 |
| Mutamonsteri ja neiti tv-addikti. |
Sinä lauantaina kun lähdettiin äitin kanssa jälkee mettään tekemään, oli kyl fiilis että täs on tän loppusyksyn ekat ja vikat jäljet. Lunta tuli niin että hiukset kastu, mutta onneksi ei jäänyt maahan, se olisi melkein ollu sen jäljen loppu. Ensin tehtiin Roosalle jälki kahdella makuulla, pituutta taisi olla semmoiset n. 500m. Koemallinen se siis oli, että makuut kulmissa ja näin. Iineksellekkin tehtiin lyhyt jälki yhdellä makuulla, ihan vain testiksi. Pituutta taisi olla n. 200m-300m. Tarkasti ei laskettu.
Mutta vaikkei laskettukkaan niin merkkeinä toimineen IKEAn pyykkipojat todella katosivat :D Äiti jaksoi askarrella perjantai iltana 100 pyykkipojasta ja narusta kaulaan laitettavan narusysteemin, josta sitten sai hyvin laitettua merkkauksia. Ja hyvin merkkauksina toimivatkin, ei edes narua tarvitse pistää, kun ovat tarpeeksi isoja. Ja sinne metsäänhän niitä jäi merkkauksille se 94, kun kuusi yksinäistä roikkui vielä jälkien teon jälkeen narussa.
 |
| Roosa ja "säälittävä" kauriinsorkka. |
Nyt Roosa jäi paremmin selaamaan aloitusmakuuta, ja lähti siitä reippaasti etenemään. Tosin naisella oli niin huima kiirus, mikä kyllä näkyi tarkkuudessa. Roosa otti kiireillessään ilmavainua, ja ajautui välillä jäljeltä sivuun. Pysähdyttyä palasi ilmavainukierrosten jälkeen takaisin ja jatkoi hommia taas vähän hälisten. Mutta yleensä ensimmäiselle makuulle asti meno oli varsin hyvää (: Ensimmäisen makuun Roosa jopa merkkasi! Pöyri pari kertaa ympäri ja selasi, ei se mikään hirmuisen perusteellinen merkkaus ollut, mutta merkkaus kuitenkin, mikä on meille jo huimaa edistystä! Makuulta otti hienosti taas suunnan (ilmavainulla) ja lähti jatkamaan päättäväisenä eteenpäin. Kerran taas tuli sähellettyä ja kiersi eräät puut väärältä puolelta ja huomasi ajautuneensa jäljeltä. Niinpä laitettiin taas nokka maahan ja tultiin hetken aikaa jälkeä takaisinpäin. Sitten taas käännyttiin ja jatkettiin. Toinen makuu juostiin aivan läpi, melkeinpä oikaistiin. Niinpä mentiin äitin kanssa sitä tutkimaan, jolloin Roosakin hoksasi idean ja tuli makuulle uudestaan. Vaikkakin vastentahtoisesti, kun meno oli kokoajan takaisin jäljelle. Roosa kuitenkin jopa kaivoi makuuta, merkkasi siis nyt todella hienosti! :)
Loppupätkä perusmenoa, ehkä vähän rauhallisempaa ja vähemmän hosuvaa kuin tuo makuuksien välinen. Ja sorkan löytymisen jälkeen oltiin taas niin ylpeää neitiä :D
Jäljeltä saavuttaessa törmättiin myös suomen ajohaukkuaan juoksuttavaan vanhempaan mieheen, jonka kanssa juututtiin sitten juttelemaan, kun meidän papallahan on ajohaukku.
"Ymmärtääkö tommonen siitä jotain?" Tuo vastaantullut herra sitten kysyi. Kyllä sitä sai sitten selittää että ymmärtäähän se :DD
 |
| Laatu ei tykkää. |
Sitten oli Iineksen vuoro jälkeillä. Mitään odotuksia ei tytön suhteen ollut. Jos hoksaa niin kiva, jos ei, niin antaa olla.
Nunnu kuitenkin yllätti ja tutkiskeli nopsaan lähtömakuun ja jatkoi matkaansa, nokka maassa ja häntä pystyssä. Muutamaan otteeseen piti jäädä kuuntelemaan kauempana ajavia autoja, mutta kannustuksella lähdettiin taas menemään. Makuun tullessa vastaan Iines sen haisteli läpi ja jatkoi matkaa. Muutama harjailu tapahtui, mutta todella näppärä nainen oli! Kaadolla kun Iinestä alkoi kehumaan, niin hölmö ei ensin edes huomannut sorkkaa vaan oli ihan tohkeissaan tonttien rajalla olevasta oranssista metallihökötyksestä. Mutta kuten kuvasta huomaa, niin kyllä se sorkkakin kelpasi (;
Molemmilta tytöiltä siis sujui mejä-jutut aivan mahtavasti. Ja jotta pyykkipoikien kohtalosta ei tarvitsisi huolestua, niin kaikki metsiköstä löytyivät, ainakin luultavasti, koska matikkapääni laski niitä olevan 101 :D
Saas nähdä koska tämä parivaljakko nähtäisiin kokeissa, tai edes seuraavan kerran jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti