Ja ehkä vähän ylimääräistä herkistelyäkin, sillä, facebook muistutti juuri, että eräästä tähän hetkeen paljonkin vaikuttaneesta tapahtumasta on nyt kulunut vuosi. Näpytin meinaan kyseiseen mediaan tilapäivityksen: "Hihiha terri-erin päivän paras junior handler !" En usko, että ilman tuota lähtölaukausta olisin innostunut tästä lajista ylä- ja alamäkineen lainkaan näin paljon. Että kulkisin lähes viikonlopusta toiseen vain JH-kisan takia, ilman että koiria oltaisiin ilmotettu rotukehiin. Ja jos en olisi saanut kyseistä innostusta, miten olisin voinut tutustua kaikkiin ihmisiin JH-kehien laidalta? Niinpä, en mitenkään. Joten nyt tässä vikan vuoden loppusuoralla alkaa tää herkistelyvaihe. Mutta mitä mä tekisinkään ilman teitä ♥ Ette te kuitenkaan pääse musta ja mun junttiluppakorvista eroon ensivuonnakaan (;
Mutta Kuopioon startattiin perjantaina heti leirin jälkeen. Matkassa nyt ei yleisestikkään ole mitään kerrottavaa, autoon oli pakattu oman kolmen lauman lisäksi Kasper, joka oli meillä hoidossa. Hotellihuoneessa riittikin menoa, Kaskas ja Tem pitivät omia leikkibileitään. Lenkityksissäkin joutui käyttämään luovuutta, kun ainakin landekoira Roosalle tuotti ongelmia asvalttiviidakko, ja penneliineillä oli hirveän hauskaa köyttää vanhusten hihnoja yhteen ja saada noiden tiukkistätejen pinnat kireälle :D Silti lapsoset osoitteutuivat jälleen ihanan avoimiksi ja reippaiksi kakaroiksi, joita ei paljoa kaupungin kummallisuudet hirvitä. Ja se on hyvä se, sillä mitäpä sitä muutenkin yksinkertaista terrierin päätä hömppäjutuilla täyttämään!
Lauantaina karautettiin siis Petrin kyydillä näyttelypaikalle, mielessä vain yksi ongelma: Mulla ei oo kisakoiraa normikisaan. Monet tutut jättivät kyseisen kisan välistä panostaen sitten myöhempään karsintaan, mutta itse päätin tuonkin kisan kokeilla. Ja kokeiluksi se menikin, kun kisakoiraksi päätyi oma pikkainen Iines! Kokemus oli kuitenkin oikein valaiseva ja Iines esiintyi oikein tarmokkaasti. Tosin extraryhdin voisin pistää sen näyttelypaikalla pärränneen mönkijän piikkiin, sillä Nunu koitti monellakin keinoin löytää kyseistä vempelettä. Sitä ei tarvinnut muuta tehdä kun asettaa takajalat ja pitää hihnasta kiinni. Iines oli kuitenkin hyvin pätevä, ja taisin vihdoistaviimein itsekkin oppia oikean tavan seisottaa tuo etevä pikkunainen, jolla on jouset takapuolen alla :D Ryhtiä me kavaittaisiin liikkeeseen, muuten Iineksen paketti olisi oivallisesti kasassa.
Olin Iineksen esiintymiseen todella tyytyväinen, mutta en odottanut mitään kummallisuuksia, koska oon niin vähään tyytyväinen mustan neidin kanssa. Silti tuomarina toiminut Kristiina Ahlberg nappasi meidät kahdeksan parhaan joukkoon! Kristiinahan tuomaroi junnut myös Oulussa kisatessani Wiimalla, joten selvästi esittämiseni kelpasi myös pikkukoirien kohdalla. Meidät käteltiin ulos kehästä viittä sijoittujaa valitessa, mutta Iines depytoi oikein hienosti "isojen näyttelyiden" JH-kehät ♥ Kysymässäni palautteessakaan ei ollut moittimista, esittämisessäni ei kuulemma ollut mitään kohtaa mikä olisi häirinnyt, mutta taso oli niin kova, että valikoiduimme ulos. Hyvä fiilis ja hyvä Iines!
