Kanaverkkodinosauruksesta "norfolkiksi".

"Korkeajalkainen kilpikonna hännällä"-vaihe kanaverkosta.

Eva & Manu - Feet in the Water

Taas on aika kuvisaiheisen offtopicin, sillä otin riskin ja aloin kolmiulotteisen kurssilla väsäämään kutakuinkin realistisen kokoista norfolkkia. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin reksi tunnisti tapaus "Ökkimönkiäisestä" folkin, joten ehkä sitä ei menty ihan metsään.

Alun kanaverkkovaihe olikin kivuttomampi mitä alunperin kuvittelin, jälkikäteen pohdittuna eturintaa ja kaulaa olisi voinut tehdä jo tässä vaiheessa lisää, ehkä korvatkin oisivat olleet pienen tuen tarpeessa. Häntäkin näyttää (ainakin kuvassa) hervottoman paksulta, mutta onneksi monestakin kummallisuudesta päästiin eroon sitten liisterin ja massan kanssa. Öttiäinen kuitenkin yllätti ja oli varsin vakaa tässä kehikkovaiheessaa! Ei paljoa tutissut, tärissyt tai osoittanut hajoamisen merkkejä, vaikka mun rautalankakiinnitykset eivät aina kovin vakailta vaikuttaneet.

Sitten tuli harmaata massaa + korvat.

Oompas rehellinen, pistän kuvat ihan samasta kulmasta, mistä Öttiäinen vielä näyttää varsin kinostavalta. Tästä puuttuu nyt yksi tekovaihe, muistaakseni kuvasin sen, mutta saatan toki olla väärässäkin. Ennen tuota ekovillasta ja liisteristä tehtyä massakerrosta kanaverkon päälle liisteröitiin sanomalehteä, jonka päälle sitten massailtiin. Massaa ei olisi tarvinnut laittaa kauttaaltaan tuollaiseksi "läskikerrokseksi", mutta tuleva maalaustapa tuon vaati. Nyt kaveri sai enemmän rintakehää (ainakin niin itse koin sen kuivumattoman paperimassaklönön kanssa, joka ei kuvassakaan ole kuiva), korvat, sekä karvaa naamaan ja kirsun. Jalatkin vankistuivat aikaslailla.

Valmista settiä.

Taas puuttuu yksi välivaihe, nyt saa syyttää mun omaa laiskuutta. Massan päälle maalasin Galleria-akryyleillä ihan mustan pohjamaalin, joka sitten sienellä kuivaharjaamalla tuli tuohon muotoon, kun maalina toimi musta. Sehän siis leikkii pronssia tms. tuossa värissään ja tykkään kyllä kovasti! Folkin väriseksi maalaamisesta olisi tullut vähän ala-aste olotila. Kuvan melkein tasaisesti laatoitettu alustakin kuuluu hommaan, oli siinäkin toki oma hommansa kun siisti ja liimasi puulevyyn 506 lasimosaiikkipalaa ja ne saumasi sitten saumalaastilla (äitin avustuksella, kiiitos ♥)

Tässä vois piekkoin ilmaantua toistakin aiheeseen liittymätöntän liirumlaarumia, kun yksi tilaustyösetti on viimeistelyä vaille valmis, tavoite olisi saada homma pakettiin ennen koulun loppua, lupaavalta näyttäis vielä :)

"On se kyllä kiva pikku härveli" ♥

Tässä tuskin paljoa tarvitsee selittää, Roosa käväisi luonnetestissä eilen, kokonaispistein 142++. Ylpeä olen likasta ja oli kyllä melkoisen tiedossa miten likka tulee testissä toimimaan, mitä nyt hämmästelin hidasta reaktiota kelkkaan. Suusta tosiaan löytyi epätoivoisen leikkihetken aikana joku salmiakkia muistuttava, niin päätehtäväksi tuli etsiä moista ravintoa lisää nurmikosta.
Pimeässä Roo käyttäytyi juuri niinkuin folkin voisi olettaakkin käyttäyvän. Alkuun se oli vähän ihmetellyt ja varonut kolinaa, mutta päästyään eteenpäin missä tuomarit olivat, jäi Roo kaveeramaan heidän kanssaan Parin niiskaisun ja yskäisyn jälkeen Roo päätti tulla tsekkaamaan mun vointia perällä olevaan huoneeseen. Kerran neiti kävi ovella, mutta lähti taas uusien kavereiden tykö.

Lopulliset pisteet:
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +2 Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +2 Suuri, hillitty
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästäväisyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
142++

Hieno oli kokemus kyllä, eikä pisteetkään luo pettymystä meidän "palveluskoiralle", joka taitaa kärsiä myöhäisestä valeraskaudesta.. Rankkaa vaikuttaa olevan isojen tyyny ja petivauvojen kanssa.

