Haasteen ohella the turistin räpsyjä Snaithista.

Panic! At The Disco - Nine In The Afternoon

Maisan ja Madden blogista viskeltiin meille tämämmöinen haaste ja eiköhän se pidä tehdä pois alta näin viimehetkillä ennen nukkumaanmenoa, kun akku vetelee pikkuläppärissä viimeisiään. Samalla isketään kehiin myös kuvat pikkupikku Snaithin keskustasta. Oon kävässy myös Selbyssä, mutta sinne ei ennättänyt kamera mukaan. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten :) Mutta tuo kirkko tosiaan on hirmuisen vanha, infotaulusta kattottuna ois ollu mahtavaa päästä myös sisälle, mutta eikös siellä ollut joku opiskelijahärpäköinti samaan aikaan ja kirkko muuten suljettuna. Mutta hulppea se oli ulkopuoleltakin! Vettä ei edes tullut niskaan odottelun Cathyn ja Hannahin aikana, vaikka taivas siltä näyttikin.
Mutta itse haasteeseen.

Jokaisen haastetun täytyy vastata niihin viiteen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 5 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 5 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

1. Miten päädyit kyseeseen rotuun?

No, mähän en tähän päätynyt oikeestaan mitenkään, lähinnä ihastuin ajatukseen jonka äiti laittoi ilmoille. Kymmenen vuoden koiratauon jälkeen äiti päätti vihdoista viimein hankkia koiran ja rotu oli tainnut olla päätettynä jo kauan aikaa sitten. Pieni innokas kuudesluokkalainen (lue: itse kirjuri) ihastui oikopäätä pentumaisen näköiseen terrieriin ja eiköhän se ollut siinä. Suotta en kuitenkaan ihastunut, sen voin sanoa varmaksi! Eli hyvin osasit päättää äiti ♥

2. Onko koiran kanssa sattunut koskaan noloja kommelluksia?

Noloja kommelluksia.. Näyttelyissähän sitä on sattunut varmaan ties mitä, samoin kun koiraelämästä saatujen kavereiden kanssa, mutta mitähän mä oisin sohlannu koirien kanssa. Päällimmäisenä nyt tulee mieleen se, kuinka kokeilin messarissa 2010 erästä isoa ibizanpodengoa ja käytävällä juostessa olin törmätä Valentina Popovaan ja johonkin skottiin joka hänellä oli hihnassa. "Yhteistyö" kuitenkin pelitti sen verran että nostin oman käden hihnoineen päivineen ylös ja Popova kumartui alas mennen käden alka. Sen jälkeen tasan katsoin minne päin juoksin.

3. Käyttekö koiran kanssa paljon yleisillä paikoilla?

Eipä juuri, mitä nyt reissaamisen takia tulee piipahdettua rautatieasemilla tms. mutta ei olla menty yleisille paikoille "haistelemaan ilmaa" tai tekeen sen koommin häiriötreeniäkään. Toisinaan on käynyt mielessä viedä koiraa kakarana vähän silmäileen isoa maailmaa, mutta eipä oo tullut tehtyä ja hyvin on mennyt ilmankin. 

4. Millainen koirasi on harrastuskoirana?

Hmm... Roosa nyt on ainakin omaan folkkimaiseen tapaansa melko monipuolinen, mutta niinkun nyt yleensäkkin folkin kanssa ei voi ottaa asioita turhan vakavasti. Putte, Roosa siis, on kuitenkin koira joka antaa kaikkensa lajiin silloin kun sitä huvittaa. Toisin sanoen silloin kun palkka on tarpeeksi hyvä. Ruhvelon kanssa ei juuri tartte miettiä mimmonen päivä sillä on jos ollaan menossa kehään. Agissa väsymys kyllä näkyy, mutta ei siinäkään lajissa tarvitse olla varpaillaan. Iines ja Telma eivät niin monipuolisesti olekkaan mitään juuri harrastaneet kuin Rutu. Iines kyllä tykkää tehdä yhtä jos toista, kunhan sen itsevarmuutta vähän pönkittää. Agi meni hyvin kunnes rojahti itseluottamus ja toista kertaa en ajanpuutteen takia alkanut sitä sitten rakentelemaan. Telma taas on toisinaan kunnon puhuri: "Väyväyväy" joka asiaan kun homma ei toimi niinkuin tykkää. Ja jos namia tai lelua ei tule, niin temmotaan sitten sitä näyttelyhihnaa. Huippu kakara ♥ Joitakin asioita tehdessä se taas miettii hirmu tarkkaan kuinka pitäisikään toimia. Olisitte nähneet neidin ekat takaakierrot siivekkeillä.. :D

