Yllätyksellisen soma agilityoppilas ja ikuiset kakkoset.

Wilma-eläin.

Wilmalla on tältä viikolta jopa kahdet treenit takana, kun torstaisen lisäksi piipahdimme tallilla myös perjantaina päiväseltään.

Torstain ryhmätreenit meni perinteiseen tapaan. Aloiteltiin suoralla, hyppy putkeen hyppy. Wilma jäi nätisti odottelemaan, kunhan vielä käsimerkillä vahvisti. Ensimmäinen hyppy meni hyvin ja putkeen haettiin reippaasti ja sitä sai taas pinkoa minkä jaloistaa pääsi. Viimeisestä hypystä tultiin välillä ohi, mutta namikuppi ku lisättiin, alkoi sekin sujua.

Wilman päälle annettiin lisäpähkinöitä, kun käännettiin putkea mutkalle. Ihan pienellä kaarroksella aloitettiin, eikä hommassa tuntunut olevan ongelmaa, hienosti neiti pinkoi loppuun saakka. Mutkan kasvaessa ja päässä näkyvän valon vähentyessä alkoi vauhti vähän kadota, mutta toistojen jälkeen oli Wee oma rämäpää itsensä. Lensipä tyttö naamalleen maahankin, kun se juoksee putket ns. seinillä. Penska laittaa mutkat suoriksi.

Putkitreenin jälkeen näytettiin Wilssille taas jotain uutta, nimittäin pussi. Alessa piti kakaraa pannasta, ja itse avasin pussinsuuta ja kutsuin. Ensin taas ihmeteltiin kummallista loppuosaa ja hölköteltiin ulos. Parin toiston ajan pussi oli täysin auki, mutta sitten pienenneltiin suuaukkoa kokoajan. Lopulta Ale meni pussin päähän ja itse juoksin Wilma-eläimen kanssa. Suuaukko oli jo pienenä, mutta paljoa ei menoa haitannut. Viimeisellä kerralla taisi pussin päässä näkyä vai pienenpieni valopiste, ja sieltä ammuttiin tohkeissaan pihalle.

Selvästi kyllä huomaa kuka tuon kakaran äiti on, meinaan ei tunnu tätäkään tapausta pussi hirvittävän kuten ei äitiänsäkkään (: Muutenkin on niin pelottavan saman oloinen, hellyttävän hölmö torvelo. Vaikka Aino sai jostain päähänsä että Terrori Wils on kiltin näköinen :D
Loppuun vielä suoraa, kontaktitreenit jätettiin seuraavalle päivälle.

Perjantaina starttasin mahdollisimman nopsaan Wilman kanssa mautolla kohti Lempäälää, ja kuinkas sitten kävikään. Ajoin ohi ja myöhästyin. Ale oli varannut itselleen aikaisemman vuoron ja soittelinkin jo että enhän mä täältä minnekkään treeneihin ehdi kun ei ollut mitään hajua missäpäin sitä painelin. No, ei kun takaisinpäin ja päätin kuitenkin testata osaisinko tallille toista kautta. Ja osasinkin! Niimpä soitin Alessalle, joka selitti ettei Aino ollutkaan tulossa seuraavalle vuorolleen, vaan oli perunut sen viimetingassa. Niinpä katteltiin onko ketään tulossa, ja kun tyhjältä näytti, hyödynnettiin vuoro Wilman treeneille.

Aloitettiin Hyppy, putki systeemillä, jotka oltiin ympyräksi laitettu. Ensin hyppy, putkeen ja kaksi hyppyä, sitten toiseen suuntaan. Hyvin Wilma meni, ainoa että hypyistä tultiin ohi, putki ei suurempi ongelma ollutkaan. Namikipon avulla sitten mentiin hyppyjä, ja lopulta saatiin todella hieno pätkä, kun Wilma alkoi jo todella hakemaan pikkuisen niitä hyppyjäkin!

Sitten lisättiin putkivarmuutta ryttäämällä se lyhyeksi ja lähettämällä namikipolle. Hyvinhän se meni, loppujenlopuksi Wilma keksi putkessa edestakaisin juoksemisen hyvin hyödylliseksi puuhaksi. Pikku-eläin oli hyvin tohkeissaan. Siitä neiti joutikin pikku breikille.

Tauon jälkeen kontekteja, joita jankataan samaan pannasta pito tapaan. Toivottavasti neiti alkais pian hokaamaan ideaa ja että näistä tulis hyvät. Kyllä Se sitä pysähdystä alkaa itsekkin pian ennakoimaan (;
Loppuun vielä hyppyä namikipolla ja kokeilipa Wilma tässäkin tuota edestakas loikkimista.
Taitavaksi on likka kehittynyt :)



Hippu-Ukko kehässä.



Lauantaina startattiin sitten heti aamuselta seiskan aikaan kohti Lahtea, ja poimittiin Hannakin kyytiin Pälkäneen keskustasta. 

Folkkikehälle kokoontui taas tuttua väkeä ja päivä tuli vietettyä oikeassa puhetulvassa :D Karloon kakaroita oli kehässä komeat neljä kappaletta, ja siltä vaikuttaa ettei se viides neiti kehänauhojen sisäpuolelle pääse toistaiseksi vielä toteamattoman purentavian takia.

