Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle.

Diandra - Prinsessalle

Pitäisi varmaan tehdä ensin se iloinen ja onnellinen postaus liittyen viime lauantaihin, mutta olo ei ole ihan sellainen. Lakkiaispäivä tulee jäämään mieleen aivan älyttömän ihanana, kellon ympäri valvottuna ja palkitsevana päivänä, mutta yksi asia tulee varmasti jäämään mieleen. Fannin pennut syntyivät lakkiaispäivän aamupäivänä, kiitos Sari tuhannesti kun autoit lapsoset maailmaan ♥ Pentulaatikosta löytyy nyt kaksi pientä prinssiä ja kaksi prinsessaa, mutta päivityksen syy on se kolmas prinsessa, joka jouduttiin päästämään enkelipennuksi. 

Fannin pentue oli Karloon -kennelnimellä viides ja ensimmäinen, joka tulee myös minun nimiini. Samalla se oli ensimmäinen johon liittyy kuollut pentu. Siksi tämä tuntuukin varmaan niin älyttömän vaikealta, vaikka sen kuinka tietääkin, että ratkaisu oli pennun kannalta oikea. Pienellä folkkiprinsessalla oli paha huulihalkio eli lopettaminen oli ainoa vaihtoehto.

Kyllähän tähän on yrittänyt osata varautua. Sektioidenkin kohdalla on vaan ajatellut, ettei pennuilla ole mitään väliä, kunhan narttu palaa ehjänä ja terveenä kotiin. Jokaista synnytystä ennen miettii miten kaikki voi vielä mennä pieleen. Ja eihän kasvatusta voi tehdä ilman pentukuolemia, ei oikeassa elämässä. Nytkin itkettää tähä tehdessä, mutta ensimmäinen menetys on aina se ensimmäinen, eikä mahdollisista tulevistakaan varmasti tule helppoja. Mutta prinsessapentu voi nyt hyvin jossain toisaalla muiden meidät jättäneiden kanssa. Sen masu on täynnä, eikä halkio tullut koskaan haittaamaan sitä. Ei prinsenssa ehtinyt ikinä nälkää tuntemaankaan vaivansa takia. Itse en ikinä edes nähnyt tätä yo-päivän ihmettä, mutta ikävöin sitä silti. Täytyy vain miettiä että näin on parempi.  Paljon parempi.