmeellisessä maailmassa tuli törmättyä linkkiin, jonka sisältö oli mulle aivan uutta mutta eikös Kassu ilmoittanut mun jääneen jostain jälkeen. Koska nää "stereotypiat rotukoirien omistajille" ovat kuulemma jo vanha juttu. Oli tai ei, naurattaa silti! :D Päätin kopioida tähän meihin, tai meikäläiseen, sopivampia otoksia, loput löydätte täältä. Oletuksia löytyy niin molossien, kuin pystykorvien omistajille. Eiköhän kaikki löydä itsensä jostakin kohtaa (; Kärjistys on kaunista, mutta sekös noista kohdista hulvattomia tekevätkin!

Terrieri-ihmiset

• ottavat kannettavan jakkaran mukaan metsään, kun ei ne terrierit sieltä kuitenkaan käskystä tule, tulevat sitten kun kaikki mahdolliset pienriista-alueet on tutkittu

• omistajansa mielestä terrieri ei ole tyhmä tai tottelematon. Se vain miettii tarkkaan kannattaako kaikkia omistajan (älyttömiä) päähänpistoja noudattaa

• terrieri-ihmisen suunnitelmat viikonlopuksi: perjantai-iltamyöhään pimeässä metsässä tuntien rämpimistä ja verisen sienen perässä vetoa. Takaisin tullaan myös omat vaatteet veressä ja näky on kuin murhan jälkeen. Lauantaina yritetään saada koira löytämään ja seuraamaan sitä samaista veristä jälkeä. Lopuksi hihkutaan, kun koira löytää hirven koiven/pakastetun pupun ja hautaa sen. Jääkaapista löytyy aina pullo tai pari verta ja sehän on vain ihan normaalia

• terrieri-ihmisten koirilla on aina joko murrosikä, uhmaikä, juoksuaika tulossa, menossa, päällä tai ainakin naapurin koiralla on juoksu. Tällä perustellaan koiran riekkumista hihnassa ja sitä ettei sillä ole korvia. Oikeastihan terrieri ei ole yhtään sen vaikeampi kouluttaa kuin mikään muukaan koira

• karkeakarvaisten terriereiden omistajat jaksavat aina ylpeillä koiran helpolla ja siistillä karvalla, mutta kiroavat samalla sitä, että heidän asuntonsa on aina täynnä hiekkaa

• terrieri-ihmisten mielestä on ihan luonnollista, että pennun korvat pitää liimata. He myös hermostuvat, jos joku kehtaa kyseenalaistaa moisen asian

• ei kannata ostaa kalliita ulkoiluvarusteita, kuitenki menee rikki

• ei kannata ostaa vaaleita ulkoiluvarusteita, kuitenki likaantuu

• kamala tyranni joka karjuu pienelle söpölle koiralle

• kamala tyranni joka ei anna söpön koiransa moikata vastaantulijaa vaikka koira sitä ihan selvästi tahtoo

Kasvattajat ja näyttelykoirien / turkkirotujen omistajat 

• nostavat kasvattamansa rodun täysin muiden yläpuolelle. Eivät pidä rotuaan edes koirana vaan jumalana

• muista samantyyppisistä roduista ei ole mihinkään 

• heillä on useita koiria, yleensä kaikki samaa rotua (omistaja ei välttämättä muista aina koiriensa nimiä oikein)

Ja perusteluna viimeiseen. Yritäppä noista ylläolevista kahdesta sanoa kumpi sujahtaa ohi, kun mokomien hännät on kääntyneet samaan suuntaan ja kokoakin on aikalailla saman verran :D Pitää alkaa pitämään Roosalla Back on Trackiä ihan vaan tunnistussyistä.

Viikonloppuna olisi edessä myös Turku KV, joskin pelkästään turistiksi ja kanaemoksi olisi tarkoitus mennä :) Silti kehäänpääsytoiveikkaana tuossa äsken pyörittelelin noi Thaimaassa teetettyt jakut yhteen jo olemassa olleen kavalkaadin kanssa ja tuli sitten päätettyä vaatetukset tohonkin showhun. Perjantaina Kassun ja Jazzyn kanssa junalla Junille Turkuu, eli huhheijaa mikä viikonloppu tulossa! ♥

Käääks kun on kapea!

Vai onko sittenkään? Onhan niitä kapeampiakin blogeja nähty ja tästäkin oli tarkoitus tulla vielä hitusen ohukaisempi, mutta mielenkiinto ei riittänyt alkaa muokkaamaan jokaista viimeaikoina julkaista kuvaa eri kokoiseksi. Tämän ulkoasun alkuun saaminen oli aikamoista pakkopullaa ja taustan valitseminen aiheutti harmaita hiuksia. Mutta kyllähän tämä lopputulos ihan hauskalta vaikuttaa, vaikkakin kapeammalta kuin edellinen (jaksampa mä nyt selittää siitä). Otsikkokuvakaan ei ole niin korkea ja täytä puolta ruutua, joka taitaa olla ihan positiivinen muutos.
Kirjuri koettaa taas totutella. Mutta mitäs mieltä lukijakunta on muutoksesta? (:

Kontaktitapaus ja sen mamma treenaa.

Antiikkinen "ei tässä ole päätä eikä häntää"-kuva Wilman kakara-ajoilta.

