Mainosten väsääjä ilmoittautuu

Muutoksen tynkää ilmassa.

Fall Out Boy - Alone Together

Osittain on tuon tänä keväänä saadun lakin syytä, että tulevaksi lukuvuodeksi meillä muuttuu meiningit ja melkoisesti muuttuvatkin. Ensi viikolla kirjuri hipsii Jyväskylään opiskelemaan graafista suunnittelua vuodeksi JKO:lle ja samalla muutan opiston asuntolaan. Koirista ketään en saa mukaani, koska asuntolaan ei lemmikkejä oteta. Blogi ei kuitenkaan (ainakaan toivottavasti) ole hirveästi hiljenemässä, sillä viikonloput vietän yhä tämän karvalauman kanssa. Tuleepa ainakin Kangasala Jyväskylä väli tutuksi ;)

Eiköhän meillä tota häppeninkiä riitä, vaikka viikon treenit ja nämä jäävätkin nyt pois. Näyttelyt, trimmit, pentukuulumiset ja arjen pälätykset tulevat siis valtaamaan blogia treenipäivitysten väistyessä taka-alalle. Eipä niitä tähän päivään mennessäkään pahemmin ole näkynyt, kiitos laiskuus. Mutta saas nähdä millaiseksi Kera Kolmen Norfolkin tästä muotoutuu.

Nunun agikivat ja lähes 100 tykkääjää!

Pharrell Williams - Happy

Iines pääsi vierailemaan tällä viikolla Wilman treeneissä. Ohjelmassa simppeliä ratapätkää ja silkkaa kivaa molempien folkkien kanssa. Wilmalla oli jäänyt päälle viimeviikoinen jännitys ukkosella treenaamisesta, mutta nyt oli meininki jo paljon parempaa.

Pikku Nunu taas.. No katsokaa videolta kuinka huippu hauskaa sillä oli! Viimeksi Iines on tainnut tehdä agijuttuja vuosi sitten N&N Fun Day tapahtumassa äidi kanssa. Mun kanssa radalla olosta on vielä pidempi aika. Voi kuinka neiti tykkäskään! Samalla varsin folkkimaiseen tapaan Iines päätti, että hänen tulisi olla kokoajan radalla, etenkin suorassa putkessa. Anniinan lagotoille piti huudahdella kun mokomat hänen kiituriputkessaan juoksivat.

Ihana Iines, oli niin hauska sen kanssa käydä fiilistelemässä ♥

Blogin Facebookissa intoilinkin jo siitä, kuinka tykkääjämäärä lähentelee kolmenumeroista lukua. Kun sata menee rikki, olisi Kera Kolmen Norfolkin ensimmäisen toivepostauksen aika! Ideoita saa viskellä niin Facebookissa kommenttina tai viestinä, kuin blogin kommenteissa. Nyt julkaisuhetkellä ollaan kahden tykkääjän päässä maagisesta satasesta, kyllähän sinne päästään ;)

"Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on." — Demokritos

Emma Thompson, Peigi Barker - Noble Maiden Fair (A Mhaighdean Bhan Uasal)

Tämä ilta oli huima. Oon koirien kanssa möksällä kun muu väki oli viettämässä synttäreitä. Pentujen kanssa ulkoilun jälkeen otin tytöt ulos ja kamera pääsi ihan vaan ajatuksen vuoksi ulkoilemaan kun kerran taivas näyttäytyi niin kauniissa väreissä. Koirat nautti huomiosta ja itselle tuli ihan kamala olo, kun tajusi ettei vanhukset ole saaneet läheskään niin paljoa huomiota kuin ne ansaitsisivat. Rakkaat olivat elementissään ja kamera suljin kävi. Illan lopuksi kalojakin saapui rantaan seuraksi. Ja mua alkoi itkettään. Nää kaverit on jotain niin hulppeeta etten voisi edes kuvitella. Ne sai mut itkemään upeudellaan ja tajuaan kuinka onnekas sitä onkaan. Roosa paralle tuli järvessä kylmä. Telma halus olla kokoajan sievänä joka paikassa. Iines mietiskeli omiaan.

Roosa halusi vielä leikkiä harjallaan ennen syömistä, pitihän se sille suoda. Mikä ihanin pieni lauma ♥

Mukamas isot lapset.

The Wombats - Tales Of Girls, Boys and Marsupials

Hui, pennuista jo kaksi on muuttanut uusiin koteihinsa. Postaillaan nyt kuitenkin rakkaiden E-muksujen seisotuskuvat, kun ikää oli 7 viikkoa. Taisivat lapset olla toista kertaa pöydällä ja meno on sen näköistä. Nyt olisi vähän edustavampaa kuvamateriaalia saanut aikaan, mutta mikäs siinä kun haluaa ne kuvat ton ikäsinä niin ne otetaan, vaikka sitten ilman treeniä. Vaavat on vaaveja, niiden pitää olla höpsöjä!

uros
Karloon Excuse My Effects

"Iso poika" on ollut meidän vahvapäinen jössikkä, joka onneksemme muuttaa Tampereelle ja tullaan toivottavasti näkemään ukkoa usein. Äijäksi kutsuminen saa pikkumiehen örisemään vastauksia ja heiluttelemaan vimmatusti häntää. "Mitäs meidän äijä äijä äijä tietää?" "Örrrrwärwär!" Tästä juttelun jalosta taidosta kumpusi myös ukkelin virallinen nimi, jota jouduttiinkin pohtimaan pisimpään näistä neljästä nimestä.
Ajattelin piilottaa tän miehen sängyn alle sunnuntaita ajatellen. Se vaan vahingossa hukku ♥

uros
Karloon Excuse My Ego

Pikku poika, eli kotoisammin Cola, oli pentueen seuraherra. Pieni mies jaksoi olla hereillä muiden jo vetäessä sikeitä ja kaveri osasi ottaa kaiken iron irti valveillaoloajastaan. Lisäksi Cola oli varmasti pentueen "pahin" linssilude. Olin kädessä sitten järkkäri, puhelin tai mikä tahansa kuvaamisaparaatti, tämä  herra oli taatusti paikalla! Nyt Cola valloittaa sydämiä Helsingissä.

narttu

Karloon Excuse My Escape

Iso tyttö tuli paremmin tutuksi pentulaatikossa kutsumanimellään Juti. Lempinimi tuli jo parin päivän ikäisenä, kun neitisellä oli niin hervottoman kokoiset posket ja televisiossa taisi vielä pyöriä Lidlin mainos, jossa itse Jutila nököttää palloposkiensa kanssa. Rakas pieni keskutelija lähtee sunnuntaina Norjaan ja asustelee myös Ruotsissa. Nimen lopusta löytyvällä Escapella on myös tarinansa. Juti oli nimittäin ensimmäinen joka kampesi itsensä ylitse pentuaitauksen lautakorokkeesta. En olisi heti uskonut pentueen sen hetkisestä isoimmasta pennusta moista, mutta niin se neiti yllätti!

narttu

Karloon Excuse My Eximia

Eikä saa unohtaa pientä tyttöä Marttaa, joka muutti uuteen kotiinsa tänään. Martta oli ennen tutumpi nimestään Ärripurri, sillä tämä neiti oli varsin varma siitä, ettei hienojen naisten painoa kuulu tarkkailla. Ei edes kahden päivän ikäisenä. Mukula meinaan örisi siihen malliin punnitusten yhteydessä. Martta oli mulle semmoinen ykköspentu tytöistä vähän kokoajan ja siksi tämä neiti sai oikeuden omia ylppärinimen itselleen. Martta asustaa Tampereella ja tulee toivottavasti näyttäytymään vielä useaan otteeseen myös blogin puolella ♥ Kuten tietysti kaikkia pentuja mahdollisuuksien mukaan!

Sunnuntaina lähtevät siis Juti ja "Äijä" maailmalle ja ehkä tällöin paljastuu myös tulevat kutsumanimet :) Pennuille löytyi taas aivan ihanat perheet, en voisi olla tyytyväisempi ♥

Teoriassa matka pohjoiseen on ylämäkeä ja etelään voi lasketella vapaalla.

