Ei maistu !

Heissan, tämän kirjoituksen kuva onkin siltä viimeksi mainitulta retkeltä Elsan kanssa, onnistuivat otokset paljon paremmin. Ulkona vierähti taas se reilu tunti, ja jäniskin nähtiin mistä koirat vetivät kunnon heparit. Peruss. Sää oli kuitenkin mahtava vaikka kirosin kaikki sääennustukset kun katselin pihalle alkupäivästä. Pelkkää pilvee. Kuvaillessa se aurinkokin kuitenkin näyttäyty (:

Ja sitten ehkä kiinnostavampaan osioon. Pakko se on nyt kertoa :D Roosa astutettiin Seinäjoen KVn jälkeen. Sulhaseksi päätyi mietintöjen jälkeen C.I.B POHJ MVA FIN MVA DK MVA SE MVA EE MVA JV-07 BALTV-09 EE-09 Donut's Knickerbocker tutummin "Hemmo"
Astutukset meni kaikin puolin hyvin, ja olisikin ihmetyttänyt jos neiti ei olisi siitä kantavaksi tullut.
Ja nyt ollaan sitten niin raskaana että! Jo alussa näkyi kotona käytösen muutoksia, yhtäkkiä kaikki kotonaoloa aika piti viettää sylissä ja jos rapsuttava käsi hetkeksikin pysähtyi niin tuli kuonolta tiukkaa palautetta. "Nyt sitä rapsuttelua saamari!" Ja nykypäivänä neiti ahnepossu jopa nyppii ruokaansa. Pahin huononolon-kausi on kuitenkin jo takana, eli kyllä se sapuska, johon nyt myös penturuoka kuuluu, alkaa maistumaan (:

Tämä jäi tälläiseksi nokialta tehdyksi pikapäivitykseksi :D Mutta esitetään nyt vielä haasteen tynkä.
Vastaanotan ideoita Karloon kakkospentueen viralliseksi nimiksi :D Nyt on tullut muutama B-alkuinen nimi kehiteltyä, mutta joku teemakin kyllä kelpaisi. (:

Hyppien pussiin ja tanssien Tiihalaan.

Taas on ollut hiljaiseloa blogissa, ja asiaa on kertynyt treeneistä ja tän päiväisestä kuvausreissusta Tiihalaan. Ja koska olen varsin epälooginen persoona, mennään päinvastaisessa järjestyksessä, eli aloitetaan tästä päivästä (;

Puolenpäivän aikaan nappasin siis itseeni niskasta ja päätin töpötellä täältä Huutijärven perukoilta kohti Tiihalaa, ihan kameran ja koirien kanssa. Oikeastaan en kävellyt edes Tiihalaan asti, mutta reilu tunti siellä reissussa tuli vietettyä. Sää oli semmoinen suttuinen pilvikeli, harmaata joka puolella. Ja eipä ne kuvatkaan loppujenlopuksi oikein onnistuneet, kun olin jättänyt ISO arvon 100, enkä tajunnut kasvatella, joten joka suuntaan heilahteli. Huominissa olisikin tarkoitus lähteä taas jonnekkin päin kuvailemaan, tälläkertaa asetuksia miettien. Parempaa keliäkin ovat luvanneet ja jos vaikka muistaisin säätää kaikkia asetuksia. Tytöt oli kuitenkin nätisti, Roosakin yllättävän virtarikkaalla tuulella. Otoksia esiintyy tässä teksin yhteydessä, vaikka ne ovatkin hirmuisen julkaisukelvottomia.