Tällä viikolla palattiin jälleen treenien pariin, kun tää arki alkoi tässä pyörimään. Wilma tietysti treenaili tuttuun tapaan tallilla ja Roon kanssa suunnattiin torstaiselle yövuorolle nuorten valmennusryhmän kanssa.

Wipusen treeneissä pääpaino oli kontakteilla, ja tehtiin vielä vähän putki A erotteluja, jotka osoittautuivatkin meidän kontaktintyrkyttäjälle haastaviksi tapauksiksi. Ulkokautta oli aivan turha vetää putkeen, kun A houkutteli liiaksi. Sisäkautta taas pieni ja näppärä folkki vetäisi viimehetkilläkin kontaktille mitättömimmistäkin väleistä. Pariin otteeseen siis kutsuttiin pirpanaa putken toisesta päästä ja super palkkaa. Pariin otteeseen saattiin myös melkein normaalilta näyttävä putkiohjaus. Nää oli hankalia. Todella.

Sitten jatkeltiin kontakteja. Ensin nameja ja vapautteluja asennoista, sitten hihnalla kokoestettä. A:lla piti Alen vähän himmailla ekoilla kerroilla, kun Wim ei tajunnut itse hidastaa. Sitten alkoi aivoissa naksuttaa ja lopulta hihna ja Alessa tulivat vain mukana. Kokeiltiin myös ilman hihnaa, oli hyvät! Wim tulee aivan kontaktin alaosaan, ei jää hyppimään niin ylös kuin äitinsä. Tykkään tykkään!

Samaa vielä puomille. Ensin muisteltiin pysähdyspaikkaa, ja aika ylös jäätiin välillä. Palkkaa kuitenkin siitä kun oltii tarpeeksi alhaalla. Siirryttiin sitten hetken namien mussuttelun jälkeen koko esteelle ja siirryttiin sitten viskelemään taas palloa vapautuksen yhteydessä. Kivoja oli! Ylös mentiin vauhdikkaasti, alastulossa pientä himmailua. Ja pari kertaa pisti neiti kontaktista läpikin. Ei tykkää.
Pääosin kuitenkin kivoja puomeja ja into oli likalla suuri! Niin suuri että Wii nielaisi tennispallon vingun.

Video kertookin sitten tehokkaammin meidän torstain treeneistä, kuin mun armoton sepostukseni. Treenaamassa oli aika pikkunen porukka väkeä (minä, Anniina, Sara ja Saana), mutta kehiteltiin jo paikoillaan olevista esteistä mukavaa pikkutreeniä, jolla oli ihan kiva palailla etelänlämmöstä. Mutta tommoset semitreenit, ei mitään huikeeta, eikä mitään järkkyäkään. Melko tasapaksua, mutta pätevä Roo ♥

"Maalari" maalasi taulua, harmaata ja ruskeeta.

Ihan ekat koiraelukkamaalaukset ikinä.
Iines, Roosa ja Telma

Luvassa pelkkää maalaussepostusta.

Jotkut facebookin syövereissä kavereihin tai muuten vaan kaverin kaverina albumeihini eksyneet ihmiset ovat saattaneet törmätä noihin mun maalaimiin koiraelukoihin ja muihin härpätyksiin. Tauluja on oman kolmikon ikuistuksen lisäksi tullut tehtyä nyt myös parit tilaustyöt, oman innostumisen ja pienen taskurahan houkuttelemana. Homman idea lähti lukion ykkösellä, kun kuviksen kakkoskurssilla tehtiin Andy Warhollin innoittamana pelkistettyjä maalauksia kasvoista, jolloin testailtiin vähän värien vaikutusta toisiinsa. Työn jäljen simppeliys ja yksinkertaisuus viehätti ja päätin lopputyöksi tehdä triptyykin omista elukoista. Päänsärkyä aiheutti tota tehdessä erisävyisten mustien lisäksi Telman kuva. Pienen elukan otos saisi kyllä kiristelemään hampaita ja sivellin oli vähällä lentää seinään.

Tilaustyö Eddiestä Ellalle.

Ensimmäinen tilaus tuli sitten Ellalta, eli Telman veikan kotijoukoilta. Taulusta löytyykin juuri kyseinen Eddie herra. Hirmuisen tarkkaa työtä teinkin tän kanssa, näin jälkikäteen ihan hirvittää. Pohjamaali tuotti päänvaivaa kun vahingossa metallinkiiltoiseen (ei ollut mitään tietoa että omat akryylit kiiltäisi noin paljon) maalipintaan ei tarttunut oikein mikään tussi.

Kokoa tuolla taululla oli 25x25 eli se oli pienenpi kuin omista koirista tehdyt taulut. (Joiden koko näin ohimennen mainittuna 30x30)
Työ matkusti viime vuoden Terri-Eristä Ellan seinälle. Eivätkä muuten nuo siniset roiskeet vahingossa ole tulleet minkään onnettomuuden seurauksena, ihan tarkoituksella ovat antamassa väriä (;

Toinen tilaustyö: lk. kääpiömäyräkoira Tempi

Toisena tilaustyönä oli lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoira Tempin ikuistaminen kankaalle. Työtä oli mahtava tehdä. vaikka pari kohtaa eivät heti ensisilaukselta asettuneetkaan paikalleen. Mitat pohjalla on 40x80 ja sekin on maalattu yllätys yllätys akryyleillä. (:

40x40 pohjille tehdyt tilaustyö jenkit.

