Kesäkuun huipennus.

Pamela
© Laura Niska

Avicii feat. Aloe Blacc - Wake Me Up

Kesäkuun huipensi ehdottomasti alkukuussa pidetty erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Sää suosi, vaikka vähän taivaalla näytti olevan pelottavan näköisiä pilviä, mutta onneksi mokomat päättivät lähteä pelottelemaan muualle. Karloon väkeä kehässä oli neljä kipaletta, lisäksi Iiris oli ilmoitettu, mutta valitettavasti neiti joutui jäämään kehän väliin. Viimeistä kertaa pennuissa tallustelivat Pamela, Macy ja Doris. Lisäksi AVO-nartuissa kehään pääsi oma pieni Tepander. Avuksi paikalle tuli vielä Linda, kiitoksia hirmuisesti avusta ja seurasta. :)

© Laura Niska

Näyttelypaikalle päästyämme (kiitoksia huimasti Pamsun perheelle kuskaamisesta!) laitettiin tavarat Sarin telttaan, kiitoksia siitäkin Sari :) Pentuja oli kehässä 9, eli hetken saimme odotella enne tyttöjen kehään astelua, mutta ehtipä kaikkia käymään vähän läpi. Helle näkyi kyllä yhden jos toisenkin folkin jaksamisessa ja ainakin Pams väsähti melkoisen nopeasti kehään. Tosin vähemmästäkin pakahtuu, kun on mustan turkin kanssa täydessä auringon paisteessa. Kyllä sitä itsellekin tuli kuumat paikat. Tytöt esiintyivät hienosti, eli oppia oli tullut viime NN-showsta :) Pamskin käyttäytyi oikein nätisti ja liikkuikin varsin reippaasti olosuhteet huomioon ottaen.  Pams voitti vanhemmat narttupennut KPlla, mihin olin jo huiman tyytyväinen. Pams kuitenkin kisaisi ollen vielä PNP1 ja VSP-pentu. Iiriksen tassun jäljissä mentiin!

Ennen Telman kehään vientiä pääsin auttelemaan Kirsiä ja vein kehään nuorten luokan uroksen Hugon. Nuorimies ei helteestä pitänyt ja oli harmittavan vaikeaa touhua kummallekin kun Hugo niin halusi iskeä mahan edes vähän viileämpään nurmikkoon. Kiitos Kirsi kun sain Hugon kehään viedä! :)

VSP-pentu Karloon Double-Ace Flush ROP-pentu Donut's Upper Cut
Tuomari: Anna-Lena Munkvall, Ruotsi

Pamelan arvostelu:
"Beautiful bitch puppy. Nice head and expression. Dark eyes. Well placed and carried ears. Hope the bite will improve. Correct front and hind quarters. Enough ribcage. Harsh coat. Moving well for the age. Beautiful presented."
PEN7-9kk 1, KP, PNP1, VSP-pentu

Telma
© Maija Varis

Telman kanssa kehään mennessä en osannut yhtään odottaa millaisella esiintymistuulella neiti olisi. Aamullahan juuri juoksunsa aloittaneen neidin sai melkein raahata autoon. Näyttelypaikalla taas teltan kulmassa tuntui tytöllä olevan melkoinen into päästä häkistä pois ja tekemään jotain. Mutta Teps päättikin olla vastoi allekirjoittaneen kauhukuvia varsin etevä, verrattuna edelliseen kehäkertaan Tampereella. Ei mitenkään ylihuikean hieno, mutta jos miettii säätä niin olen enemmän kun tyytyväinen pikkunaisen menoon. Tyytyväinen saa olla myös tulokseen kovassa avoimessa luokassa!

Telman arvostelu:
"Feminine bitch. Very nice bone. Good head and expression. Dark eyes. Well placed ears but a little bit big. Correct bite. Nice angulations. Good ripcage. Could be a bit shorter in body. Harsh coat. Moving well. Well presented."
AVO-ERI AVK3 SA

Etenkin tuo SA yllätti. Olin kyllä Telman turkkiin tyytyväinen ja esiintyminen toimi, mutta SAta oltiin lähinnä jaettu ensimmäiselle tai kahdelle ensimmäiselle, harvemmin se kolmannelle asti tuli. PN luokassa ei tullut sijoja Tepalle, mutta en niitä odottanutkaan kolmannen sijan jälkeen. Ennen PN-luokkaa pääsin vielä Iineksen siskon Emman, jonka kanssa on kyllä aina niin mahdottoman hauskaa kehässä. Kiitos Kirsi Emman luottamisesta käsiini :)