Ja sitten viime torstaisiin Wilma-treeneihin. Wim pääsi taas painelemaan putkiin, joiden haku onnistuu paljon paremmin kuin hyppyjen. Niimpä tuon pikkuisen putki hyppy ympyrän jälkeen keskityttiin tekemään hypyistä kivoja. Wilma kehitteli taas tämän edestakaisin juoksemisen riemun ja hirmusia kehuja aina kun nuo kaksi perättäistä hyppyä hyppäsi. Kyllä se tästä (: Putkiin haki taas hienosti, kauempaakin lähettämiset onnistui. Sitten treenailemaan keppejä, olivat todella vinot, Ale oli hihnan päässä ja namikuppi keppien päässä. Nyt idea oli selkeästi takaraivossa, ja monta todella hyvää toistoa saatiin, kunnes nostettiin keppejä aavistuksen pystynpään ja pari ensimmäistä keppiä vähän ihmeteltiin, kunnes taas tajuttiin. Wilmalle tulee kuitenkin hirmuinen kiire jos juoksen liian kaukana, joten aloin kannustamaan neitiä sitten rinnalla. Kädellä nyt ei kuitenkaan tarvinnut enään auttamaan pysymään kepeillä. Hyvään suoritukseen saatiin lopetettua kepitkin. Loppuun vielä ei niin kovin onnistunutta kontaktitreeniä. Wilmalla on niin kamala hinku namialustalle, ettei hommasta tule mitään. Nyt siis aletaan palkkaamaan kädestä, varmistetaan neidille asento, käsky ja saadaan vähän malttia päähän, ennen kuin uudestaan aletaan alustalla tekemään.

Sitten meidän Roosan perjantaisiin treeneihin. Päästiin valloittamaan siinä sivussa myös Tampereen keskusta mutaisina pummeina. Pääsin siis koulusta jo yhdentoista aikaan koeviikon loppuessa ja Annan kanssa oltiin jo pitkään puhuttu treeneistä, kun ei enään olla Iineksen kanssa ryhmässä eikä me siis enään edes nähdä. Lumi ja loska estivät mautoilun, koska en ole vielä saanut talvirenkaita alle, joten nousimme Roosan kanssa seitsemänkymppiseen ja jäimme vähän ennen keskustoria. Bussimatkustelu sujui taas varsin näppärästi, Roosakin sai oman penkin kun bussi kulki varsin tyhjänä. Rauhassakin saatiin olla, mikä täälläpäin on harvinaista, ei tullut muuta kommenttia kuin "Oi vähän ihana, kato sillä on kurapukukin!"
Oma toppaliivi oli kuitenkin kauniin kurainen, ja me landeköriläät kipiteltiinkin hyvin ripeästi linja-autoasemalle, josta Annan äiti nappasi meikäläisenkin kyytiin ja päästiin tallille.
Roosa ilmoitti olevansa aivan oma itsensä tauon jälkeen ja sisälle päästyämme alkoi kyllä semmoinen huuto että. Esteitä siirrellessä neiti kiljui kuin sirkkeli ja Anna kun oli Hilkan kanssa, uskalsin päättää hermoheikon irti. Siellähän se sitten pinkoili jokaiseen käteni vahingossakin osoittamaan suuntaan, etenkin jos viittasikin putkiin. Eli virtaa oli! Roosalla pidettiin rimat 20cm, ja vauhtiakin löytyi Roosaksi mukavasti. Radalla kommenttia tuli niin minulle kuin Annallekkin, joka kokeili likkaa ohjata. Koira toimi koko treenit oikein loistavasti, puomin alastuloillakin oli oikein näppärä.
Ja näistä treeneistähän löytyy videomateriaalia. Tuo alkoi olemaan jo treenien loppupuolelta, eli Roosan mieliala alkoi olla jo aavistuksen tasaisempi. Oma ohjaaminen ja juokseminen jäätää pahasti, mutta pistetään törkeästi ratatreenin vähyyteen :D Tuolla radalla kävi myös ilmi kuinka helposti R tarjoaa takaakiertoa. Kuutoshyppyä lähti useaankin otteeseen kiertämään takaa, siksi siinä on tuommoinen todella tökeröltä näyttävä haltuunotto.
Mutta suurimmat symppispisteet Roosa saa tosta pussiin hyppäämisestä :D Ja tulipa huomattua miten läheltä Roosa kääntyy juuri takaakierroissa ja muutenkin hypyissä.
Niin ja jotta sekoitan tämän tekstin lopullisesti, niin sanon, että Roosan palatessa takaisin treeniympyröihin, koitan vältellä valssia niin paljon kuin mahdollista. Takaaleikkauksia, persjättöjä, saksalaisia, mitä tahansa mutta ei valssia! Tai sitten ainakin voisin opetella ajoittamaan valssin oikein..?