5. Millainen koirasi on luonteeltaan?
Yllä nyt tulikin jo mainittua joitakin luonteenpiirteitä, mutta jos kolmikkoa tahtoo vertailla niin Roosa on se kovin, Iines pehmein ja Telma siitä välistä. Nunu on se joka uskoo, Rutu uskoo kun on pakko ja Telma se piut ja paut juuri välittää vaikka heiluisit palvikinkun kanssa ja koittaisit saada neidin autoon.

Kysymykset seuraaville.
1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirallasi on tai onko se tehnyt muuten vaan jotain vähän vähäjärkistä?
2. Onko koiraharrastus vienyt sinua ulkomaille? Minne tai minne haluaisit sen varjolla vielä mennä?
3. Mikä on mieleenpainuvin muistosi koiraharrastuksen parissa?
4. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike mitä ilman ei voisi elää?
5. Mitä koiriin liittyvää ohjelmaa on kalenteriin varattuna ensi kuulle?


Haaste lähtee Junille, Annalle, Alessalle, Saralle ja Katriinalle.

Ainakin yksi aurinkoinen päivä.

Fool's Garden - Lemon Tree

Alkuviikosta sää suosi, sillä aurinko pysyi poissa porottamasta lähes koko kenneltöiden ajan, mutta tuli sitten loppupäiväksi ilmoille kun saatiin Janetin kanssa työt loppuun. Eipä tarvinnut miettiä kauaa mitä sitä tekisi vaan tuotiin ainokainen pikkuherra Hannahin kanssa tulos ja räpsittiin muutama otos. Lisäksi linssiin ajautui Cream, mun sydämen vallannut talossa asusteleva norwichi, sekä geesit. Vuorossa siis aurinkoisen päivän kuvaoksennus, pysykää taas pinnalla!

Huh, siinä se. Lopussa tosiaan ihanainen Cream ♥ Kaikki kuvat ovat kyllä valitettavasti muokkaamattomia kaikilla mahdollisilla tavoilla, ainoastaan imgur on niitä pienentänyt (nähtävästi pystykuva kutistui vähän liiaksikin..). Pikkuläppärillä kun ei ole edes ohjelmaa jolla niitä rajailla. Tai onhan tuolla ehkä se paint, mutta oon pirun laiska yrittään väsään sillä mitään. Mutta ensi viikonloppuna on edessä eka näyttely Leedsissä! Mahtavuutta!

"Airra or Ira?"

Kaksi päiväa takana ja fiilis on hyvä! Lento Helsingistä Manchesteriin oli ehkä yksi helpoimmista ikinä, ainoastaan pisti irvistyttämään tämä Finnairin uusi kokeilu siitä, ettei normipaikoille jaettu aamupalaa vaan deli-lista, josta sitten otti tai jätti ottamatta. Jos oisin tiennyt ton, oisin loogisesti ostanut jotain muutakin kuin purkkaa ja laten kentältä. No, koneessa hörpin mangosmoothien, joka kylläkin oli ihan jees. Ehkä vaan parempi etten ahminut turhaksi. Kentällä passintarkastuksessa tarkastajat naureskeli kuinka Helsingin kone oli ajoissa. “Tuletko Tukholmasta vai Helsingistä?” “Helsingistä” “Te olitte kyllä nopeita tänään”. Kone oli jopa parikymmentä minuuttia aikataulustaan edellä laskeutuessaan! Kentällä vastassa oli Ed nimilapun kanssa, joten kentältä pääseminen oli hyvin hanskassa.