Toinen kisa olikin sitten PMV-karsintakilpailu, jossa siis valittiin joukkue, sekä varajäsen Suomen maajoukkueeseen edustamaan Ruotsissa järjestettävään Pohjoismaiden Voittaja koiranäyttelyyn. Olin jo alussa päättänyt, että tämä kisa mentäisiin Roosalla, ja niinhän siinä tehtiin. Roosa oli reippaalla tuulella PHKP-leirirasituksista huolimatta, jaksoi töseltää oikein hyvin! Tuomarina oli Krista Kitti. Vaikka seisotinkin Roota aika paljon, se jaksoi hyvin heiluttaa häntäänsä aika vähälläkin steppaamisella ja vinkumisella. Pöytäkin meni ihan kivasti, eikä yksilöliikeetkään tuottaneet suurempia ongelmia. Muisti ei taaskaan riitä niin pitkälle, että muistaisin mitä liikkeitä teetettiin. Meidän reissu päättyi tähän, mikä ei kuitenkaan harmita, koska jatkoonpäässeiden taso oli hirmuinen. Ja joukkueestakin tuli huikea! Superonnittelut Sannille joukkueeseen pääsystä ja vielä Junillekkin jatkopaikasta huikean suomenajokoiravalinnan jälkeen ♥
Sunnuntaina oli suuntana jälleen ravirata. Illalla Annen kanssa viestitellessä tuli puheeksi, että esittäisi cairniuros Klapin (Heilurihännän The Name Of The Game), mutta kiitos hotellimme onnettoman porrassuunnittelun ja armottoman hitaan hissin, ehdittiin näyttelypaikalle vasta, kun PU-luokka oli jo käynnissä. Suunniteltuja muitakaan cairnioperaatioita ei toteutettu, lukuunottamatta yhtä: kisasin nimittäin Annen omistamalla, aivan ihanalla cairnmiähellä Patrikilla, viralliselta nimeltään Sanderfield's Pure Talent ♥
Kiitos hätäinen lähtö, alkukehä meni vähän opetteluksi, mutta yhteinen sävel löytyi viimein, kun tajusin kuinka se homma pitikään hoitaa. Liikkeet menivät kuulemma siltikin liian hissukseen, olisin saanut tikittää kuin pieni ompelukone :D Jotenkin ei vaan pieneen päänuppiini mahtunut ajatus siitä, että cairnin kanssa saisi marssia niin vietävää vauhtia.
Ennen yksilöarvostelua kävikin sitten meidän Kuopion suurin moka. Äiti, joka on ollut Roosan snakepannan ostamisen jälkeen hirmutarkka siitä, että laitan hihnan oikeinpäin, huomasi, että Patrikin panta on ns. väärinpäin, jolloin se ei siis löysty. Tomerana äiti sitten päättikin mun pienen vastaanlaittamisen jälkeen kääntää hihnan niin, että se löystyi. Kaikki meni hyvin yksilöarvostelussa liikkeiden alkuun asti. Kun hihna pääsi aavistuksen tippumaan, oli pää jo valmiiksi alhaalla. Niinpä liikkeet olivatkin enemmänkin perässä vetämistä ja namilla houkuttelemista, not nice. Ja kun kehästä tultiin ulos, Anne oli heti korjaamassa hihnaa ja sanomassa kuinka ne hommat oikeesti tehdään ja miksi juuri niin. Äitikin jäi Annelle skumpat velkaa ton toilailun takia, mutta sekin velka on jo maksettu (;
Mutta kehähän jatkui, ja liikkeetkin toimivat nyt taas oikein hyvin kun hihna oli hoidossa, ja luotto siihen puoleen, toi itsevarmuutta myös seisotuksiin. Silti tuli yllätyksenä, että tuomari, Saija Juutilainen, nappasi meidät jatkoon! Jatkoon päässeiden tarkkaa lukumäärää en muista, koetan tarkistaa sen, mutta en sainoisi meitä yli 12 olleen. Joten olen todella, todella tyytyväinen tähän. Jatkoonpääsyyn meidän tie sitten jäikin. Palautteessa Juutilainen sanoi olleensa todella tyytyväinen siihen, kuinka Patrik liikkuikin hyvin sitten loppukehässä, ja oli kuulemma muutenkin kovin pitänyt tavastani esittää. Vanhempien voittajassa hän oli kuitenkin ihaillut sitä, kuinka koira näytti palvovan handleriään, ja kuinka kyseisen koiran handleri ei palkannut häiritsevästi kokoajan. Tuomarintyössä kuulemma on nimittäin kamalinta juuri se, kun pikkukoiraparat yrittävät syödä tuomarin sormet namin toivossa. Niin muuten vanhempien voittohan meni *jännitysrumpupärinää* ...