Saas nähdä tulisiko blogipäivitystä huomennakin, jos kuvat vaikka onnistuisivat? (;

Metsässä 94 pyykkipoikaa, kaksi koiraa ja pari mölisevää akkaa.

Mutamonsteri ja neiti tv-addikti.

Sinä lauantaina kun lähdettiin äitin kanssa jälkee mettään tekemään, oli kyl fiilis että täs on tän loppusyksyn ekat ja vikat jäljet. Lunta tuli niin että hiukset kastu, mutta onneksi ei jäänyt maahan, se olisi melkein ollu sen jäljen loppu. Ensin tehtiin Roosalle jälki kahdella makuulla, pituutta taisi olla semmoiset n. 500m. Koemallinen se siis oli, että makuut kulmissa ja näin. Iineksellekkin tehtiin lyhyt jälki yhdellä makuulla, ihan vain testiksi. Pituutta taisi olla n. 200m-300m. Tarkasti ei laskettu.
Mutta vaikkei laskettukkaan niin merkkeinä toimineen IKEAn pyykkipojat todella katosivat :D Äiti jaksoi askarrella perjantai iltana 100 pyykkipojasta ja narusta kaulaan laitettavan narusysteemin, josta sitten sai hyvin laitettua merkkauksia. Ja hyvin merkkauksina toimivatkin, ei edes narua tarvitse pistää, kun ovat tarpeeksi isoja. Ja sinne metsäänhän niitä jäi merkkauksille se 94, kun kuusi yksinäistä roikkui vielä jälkien teon jälkeen narussa.



Roosa ja "säälittävä" kauriinsorkka.

 Lauantaina ensimmäisenä jäljelle pääsi Roosa. Into oli heti piipussa, ensinäkin kun sitä pääsi ihan itsekseenkin liikenteeseen ilman Iinestä. Ja ennen jälkeä valjaat päälle ja aloitusmakuulle. Äiti oli Roosan hihnan perässä, eli itse kurkiskelin takaa ja keräilin yksinäisiä pyykkipoikia.
Nyt Roosa jäi paremmin selaamaan aloitusmakuuta, ja lähti siitä reippaasti etenemään. Tosin naisella oli niin huima kiirus, mikä kyllä näkyi tarkkuudessa. Roosa otti kiireillessään ilmavainua, ja ajautui välillä jäljeltä sivuun. Pysähdyttyä palasi ilmavainukierrosten jälkeen takaisin ja jatkoi hommia taas vähän hälisten. Mutta yleensä ensimmäiselle makuulle asti meno oli varsin hyvää (: Ensimmäisen makuun Roosa jopa merkkasi! Pöyri pari kertaa ympäri ja selasi, ei se mikään hirmuisen perusteellinen merkkaus ollut, mutta merkkaus kuitenkin, mikä on meille jo huimaa edistystä! Makuulta otti hienosti taas suunnan (ilmavainulla) ja lähti jatkamaan päättäväisenä eteenpäin. Kerran taas tuli sähellettyä ja kiersi eräät puut väärältä puolelta ja huomasi ajautuneensa jäljeltä. Niinpä laitettiin taas nokka maahan ja tultiin hetken aikaa jälkeä takaisinpäin. Sitten taas käännyttiin ja jatkettiin. Toinen makuu juostiin aivan läpi, melkeinpä oikaistiin. Niinpä mentiin äitin kanssa sitä tutkimaan, jolloin Roosakin hoksasi idean ja tuli makuulle uudestaan. Vaikkakin vastentahtoisesti, kun meno oli kokoajan takaisin jäljelle. Roosa kuitenkin jopa kaivoi makuuta, merkkasi siis nyt todella hienosti! :)
Loppupätkä perusmenoa, ehkä vähän rauhallisempaa ja vähemmän hosuvaa kuin tuo makuuksien välinen. Ja sorkan löytymisen jälkeen oltiin taas niin ylpeää neitiä :D
Jäljeltä saavuttaessa törmättiin myös suomen ajohaukkuaan juoksuttavaan vanhempaan mieheen, jonka kanssa juututtiin sitten juttelemaan, kun meidän papallahan on ajohaukku.
"Ymmärtääkö tommonen siitä jotain?" Tuo vastaantullut herra sitten kysyi. Kyllä sitä sai sitten selittää että ymmärtäähän se :DD



Laatu ei tykkää.