Kuinka paljon mahtuu yhteen Poloseen.

Nealla taisi olla aamuinen ongelma luettelon kanssa :D

mä en todellakaan tykkää näistä uusista Youtubepalkeista...

Jokavuotinen ja pakollinen Tampere KV on taas takana ja mahtava "reissu" se oli jälleen! Perjantaina hurauttelin Nokialle Kassulle yöksi, jonne oli saapunut jo Jansku ja portugeesi Kuu. Föönin huutaessa Kuun kuivauspuuhissa sitä olikin hilpee kattoo kun Suomi sai turpaan Kanadalta. Onneksi saatiin sitten parempi revanssi myöhemmin USAta vastaan, mutta nelossijahan ei Venäjä ja Tsekki tappioiden jälkeen lämmitä niin hirveesti. Ens vuonna sitten taas uutta yritystä kehiin.

"Puskahandleri" - eli todiste mun kehäsihteeröinnistäni.
© Linda H

Lauantain vietin kehäsihteerinä Annan kanssa, oli kyllä mukava ja junnujen täyteinen päivä näin vietettynä, ehdottomasti kehäsihteeröidä voisi toistamiseenkin. Jälleen saatiin hieno osarivoittaja ja piirinmestari, oli kyllä huisi seurata kisa kerrankin niin kunnolla! Yleensä sitä ei kisa-aika ehtinyt katsoa jokaista suoritusta kehässä, kun oli keskityttävä omaan juttuun. Nyt kun keskittyminen taas oli kehässä, tuli katottua kehää vähän eri kantilta (: Hauskaa oli!

Myöhemmin päivällä sitä ehti taas nähdä tuttuja, vaikka mun ja Jennyn synttärisuunnitelmat menivätkin vähän puuroksi, kun ei aikaa riittänyt tai pöytää löytynyt. Nopsaan hörppäsin kuitenkin skumpan ja yksi täytekakku saatiin syötyä - lattiatasolla :D Kiitos kuitenkin seurasta kakkua kadottaneille, ei tarvinnut kuin yksi kiikuttaa takaisin Nokialle.

Ja tämän yhden kakun kohtalo näkyy yllä. Vähän oli kaveri lässähtänyt, mutta ei se makua pahentanut! Lauantai-ilta meni kuitenkin lenkkeillessä, nyt vähän isommalla porukalla, kun mukaan olivat liittyneet Vilma sekä Nea kääpiösnautserinsa Lassin kanssa. Illalla juttu oli seurueen mukaista, mutta se nyt oli taas odotettavissa :D

Aamulla sitten päätettiin pakkautua Polon ja alkukäynnistely vaikeuksista (voisin koputella puuta, ei se Polokaan käynnisty jos vaihde on päällä..) huolimatta saatiin autoon mahdutettua läjä koiria, tyttöjä ja tavaraa! Takakontissa oli kolmen kevythäkin lisäksi varmaankin kolmen matkustajan laukut. Takapenkillä olivat taas Nea, Vilma ja Jansku, sekä Kuu ja Lassi + laukkuja ja Jennyn Janskulle jättämä tyyny. Pelkääjän paikalla taas Katriina ja koirista sekä Jazzy, että Pitu. Yhteenlaskettuna siis Polossa oli hervoton määrä laukkuja, kaksi portugeesiä, lagotto, käppänä, kuski ja kolme Junior Handleria. Ei paha Poloiselta? (;

Näyttelypaikalla ehdin tovin hengailemaan ja juoksentelemaan ympäriinsä Sofian ja Tiinan kanssa, kun ensin mainittu paini vielä koiravalinnan kanssa. Homma kuitenkin ratkesi, vaikka tätä ennen ehdinkin käväistä kahden Karloon kakaran kanssa kehäilemässä, sillä paikalla olivat "Aavistuksen kaljuherra"-Kasper, sekä energiapommi Fanni. Kasper ottikin ja yllätti saaden vielä kasvavassa turkissaan tulokseksi ERI JUK1 SA PU2 SERT! Huisin hieno depyytti kultapojalta ♥ Fanni taas puhkui energiaa kun en tajunnut sitä yhtään purkaa ennen kehään menoa, tämä teki ainakin liikkeistä ja pöydästä superluovia, mitä nyt meinasi neiti päästä irtikin snake pannastaan. Tai irtihän se oli, mutta mulla toimi kerrankin refleksit :D Fannin tulokseksi JUN-EH. Tuomarina Harry Vella, Malta

PMV-edustusjoukkue vuosimallia 2012!