JENNYLLE JA ROOSALLE ♥ Molemmat tekivät aivan mahtavaa työtä, mikä tekeekin Päivän Paras-häviöstä harmillisen. Roosan jaksaminen jaksaa yhä yllättää ja onneksi epäselvä selitykseni Roosan esittämisestä auttoi Jennyä pääsemään jyvälle. Hirmuisen tarkasti en nimittäin ehtinyt parivaljakkoa toisiinsa tutustuttaa. Karvattomuus ei siis haitannut norfolkkien tuomarinoikeuksia omistavaa Juutilaista, eikä se että aloitusrepliikki näiden kahden huipun tytön arvostelulle oli: "Ompa sillä suuret silmät!" Kyllä sitä pitää ollakkin, että näkee ketä pitää palvoa (;
Ira kiittää jälleen mahtavasta seurasta ja onnistuneesta viikonlopusta, tunnelmoimisiin ♥
Viimeisiä päiviä viedään leirielämästä, ja taas oon näköjään ollut laiska tän kirjottamisen kanssa. Kuitenkin, tässä tätä olisi. Eiköhän tämän megaleiripäivityksen ja Kuopion hommien jälkeen päästä takaisin järjestykseen: turhia turinoita treeneistä ja vääntämistä JH-kehissä. Sitähän se meidän homma taitaa enimmäkseen olla :)
Torstai
Ohjelmassa formula agi, sekä formulatoko, junnukisat ja yksi kasiottelulaji. Vaikka hommat kuulostaa vähältä, nii kyllä siinä häppeninkiä riitti ihan tarpeeksi pienen folkustin ja perässä raahautujan pään menoksi.
Aloitetaan sitten vaikkapa toko-formulasta. Kaikki ovat varmaan kuulleet rally-tokosta, mutta formulaversio olikin rakkaiden leiriohjaajiemme älynväläysen tuotos, jossa tokoliikkeitä tehtiin peräjälkeen. Ensin harjoiteltiin kyseisiä liikkeitä yksittäisinä, kunnes sitten hoidettiin koko homma letkassa.
Roosan seuraamiset oli kivoja! Jälleen kun kimitin sille ja niin päin pois, mutta mikäs siinä kun en nyt sen suuremmin tavoitteita tokon kohdalle pistele. Motivaation kotonanousua etsiessä, pitäis vaan tempautua treenaamaan noitten ihmisten kanssa eri paikoissa niin ehkä se siitä :D Paikallamakuu oli jees, vähän hidas ehkä. Luoksetulon jälkeinen perusasento... Tota pitää vahvistaa ja vahvistaa vielä vähän lisää. Roo jää joskus kyttäämään eteen, niinkuin se ihan alussa opetettiin, eli nyt pitäisi tehdä lyhyellä matkalla noita, että tultais suoraan sivulle ja hyvästä perusasennosta huimat namit jeejee! Ja vauhtiluoksetuloja pitäis kanssa toki jatkaa. Mutta ehkä tässä on suunta ylöspäin. Tai niinhän mä aina tuppaan sanomaan :D
Mutta itse "formula-osuus" meni Roosalla hyvin. Oltiin ensimmäisiä suorittamassa, joten en tajunnut ottaa hihnaa pois, joten esim. luoksetulokin tehtiin vain hihnan mitan päästä. Tosin se olikin vallan mainio luoksetulo, ei siinä mitään (:
Sitten formula-agiin, ohjaajiemme mielestä kummunnut kai tuokin laji. Mentiin siis agirata, ja esteiden väliin oltiin tungettu yhtä sun toista pyörähdystä tehtäväksi. Milloin piti peruuttaa kolme askelta, milloin pyöräyttää koira jalkojen välistä, mitä näitä nyt oli :D Roo toimi kuitenkin taas mukavalla innolla, mitä se nyt vähän ihmeissään kyttäs kun piti kaikenmaailman hommia tehdä siellä, missä niitä ei yleensä tehdä. Pari höseltävää kohtaa tuli, kun Roolla nousi kierrokset ja sitten pitikin joku tempuntynkä tehdä eikä saanut lähteä etenemään, mutta kaippa tuonkin saattoi ottaa jonkilaisena kuuntelutreeninä?
Ja kuten jo mainitsinkin, ohjelmassa oli myös Junior Handler-kehä, jossa tavallaan puolustelimme viimevuoden voittoa. Toki läpällä, mutta pitihän sitä nyt höpöttää kun kerrankin onnistui jossain. Ikäluokkien osallistumismäärät osuivat kutakuinkin samoihin lukemiin. Tuomarina Lea Nissinen, jonka nimi on mahdollisesti myös pyörähtänyt täällä yksien agivalkkujen takia.