Sitten oli Iineksen vuoro jälkeillä. Mitään odotuksia ei tytön suhteen ollut. Jos hoksaa niin kiva, jos ei, niin antaa olla.
Nunnu kuitenkin yllätti ja tutkiskeli nopsaan lähtömakuun ja jatkoi matkaansa, nokka maassa ja häntä pystyssä. Muutamaan otteeseen piti jäädä kuuntelemaan kauempana ajavia autoja, mutta kannustuksella lähdettiin taas menemään. Makuun tullessa vastaan Iines sen haisteli läpi ja jatkoi matkaa. Muutama harjailu tapahtui, mutta todella näppärä nainen oli! Kaadolla kun Iinestä alkoi kehumaan, niin hölmö ei ensin edes huomannut sorkkaa vaan oli ihan tohkeissaan tonttien rajalla olevasta oranssista metallihökötyksestä. Mutta kuten kuvasta huomaa, niin kyllä se sorkkakin kelpasi (;

Molemmilta tytöiltä siis sujui mejä-jutut aivan mahtavasti. Ja jotta pyykkipoikien kohtalosta ei tarvitsisi huolestua, niin kaikki metsiköstä löytyivät, ainakin luultavasti, koska matikkapääni laski niitä olevan 101 :D

Saas nähdä koska tämä parivaljakko nähtäisiin kokeissa, tai edes seuraavan kerran jäljellä.

Yllätyksellisen soma agilityoppilas ja ikuiset kakkoset.

Wilma-eläin.

Wilmalla on tältä viikolta jopa kahdet treenit takana, kun torstaisen lisäksi piipahdimme tallilla myös perjantaina päiväseltään.

Torstain ryhmätreenit meni perinteiseen tapaan. Aloiteltiin suoralla, hyppy putkeen hyppy. Wilma jäi nätisti odottelemaan, kunhan vielä käsimerkillä vahvisti. Ensimmäinen hyppy meni hyvin ja putkeen haettiin reippaasti ja sitä sai taas pinkoa minkä jaloistaa pääsi. Viimeisestä hypystä tultiin välillä ohi, mutta namikuppi ku lisättiin, alkoi sekin sujua.

Wilman päälle annettiin lisäpähkinöitä, kun käännettiin putkea mutkalle. Ihan pienellä kaarroksella aloitettiin, eikä hommassa tuntunut olevan ongelmaa, hienosti neiti pinkoi loppuun saakka. Mutkan kasvaessa ja päässä näkyvän valon vähentyessä alkoi vauhti vähän kadota, mutta toistojen jälkeen oli Wee oma rämäpää itsensä. Lensipä tyttö naamalleen maahankin, kun se juoksee putket ns. seinillä. Penska laittaa mutkat suoriksi.

Putkitreenin jälkeen näytettiin Wilssille taas jotain uutta, nimittäin pussi. Alessa piti kakaraa pannasta, ja itse avasin pussinsuuta ja kutsuin. Ensin taas ihmeteltiin kummallista loppuosaa ja hölköteltiin ulos. Parin toiston ajan pussi oli täysin auki, mutta sitten pienenneltiin suuaukkoa kokoajan. Lopulta Ale meni pussin päähän ja itse juoksin Wilma-eläimen kanssa. Suuaukko oli jo pienenä, mutta paljoa ei menoa haitannut. Viimeisellä kerralla taisi pussin päässä näkyä vai pienenpieni valopiste, ja sieltä ammuttiin tohkeissaan pihalle.