Huoneeni täällä Englannin päässä. Love it ♥

Nyt takana on pari päivää ja kenneltöihin on tullu tutustuttua viikolla kenneltyöt hoitavan Janetin kanssa. Siivoomista, kuppien putsaamista, ruokkimista ja petipehmusteiden vaihtoa kyllä riittää tässä melkoisen kokoisessa porukassa. Koirien lukumäärää en osaa tästä lonkalta heittää, en edes arvata tai voisi mennä ihan pusikoihin, mutta portugeesejä on kolme, kaikki asuvat sisällä, lisäksi sisällä on pari vanhusta ja myöskin vähän vanhemmat kaksi folkkia ja kaksi wichiä. Kenneltilat ovat aivan pihapiirissä, joten ei tartte aamulla minnekään suunnata vaan tallustella pitkin pihaa hoitamassa hommia.

Mun nimen lausuminen on ollut lähinnä huvittava kysymysmerkki. Ira on taipunut useimmiten Airaksi, Lesley olikin kysellyt Cathyltä äännetäänkö mun nimessä ii iinä vai aina. Kuulostaapa sekavalta näin kirjoitettuna. Tiskatessa siinä tulikin keskusteltua siitä kuinka kummallisesti missäkin nimiä lausutaan. Esimerkkeinä taisivat olla ainakin Ruotsi , sekä jonkin alue Englannista mitä en tietenkään tähän hätään muista.

Vielä olisi tarkoitus tehdä suomeksi lista kaikista ruokajutuista ja kenneltiloista joissa porukka asustaa. Vain pari hassua tarttui tänään nimittäin mieleen. Emma, Paris, Oscar, Hero, pennut molemmin puolin ovat ainoat joiden paikan muistan kunnolla. Ja tietysti sitä muistaa pennut pentuhuoneesta   ♥  Yksi valloittava folkkiurospentu on aivan mahtava persoona, näin sen ensikertaa jo maanantaina kun pikkumies tuotiin keittiöön hälinään tottumaan. Lisäksi pentuhuoneessa on neljä n. kolmeviikkoista wichipentua, sekä neljän päivän ikäiset wichipennut. Oma pentukuume kuin vain kasvaa! Onneksi Iines on mitä varmimmin lähdössä reissuun Norjaan, kun äiti kerran sai Annenkin kiinni. Nähtävästi ajauduin sen verran Suomen uutisiin, että mainittakoon Mikkelin koiramäärän yllättäneen. Ilmottautuneita norfolkkeja 16! Taisi pari muutakin ajatella “ei sinne Mikkeliin jaksa moni lähteä.” Roosa on kuitenkin kehäilemässä ja pidän sormet ja varpaat pystyssä että rouva menisi hyvin.

Karppien kanssa toivotetaan oikeen hyvää yötä ja toivottavasti sään puolesta parempaan päin kääntyvää kesän jatkoa! Tänne olisi kai luvassa vähän parempaa säätä viikonlopuksi, mutte uskotaan vasta kun nähdään.

Hiljaista Helsinki-Vantaalla.

Jinja Safari - Mermaids

Viimestä viedään, päivittelen meinaan blogia Helsinki-Vantaan lentokentältä läheltä porttia 37. Voin sanoa että jännitys on huipussaa, onneksi mulla on mun latte ja kyyti sovittuna toiseen päähän. Passintarkastaja piristi ainakin päivää, kun totesi etten oo ainakaan lähdössä Suomen sateita karkuun maavalinnastani päätellen.

Blogi muuten vaihtoi osoitetta, mikä taitaa olla selvä jos olet tänne asti eksynyt. Nykyään majailemme siis osoitteessa kerakolmennorfolkin.blogspot.com, lopetettiin täten Telman syrjiminen! Joten linkit päivitykseen jos niitä joltakulta löytyy :)