Vimeisin tilaustyösettini oli ennen joulua tehdyt jenkit, jotka lähtivät Hennalle ja jatkoivat siitä matkaansa joululahjoiksi. Näistä mä tykkään todella! Tummansävyisen korvanalue aiheutti jälleen pohdittavaa, mutta tylsiähän nää maalaushommat olisivat, jos kaikki menisi kuin vettä vaan (;

Tälläinen offtopic harppaus tähän väliin, mutta tahtoisin kuulla mielipiteitä :) nyt taas maalaussormet suhisee, kun tekisi niin mieli päästä tekemään. Onneksi kuviksen kurssi starttasi niin sitä pääsee jotakin puuhaamaan. Ja tilaustöinä näitä teen, joten jos on kiinnostusta niin voi meilata ira[ät]karloon.fi :)

Jotain mitä tavoitella

Kuraisia metsän eläimiä.
© Katriina M

Opin nyt tän viimevuodesta, eli nyt kokeilen saada tavotteet jotenkin järkevästi ja niputetusti, ettei niitä tarvitsisi tonkimalla tonkia ensi vuonna.

ROOSA

» Viimeinen SERT ja FI MVA. Jos näkyy sopiva tuomari, niin myös ulkomaille. Mätsäreitä ja lainakoirailua.

» Viimeinen LUVA ja kakkosiin. Edistystä kontekteilla, varmuutta pituuteen ja renkaaseen. Hyviä treenejä valkussa
» Mejässä motivaatio nousuun (=treeniporukka tai kurssi) ja muutaman jäljen jälkeen tilanteen mukaan kokeisiin.

» Höntsätokoa mielen virkistykseksi + temppuiluja
» Hieronnoilla paikat kuntoon jos on ilmaantunut jumeja!

IINES

» Viimeinen CACIB ulkomailta (ei Venäjä) ja C.I.B + Mätsäreitä ja lainakoirailua tilanteen mukaan
» Mielenvirkistysaksaa ja temppuilua
» Tokomotivaatio kuntoon (=kimppareenejä?) ALO liikkeiden opettelua, mölleihin loppuvuodesta?
» Mejäjälkiä, jos työskentely näyttää hyvältä ja mahdollisuus olisi niin kokeisiin

» Jumikontrolli hieronnalla

TELMA

» Näyttelyitä mahdollisuuksien mukaan, kaksi SERTiä odottamaan ensi vuoden avointa luokkaa? Ulkomaille JSERTien toivossa, junior voittaja-tittelinäyttelyitä mahdollisuuksien mukaan. Mätsäreissä treenailua
» Agilityn perustreeniä, tokohöntsää, temppuja
» Mejäjälki
» Lihasten kunto tsekkaukseen hieronnassa

WILMA

» Agissa kepit ja kontaktit kuntoon, varmuutta ohjaamiseen, pituuteen ja renkaaseen
» Yhteistyötä paremmaksi
» Mölleihin ja ehkä kisoihinkin?
» Hieronta?

IRA

» Näyttelyissä omien kasvattien esittämistä ja kehittymistä siinä hommassa
» Mahdollisimman monipuolista handlaamista mahdollisuuksien mukaan + uuden oppiminen, kehittyminen!
» Trimmaamisen opiskelua omien ja kasvattien parissa

Vuosi nippusiteillä pakettiin.

Olipa homma löytää omat tavoitteensa blogista, kun olin kirjottanut ne mahdollisimman epäselvästi samaan pakettiin menneen vuoden kanssa. No, ehkä tästäkin taas opittiin jotakin ensi vuotta varten (:

"Ensivuonna aiomme vielä hommata kolmannen nollamme ja siirtyä kakkosiin, katsomaan kuinka rahkeet siinä seurassa riittävät (:"

Ohops ja hupsista, tämä jäi toteutumatta ja pahemman kerran. Agilityn kisatavoitteet jäivät vähän muutenkin "yrittämisasteelle", sillä startteja tuli tilille niin vähän. Kolme starttia ja kolme hylkyä ei ole tulos jolla ylpeillä. Silti jokaiselta radalta oli kotiintuomisina aina jotain hyvää, vaikka hämmentäviäkin tilanteita tuli kisoissa koettua. Pikainen keppivälin skippaus, hervoton "minämenenminämenen!"-juoksentelu ja mystinen TamSKin keinu.

"Ensin olisi kuitenkin tarkoitus hoitaa peruskunto kohdilleen pentujen jälkeen, ja varmistella kontaktitreeneillä on/offeja. Lisäksi kaikkenlainen opetteleminen oman ohjauksen kanssa ja Roosalle lisää estevarmuutta + vauhtia, niin meillä alkaisi olemaan kiva folk-paketti kasassa (:"

Tässä me ollaan todellakin onnistuttu! Kiitos TamSKin nuorten valmennusryhmälle, että ollaan kehitytty Röntän kanssa aikalailla! Vauhtia tuntuu nykyään olevan paljon varemimmin siellä takataskussa, eikä niitä etanapäiviä ole näkynyt aikoihin. Pentujen jälkeen rouva palautui hienosti ja kontaktit alkaa taas näyttämään vähän ripeämmiltä, vaikka aika himmailua oli siinä kesän aikana. Ohjauksessakin on tullut viimeaikoina mielestäni ihan mukavia oivalluksia, eli ehkä silläkin saralla on tapahtunut kehitystä.