Selvästi kyllä huomaa kuka tuon kakaran äiti on, meinaan ei tunnu tätäkään tapausta pussi hirvittävän kuten ei äitiänsäkkään (: Muutenkin on niin pelottavan saman oloinen, hellyttävän hölmö torvelo. Vaikka Aino sai jostain päähänsä että Terrori Wils on kiltin näköinen :D
Loppuun vielä suoraa, kontaktitreenit jätettiin seuraavalle päivälle.

Perjantaina starttasin mahdollisimman nopsaan Wilman kanssa mautolla kohti Lempäälää, ja kuinkas sitten kävikään. Ajoin ohi ja myöhästyin. Ale oli varannut itselleen aikaisemman vuoron ja soittelinkin jo että enhän mä täältä minnekkään treeneihin ehdi kun ei ollut mitään hajua missäpäin sitä painelin. No, ei kun takaisinpäin ja päätin kuitenkin testata osaisinko tallille toista kautta. Ja osasinkin! Niimpä soitin Alessalle, joka selitti ettei Aino ollutkaan tulossa seuraavalle vuorolleen, vaan oli perunut sen viimetingassa. Niinpä katteltiin onko ketään tulossa, ja kun tyhjältä näytti, hyödynnettiin vuoro Wilman treeneille.

Aloitettiin Hyppy, putki systeemillä, jotka oltiin ympyräksi laitettu. Ensin hyppy, putkeen ja kaksi hyppyä, sitten toiseen suuntaan. Hyvin Wilma meni, ainoa että hypyistä tultiin ohi, putki ei suurempi ongelma ollutkaan. Namikipon avulla sitten mentiin hyppyjä, ja lopulta saatiin todella hieno pätkä, kun Wilma alkoi jo todella hakemaan pikkuisen niitä hyppyjäkin!

Sitten lisättiin putkivarmuutta ryttäämällä se lyhyeksi ja lähettämällä namikipolle. Hyvinhän se meni, loppujenlopuksi Wilma keksi putkessa edestakaisin juoksemisen hyvin hyödylliseksi puuhaksi. Pikku-eläin oli hyvin tohkeissaan. Siitä neiti joutikin pikku breikille.

Tauon jälkeen kontekteja, joita jankataan samaan pannasta pito tapaan. Toivottavasti neiti alkais pian hokaamaan ideaa ja että näistä tulis hyvät. Kyllä Se sitä pysähdystä alkaa itsekkin pian ennakoimaan (;
Loppuun vielä hyppyä namikipolla ja kokeilipa Wilma tässäkin tuota edestakas loikkimista.
Taitavaksi on likka kehittynyt :)



Hippu-Ukko kehässä.



Lauantaina startattiin sitten heti aamuselta seiskan aikaan kohti Lahtea, ja poimittiin Hannakin kyytiin Pälkäneen keskustasta. 

Folkkikehälle kokoontui taas tuttua väkeä ja päivä tuli vietettyä oikeassa puhetulvassa :D Karloon kakaroita oli kehässä komeat neljä kappaletta, ja siltä vaikuttaa ettei se viides neiti kehänauhojen sisäpuolelle pääse toistaiseksi vielä toteamattoman purentavian takia.

Hippu (Karloon Abbeville) aloitti toiminnan toisen junior luokan koiran kanssa. Äiti lähti herran kanssa kehään, meinaan jännitin sitä itse aivan mielettömästi, ja kun uroksellakaan ei ollut kokemusta niin jättäydyin sitten suosiolla ulkopuolelle keheän laitaa. Hippu esiintyi tyypillisellä tavallaan, ja kun tuomari Robert Kanas kokeili asioiden olevan kunnossa tältä privaatilta jalkovälin alueelta, herra oli heittänyt täysin vahaksi. Tuloksena oli kuitenkin meidät kaikki yllättänyt:
JUN-ERI JUK2 VARA-SERT. Sijoitukseen PU-kehässä ei uskottukaan, mutta vara sieltä yllätykseksi tipahti.