Hippu (Karloon Abbeville) aloitti toiminnan toisen junior luokan koiran kanssa. Äiti lähti herran kanssa kehään, meinaan jännitin sitä itse aivan mielettömästi, ja kun uroksellakaan ei ollut kokemusta niin jättäydyin sitten suosiolla ulkopuolelle keheän laitaa. Hippu esiintyi tyypillisellä tavallaan, ja kun tuomari Robert Kanas kokeili asioiden olevan kunnossa tältä privaatilta jalkovälin alueelta, herra oli heittänyt täysin vahaksi. Tuloksena oli kuitenkin meidät kaikki yllättänyt:
JUN-ERI JUK2 VARA-SERT. Sijoitukseen PU-kehässä ei uskottukaan, mutta vara sieltä yllätykseksi tipahti.

Kasvattityttöistä kehässä olivat siis Kerttu (Karloon Almosa) Siru (Karloon Ariana), sekä meillä torstai illasta asti aikaansa tuhlannut Wilma (Karloon Arlesly). Äitini hipsi jälleen kehään, tosin Sirun hihnanpäässä, itse esitin Wilmaa ja Jaana esitti Kerttu-neidin. Kaikki tytöt esiintyivät kehässä mahtavasti! Kerttu ja Siru saivat EHt, Kertun ollessa JUK3 ja Siru JUK4. Wilma sitten otti ja pamautti nappaamalla itselleen vaaleanpunaista nauhaa ja JUK2 sijoitusta. Olin kuin halolla päähän lyöty.
Wilman arvostelu:
"Excelent type, correct size & body shape. Lovely, feminin head, light eyes, narrow uderjaw, correct front, good structrure of boner, nice topline, correct angulation in front and behind too. Good quality of coat, in excellent condition, moves well"
JUN-ERI JUK2 PN4

JH-kehän yksilöarvostelussa.

Roosakin pääsi rotukehässä esiintymään, ja virtaa riittikin taas ties kuinka. Pöytä oli taas vähän tärinän paikka, mutta se edistyy, ja kaikki mahdollinen epäryhti kyllä korvataan vapaana seisoessa (;
Muttapa mitä sitä selittämään kun meno oli samaa kuin yleensä.
Arvostelu:
"Very good type, lovely feminin head, a little light eyes, correct ears, good bones, correct front, correct topline but longer hips. excelent angulation. well developed ribcase, excellent coat quality&condition. excelent free movement, lovely temperament"AVO-ERI AVK2 PN2 VARA-SERT VARA-CACIB
Roosa nappasi siis ihka ensimmäisen vara-cacibinsa, ja neljännen vara-sertin, joka on nyt toinen avoimesta luokasta. Lievästi harmittaa, kun se valion arvo olisi tehnyt Roosallekkin niin hyvää. Robert tuli PN-kehässä vielä puhumaan, kun sininen nauha ja ruusukkeet oli käteen lyöty. "I like her really much, but I like more shorter body and darker eyes. She is so lovely I really wanted to put her higher, but I can't", jotakunkuin noin meille sanottiin ja siinä myöntelin. Aivan oikeista virheistähän Roosan sija tipahti, ja meidän vara-valion sertinmetsästys jatkuu.

Ja tulipahan siellä JH-kehässäkin käytyä Roosan kanssa. Tuomarina oli Maija Sylgrén. Kehään mentiin viiden hengen ryhmissä ja olin näistä toisessa. Yksilöarvostelussa tuomari tunnusteli koiran pöydällä, ja pyysi tekemään edestakaisin ja kolmio liikkeet. Yksilöarvostelun liikkeet menivät ihan kivasti, vakio kamaa ei mitään kummallisuuksia. Ryhmistä yleensä kolme pääsi jatkoon, joten oma jatkoon pääsy pelotti kun sakki oli sen verran kovaa. Omasta ryhmästämme tipahti kuitenkin vain yksi pari, mikä meinasi että olimme jatkossa! Jatkoon päässeillä teetettiin edestakaisin ja ympäri. Oma puolenvaihto ei oikein toiminut ja Roosan duracelitkin alkoivat pikkuisen hiipua. Niimpä sijoitusta ei napattu, mikä ei kyllä harmita lainkaan. Pelottavan hyvin nämä JH-kehät ovat tässä menneetkin :D

Loppupäivä menikin ryhmiä jännittäessä ja kiitos siellä olleesta seurasta. Tottakai terrieriryhmä oli se kaikista piinaavin, ja kun Konsta (Nanstop Polkagris) nappasi ryhmävoiton, iski itku munkin silmään! Ja tänään kun tuli uutisia bis-kehästä ja Konstan BIS-voitosta, olen ollut hepareissa koko illan. Hirmuiset onnittelut siis Eilalle, Raimolle, Konstalle ja huoltojoukoille TOP Terrieri tittelin uusimisesta ja VUODEN NÄYTTELYKOIRA 2010 saavutuksesta!