Tässä on kuitenkin kaikessa hälinässä jäänyt pari pientä postausta väsäämättä. Viime maanantaina käytiin kisaamassa Wilman kanssa hyvin extempore idealla minimölleissä Eteläpuistossa. Olin itse kyseisissä mölleissä töissä, joten kisaaminen sujui siinä sivussa. Wilpertti tosin oli melkoisen väsynyt pikkueläin, kun neiti oli kaksi viikkoa kaivanut myyriä ja muita mönkiäisiä mökillä. No, yrittänyttä ei laiteta ja kaksi vitostahan me tuotiin kotiin. Ensimmäistä kertaa helpolla mölliradalla ajattelin nähtävästi koiran hakevan puomin vaikka juoksin ties missä hevonkuusessa. No, eihän se hakenut. Lisäksi Wii koski pituuteen, mutta tuomarin käsi ei noussut. Toisella radalla tehtiin pituuteen koskemista jälleen lukuunottamatta hidasta nollaa, mutta katos kun kiirehdin ja yritin innostaa rättiväsynyttä ärrieriä (joka teki totaaliset stopit ennen lähtöaluetta) rämähti yksi rima alas. Tällä vitosella kuitenkin napattiin voitto, sillä eteen kiilasi vain koiria kilpailun ulkopuolelta! Melko hieno Wilpertti jälleen!

Toinen päivityksen arvoinen asia on Roosan mätsärikäynti keskiviikon vesisateessa. Olin talkoilemassa ja Katriina on lähdössä Mikkeliin viemään äidin kanssa Roosaa rotukehään, ellei Iineksen alkaneet juoksut (yippii!!) sitten tuo sitä Norjasta tulo päivää juuri tälle viikonlopulta. Kassu&Roosa-parivaljakko oli kuitenkin treenaamassa kehätilannetta ja mitä sitä toisen kehän kehäsihteerinä ehdin vilkuilemaan, meno näytti mahtavalta! Tuloksenakin SIN2, voiton vei vain mielettömän hieno russeli, joka päätyi aina BIS2-koiraksi asti. Hienoa Ruhvelo ja Kassu!

Mutta mä lähden vielä ostamaan purkkaa, latte meinaan loppui. Nautitaanhan siis sateesta, mitä todennäköisemmin en pääse Englannissa niitä karkuun.
Hope so kuullaan aikaisemmin kuin viiden viikon päästä!

Delffiinejä, futista ja oikeeta laskuriasiaa.

Oceana - Endless Summer

ÄÄRETÖN OFFTOPIC ALKAA.
Hupsheikkaa mentiin sivuun blogin aiheesta, mutta tuli fiilis näistä kirjoittaa, etenkin kun oon kerrankin napannut kameran käteen muuallakin kuin mökillä ja lenkillä! Ja vielä kun materiaalikin on julkasukelpoista.

Juni siis seikkaili meille extempore idealla Turusta, sillä suunnitelmalla että lauantaina tsekataan Särkänniemi. Viimmesimmästä käynnistä olikin jo aikaa ties kuinka ja kauan, joten kai se oli paikallaan taas kiljua ja kirota niin kuin kurkusta lähti. Samalla reissulla kävästiin sitten myös toki delfinaariossa, josta siis tosiaan kasiviismillinen ja minä suoriuduimme yllättävänkin hyvin. Välillä tuli pullonokkakaverit vähän lähelle, kun toisessa rivissä istuttiin. Pientä kohinaa nyt ei jaksa katsoa kulmat kurtussa, kun olosuhteet oli aivan uudet, joten oon tyytyväinen noihin. Etenkin kun kuvailin pitkästä aikaa manuaalilla!

Muuten siitä Särkänniemen reissusta vois vaikka mainita, että ei kiasus mää kiroilin. Mm. tornadossa oli varmasti porukalla hauskaa kun kähisin paniikissa. En todellakaan ole laitehörhö, Juni vaan sai kiskottua kaikkialle :D

lärvilaatu, korjaillaan kun päästään kotio.

Särkänniemen reissusta onkin hyvä liukua suoraan toiseen offtopic aiheeseen, meinaan arvokisoihin! Ehei, ei agility SM, ei maailman voittaja ja toko MM, vaan jalkapallon EM! Mahtavia skaboja kyllä litanjasta kaikki ja jokasta tässä on ittekseen hehkuttanut, mutta EM-kisat nousevat ykköseksi. Tottakai sen takia että meikäläinen tällee Espanjan kannattajana on varsin tyytyväinen tohon lopputulokseen. Englannin tippuminen Italiaa vastaan sai vaan vähän ärsyyntymään (se pelin takia valvominen tuskin helpotti keskiyön tunnontuskia), mutta onneksi Espanjan näytti finaalissa.  Finaalia tsekkailtiin Kassulla kellarissa kera Ben&Jerry's-jäätelön ja pastasalaatin kanssa. Iltalenkki olikin sitten mun osalta virkein vähään aikaan.