Ellie Goulding - Burn

Kaksi viikkoa (hyi, tälläset alotukset saa tajuamaan kuinka kamala bloggaaja onkaan) sitten oli Oulun reissun paikka. Mokomaa näyttelyreissua tuli odoteltua vuoron innolla ja vuoroin hirveällä paniikilla ja uskon puutteella. Matka muotoutui lopulliseen kuosiinsa muutenkin vasta loppumetreillä. Ensin reissun kaavan tuli olla mun ja Kassun reissu takapenkittömällä Pololla. Sitten Emma onneksemme innostui junnuilusta ja menin ympäripuhuttua kaverin reissuun. Noh, Emma mukaan ja kappas kun tilahan ei enää Polossa riitä. Tolkuton auton pähkäily alkakoon ja saatiin Suvilta Muna nimeä kantava citikka lainaan niin sitä uskalsi jo toivoa mahtumista. Perjantaina 19. heinäkuuta näky oli siis ylläoleva. Muna starttasi pitkälle taipaleelleen Pälkäneeltä. Tampereen pikapysäkin ja Nokialla tapahtuneen pakkailun jälkeen Muna oli valmis suuntaamaan Ouluun kyydissään kolme teiniä ja neljä koiraa: Roosa, Telma, portugeesi Jazzy ja lagotto Alli.

Tunnelma autossa ei loppujen lopuksi edes ollut niin tiivis kun alkujaan pelättiin. Emma taisi olla ainoa joka sai vähän fiksata jalkojen asentoaan kylmälaukun takia. Lisätilaa saatiin Munan kokemien pienien sisäisten kriisien ansiosta kun kiskottiin kaksi takapenkkiä irti lähtöä edeltävänä päivänä.  Matka meni pääosin syödessä, pohtiessa viisauksia (Emman oiva huomio poiki tälle postaukselle otsikon) ja jammailemalla mitä nyt radiosta tulikaan (Bailando, Wake Me Up? :D ) Puolessa välissä pieni Paninin mittainen pysähdys ja tulipa huoltsikalla pongattua tuttua koirakansaa. Suurin kiitos sille että selvittiin koko matkasta vain yhdellä pysähdyllä kuuluu Kassun kokkailuille! Pizzapuustit ja muffinssit ♥

Perillä hotelli Kortteerissa taas pyörittiin ympäri tiilipytinkiä, kunnes vastaanotto löytyi samassa pihapiirissä olevan hotelli Pohdon puolelta. Paniikki oli jo valmis kun ei tiedetty ovikoodia, eikä hotellin vastaanotto enää vastannut. Onneksi piipahdettiin siellä Pohdon puolella. Hotellia voi muuten näin koiraporukalle suositella! Ääniä ei muista huoneista/käytävästä öisin kuulunut (oli kyllä niin paksut seinät ja metalliovet että olisi ollut ihme jos vankilafiiliksessä jotain oisi kuullut), ihanat lenkkeilypaikat ja mukava henkilökunta. Lisäpointsit myös pehmeestä lisävuoteesta!

© Emma Siippainen

Hotellilta ei ajanut näyttelypaikalle kuin kutakuinkin vartin, mutta lauantaina saatin olla jo aikaisin liikeellä. Aamu alkoi uuden tuttavuuden kokoamisella, kun nosteltiin Kassun koekäytössä ollut näyttelyteltta kokoon. Tämän jälkeen oli missiona löytää Johanna ja karhukoira Ari, jonka kanssa pääsin pyörähtämään kehään. Kiitos vielä tuhannesti Johanna kun nuoren pojan käsiini luotit ♥ Arin kanssa oli kehässä varsin mukavaa ja tulokseksi napsahti JUN-ERI JUK1 ilman SAta. Tuomarina ollut Marjatta Pylvänäinen-Suorsa kehuin Aria huimasti, mutta jätti SAn antamatta vähäisen turkin takia. Nuori poika oli nyt vähän tyttöjen asussa :D
Sen verran hauskaa oli tämän mettäkoiran kanssa kehässä, että uhkasin Johannalle että saa tulla opettamaan pikku Lyytinkin näihin touhuihin ;)

© Katriina Mäenpää

Karhukoirien jälkeen olikin aikaa sompailla ympäriinsä Äimärautiota etsiä Emmalle junnukoiraa samalla törmäillen tuttuihin. En ole tainnut pitkään aikaan pyöriä ja höpötellä tuolla tavalla, saatika viettänyt koko päivää näyttelyissä. Miksi ihmeessä en? Oli mahtavaa höpötellä niin uusien tuttavuuksien, vanhojen tuttujen ja tuttujen, joiden kanssa ei tähän mennessä ole tullut hirveästi juteltua, kanssa. Ennen junnujen alkua ehti Tepander näyttäytymään kolmen muun norfolkin kanssa rotukehässä. Kehässä oli kaksi urosta ja kaksi narttua. Toinen narttu kilpaili valioluokassa ja jälkikäteen selvisi, että sillä on myös C.I.B vahvistus vetämässä, eli Telma tarvitsi "vain" SA:n saadakseen tililleen sen mitä toivottiin.

Lauantaina tuomarina oli Kimmo Mustonen. Taivas ei onneksi vielä repeytynyt ennen folkkikehää, mutta viileä ilma teki Telmalle hyvää ja mukula jaksoi esiintyi varsin taitavasti. Taas kannatti asennoitua pessimistisesti niin Tepander yllättää, vai kuinkas se menikään :D

© Katriina Mäenpää

Telman arvostelu:
"Tyypillinen ja mittasuhteiltaan oikea narttu. Hyvä koko. Hyvä purenta. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi, muuten hyvä pää. Hyvät silmät ja korvat. Tyypillinen ilme. Erinomainen ylälinja. Hyvät kulmaukset. Hyvä runko ja luusto. Oikea karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Erinomainen luonne ja esiintyminen."

AVO-ERI AVK1 SA PN2 SERT VA-CACIB (-> CACIB)

Ja se SA tuli! Tepanderin arvosteluun olen enemmän kun tyytyväinen ja tyttö tosiaan sai toisen sertinsä. Tuolla tuloksella oli hienoa jäädä ottelemaan seuraavaa päivää ja siirtyä seurailemaan JH-kehää, jossa Emma kisasi kultapoika Arilla, juuri tällä huipulla karhukoiralla. Arvosteluun ei moitteita tullut ja pari päätyi kymmenen parhaan joukkoon. Jazzylle ojennettiin myös oranssia ruusuketta, mikä ei valitettavasti vahvistu CACIBiksi ja Alli sai EHn. Isojen kehien maratoonikatselun jälkeen takasin hotlalle ja odottelemaan seuraavaa päivää.

© Emma Siippainen

Sunnuntaina päivän ensimmäinen kehä oli Tepanderin rotukehä. Pakko sanoa, että olin melkoisen moisissa jännityksissä. Etenkin kun edellisen illan asennoitumisessa oli pieni ongelma. Totesin etten oo pettynyt jos sert ja cacib ei tipu, mutta vähän alkaa harmittamaan jos ei tule SAta. Niin no, mitenkäs nämä kaksi olivatkaan yhteydessä?

Teps oli kehässä kuitenkin saas oma itsensä, varsin näpsäkästi esiintyi auringosta huolimatta. Tuomarina Rita Reyniers, Belgiasta.

"2 years old. Feminine head. Dark eyes. Correct bite. Excellent forechest and bones. Deep brisket. Slightly long in loin. Good tailset. Very good coat texture. Nice hindquarters. Moves very well, but could carry her tail bit better."
AVO-ERI AVK1 SA PN1 SERT FI MVA CACIB VSP

© Emma Siippainen

Niin se Tepa vaan kiskaisi ja tienasi kaikki loput Suomesta tarvittavat yhdessä viikonlopussa ♥ Saattaa mennä tovi jos toinenkin ennen kuin neiti korkkaa valioluokan tai suuntaa ulkomaille. Itsellä on huisi fiilis Telman valioitumisesta! Neiti oli toinen Karloon-valio, mutta allekirjoittaneen ensimmäinen oma koira myös paperilla, eli ensimmäinen valio joka on omassa omistuksessa. Epäselvästi selitetty, mutta silti ♥
Ihana FI MVA Epander!

© Johanna Lahtinen

Auspaiden ja karjalan karhukoirien kehät olivat päällekäin myös sunnuntaina ja sain toistamiseen mennä kehään ihanaisen Arin kanssa. Tulos oli jälleen sama, JUN-ERI JUK1 ilman SAta, tällä kertaa siksi, että esitin koiran liian terrieristi. Kommenttii alkuun vähän hämmensi, mutta toisaalta sain tuomarilta hyvät ja pitkät perustelut miksi esittäminen häntä häiritsi. Näistä opitaan ja mietitään sitä omaa esittämistä. Itse oon sitä mieltä että Ari esiintyy huikeesti ja on mahtavaa nähä tuommoisia karhukoiraukkoja! Kiitos taas huisisti Johanna kun sain Arin viedä kehään ♥

Ennen JH-kehää Emma ehti vielä viedä Allin rotukessä, jossa taas näytettiin sinistä EHn merkiksi. Jazzy nappasi toistamiseen valkoiseksi muuttumattoman oranssin ruusukkeen. Ärsyttäviä mokomat. Lauantain ajan ketutusta kerännyt Roosakin pääsi vihdoin pöydälle siistittäväksi ja kehään, kun Emma kisasi rouvan kanssa osarissa. Rouva päätti kyllä näyttää kuinka kivaa sillä oli, kun eilen sen syviä tunteita oli loukattu tuomalla hänet näyttelypaikalle, muttei viitsitty kehään viedä. Voi sitä riemun määrää!

Iloisen Puupan ja Emman yksilöarvostelu meni kovin nappiin ja sanoin jo siinä vaiheessa ettei lopputuloksella ole mitään väliä noin huisin esiintymisen jälkeen. Puuppa nautti täysin rinnoin huomiosta ja liikkeesäkin se meni pää pystyssä ja häntä vispaten. On siitäkin aikaa kun on voinut sivusta katsoa kuinka toi koira nauttii tosta puuhasta. Jos joku ei usko että koira voi nauttia kehässä olosta.. Tervetuloa seuraamaan Roosaa kehän laidalta!

Niin siinä kuitenkin kävi että tuomari Riitta Niemelä poimi parivaljakon jatkoon ja sain itse jatkaa hihittelyäni kehän laidalla. Kun kilpailijoita vielä liikuteltiin auringonpaisteessa kehää ympäri jakoi Roosa edelleen painaa eteenpäin pää pystyssä, eikä tainnut rouva haistaakkaan maata. Emma ja Roosa poimittiin vielä viiden parhaan joukkoon. Tässä vaiheessa aloin viimeistään hepuloimaan ja ei voinut kuin ihailla kärkiviisikkoa. Kaikki olivat mielettömän hienoja handlereitä ja kun kilpailijoita alettiin sijoittamaan nousi mun syke varmaan pilviin. Emma ja Roosa seistä pönöttivät rivissä kun sijoitksensa saivat viides ja neljäs handleri. Kolmannen kohdalla oltiin Kassun kanssa varmoja, että nyt tulee Emmalle. Vaan ei tullut! Kahden parhaan vanhemman pyöriessä kehää hepuloin varmaan omiani ja Maijakin ilmaantui kehänlaidalle kysymään oliko kehässä oleva norfolkki mun ja oliko tyttö se jolle kyseltiin edellisenä päivänä kisakoiraa. Kyllä oli vastaus molempiin kysymyksiin ja samalla kun Maija kehaisi tyttöjä taitaviksi iskettiin Emmalle punainen ruusuke käteen! Voi ei minkä halihepulin mä sain. Emma voitti vanhemmat!

Isoa kehää ei onneksi kauaa tarvinnut odotella. Sen sijaan parkkeerasin Telman kehänlaitaan ja jäin pyörimään ison kehän laitamille mistä nyt tuttuja löytyi. Viimein Kassukin löytyi paikalle ja jäätiin jännittämään kehää. Roosahan nautti taas huomiosta, sillä kehän laidalle oli löytänyt tiensä jo melkoinen määrä ihmisiä. Kilpailijoille tuotiin vaihtokoirana silkkiterrieri jonka kanssa Emma suoriutui mallikkaasti, paitsi se häntä ;) Kun tuomari otti ruusukkeet käteensä hoin vain ettei tässä voi yhtään tietää kuinka käy ja ihan sama kuinka käy. No, siinähän kävi..

NÄIN! Ette arvaa kuinka alkoi taas itketyttämään ja halailin taas varmaan lähes kaikki tutut ja puolitutut jotka ohitse kävelivät ♥ Niin huikea fiilis Emman puolesta ja kyllähän Emma sai Roosan kulkemaan niin onnellisena pienenä terrierinä ettei mitään rajaa. Kuten tuomarikin sanoi:
"Terrieri joka heiluttaa häntää on aina hyvä juttu."
Mulla ei oikeesti oo sanoja. Liian huippu juttu ja toden totta vähän uskomaton. Emma "Mikä on osari? Siippaisen ensimmäinen BIS-JH ei ehkä olisi voinut osua parempaan paikkaan. Huippua ja onnea tytöt ♥ Taas näitä päiviä kun tietää olleensa ja vielä ulkopuolisena olevansa oikean lajin parissa, oikeessa seurassa. On ne Junior Handler -kehät ja ylipäänsä koiranäyttelyt ihmeellisiä paikkoja.

Viikonloppu kokonaisuudessaan siis näytti tältä. Oli pakko vielä napata kuva ennen lähtöä kohti kotia ja seuraavan aamun aamuvuoroa. Kotimatkakin sujui kuitenkin varsin hyvin hehkuttelemalla Emman yllätysvedolle ja seuraamalla siihen tupsahtelevia kommentteja. (Saana vei kyllä kolmen ensikommenttinsa letkalla voiton (; ) Puoli kahden maissa taisin olla itse kotona ja noin kahden tunnin yöunilla mentiin maanantai aamuna töihin.
Mutta kiitos reissuseuratytöt ja kaikki muut osalliset ja tietenkin myös munan haltija Suvi tästä reissusta ja sen mahdollistamisesta ♥ Oli kannattava reissu!

Neljä viikkoa nuoret.

Redrama ft. A.J.  McLean - Clouds

Tänään vietettiin vapaapäivää trimmaamisen ja pentujen kuvaamisen merkeissä. Muksut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos ja voi vietävä kuin paljon olikin ihmeteltävää. Pientä jänskätystä kyllä ilmassa kun siskon tai veikan kanssa uuteen ja päättymättömään leikkilaatikkoon sai tutustua.

Mutta mitä sitä selittämään. Päivän kuvasaldoa, olkaatte hyvät!

Ja sitten tyttöjen ulkoilua!

Poikia alkuun kanssa vähän epäilytti. Peput yhteen ja mietinnän jälkeen menoksi!

Kesäkuun huipennus.

Pamela
© Laura Niska

Avicii feat. Aloe Blacc - Wake Me Up

Kesäkuun huipensi ehdottomasti alkukuussa pidetty erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Sää suosi, vaikka vähän taivaalla näytti olevan pelottavan näköisiä pilviä, mutta onneksi mokomat päättivät lähteä pelottelemaan muualle. Karloon väkeä kehässä oli neljä kipaletta, lisäksi Iiris oli ilmoitettu, mutta valitettavasti neiti joutui jäämään kehän väliin. Viimeistä kertaa pennuissa tallustelivat Pamela, Macy ja Doris. Lisäksi AVO-nartuissa kehään pääsi oma pieni Tepander. Avuksi paikalle tuli vielä Linda, kiitoksia hirmuisesti avusta ja seurasta. :)

© Laura Niska

Näyttelypaikalle päästyämme (kiitoksia huimasti Pamsun perheelle kuskaamisesta!) laitettiin tavarat Sarin telttaan, kiitoksia siitäkin Sari :) Pentuja oli kehässä 9, eli hetken saimme odotella enne tyttöjen kehään astelua, mutta ehtipä kaikkia käymään vähän läpi. Helle näkyi kyllä yhden jos toisenkin folkin jaksamisessa ja ainakin Pams väsähti melkoisen nopeasti kehään. Tosin vähemmästäkin pakahtuu, kun on mustan turkin kanssa täydessä auringon paisteessa. Kyllä sitä itsellekin tuli kuumat paikat. Tytöt esiintyivät hienosti, eli oppia oli tullut viime NN-showsta :) Pamskin käyttäytyi oikein nätisti ja liikkuikin varsin reippaasti olosuhteet huomioon ottaen.  Pams voitti vanhemmat narttupennut KPlla, mihin olin jo huiman tyytyväinen. Pams kuitenkin kisaisi ollen vielä PNP1 ja VSP-pentu. Iiriksen tassun jäljissä mentiin!