Kiva folk-paketti siis lähestyy, vaikka ainahan voi kehittää vielä paljon lisää (;

"Viimeinen serti kuuluukin ensivuoden tavoitteisiin ja saattaa olla, ettei Roosa sen koommin tule enään rotukehissä piipahtamaan, ellei satuta ulkomaille."

Tänä vuonna oli kyllä Roollakin enemmän rotukehiä viimevuoteen verrattuna, mutta taas sama virsi: se oli niin lähellä! Roosa osallistui viiteen rotukehään, joista kahdesta tuloksena PN2 Vara-Sert ja kahdesta AVK1-ERI ei SA:ta. Viides näyttely oli rodun erikoisnäyttely, jossa Röhväle yllätti ainakin minut saamalla ERIn ja ollen AVK2 ilman SAta.

Mutta ei siis vieläkään sitä valioksi saavaa sertiä, eikä myöskään ulkomaanreissuja.

"Mutta mitä varmimmin neiti tulee venyttelemään joitakin ihastuttavia, toisia vihastuttavia takajalkojaan JH-kehiin, kun tulen neidillä luultavasti kisaamaan ensivuonna :) Ja ehkä Roosan saattaa nähdä jonkun muunkin hihnan päässä, kentietää."

 Totta, Roosalla kisailin usemmankin kisan, hyvin tuloksin ja kyllähän rouva kävi lainassakin, hyvin tuloksin sielläkin. Muistellaan nyt vaikka mm. Pinjan 1/2 Terri-Erissä, Jennyn 1/2 Kuopiossa ja Satun PM1 Jyväskylässä (:

"Aika näyttää mitä tapahtuu seuraavalla jäljellä lumien sulattua, mutta salaisissa toiveissa olisi kulmien merkkaaminen ja tekemisen muuttuminen taas huolellisemmaksi. Jos me joskus näyttäisimme taitoimme kokeissakin."

 Joo tota hupsista. Ei tullut tehtyä jäljen jälkeä, ja sekös vasta potuttaa.

"Ja nyt pentujen aikana ei olla pahemmin harrasteltu, vaikka kun rouva on päässyt tekemään, niin into on ollut korkeella! Pitäisi hyväksikäyttää tota, sitten lajissa kuin lajissa, tokossa nyt ensin kun sitä voi tässä sisällä säheltää, agissa sitten kun pennut on luovutettu."

Tän selkeempää viittausta tokon tavoitteisiin en löytänyt. Kuitenkin treeni jäänyt semmoseksi luuhaiuksi, ei ole mun laji oikein, eikä ole motivaatio kunnossa nytkään.

© Katriina M

"Joskus mimmin voisi ottaa hallille hauskaa pitämään, vähän ottamaan juttuja mielen virkistykseksi, mutta mitään kisauraa en kyllä ala tytölle suunnittelemaan. Saattaa olla että kesällä koitetaan uudestaan nuorten leirillä, sen näkee sitten."

 Iineksen agility pysyi tavoitteettomana hauskanpitona ja puiden kiertelynä. Kerran käväistiin hallilla tekemässä kivoja juttuja ja neiti kyllä nautti :)

Näyttelyistä en näköjään ole kirjannut mitään tavoitteita, hassua, sillä niitähän oli. Iineksellä oli viime vuonna CACIB jahti, ja valkoisten ruusukkeide kirjo laajentuikin kahdella Venäjällä. Valkoista jahdattiin myös ennen Venäjällä piipahdusta Suomesta Jyväskylän kahdesta KV näyttelystä, mutta tuloksina PN3 ja PN2 Vara-CACIB.

"Laji tulee siis jatkumaan Iineksenkin kanssa. Taitaa olla jopa niin, että minä tartun Iineksen liinan päähän ja äiti Roosan."

 Sama juttu kuin Roosan kanssa, ei mejäjäljen mejäjälkeä. Eikiva.

"Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja treenata sitä vielä lisää ja saada kulmat ja palkattomuus kondikseen. Ja tietenkin kaikenmaailman liikeet. Tuntuukin vähän siltä että Iines jatkaa tokoiluaan jos agility väistyy pois. Rally-toko voisi kyllä olla se Iineksen laji."

 Pari kertaa treenattiinkin ja oli ihan kivaa menoa, mutta hetkellinen motivaatio laski kuitenkin. Silti Iineksen kanssa on paljon hauskempaa treenata tokoa kuin Roosan. Se on jotenkin niin tohkeissaan vaan siitä tössöttämisestä.