Mutta taas saa kiitellä tyttöjä huikeesta viikonlopusta! ♥

Lisää lärvilaatua.

ÄÄRETÖN OFFTOPIC-LOPPUU.
Oikeeseen asiaan ja tohon päivälaskuriin voisin tehdä pientä tarkennusta nyt ihan tällee julkisesti täällä blogin puolella. Oon siis lähdössä viideksi viikoksi Englantiin norfolkkikasvattajalle pääasiassa oppimaan ja näkemään koiria, mutta samalla teen kenneltöitä ja pääsen käväisemään mahdollisesti parissakin näyttelyssä. Vierailu, jos sitä siksi tässä nyt voi kutsua, sijoittuu pohjois-Yorkshireen, kennel Bellevilleen. Ja vielä kymmenen päivää  lentoon, huhhuijaa. Vähän pistää jännittämään, mutta eiköhän se oo ihan tavallista :D

Kaikkihan tää lähti toisiaan liikkeelle erkkarista 2011, jossa Liz Cartledge antoi esittämisestäni positiivista kommenttia. Äitini luettua Wilman arvostelun, hän puoliksi käski menemään puhumaan Lizin kanssa kehän jälkeen. Oonhan mä haaveillu Englantiin pääsystä iät ajat ja Lizin kautta voisin saada hyvät suhteet saarivaltioon. Niinpä rohkaisin pääkopan ja menin höpöttämään sönkköenglannillani, olisikohan mun mitenkään mahdollista päästä katsomaan millainen meininki maassa on. Lizin mielestä mulla olisi mahdollisuuksia ja niinpä vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Liz lupasi kysellä ja kertoa musta juuri Belleville-kennelnimen takaa löytyvän Cathy Thompson-Morganin kanssa. Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes sain sähköpostiini Cathyn sähköpostin ja juttu lähti rullaamaan. Ja tässä sitä ollaan. 10 päivän päästä lähtö.

Koitan tänne blogiin päivitellä elämää Englannista, mutta luultavasti aktiivisuustaso tulee laskemaan. Samalla blogissa loogisesti tulee esiintymään vähemmässä määrin oma porukka. Kuitenkin kone reissaa mukana Englantiin, eli vaikkei reaaliajassa tulisi stooria tänne, niin jälkikäteen toivottavasti pitkät pätkät :)

Vieläkin mulle kuittaillaan riisistä.

Lohivahti.

Redrama - Kickstart

Juhannus taas oli ja hurjisteli, ja siitähän todella on melkosesti aikaa. Katriina tepusteli meille mökille Jazzyn kanssa, eikä siinä juuri sen ihmeellisempää. Siinähän sitä vietti perinteisen, melkosen rauhallisen ja hyvän juhannuksen :) Kameraa ulkoilutettiin, samoin kuin Naatti thö laivakoira pääsi melkoisen tuulisessa säässä veneilemään. Ja ja ja, mitäs sitä tässä selittelemään. Kiitos kuitenkin Kassu mukavasta jussista! Ja tietysti juhannus-levystä joka nyt on päässy pyörimään muutenkin autoillessa ♥
Pitäkää itsenne pinnalla kuvatulvassa.

Alin kuva kertonee melkosesti lauantaiaamun tunnelmista. Aamupalakin oli ravitsevasti kahvia ja munkkia. Onneksi Naatti on nättinä! Ja pari hassua lisäkuvaa löytyy täältä.