Kasvattityttöistä kehässä olivat siis Kerttu (Karloon Almosa) Siru (Karloon Ariana), sekä meillä torstai illasta asti aikaansa tuhlannut Wilma (Karloon Arlesly). Äitini hipsi jälleen kehään, tosin Sirun hihnanpäässä, itse esitin Wilmaa ja Jaana esitti Kerttu-neidin. Kaikki tytöt esiintyivät kehässä mahtavasti! Kerttu ja Siru saivat EHt, Kertun ollessa JUK3 ja Siru JUK4. Wilma sitten otti ja pamautti nappaamalla itselleen vaaleanpunaista nauhaa ja JUK2 sijoitusta. Olin kuin halolla päähän lyöty.
Wilman arvostelu:
"Excelent type, correct size & body shape. Lovely, feminin head, light eyes, narrow uderjaw, correct front, good structrure of boner, nice topline, correct angulation in front and behind too. Good quality of coat, in excellent condition, moves well"
JUN-ERI JUK2 PN4

JH-kehän yksilöarvostelussa.

Roosakin pääsi rotukehässä esiintymään, ja virtaa riittikin taas ties kuinka. Pöytä oli taas vähän tärinän paikka, mutta se edistyy, ja kaikki mahdollinen epäryhti kyllä korvataan vapaana seisoessa (;
Muttapa mitä sitä selittämään kun meno oli samaa kuin yleensä.
Arvostelu:
"Very good type, lovely feminin head, a little light eyes, correct ears, good bones, correct front, correct topline but longer hips. excelent angulation. well developed ribcase, excellent coat quality&condition. excelent free movement, lovely temperament"AVO-ERI AVK2 PN2 VARA-SERT VARA-CACIB
Roosa nappasi siis ihka ensimmäisen vara-cacibinsa, ja neljännen vara-sertin, joka on nyt toinen avoimesta luokasta. Lievästi harmittaa, kun se valion arvo olisi tehnyt Roosallekkin niin hyvää. Robert tuli PN-kehässä vielä puhumaan, kun sininen nauha ja ruusukkeet oli käteen lyöty. "I like her really much, but I like more shorter body and darker eyes. She is so lovely I really wanted to put her higher, but I can't", jotakunkuin noin meille sanottiin ja siinä myöntelin. Aivan oikeista virheistähän Roosan sija tipahti, ja meidän vara-valion sertinmetsästys jatkuu.

Ja tulipahan siellä JH-kehässäkin käytyä Roosan kanssa. Tuomarina oli Maija Sylgrén. Kehään mentiin viiden hengen ryhmissä ja olin näistä toisessa. Yksilöarvostelussa tuomari tunnusteli koiran pöydällä, ja pyysi tekemään edestakaisin ja kolmio liikkeet. Yksilöarvostelun liikkeet menivät ihan kivasti, vakio kamaa ei mitään kummallisuuksia. Ryhmistä yleensä kolme pääsi jatkoon, joten oma jatkoon pääsy pelotti kun sakki oli sen verran kovaa. Omasta ryhmästämme tipahti kuitenkin vain yksi pari, mikä meinasi että olimme jatkossa! Jatkoon päässeillä teetettiin edestakaisin ja ympäri. Oma puolenvaihto ei oikein toiminut ja Roosan duracelitkin alkoivat pikkuisen hiipua. Niimpä sijoitusta ei napattu, mikä ei kyllä harmita lainkaan. Pelottavan hyvin nämä JH-kehät ovat tässä menneetkin :D

Loppupäivä menikin ryhmiä jännittäessä ja kiitos siellä olleesta seurasta. Tottakai terrieriryhmä oli se kaikista piinaavin, ja kun Konsta (Nanstop Polkagris) nappasi ryhmävoiton, iski itku munkin silmään! Ja tänään kun tuli uutisia bis-kehästä ja Konstan BIS-voitosta, olen ollut hepareissa koko illan. Hirmuiset onnittelut siis Eilalle, Raimolle, Konstalle ja huoltojoukoille TOP Terrieri tittelin uusimisesta ja VUODEN NÄYTTELYKOIRA 2010 saavutuksesta!