Telmalle ei tavoitteita viime vuonna asetettukaan, mutta neiti on osoittautunut vuoden aikana aivan käsittämättömän mahtavaksi lauman jatkeeksi. Perheen koirablondi nro. 2 ♥
Agilityä Tepa on päässyt kokeilemaan ja kovin ylpeänä pirpana jo pinkoi putkiin ja pomppelehti menemään. Pentuluokissa Telma onnistui kerran olemaan ROP ja pääsi vielä 7 parhaan joukkoon ryhmässä! Tampereelta ja Terri-Eristä PNP2 ja olihan niitä muitakin hienoja sijoja ja arvosteluja. Virallisista Tem nappasi kaksi EHta, sillä neiti saisi kehittyä vielä kaikkialta lisää. Pitää antaa aikaa, eihän Iineskään se ripein kehittyjä ollut, eikä omena kauas puusta tipahda.

Junnuistakaan en kirjoittanut suuremmin näköjään tavoitteita, mutta hyviä fiiliksiä ja koiratuttavuuksiahan sitä oltiin viimevuonna hakemassa ja niitä saattin. Mieleenpainuvimpia koiratapauksia ovatkin viimevuodelta Nami westie, norwichi Spud, husky Wiima, nöffi Veena ja aina yhtä valloittava lk. kääpiömäyräkoira Tempi ♥ Kisoissa tuli hienoja fiiliksiä ja myös hienoja sijoja, mahtava viimeinen kisavuosi siis takana, vaikka olisihan noita puuhia vielä mielellään jatkanutkin. ♥

Kiitoksia kaikille kuluneesta vuodesta ja nauttikaa pitkästä viikonlopusta! Ja minä yritän tehdä astetta selvemmät tavoitteet tälle vuodelle seuraavaan postaukseen :)

1 vuosi, 3 kuukautta ja 4 päivää, joita en vaihtaisi mihinkään ♥

PHKP-leiri 2010
© Enni L

Rödsögården - If It Comes From My Heart 

Oon koittanut kai vähän epätietoisestikkin lykätä tätä päivitystä, vaikka oon tän kuitenkin tahtonut tehdä. Nyt kun vuosi vaihtui, niin on ihan tosijuttu se että täytän tänä vuonna 18, mikä meinaa Junior Handler uran loppua. Ehdin vielä yhden kisan kisata Virossa, mutta ei se ole mitenkään verrattavissa kisoihin ja kokemuksiin mitä Suomen kehät ovat antaneet.
Ne ovat olleet korvaamattomia. ♥

Junior Handler kisa-aikani osoittautui varsin lyhyeksi, ja voin sanoa suoraan, että jännityksen piikkiin se myöhäinen aloitus menee. Pohjois-Hämeen Kennelpiirin leirillä 2008 meitä innostettiin lähtemään kisaamaan junnuihin, mutta enhän minä uskaltanut. Enkä uskaltanut seuraavanakaan vuonna kuin epävirallisiin, vaikka leiriltä tulikin karamellilta maistuva sijoitus JH2 Iines kakaran kanssa. Vasta kesällä 2010 todella uskalsin lähteä viralliseen kehään, kun sysäysenä toimi PHKP-leirin BIS Junior Handler Roosan kanssa.
Suuri kiitos siis PHKP:n ohjaajille takalistoon potkimisesta ja etenkin Hannalle kiitos siitä että sait mut tajuamaan millainen showeläin pienestä Roosasta löytyy. ♥

Terri-Eri 2010

Viimeisenä sysäyksenä täydelliseen lajiin uppoutumiseen oli ehdottomasti ensimmäinen kisani Terri-Erissä 2010, jossa kilpailin lörpöttävässä neuletakissa todella kaljun norfolkkieläimen Roosan kanssa. Tätä ennen olin uskaltautunut vain rotujärjestön ja mätsäreiden järjestämiin JH-kehiin, joten jännitys oli hirmuinen. Kehänlaidalta löytyi kuitenkin jälleen Hanna, ja muistan vieläkin sen paniikkini. "Hei mitä mun kannattaa tehdä erilailla?" Ja Hanna vastasi "Ei mitään, kyllä sä ja Roosa osaatte." Se toi ehkä aavistuksen verran rauhaa loukkua lyöviin polviin. Kisan voisi senkin takia nimetä erityiseksi, koska sieltä tuli tavattua ensimmäisen kerran parikin ihmistä, jotka olisivat jääneet tuntematta ilman JH-touhuja. Vaikka kisapaikalla ei sanoja vaihdettukkaan, niin puheenaiheet alkoivat seuraavassa Lahti KV:ssa aiheella "Hei oliksää siel terri-erissä?" ♥

Vaikka nyt kisat onkin siirretty pääkoppani "Do not erase"-osastolle, ei junnuilu tule todellakaan jäämään unohduksiin. Keneltäkään "kanaemoltahan" ei nimittäin ole kielletty sitä jo junnuaikana harrastettua kannustamista, tukemista ja ilosta hihkumista. Ja tätä minä tulen ainakin jatkamaan yhä, mitä varmimmin yhä kyyneleet silmissä. ♥

Porvoo KR 2011 lk. kääpiömäyräkoira Tempillä
© Vilma H

Mutta miksi Junior Handlerista tuli se laji, jonka vuoksi kiikkua pitkin maata ilman rotukehää? Joka meni edelle viimeisistä agilityn nuorten SM-kisoistani? Joka vastoinkäymisista huolimatta säilyi sinä ensimmäisenä lajina tärkeysjärjestyksessä ja jonka kilpailua odotettiin suurimman ja muodottomimman jännitysmöykyn kanssa (möykkyä muotoiltiinkin sitten milloin miksikin kirjaviksi silkkiterrierin pennuiksi)?
Voin vastata kerrankin lyhyesti: Koirat ja ihmiset.

Te kaksijalkaiset kaverit, voi mitä sitä tekisikään ilman teitä? Ketä sitä olisi rynnännyt halaamaan? Keneltä sitä olisi lainannut lihapullia tai numerolapunpidikettä? Keiden kanssa oltaisiin panikoitu muiden puolesta? Kenen kanssa olisi purettu vaatekriisejä, mölytty liian kovaan ääneen tai juostu paniikissa, koska joku on just nyt hukassa?
Tai kenen jakun olisi voinut töhriä itkien ja kuka saisi pahimmankin ketutuksen väistymään hymyn tieltä?
Sitä on mahdotonta kuvailla, kuinka Junior Handler tuo nuoria koiraharrastajia yhteen. Laji on antanut mahdollisuuden tutustua niin moniin uusiin ja ennenkaikkea mahtaviin ihmisiin. En voisi enään kuvitella millaista oli elämä ennen teitä, saatika ilman ♥ Lisäksi kaikkien Junior Handlereiden lisäksi äärimmäisen suuret kiitokset kaikesta tuesta ja kannustuksesta kasvattajille  ♥  Kiitos Sari (kennel Binacan) mahtavasta terästerrieri Roosasta ja Kirsi (kennel Heilurihännän) ihanaisesta Iineksestä ja kaikesta kannustuksestasi!
Olette kaikki tärkeitä.


On kuitenkin vielä erityinen ihminen, jota haluan kiittää kaikesta. Hän on äitini.
Hän on tukenut minua kaikessa, palauttanut maanpinnalle jos olen alkanut leikkimään viisasta, kuskannut, maksanut, opettanut, ilmoittanut kun olen unohtanut ja ennen kaikkea kestänyt ja rauhoittanut mun mahdottomia jännityspuuskia. Ainahan sitä tulee riitoja, toisinaan etenkin näyttelypaikalla, mutta se kuuluu elämään. Vuorotellen ollaan lähdetty kalppimaan milloin mistäkin syystä niin että jakunlieppeet vilkkuu, mutta kyllä sitä ollaan paluumatkat oltu samassa autossa ja valittu hulluja reittejä navigaattoriin, vaikka Off Road jäikin kokeilematta. Silti onnistutaan menemään meidän tyylisesti keskelle metsää, jossa on kuitenkin enemmän postilaatikoita kuin taloja.
Olet rakas.

Team Karloon rämäperhe koossa  ♥ 
RotuRace 2011

Ja ilman noita rakkaita nelijalkaisia, JH olisi silkka mahdottomuus, tai ainakin tuhannesti värittömämpää, mitä se olisi ilman kaikkia eri koirapersoonia. Jokainen koira, jonka kanssa olen saanut olla kehässä, on ollut oma mahtava tapauksensa ♥ En voi kylliksi kiittää teitä ketkä olette minulle koiria lainanneet ja opettaneet täten enemmän kuin koskaan olen uskaltanut kuvitella. Kiitän ja kumarran oikein syvään ♥ Ilman teitä ja koirianne ei laji olisi ollut lainkaan niin antoisa ja opettava, eikä minulla varmaan vieläkään pysyisi sormissa muuta kuin aina enemmän tai vähemmän junttimainen norfolkki (;

Lahti KV 2010

Mutta kuten ihmisissäkin yksi on tärkein ylitse muiden, sama pätee koiriinkin. On nimittäin juuri yksi punainen luppakorvajuntti, jota ilman olisi hyvin vaikeata kuvitella olevansa ja jota ilman taakse jäänyt Junior Handler-harrastus voisi näyttää hyvin erilaiselta.
Tämä pieni punainen isoäiti on Roosa.
Röhvä on opettanut, yllättänyt, haastanut, helpottanut, rauhoittanut ja stressannut, toisinaan jopa kaikkia näitä saman kisan aikana. Vaikkei Roo norfolkkien ulkomuodollista huippukalustoa ole, se tietää olevansa paras. Ja mitenkä olisin koskaan voinut näyttää vakavaa naamaa koko kehää, kun punainen "olen suurimmista suurin"-olotilaa hohtava n. 25cm korkea eläin heiluttaa häntäänsä ja vaatii lisää sitä lihapullaa. Koska hän on niin kaunis. Ja kaikella tapaa mulle niin tärkeä kippurahäntä  ♥
Olet elämää suurempi koira.

Life goes on rotukehissä ja kannustusjoukoissa, ja kenties saan taas suuria mahanpuruja jos koirat ajautuvat kehään, johon itselläni ei ole asiaa. Ja jospa sitä itsekkin ajautuisi handlaamaan muidenkin koiria, sehän tossa junnuilussa taisi olla osittain tavoitteena? Opetella uutta ja valmistautua tulevaan rotukehäelämään, jolle ei olekkaan ikärajaa. Niin kauan painellaan menemään kuin jalat kantaa ja pyörät pyörii, eiköstä vaan? (;

Joten nähkäämme kehän laidalla, oli se kehä sitten mikä tahansa!


PS. Junnut hei nauttikaa joka kisasta ja ottakaa kaikki irti! Ja teille ketkä ette ole vielä uskaltautuneet virallisiin: uskaltakaa ja kokeilkaa! Mitä enemmän harkitsette, sitä nopeammin myös seinä tulee vastaan kun ikä ei enää riitä. Tää kanaemo sanoo tän kokemuksesta.

Uusia vuosia pallon toiselta puolen!

Uusivuosi thai style

Hyvää uuttavuotta blogiin eksyneille tai sitä lukeville! Tässä kohtaa pitäisi tosiaan ottaa katsaus viimevuoden tavoitteiden toteutumiseen, listata uusia tavoitteita, mutta minä sanon ei nyt sille hötäkälle. Thaimaassa vietetään vielä viikko ja sitten tsekataan hommaa uudestaan (;
Ja hei näyttökertoja blogille kertynyt 20 000 !! Kiitos ja kumarrus ♥

It's a rich man's world ja se kartettu vikakerta.

Best of the Best väkeä ♥

Messariviikonloppuun mahtui tietysti rotukehien lisäksi myös rutkasti Junior Handleria ja mahtavia ihmisiä kuten yläpuolelta sen näkee (; Heti perjantaina oli edessä Best of the Best-kisa, joka on siis piirinmestareille järjestetty kutsukilpailu. Jo Jyväskylässä lupasin Roosan Sadulle kisakaveriksi jos neidillä kisaaminen houkuttelisi. No, niin sovittiin että parivaljakko kisaa uudelleen yhdessä BOTB-kehässä ja näinhän kävi.

Satu ja Roosa BOTB-kehässä
© Sanna E

Kisapaikalle saavuttiin Rutun kanssa junalla, joskin ihan yksin ei tarvinnut selviytyä ulos asti, kun Kassu ja Sanna auttoivat kamojen kanssa. Isompi ongelma olikin löytää Pasilan asemalta oikea ovi halliin. Perille kuitenkin päästiin ja paikanpäältä löytyi Satu ja kaikki muut tutut turjakkeet ♥ Kävi vaan niin hullusti ettei kumpikaan meistä, ei Satu enkä minä, ollut ottanut Roosalle mitään namia mukaan. Rutu varmaan oli vain tyytyväinen tähän, sillä Saralta saatujen lihapullien jälkeen koko poppoo haisi lihapullalle. BOTB:n tuomaroi norfolkkien sunnuntain rotukehätuomari Juha Palosaari.

Ihan ei parivaljakon suoritus mennyt putkeen, kun taisi kyseinen kisa nostaa jänskätysmittareita? (: Hihnan nostaminen ja namin näyttö kun vaikuttavat Roosan esiintymiseen aikalailla ja unohtuessaan saattaa naisenalku laittautua kunnon rikkaimuriksi. Pöydällä Roo seisoi kuitenkin varsin edustavasti ja pöytäsuoritus meni huimasti paremmin kuin J-kylässä tapahtuneet treenit mitä ehdin kattoa. Roo ei myöskään ollut pahemmin moksissaan kaulasta nostamisesta, vähän alkoi täristä mutta siinä vaiheessa ei enää kauaa pöydällä oltukkaan. Tota kaulasta nostelua oon ite tottunut ton koiran kanssa välttämään, mutta Satu kun touhuaa enemmän noiden puudeleitten kanssa niin taisivat jänskätyksessä refleksit viedä voiton. Seisotukset ja liikkeet menivät hihnan ollessa oikein kuitenkin hienosti vaikka suoritus aika pikavisiitiksi jäikin (: Oon silti ylpeä tytöistä, ei se hirveen helppoo oo vaihtaa puudeleista folkkeihin, tai ainakanaan toisin päin se ei ole helppoa. Terkuin, epätoivoinen puudelijunnuilija Tampere KVsta.

© Sanna E

Kisan seuraaminen oli kerrassaan mahtia ja tulipa siinä laulaa hymistyä parit Abbatkin kun niitä siinä lähes kotoisasti soi taustalla. Sijoittuneet tekivät hienoa työtä ja kuten sanottu, tuli nähtyä mahtavia ihmisiä♥ Ja tapasinpa oikein rakkauspakkaus putkenkin kun kuvailin kehää Sadun 85 millisellä. Mutta miksi mun lompakko ja pankkitili ovat yhteistuumin päättäneet alkaa sairastamaan anoreksiaa?
Perjantaina sitten hilppastiin Tarjalle ja lenkkeilyn jälkeen ryhdyttiin odottelemaan lauantaina, ja sitä vihoviimeistä JH-kisaa melkoisen kauhunsekaisin tuntein.

© tipsuttajat.galleria.fi

Ja aamulla Telman rotukehän jälkeen oli aika tajuta se että, tän jälkeen ei Suomessa JH-kehät kutsuisi. Fiilis oli kuitenkin hyvä, kunnes iski hihnapaniikki. Olin jo jonkin aikaa hääräillyt Roosan snake ja resco stressileluina näyttelypaikalla ja ohimennen sitten hukannut kyseisen rakkaan setin. Niinhän sitten taas taisin käydä vähän ylikierroksilla sitä etsiessäni ja loppujenlopuksin hinha löytyi kennelliiton nuorisoständiltä. Ja hyvä että löytyikin, olis käyny anorektiselle kukkarolle.