Aivan, harrastin taas epäselviä otsikoita :D Juhannukselta ei sinänsä tarttunut mitään lentävää lausetta (mitä nyt kai limoncello..?), eli tän letkautuksen juuret menee tonne erkkarin aikaan. Mun ei meinaan kannata miettiä "syvällisiä" ruokapöydässä, johan se on jo nähty ettei siitä mitään viisasta seuraa kuitenkaan. Siinä hetken ähkyolon vallassa kun tiirailin kesken ollutta maissia ja tokaisin isoista pihveistä kertovan keskustelun väliin: "Ja mistä lähtien nää riisit on ollu näin suuria." Hetkellisen ajatustuokion jälkeen sitten alkoi pöydässä pienenpieni naurutuokio. Sarkasmia.
Ettekä varmaan usko et oon kuullu tästä melkosesti.. :D

Ekana päivänä sitä paloi ja tokana vilustui.

Juni ja Roosa

Rizzle Kicks - When I Was A Youngster

Tossa pari viikkoa sitten vietettiin Aptusta, jonne siis minä ja Roosakin hilppaisimme menemään. Mitään tekemistähän ei juuri meikäläisellä ollut, kunhan näyttelyriippuvaisena kehvelinä lähdin kiikuttamaan Roosaa JH-koiraksi. Alunperin neidin piti kehäillä vain sunnuntaina, mutta loppujenlopuksi nainen löytyi kehästä myös lauantain osarista. Seura oli molempina päivinä mahtavaa, mutta sää suosi vain lauantaina. Onneksi Roo on kuitenkin koira joka ei pahemmin säälle korvaansa kolauta.

Perjantaina hypättiin junaan ja matkassa oli mukana neljään kertaan tulostetut liput, etten vaan toistaisi Turun reissun tapahtumaa. Samalla lipulla pärjättiin koko matka Espoon asemalle vaihtoineen kaikkineen ja vastassa oli Jenny. Kiitos vielä huisisti meidän majotuksesta, vaikka Roo aiheuttikin antisosiaalisuudellaan vähän harmaita hiuksia. Mutta hyvinhän se sitten käyttäyty "eristettynä" marsusta :D Rutulle meinaan muodostui hyvin ärrierimäinen pakkomielle Jennyllä asustavaan marsuun, eihän punainen pari voinut olla samassa tilassa, vaikka tosiaan marsu majailikin häkissä. Roosan mielestä se oli välipala. Niinpä neiti vietti loppuviikonlopun leirielämää Jennyn huoneessa ja oli kohtaloonsa varsin tyytyväinen.
Neiti meinaan nukku mun laukussa. Kirjaimellisesti sen sisällä.

Lauantaina Linda haki mut ja Jennyn kamoinemme Jennyltä ja kipaistiin näyttelypaikalle tuomarinkartanolle. Sää oli melkosen lämmin, piti jatkuvasti vahtia että oli vedet ja varjot koiralla kunnossa. Ja lämmöthän vaan nousi. Päivä meni kuitenkin hyvin, jaksoin jopa kuvailla aktiivisesti junnuja ja ryhmiä, kunnes akku loppui! Juni kilpaili Roosalla vanhempien ikäluokassa ja parilla meni oikeinoikein hienosti! Tuomarikin tämän huomasi ja piti parivaljakon mukana aina 9 parhaan joukkoon asti. ♥

Mikon kanssa RC-junior kehässä.
© Linda Holopainen

"Työtön"-viikonloppu sai kuitenkin pienen käänteen kun Junin kipuileva selkä ei juoksemisesta tykännyt ja häntä oltiin pyydetty esittämään eräs jämptiuros RC-juniori kehässä. Juni kysyi sitten meikäläiseltä josko tahtoisin kyseistä tapausta testata ja arvatkaas vaan sanoisinko mä "ei"? No en todellakaan! Niimpä lähdettiin aivan ihanalle paikalle tuomarinkartanon laitamille keskelle koivuja ja vitsit kun sinne muistais joskus kiikuttaa omatkin häkkinsä. Paikalta löytyivätkin Anna ja Mikko-jämpti. Viralliselta nimeltään junnuherra on Ukonvuoren Amico. Treenit Mikon kanssa menivät hyvin ja jäätiin odottelemaan ryhmiä. Kokooma kehässä tuomari ei suuressa junnujoukossa juuri silmäystä enempää Mikon suuntaan suonut, niimpä sitä osasi odottaa läpijuoksua. Melkosta pinkomista siitä tulikin kun Mikko tajusi jotain hyyyvin mielenkiintoista ja kehään spiidoiltiin sitten melkoisesti eri asenteella kun treenatessa. Sekaan taisi kuitenkin mahtua edes muutama raviaskel ja seisotukset hoidettiin asettelemalla, kun kiinnostus oli muualla kuin nameissa. Kiitos vielä kuitenkin huimasti Annalle, että sain Mikon viedä kehään! :)