Ennen Telman kehään vientiä pääsin auttelemaan Kirsiä ja vein kehään nuorten luokan uroksen Hugon. Nuorimies ei helteestä pitänyt ja oli harmittavan vaikeaa touhua kummallekin kun Hugo niin halusi iskeä mahan edes vähän viileämpään nurmikkoon. Kiitos Kirsi kun sain Hugon kehään viedä! :)

VSP-pentu Karloon Double-Ace Flush ROP-pentu Donut's Upper Cut
Tuomari: Anna-Lena Munkvall, Ruotsi

Pamelan arvostelu:
"Beautiful bitch puppy. Nice head and expression. Dark eyes. Well placed and carried ears. Hope the bite will improve. Correct front and hind quarters. Enough ribcage. Harsh coat. Moving well for the age. Beautiful presented."
PEN7-9kk 1, KP, PNP1, VSP-pentu

Telma
© Maija Varis

Telman kanssa kehään mennessä en osannut yhtään odottaa millaisella esiintymistuulella neiti olisi. Aamullahan juuri juoksunsa aloittaneen neidin sai melkein raahata autoon. Näyttelypaikalla taas teltan kulmassa tuntui tytöllä olevan melkoinen into päästä häkistä pois ja tekemään jotain. Mutta Teps päättikin olla vastoi allekirjoittaneen kauhukuvia varsin etevä, verrattuna edelliseen kehäkertaan Tampereella. Ei mitenkään ylihuikean hieno, mutta jos miettii säätä niin olen enemmän kun tyytyväinen pikkunaisen menoon. Tyytyväinen saa olla myös tulokseen kovassa avoimessa luokassa!

Telman arvostelu:
"Feminine bitch. Very nice bone. Good head and expression. Dark eyes. Well placed ears but a little bit big. Correct bite. Nice angulations. Good ripcage. Could be a bit shorter in body. Harsh coat. Moving well. Well presented."
AVO-ERI AVK3 SA

Etenkin tuo SA yllätti. Olin kyllä Telman turkkiin tyytyväinen ja esiintyminen toimi, mutta SAta oltiin lähinnä jaettu ensimmäiselle tai kahdelle ensimmäiselle, harvemmin se kolmannelle asti tuli. PN luokassa ei tullut sijoja Tepalle, mutta en niitä odottanutkaan kolmannen sijan jälkeen. Ennen PN-luokkaa pääsin vielä Iineksen siskon Emman, jonka kanssa on kyllä aina niin mahdottoman hauskaa kehässä. Kiitos Kirsi Emman luottamisesta käsiini :)

♥

Tepander pääsi vielä mukaan iskä Mortin jälkeläisluokkaan, ja sielähän neiti esiintyikin hienosti! Jälkkäri tuli toiseksi KPlla ja Pontuksen jälkeläisryhmä voitti vielä BIS1 jälkkärin. BIS-kehässä sain olla esittämässä ryhmässä ihanaa Alicea. Kennel Heilurihännän ryhmässä esitin ihanan Tuikku-mummon, joka siis on Iineksen emä. BIS-1 kasvattaja napsahti tällä hienolla bläkkäriryhmällä, onnea koko team Heilurihännän! ♥

Äiti ei päässyt mukaan tähän erkkariin, mutta oli hengessä mukana ja leipoi tolkuttoman hyvät tarjoilut, joilla juhlistettiin NN-porukan kesken lakkia. Kiitoksia kaikille onnitteluista ja ennenkaikkea ihanasta päivästä ihanien koirien kanssa!