Yksilöarvostelu meni kivasti. Pöydällä pidin aika kauan Roosaa namilla, kunnes vaihdoin pitämään leuan alta. Kun tämä päivittely venyi, en muista pitikö näyttää hampaat itse ja pitikö sitä ensinäkään näyttää hampaat vai purenta. Kuitenkin pöytäjutut sujuivat hyvin, eikä teetetty liike kolmio+edestakaisinkaan tuottanut ongelmia. Joskus ympäri mennessä hihna löystyi sen verran, että pääsi tipahtamaan vähän alemmas, ja tällöin meni ryhti liikeestä. Päästiin kuitenkin seisoskelun jälkeen jatkoon (: Jatkoon päässeiden kesken teetätettiin ainakin yhdessä edestakaisin. Sitten porukasta karsittiin viisi sijoitettavaa ja oltiin vielä tässäkin vaiheessa mukana. Ja niin siinä kävi, että tuttuja alettiin ympäriltä sijoittamaan, kunnes jäljellä oltiin minä ja Moonika, tuttu pari jo viime vuodelta. Tälläkertaa sijoitukset meni toisin päin, eli tulin toiseksi, mutta oon toodella tyytyväinen Roosan esiintymiseen ja palautteeseen jota saatiin Lealta. Olin kuulema yllättänyt, kun en ollut samanlainen "hölöhölö"-ihminen kuin aina muuten. Osasin olla rauhallinen ja esitinkin nätisti. Oli todella hauska kuulla tommosta palautetta, ja olin muistanut laittaa ihan oikeanlaiset sukatkin. Most important thing :D Hieno asia oli myös se, että Juni seurasi mun viimevuotisia jalanjälkiä ollen Päivän Paras! Hienoo tytöt (;
Kasiottelulajina meillä oli Autotalli, joka palasi ohjelmaan tauon jälkeen. Aiemminhan oon kirjoitellut Autotalli Vol. 2, joka oli ykkösestä poiketen koiraton. Autotallissa koira siis jätetään makaamaan, leiriläinen juoksee juomaan lasin vettä, ja palaa koiran luo. Roosa kanssa homma sujui oikein kivasti, maahanmeno oli vähän hidas ja jouduin sitä varmistelemaan niin meni aikaa, mutta ehkä siihen vaikutti enemmän se mun juontinopeus :D tälläkertaa en sentäs repeillyt siinä vettä vetäessä. Tulosta enkä sijotusta löydä mistään, mutta ainakin itse olin tyytyväinen.
Torstain iltamenoja
Torstaihan on yleisestikkin se viimeinen leiri-ilta, jolloin on yhdistetty iltapala ja iltaohjelma, eli agiradan laidalla olevalla katoksella grillattiin makkaraa ja paistettin lättyjä. Meno oli varsin lepposaa tuolloin. Pikkuhiljaa siirryttiin sisätiloihin pelaamaan Aliasta, kunnes meidät häädettiin ehkä puol 12 aikaan?
Tämän jälkeen asetuttiin Annan huoneeseen, kunnes taidettiin saada häädöt sieltäkin. Mutta mitäs me tehtiin: painuttiin takaisin sinne! Loppuiltaa (yötä) fiilistä piti korkeella Annan huoneessa itse Anna, minä, Veronika, Leea ja Aino. Kaikista parhaiten meidän fiiliksiä varmaan kuvastaa tämä facebooktilapäivitys ja sen kommentit :D
Poju - Poika saunoo tässä kyllä pitäisi olla meidän omat sanotukset!
Perjantai
Yhyy, vikapäivä. Kasioteltiin, pakattiin kamoja ja kerrottiin kasiottelun tulokset. Perinteeksikin muodostuneen tavan mukaan, viimeisen päivän laji oli agityli. Eli agiesteet pisteytetään ja pisteitä kerätään minuutin ajan. Ja herranjestas Roosa painoi täysillä! Ainoastaan yksi rima tuli alas loppuvaiheessa, kun alkoi ehkä jo jalka painaa. Pisteitä taisi tulla kutakuinkin 77 ja sijoitus oli 3! Edelle kiilasivat belgi ja perro, joten pitää olla supertyytyväinen pikkupiskiin! Kuitenkin suurimman pistemäärän saanut mini ♥
Siivoilu sujui pitkälti Basshunterin tahdissa ja tulipa siinä kaadeltua vähän vesikuppejakin. Kuitenkin hommasta selvittiin ja suunnattiin 8-ottelun palkintojen jakoon paria hullua köyhempinä, kun Saana (joka oli lähtenyt jo torstaina) ja Veronika uupuivat joukostamme. Veronika oli lähtenyt jo perjantai aamuselta valmistautumaan nuorten SM-kisoihin, mutta me "jämät" pidettiin lippua korkella! Ja mekin yllättävän korkealla koska sijotuttiin neljänsiksi! Oli olotila että whootta fuuuuk, mutta ihan mielettömän hienoa! Läheltä liippasi että oltaisiin saatu nimemme kasiottelun uuteen kirjaan, tai ken tietää, ehkä siellä olisikin neljä parasta ensi kerralla? (; No, en usko tähän, mutta ainakin itse tuun muistamaan tuon hämmentävän näyttelyiden vihreän sijoituksen!
Treeniporukan hullut ja me muut kahjot ♥
Suurensuuri kiitos vielä kaikille leirin järjestäneille hepuille ja leiriläisille ja Hiidenhelmelle ja sen porukalle ja äsh kaikille! Oli aivan älyttömän mahtavaa ♥ Ira kiittää ja kuittaa peehookoopeen osalta, ellen innostu joskus tätä "kootut kuvat ja lausahdukset"-postausta vääntämään, mutta en ainakaan hetkeen. Mutta muistakaa uida tulivuorissa, ja kohdelkaa shetlanninlammasponejanne hyvin!
Blogikirjoitus alkaa tälläkertaa ei niin kovin koirakeskeisellä kuvalla, mutta onhan meidän paidoissa se kennelliiton logo tuolla ihmisukkeleiden keskellä. Eiköhän se ole tarpeeksi? Mutta tosiaan, Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorisoleiri tuli ja meni ja oli mainiota! Varoituksen sanana voinkin sanoa että tästä kirjoituksesta luultavammin tulee piitkä ja hyvin runsaskuvainen pommi, joka ei sisällä niin paljoa koirakuvia kuin yleensä, eikä sekavuudeltakaan voida välttyä. Koitan kuitenkin tehdä tästä suhteellisen kattavan niin voin sitten junnuvuosien jälkeenkin vähän elellä porkkananväristä leiriä. Tänä kesänä kun en kirjoittanut mitään käsin jo leirin aikana. Kyllä, olen aina ennen pitänyt leiripäiväkirjaa.
Laitan myös hyvin järisyttävää kuvamateriaalia omasta naamastani. Edustaminen ei tunnu kuuluvan ohjelmistoon.
Ja saatte tämän vielä kahteen osaan silvottuna, ei aivan niin kuin suunnittelin.
Maanantai
Lähtö keskellä päivää mökiltä. Sitä edeltävä pakkaus ja koiran kiljumisen kuunteleminen. Kaikki meni vähän semmosella "minnehän mä nyt oonkaan menos?"-fiiliksellä, leiri ei viel kutkuttanu takaraivossa. Kuitenkin sitä tuli näpyteltyä viestejä populoille ja lähtö venyi yhdestä jos toisesta syystä. No oonkohan mä koskaan ollut missään ajoissa? Niinpä mua katottiinkin vähän kummastuneina kun hyppelehdin paikalle klo. 13 kun saapumisen piti tapahtua puoliltapäivin. Juuri oli ihmiset kokoontuneet etupihalle kaareen (vaikka hullut olis kai tahtonu sydämen mallisen :< ), kun kaarsin sinne tuttujen ihmisten luo. Pidin kuitenkin riemunkiljahdukset sisällä, mikä on yllättävää.
Pakkailut mun pikkuiseen koppiin, jossa majotuin vain pienen Röhväleen kanssa. Tai oikeastaan vaan nukuin ja ruokin Roosan siellä, muuten tuli heiluttua missä nyt milloinkin. Koppi oli kuitenkin varsin hyvä, Roosakin sai levättyä kunnolla kun oltiin käytävän päässä.
Maanantainakin hääräiltiin koulutuksissa. Järjestystä en muista, ohjelmia kun ei tullut mukaan, mutta olin B-ryhmäläinen. Suurin osa porukasta oli pienien, agissa kisanneiden/harrastaneiden koirien poppoo. Annan Hilkkahan on toodella pieni spaanieli, mutta sopi asiallisen hienosti joukkoon!
Aloitetaan nyt vaikka aktivoinnista. Jepu piti meille höpöttelytuokion palkkauksesta ja virittelystä ja mitäs kaikkea siinä nyt oli. Koirat sai vaan löllötellä vieressä ja loppuaikana tehtiin parit rentoutumisharjotukset. Roosaa väsytti jonkinverran, eli ei tainnu olla meidän eka koulutus, joten sujui kohtalaisen hyvin se kyljellään makoilu ja hengen vetäminen.
Junior Handler-koulutuksen hoiti jälleen Saana. Mitään kummaa ei tapahtunut, taidettiin harjoitella ympärimenemistä molempiin suuntiin, sekä edestakaisin liikettä? Roosan häntää laiskotti ja paljon. Silti likka oli hyvin pätevä.
Tokoa koulutti Outi. Perusasentoja, ja sitä ringissä pujottelua ja luoksetuloja tehtiin ainakin. Roosa toimi oikein mukavasti, jotenkin pikkaisen tokomotivaatio nostaa päätään aina PHKP:llä ollessa, onkohan se sitten Punkalaitumen ilmapiiri vai mikälie saa tommosta ihmeellisyyttä mun päähän.
Agilityn koulutti yhteistuumin Netta ja Aino. Netan rata oli simppeliä suoraa jolla Roosa innostuikin kiihdyttelemään. Pituus tuotti vaan taas päänvaivaa, mutta sensijaan R kuunteli haltuunottoja putkella tosi hyvin! Loppuun vielä pimeää putkikulmaa, meni hyvin.
Ainon radassa saikin miettiä vähän enemmän. Välistävedot onnistuivat Roosan kanssa hyvin, samoin keppien haut. Sylkkäri muistui mieleen ja kun sain oman sijainnin kuntoon ja ohjauksen hereille, toimi homma taas paremmin.
Kasiottelukin starttasi jo perinteisesti heittokisalla. Tavaroiden joukko oli taas aikas monimuotoinen, ja mun tulos oli suuri poikkeus edellisvuosiin! Ehkä ranneliike oli ratkaiseva ja antoi meikäläiselle huikeat 20 pistettä :D Jokaisesta osumasta sai siis viisi pistettä.
Ja aamullahan kävi vielä ilmi että tuolla 20 pisteen määrällä päästiin voittoon! Kärjestä löytyvät myös Veronika ja Moonika! Loppuillan ohjelmaan kuului lähinnä iltaohjelmaa ja muuta vakituista säätämistä. Ja tietenkin myös kierros ameebaa (;
Ja tietenkin Junin uusi Junior Handler koira, rodultaan BeeCeen Raatelema Kanakoira. Ja tämän valioyksilön nimi on Brutus!
Tiistai aamu oli vain lähinnä siitä erikoinen, ettei meillä ollut aamujumppaa ollenkaan :D Ohjaajien moka, ei siinä muuta. Pää, olkapää, peppu polvet.. No, en mä olis taipunutkaan moiseen akrobatiaan.
Päivä kului taas tuttuun tapaan koulutusten ja kasiottelun parissa. Vedetään koulutuskertomukset nyt sitten samassa järjestyksessä kun aina ennenkin: aloitetaan aktivoinnista. Jepu oli jälleen ohjaksissa ja tälläkertaa koiratkin pääsivät toiminnan ytimeen, eivätkä vaan henganneet siinä kyljessä. Treenailtiin tassun antoa, kierimistä, kuolemista, kieppumista, jalkojen välistä pujottelua, unohdinkohan jotain? Puhuttiin vielä mimmoinen käsky on hyvä koiralle ja mikä palkka on tehokas. Lisäksi puhuttiin omista palkkausmetodeista.
Junnuissa treenattiin Saanan johdolla yksilöarvostelua, eli pöytäilyä ja kolmiota + yhdistettyä kolmio ja edestakaisin liikettä. Pöydällä Roosa toimi aika varmasti, lähinnä itselle tuotti hahmottamisongelmia totuttua matalampi pöytä. Korjailtiin siinä sitten kuitenkin vähän jalkoja ja taidettiin näyttää hampitkin. Roosa toimi pätevästi, ei mitään erikoisempaa mainittavaa hommailuista. Liikkeessä snake tuppasi pariin kertaan tosin tipahtamaan turhan alas, pitää terästää muistia ja nostaa se aina kunnolla.
Tokossa koutsina Aurora. Tehtiin pientä seuruu pätkää, luoksetuloa ja treenattiin jääviä. Seuruussa R toimi hyvin, kun kehuakin tuli riittämiin. Luoksetuloissa ensin tehtiin niitä hauskempia. Kutsuin siis koiran enkä pyytänyt perusasentoon vaan palkkasin heti pienen karkuun juoksemisen jälkeen. Kun vauhti&into kasvoi pyysin sivulle ja palkka heti kun takamus plösähti maahan. Sitten vähän pidempää istuttiin, kunnes tuli palkkaa. Roo toimi oikein pätevästi. Mutta ne jäävät. Maahan on hieno, siinä ei valitettavaa. Vähän ehkä jonkun silmään hidas jne. mutta itse tykkään! Ja paremmaksikin sen saa, kunhan palkkaillaan urakalla niitä nopeampia tipahtamisia. Mutta se seiso... Huomasin taas etten ole treenannut sitä. R tarjosi maahanmenoa kovinkin sinnikkäästi. Silti pari onnistunutta toistoa riitti vähän auttamaan asiaa, mutta pitäisköhän tää "jää"-käsky taas palautella mieliin..
Vielä yksi koirallinen koulutus: agi. Koutseina taisi olla Outi ja Netta? Näiden treenien kohdalla pää lyö tosi tosi tyhjää. Netan puolella treenailtiin taas aika suoraviivasta ja loppuun oli Veronika tekemässä ohjautekniikkaa kahdella hypyllä, mutta ei ehdittykkään kuin kuivaharjoittelemaan. Teki tosin ihan hyvää. Putin kanssa tehtiin puomin kontakteja ainakin. R teki muutamia toodella muikeita toistoja.
Lisäksi meillä oli koirattomia koulutuksia tiistaina. Toinen oli pelkkää paitoihin nimen kirjoittelua, toinen olikin sitten agiohjausta ilman koiria. Siis oikeita koiria. Hommattiin meinaan parit, ja treenattiin toiselle vieraat radat. Nää hurlumhei kokemukset kyllä auttaa ymmärtään koiraa niissä tilanteissa kun kaikki ei ihan mene niinkuin pitäis.
Mutta olin siis Junin parina. Oma hommani oli ensin ohjata. Ensimmäinen yllätys oli se, ettei pieni koira osannut keppejä. Edisteltiin vähän liikaa ja hups. Muuten vedettiin rata nollana läpi ja Juni jopa ymmärsi takaaleikkauksissa kumpaan suuntaan jatketaan :D Ehkä mun ohjauksesta saa toisinaan jopa selvää.
Junin taas ohjatessa meikäläistä meille taisi tulla hylky kun kartturille taisi tulla hetken ajatuskatko ja taisin vain sinkaista jonnekkin. En mee kyllä varmaksi sanomaan. Kepit kartturi ohjasi ainakin huolella.Oli kyllä himpuran hankalaa taas olla koiran roolissa, lukea nyt mihin mikäkin raaja millonki heilahtaa ja mitä sieltä yritetään vielä samaan aikaan kailottaa. Antakaamme siis pointsit koirillemme, ainakin Roo tulee saamaan jälleen huimia kehuja omien mokailuideni jälkeen.
Mites sitten päivän kasiottelut? Järjestystä en tietenkään muista, joten tästä vedetään vaan näin sinnepäin-tyylisesti. Eli ohjelmassa oli kolme lajia, kaksi vanhaa tuttua ja yksi uusi. Siksak, spedeily, joka uudelleennimettiin huojuvaksi puuksi, sekä niksipirkka.
Siksakissa Roosa on väläytellyt kautta aikain hienoja tuloksia, kerran on napsahtanut voittokin, eli lajiin mentiin kisaamaan mukava kutina takaraivossa. Pikkunaiseenkin tuli kunnon motivaatio, kun kädessä oli kokonainen nakki. Pujotteluaikaa oli minuutti ja saatiin tulokseksi 77! Tällä tuloksella noustiin sijalle kolme. Lajissa terrieriys oli valttia, voiton vei sk. kettari, toinen oli Saana Beffi borderterrierillään ja neljäs oli Veronika ja Pipsa russeli :D
Huojuva puu, spedeily, huojuva puu. Okei, yritän parhaani mukaan saada ton uuden nimen päähäni. Huonolta vaikuttaa.
Ja tässä lajissa en oo ikinä järin hyvä ollut, mutta tänävuonna oltiin vielä vähän kehnonpia! Heti kun jalasta sai kiinni (siis heti silmien sulkemisen jälkeen) alkoi armoton heiluminen ja huojuminen eikä tasapaino ottanut palatakseen. Aika tuntui siinä seistessä armottoman lyhyeltä, joten yllätyin hieman kun ajaksi tulikin 21,21s ja sillä ajalla tuli sijoitus 15! Happy with that.
Viimeisenä selitettäköön Niksipirkasta, mihin liittyi läheisesti Pirkan sukkahousut, appelsiini ja hirmuisesti kaikkea krääsää, mukaanlukien ei todellakaan pyöreä tennispallo. Ja kun musta on puhe, tottakai piti ottaa mukaan asialliset äänitehosteet ja omalaatuinen tyyli. Vyötärölle köytetyillä sukkahousuilla ja niihin pujotetulla appelsiinillä siis piti kaataa esineitä niin, että kolme lautaa sai "tyhjäksi". Kaikkiaan lautoja oli kuitenkin neljä, itse kaatelin kaikki mitä löytyi. Lautojen päässä olikin sitten muovilaatikko, jonka päällä oli Selman käsittelemä tennispallo. Pallo piti saada osumaan törppöön tai vähintäänkin tippumaan laatikon päältä. Itselläni pallo tippui ja kiitos tyyli ja metelöinti, tuli saatua vielä yksi plussa, joten tulokseksi tuli 13+, sijoitus 2.
Keksiviikkona ohjelmassa oli kaksi tunnin mittaista, vapaavalintaisa koulutusta ja kasiottelua, kuinka yllättävä juttu se olikaan. Kasiotteluita taisi olla yksi koirallinen ja yksi koiraton? En mene taas varmaksi sanomaan. Voi miksi en kuvannut ohjelmia, murmur!
Päätin mennä ensimmäisenä JH-koulutukseen, ja toisena ohjelmassa agility. Saana veti tuttuun tapaan JH-koulutuksen, agia oli pyörittämässä Aurora ja Netta. Lisäksi ohjelmassa oli myös mätsäri, jonne toki ilmoittauduttiin. Tuomarina neiti Missä S, eli tänä vuonna ohjaajalistoilta puuttunut Sarvis!
Aloitetaan sitten vaikka taas koulutuksista, junnuilusta tällä kertaa. Treenailtiin ensin L-kirjainta omien koirien kanssa, ja mentiinköhän me yhdessä edestakaisinkin tällä porukalla läpi. Kuitenkin, ohjelmassa oli myös koirien vaihtoa. Ihka ensimmäisenä sain vaihdossa Junin leirikaverin belgianpaimenkoira tervueren narttu Tessan. Ja neiti on aivan ihastuttava! Vaitokoiran kanssa taidettiin tehdä edestakaisin ja seisotus. Tosia vaihtokoiria saatiin kysyä itse, ja testailin Leealla leirikoirana ollut cockerspanieli Berttaa, valloittava tapaus hänkin. Itse nyt taas juoksiessa pompin ja kenottelin ja ties mitä. Mutta en jassa enää valittaa siitä etten oo harjotellu. En meinaan vieläkään ole.
Agissa oli tehtävänä helpompi ja vaikeampi rata, jotka molemmat vedettiin läpi. Rimat olivat mukavan alhaalla meille tappijaloille, ja Roolla olikin kunnon into tehdä hommia ja taidettiin selviytyä radoista nollana, ainakin näin muistelisin.
Sitten vaikka siitä mätsäristä. Roosa pääsi snakeketjuilemaan jälleen ja hienostihan neiti kehässä töllötteli. Parina Millan mitteli Papu, mutta värillähän ei ole väliä! Etenkin kun leirillä noi värit tuppaavat menemään aina pienen arvailun kautta. Sininen kuitenkin lyötiin kätee (: (jälkeenpäin kai tultiin johtopäätökseen sin=pun, pun=sin, hälläväliä).
Sinistenkin kehässä R jaksoi vielä porskuttaa, lähti jopa edelle mistä olen niin kovin ylpeä! Päästiin jatkoon, mikä on leiripopulan huikean hienoista koirista jo aivan mahtavasti, ja loppujenlopuksi sijoitukseksi napsahti 3 (: Rönttäle ainakin tykkäs palkintokekseistä, etenkin kun niitä saa aamusin ennen kun porukka lähtee töihin ja lukioimaan.
Kasiottelulajeina oli tietokilpailu, uudelta nimeltään arvauskoivu, ja meidän leiriläisen järjestäminen paikoilleen ja hiljaa pitäminen taisi olla aika haaste? Tai no.. oikeastaan vaan se meidän pää muodostelmasta taisi aiheuttaa harmaita viiksikarvoja ohjaajille. Millon siel kukakin seisokeli, ja hölötti tai ei saanut kynää toimimaan. Kilttejä ollaan. Pisteitä tuli kuitenkin 19 ja irtosi sijoitus 4 (:
Toisessa lajissa testattiin sitten vähän spiidotaitoja. Siis koiran, ja miksei nyt leiriläisenkin kun sitä karvakörilästä piti huudella, ja mun tapauksessa myös juosta karkuun! Roo juoksu oikein vikkelästi pieneksi makkaraeläimeksi ja saavutti ajan 5,45s, sijoitus 17 (:
Ja tähän pätkäsee nyt ensimmäinen osa! Kunhan saadaan torstain ja perjantain kuvat niin homma jatkuu.
Mutta nyyh, ikävä leiriä, eikä yhtää helpota tää kirjottaminen ♥