Loppupäivä menikin ryhmiä kuvatessa ja hienoja koiria ihaillessa. Tosin mullahan sanoi kameran akku tööt kesken ryhmien ja kuvailu jäi sitten siihen. Tallennettua tuli kuitenkin JH-kehä, sekä alkupään ryhmiä. Kuvat löytyy täältä.

Marttakerho väsää tiukkoja ja ei niin tiukkoja naruleluja.

Sunnuntaina sama juttu, eli nokka kohti Tuomarinkartanoa. Säätiedotus ei luvannut hyvää, eikä se loppujenlopuksi sitä ollutkaan. Alkupäivän sitä sinnitteli kahvilla ja narulelujen väsäämisellä, mutta sitten kyllä repesi koko pilvimassa ja sitä vettähän tuli koko päivä. Sain koiran onneksi takanakin näkyvään telttaan, jossa oli siis nuorisoständi ja itekkin pysyttelin visusti siellä fleesen kanssa, koira sateensuojassa pöydän alla.

Sanni ja Roosa
© Linda H

Eli hattua nostelen kisaajille, koiriaan kehään vieneille ja koirille vettä meinaan tuli kuin Esterin silmäkulmasta (kiitos yleisurheilun EM-kisat tästä oivalluksesta). Ja tietysti tuomareille ja kehiksillekin ketkä siellä märässä heinikossa tönöttivät. Roosakin lähti uhmaamaan vesisadetta Sannin kanssa PM-kilpailuun ja parivaljakko pääsi hienolla suorituksella jatkoon, mutta karsiutui kolmen kärkeä valitessa. Roo esiintyi sateesta huolimatta oikein etevästi ja tuttuun tapaansa, liikkeessä nyt taisi vähän vain inhottaa märkä inho nurmikko. Vaihtokoirana neiti meni piirinmestariksi ansaitusti valitulle Nea Harjanteelle ja piti oikein ihmetellä kuinka Röhvään sai tossa kelissä tankattua niin hirmuisen esiintymisvimman, vaikka kehässä oltiin jo tovi oltu. Roosahan meinaa menee vinoon seisomaan ollessaan todella innoissaan ja Nean kanssa neiti todella teki sen kertaalleen järkystä sateesta huolimatta! Ja tota voi kutsua todellakin taidoksi että saa pienen ärrierin piristymään sillä lailla keskellä vesisadetta :) Onnea vielä PM-sijoittujille ja tietysti muutenkin pärjänneille!

Loppupäivästä funtsinkin itselleni kyytiä, siinä neuletakissa täristessä tuli varmaan "pari" ärräpäätäkin heitettyä, mutta nyt jälkikäteen vaan huvittaa mimmosen kuumakallen mustakin saa kun asiat menee mukamas niin huonosti. Lopulta päästiin Karin kyydissä Tikkurilan asemalle ja vaihdettiin aikasempaan junaan. Matka Tampereelle lämpösessä junassa oli melkosen rentoo♥

Kiitoksia taas kaikille mahtavasta viikonlopusta! Blogi jatkaa kiriään, jotta saadaan päivitykset ajantasalle :D

ps. Tämä postaus oli kaikkiaan blogin 200! Kiitos huimasti kaikille matkaa seuranneille, toivottavasti saadaan vielä jatkettua vähintään yhtä pitkään ♥ Lukijoitakin on tullut lisää niin että ihan tälläsitä pientä bloggausräpeltäjää hihityttää! Sivupalkki väläyttää 41 ja Bloglovinin kautta kolmen folkin elämää seurailee 13 ihmistä. Huikeeta!
Tosta sivussa pyörivästä päivälaskurista infoon myös lähipäivinä lisää (; Mutta Ira kiittää taas sekavasti ♥