Ja heti kehästä selvittyä lähdin taas tutkailemaan junnukehää, jossa valittiin uusi joukkue edustamaan Tanskaan Pohjoismaiden Voittajaan. Ja kun sitä tarpeeksi kauan istui kehän laidalla, söi Tuc-keksejä ja höpötti Tiinan kanssa kehän kulusta, kun yhtäkkiä valittuna oli viiden kärki, ja katos kerpele kuka blogillekkin varsin tuttu naama se siellä olikaan! ♥ Etukäteen tuli mietittyä Tampere "itkuvapaana" näyttelynä, mutta kun Katriinalle ja Pitulle iskettiin nelossijaan oikeuttava vihreä ruusuke käteen, ei voinut muuta kun parkua ja räpsiä kädet täristen sijoituskuvia. Katriina mokoma pääsi joukkueeseen, ja oon niiiin iloinen ♥ Sä senkin taitava! Ja Saanahan se sanoi: "Älä nyt itke, toi viel tarttuu!"
Onnea hienolle joukkueelle ja tsemppiä joulukuun koitokseen Tanskassa!

Päivä jatkui ryhmillä, vielä yksillä hervottoman hyvillä ranskalaisilla ja ryhmäkehien tiirailulla. Lopulta Polon kyydissä rautatieasemalle pääsivät ehjin nahoin Sofia ja Tiina, sekä norfolkki Shaggy, vaikka vähän ärhentelin laiskalle puhelimen navigaattorille :D
Mutta ens vuotta taas Tre KV! On se must ♥

Ja muuten napsin kuvia Tampere KVsta, etenkin sunnuntailta ja lauantain ryhmistä, löytyy täältä!

Don't worry be happy.

Bobby McFerrin - Don't Worry Be Happy

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Aino muisti meitä tällä, joten eikun listaamaan hilpeyden aiheita.

1. Arvokisat. Oli sitten lätkän, futiksen tai agilityn MM-kisat niin pompin penkissäni ihan ympäriämpäri. Ja erityiksen positiivisiahan nää on kun tulee menestystä! Tähän samaan sakkiin voi iskee myös kaikki maailmanvoittajat ja Cruftsin, parasta viihdettä meikäläiselle ja varmaan kisakatsomoillekkin ;) ? Fiilis näissä isoissa kisoissa on vaan niin huikee, et ei voi kun tykätä. Ne kaupanpäällä tulevat ketutustilatkin on kuitenkin loppupeleissä aika avaavia kokemuksia, vaikkei siltä aina tunnu.

2. Pennut. Katos perkule, mielikuvituksellista? Mutta mikä sen parempi fiilis vois olla kun suunnitella pentueita, kattoo kun kakarat kasvaa ja seurata kasvattajan, vaikkakin epävirallisen ja aidosti aloittelevan sellaisen, lasien takaa kuinka tulevaisuus lapsosilla menee ja millaisia persoonia tiitiäisistä kehittyy ♥

3. Kirjoittaminen. Suuri syy miksi tämäkin paikka on pystyssä aktiivisuustasojen vaihteluista huolimatta. Lisäksi sitä on tullut rustailtua yhtä jos toista muutakin potaskaa, mutta aina se tekstin väsääminen tuntuu yhtä mukavalta, etenkin silloin kun se kuulostaa omaankin korvaan hyvältä!

4. Valokuvaus ja muu kuvishömpötys. Asia joka on koirien lisäks toinen henkireikä. Jotain on aina päkko päästä tekemään ja väsäämään. Ilman kuvaamista, maalaamista tai muuta hääräilyä ois toi koulukin melkosta hampaiden kiristelyä. Edes 126 mosaiikkipalan liimaaminen puualustaan ei saanu irvistelemään, kun  on tiedossa, että siitä työstä vielä tulee jotain. Työn valmistuminen onkin sitten se paras fiilis, vaikka toisinaan sen jälkeen vähän tyhjältä tuntuukin.

5. Edistyminen. Lajissa kuin lajissa, taidossa kuin taidossa ja tilanteessa kuin tilanteessa. On se edistyminen sitten sitä valssin oikea-aikaisuutta, taikka jokin oivallus koirien esittämisessä, aina se maistuu yhtä hyvätältä ja on yhtä tärkeää. Joskus jos sitä edistyisi trimmaajana niin kelpaisi kyllä!

6. Koiratapahtumat. Näin tällee yleisesti, näyttelyt, agikisat, mätsärit jne. On mahtavaa nähdä tuttuja ja jakaa kuulumisia, katsella koiria ja ratoja ja jakaa fiiliksiä. Yleensä jo pelkät reissut paikanpäälle on kokemisen arvoisia. "Tääl on enemmän postilaatikoita kun taloja, mis nää oikee asuu?" Tervetuloa kyytiin, juttujen taso on taattua tätä!