♥

Tepander pääsi vielä mukaan iskä Mortin jälkeläisluokkaan, ja sielähän neiti esiintyikin hienosti! Jälkkäri tuli toiseksi KPlla ja Pontuksen jälkeläisryhmä voitti vielä BIS1 jälkkärin. BIS-kehässä sain olla esittämässä ryhmässä ihanaa Alicea. Kennel Heilurihännän ryhmässä esitin ihanan Tuikku-mummon, joka siis on Iineksen emä. BIS-1 kasvattaja napsahti tällä hienolla bläkkäriryhmällä, onnea koko team Heilurihännän! ♥

Äiti ei päässyt mukaan tähän erkkariin, mutta oli hengessä mukana ja leipoi tolkuttoman hyvät tarjoilut, joilla juhlistettiin NN-porukan kesken lakkia. Kiitoksia kaikille onnitteluista ja ennenkaikkea ihanasta päivästä ihanien koirien kanssa!

Jämäkuvien välissä alkoi vihertää.

Iines halusi olla wichi.

Koobra feat. Joanna - Something Real

Ei, emme ole muuttaneet Suomen pohjoisimpaan kolkaan, vaan kuvat ovat äärettömän vanhoja. Nämä ovat juuri niitä kuvia, joilla voi eikaa kertaa hihkua kevättä. Multa on vaan hihkuminen vähän jäänyt, kun pikkukoneella kuvien muokkailu on yhtä tuskaa. Puuroutumisesta saa siis syyttää niin allekirjoittanutta, kuin PicMonkeyta. Arki on ollut viime aikoina koirien kannalta varsin leppoisaa, Roosan mielestä liiankin. Treenejä on jouduttu perumaan kentän ollessa muussa käytössä ja lisäksi mun työvuorot ovat rajoittaneet treeneihin pääsyä. Ja eipä tuota meidän hönöä viitti juoksuisena lähteä  missään käyttämäänkään. Hormonihiirenä se varmaankin käyttäisi energiansa potenttiaalisten miesten etsintään. Poikaparat.

Pennut kasvavat laatikossa hienosti, silmätkin ovat nyt auenneet ja yritys kävellä on kova ♥ Hirmuisen nopeasti ne kyllä kasvavat, nyt ikää on mukuloilla kaksi viikkoa ja 600 grammaa paukkui eilen illalla rikki yhdellä pennuista.

Viimeisten kuvien vihreys on parin viikon takaa. Ah kesä ♥

 

 

 

Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle.

Diandra - Prinsessalle

Pitäisi varmaan tehdä ensin se iloinen ja onnellinen postaus liittyen viime lauantaihin, mutta olo ei ole ihan sellainen. Lakkiaispäivä tulee jäämään mieleen aivan älyttömän ihanana, kellon ympäri valvottuna ja palkitsevana päivänä, mutta yksi asia tulee varmasti jäämään mieleen. Fannin pennut syntyivät lakkiaispäivän aamupäivänä, kiitos Sari tuhannesti kun autoit lapsoset maailmaan ♥ Pentulaatikosta löytyy nyt kaksi pientä prinssiä ja kaksi prinsessaa, mutta päivityksen syy on se kolmas prinsessa, joka jouduttiin päästämään enkelipennuksi. 

Fannin pentue oli Karloon -kennelnimellä viides ja ensimmäinen, joka tulee myös minun nimiini. Samalla se oli ensimmäinen johon liittyy kuollut pentu. Siksi tämä tuntuukin varmaan niin älyttömän vaikealta, vaikka sen kuinka tietääkin, että ratkaisu oli pennun kannalta oikea. Pienellä folkkiprinsessalla oli paha huulihalkio eli lopettaminen oli ainoa vaihtoehto.

Kyllähän tähän on yrittänyt osata varautua. Sektioidenkin kohdalla on vaan ajatellut, ettei pennuilla ole mitään väliä, kunhan narttu palaa ehjänä ja terveenä kotiin. Jokaista synnytystä ennen miettii miten kaikki voi vielä mennä pieleen. Ja eihän kasvatusta voi tehdä ilman pentukuolemia, ei oikeassa elämässä. Nytkin itkettää tähä tehdessä, mutta ensimmäinen menetys on aina se ensimmäinen, eikä mahdollisista tulevistakaan varmasti tule helppoja. Mutta prinsessapentu voi nyt hyvin jossain toisaalla muiden meidät jättäneiden kanssa. Sen masu on täynnä, eikä halkio tullut koskaan haittaamaan sitä. Ei prinsenssa ehtinyt ikinä nälkää tuntemaankaan vaivansa takia. Itse en ikinä edes nähnyt tätä yo-päivän ihmettä, mutta ikävöin sitä silti. Täytyy vain miettiä että näin on parempi.  Paljon parempi.