Nuorempien viiden parhaan löydyttyä otti ruotsalainen tuomari Rickard Hagström kehään reilu 40 vanhempaa Junior Handleria. Itse heiluin taassen niillä keskivaiheilla porukkaa, mutta ryhmien jaon jälkeen päädyttiin ensimmäiseen settiin ja jäätiin täten kehään.

Tiivistettynä sitä voisi sanoa Roon hohtaneen ja ällistyttäneen tuossa messarin kisassa. Koko kehän ajan se jaksoi näyttää itsestään jotain, mitä en olisi uskonut. Pieniä juttuja, jotka meinasivat tosi paljon mulle ♥ Yhdessä liikkuessa Roosa lähti suuremmitta tsempeittä edelle, etenkin joissakin kohdissa ihanan suurta kehää. Yksilöarvostelu jännitti pöydän takia aikalailla, vaikka kyseistä härpäkettä treenailtiinkin kotona ahkeraan. Silti vahinkona tapahtunut kaulasta nostaminen edellisenä päivänä sai vähän mun "Jos sitä alkaakin taas ällöttään niinkun sillon Tampereella"-paniikkia pintaan.

Handleri vakavana, koiraeläin hienona ♥
© tipsuttajat.galleria.fi

Yksilöarvostelu meni mielestäni hyvin. Roo yllätti pöydällä, seisoi paria jalkojen siirtelyä lukuunottamatta paikallaan, ei tärissyt vaikka nojasikin tyylilleen uskollisesti kädelle. Pätevin ♥ Tuomari kokeili koiran todella tarkkaan, eikä Roo siitä tuntunut mitään korvaansa hätkäyttävän. Yksilöliikkeinä olivat edestakaisin ja kolmio, ainakin näin Thaimaan lämmön pehmittämillä aivoillani. Liikkeiden jälkeen Hagström pyysi näyttämään hampaat maasta ja taas tuntui etten saanut nakkisormiani piiloon. Röhvä vähän ihmetteli sitä maassa suuhun kurkkimista, mutta tulipahan nähtyä ettei sekään ollut mahdottomuus tuolle "jäämitähähtapahtu?"-folkille :)

© tipsuttajat.galleria.fi

Kaikkien muiden täsmällisten yksilöarvosteluiden jälkeen pari kierrosta vielä ympäri ja seisottelua, kunnes jatkoon päässeet ja tippuneet käteltiin tuloksen kertomisen yhteydessä. Ja me saatiin vielä Roon kanssa jatkaa! Hetkeksi pikkuämmä häkkiin ja muiden kehiä katsomaan, taidettiin siinä välissä syödäkkin.

Sitten jatkoonpäässeidän 20 sekaan, joihin kuuluminen oli aivan mahtava tunne. Välillä jo ryhmän kanssa yksilöarvosteluja odotellessa oli itku lähellä, kun Roo niin pursusi virtaa siinä kehässä ja aina kun jäätiin vain istuskelemaan aidan viereen, iski pieni punainen etuosansa syliin ja pällisteli kun mitään ei muka tehty. Silti siinä vain hengiteltiin syvään vaikka vähän alkoi välillä vetiseksi mennä näkökenttä. Piti päättää että sitä itkettäisiin sitten myöhemmin enenemmän (;
Jatkoon päässeiden kesken teetätettiin T tai L, itsellemme osui jälkimmäinen. Koitin napsia kiintopisteitä sieltä sun täältä, ja omasta mielestäni kuvio onnistui ihan mukavasti :) Jatkoon päässeiden kymmenen joukkoon ei kuitenkaan päästy, vaikka pitkään tuomari viimeisten kolmen edessä seisokeli, vaikka jo 10 jatkossa olikin. Tuomari meinaan etukäteen ilmoitti nappaavansa kymmenen jatkoon ja pariin kertaan hän ne laskikin ennen viimeisten kolmen ulos kättelyä.

Olo oli kehän jälkeen kuitenkin huikea. Miten Roosa osasi taas olla niin mahtava, niin oikeassa tilanteessa? ♥

Sunnuntaina edessä finaali ja fiilis sitä katsoessa sanoinkuvaamaton. Vaikka jo edellisvuonna olin katsomassa finaalia, ei sitä voi mitenkään verrata tämänkertaiseen. Kaikki kasvot olivat tuttuja, seassa ihmisiä joita ei tule koskaan unohtamaan ja joiden menestyksen puolesta itkeä♥ Oli hullua kiljua, taputtaa ja tömistää siellä yleisössä kuin mikäkin epävireinen rytmiorkesteri ja itkeä sen jälkeen kaikkien ihmisten puolesta. Onnea kaikille hienoista suorituksista ja kiitokset mahtavasta kisasta ♥

Suuri kiitos koko messari viikonlopusta kuuluu kuitenkin jok'ikiselle osalliselle, ens vuonna uusiks? (; Mä hautaudun kuitenkin vielä hotellin peiton alle ja toivon ettei huomessa täällä Krabilla sataisi niin paljon kuin ennusteet sanovat.