7. Kesä. Jos tästä ihanuudesta miinustaisi vielä punkit ja muut inhotusötökät, niin olisi täydellistä! Kesän vietto mökillä, koirat vapaana hääräämässä järvessä ja kuvaaminen kun valoa riittää ♥ Purrrrr

8. Matkustaminen. Aina tää on ollu kanssa jonkinlainen intohimo, ja onneks sitä on päässyt toteuttaan! Vieläkin on huimasti maita mitä tahtoo nähdä ja Eurooppaa ois siistii päästä kokemaan vaikka rundilla koirienkin kanssa. Ja tietysti Englanti ♥

9. Aurinko. Taas mä selkeesti käytän mun mielikuvitusta. Mutta aurinko sitten lämmittämässä, tai ihan koska muuten vaan on hyvä juttu! Talvellakin kaikki näyttää nätimmältä, ainakin jos sitä lunta sattuu olemaan. Koiratkin tykkäilee, sen huomaa jo siitä että auringossahan ne hölmöt köllii kesäkuumallakin.

10. Läheiset. No moro, eiköhän tästä oo jo aina tarpeeks tullu itkettyy ♥ Teette aina onnelliseks!

Haaste lennähtää Sannille, Annalle, Katriinalle, Johannalle ja Miiralle !

Heihei halli ja suunnitelmat syksylle 2012 ♥

Gotye - I Feel Better

Oliskohan otsikossa pitänyt laittaa asiat toisin päin, kun tämä kuva tupsahti tähän. Tosiaan kotisivuille uutinen ilmaantui yhdistelmästä tänään, joten vinkataan se myös tänne. Niin innoissani oon tästä ettei rajaa, lähdetään nimittäin Norjaan Iineksen kanssa Eliasta katsomaan ♥ Ja syksyllä toivottavasti olisi jaloissa pikkuvauvoja.

Ulkokausi korkattiin Wilman treeneillä Eteläpuistossa, valkun jouduin jättämään välistä, kiitos koulu joka aina sotkee viikko-ohjelman. Alkupätkän Wilman treeneissä oli aikamoista matelua. Puomi ei hirvittänyt edellisten treenien jäljiltä, mutta kyllä mä aloin jo piirteleen mieleen jotain hirmuisia jumeja ja mitä kaikkee sitä voi kun koira muuttu niin nopeesti. Tosin vielä nopeemmin tapaus muuttu vikalle radalle mennessä kun tajusin laukusta löytyvän vinkupallon. Siltähän se näytti, että Wilmalla (sekä ohjaajalla) naksahti päässä, kun muisti että täähän tää juttu oli! Viimeiset vedot sitten lelupalkalla ja voi että sitä vauhtia, suorista putkista nyt kaarratettiin varsin railakkaasti, mutta olipahan Wii taas oma itsensä ♥

"On kyllä niin jumankaudan nättejä ja sä niitten kanssa jaksat mennä."

kevättä ♥

Colbie Caillat - Brighter Than The Sun

Näin meillä Kangasalla, autot hidastelee tiellä ja ihmiset heittää ikkunasta kommenttia pönähtäneestä laumasta. Toissapäivänä sitten kun se auto sitten pääsee takaisin normivauhtiin niin tytöt hinkuu innoissaan kyytiin. "Nokun se jutteli meille, se on kaveri!"-asenteella. Sunnuntainahan just oltiin "jumankaudan nättejä" aamulenkilla, höpöttipä sama kaveri autostaan vielä seuraavassakin mutkassa, kun jaksan noitten koirien kanssa mennä. Niin no, pitäähän sitä mennä kun ne on taloon otettu :D

Blogikin sai uuden, edes wannabe keväisen ulkoasun vaikka se tumma sävyiltään onkin. Ensin innosti ajatus heittää tummempi lautatausta alle, mutta otsikkokuvan kanssa testatessa meni kyllä pieleen. Ei vaikka uusi sävy otettiin laudoista, riiteli yhä liikaa. Ensin oli ilman roiskeita, mutta alkoi värittömyys ärsyttää niin vihreetä vähän tipahteli.
Ulkoasua, ja muutakin tekemisenpuutetta, varten täytyi sitten räpsiä kuvia, tällä kertaa vain omassa kotipihassa koira kerrallaan. Koitin vähän suuremmalla aukolla kuvata, oon jotenki jämähtäny noihin pieniin ja sitten ihmetellu ku on niin epätarkkaa. Joistakin kuvista tuli kyllä järkyttävää puuroa kun valkotasapaino ei tykännyt olla kaveri joissain paikoissa. Thank God ei tartte enää törsätä filmiä tälläsee hullutteluun.

Paljon tuli kuvia taas tännekkin, mutta lisää lähtee sivusta löytyvään galleriaan! Oompas ylpeä kun jaksan sen päivittää.