Ei loppunut maailma tänään, joten kortitetaanpas joulu!

Cee Lo Green - All I Need Is Love (ft. The Muppets)

Aikaansaamattomuus saapui taloon! Kyllä se messaripostaus vielä tulee ja katsastetaan vielä mitä viime vuosi toi tullessaan, kenties kuukausi kuukaudelta tällä kertaa. Oon jotenkin tosi huono noiden tavoitteiden kanssa. Ehkä niitäkin, saas nyt nähdä :D

Mutta nyt (ainakin sen aikaa kun tämä postaus pysyy viimeisimpinä) saattee tupla-annoksen koristeltuja vauvoja laatikossa, kun kerran saatiin nopeasti sutastua joulua taloon. Ne on aika suloisia ♥ Suloinen on myös tuo yksi hoitoon tullut Doris neiti, jolla roikkuu nyt teipit korvissa. Pikkumusta ei ole ihan yhtämieltä niiden mukavuudesta :D

Talo kolmea hiljaisempi.

Macy tippui pedistä.

Two Door Cinema Club -Sun

Viikonlopun aikana talo hiljeni melkoisesti, kun pennuista kolme lähti uusiin koteihinsa. Nyt meidän elämää vauhdittaa vielä sijoitukseen menevä Macy, joka muuttaa uuteen kotiinsa ensi viikolla. Tästä pentueesta sijoitettiin kaksi nuorta neitiä, en malta odottaa mitä tytöistä kehittyy ♥ Toisaalta aika taas ei saisi mennä näin nopsaan, nehän näyttää jo niin isoilta tytöiltä.

Mutta team Karloon "tulevaisuuden toivot" esiintyvät tässä, kun ikää on 10 viikkoa! Isänä Cantab Winning Hand "Elias" ja emänä Heilurihännän Black Cherry "Iines" ♥ Ihka ensimmäinen depyytti nähdään maaliskuussa, missä toivottavasti nähdään koko tyttömäinen konkkaronkka. Tulee oikein iloinen pikkupentunarttuluokka :D

Karloon Double-Ace Flush "Pamela"

Karloon Dealer's Choice "Macy"

Blogi on tainnut näyttää samalta keväästä asti.. Pitäisiköhän tehdä jotain? :D

Tyytyväisyysketutus agitunnelmissa.

Redrama - Dump!

Käväistiin tossa Roosan kanssa keskiviikkoillan ratoksi iltakisailemassa yhden startin verran tallilla. Harvemmin on kyseinen parkkipaikka niin täynnä. Ensitöikseni olin nokat vastakkain transportterin kanssa ja jollain ihme poloilveellä pääsin siitä ohitte ja pärryyttelin ympäri halleja, kunnes vedin auton pilkkopimeeseen hallien välikköön parin muun auton ja peräkärryn seuraksi. Oli kyllä ihan toimiva ruutulöytö ei siinä mitään, mitä nyt sitä aina puolisokkona suunnisti autolle.

Ykkösten (suoraviivaista) rataa kattellessa tuli vähän mieleen mitä kummallisuuksia tulisi olemaan. Alussa pieni tenkkapo, muuten mentiin varsin lepposasti loppurata suoraan.
Ruupalla oli taas kunnon into mennä radalle ja alun vaikeampikin kohta sujui hyvin, vaikka epäilisin Röön joutuneen juoksemaan vähän turhan pitkää lenkkiä ekalle putkelle viedessä. Emman näpsäämä video lähtee liikkeelle juuri hankalan kohdan jälkeen (.. ;) ) joten loppu hölköttelyt videolla. Yksi rima saatiin alas (juuri nollapulinoiden jälkeen :D), tuloksena 5, ihanneaika alittui -0.21. Hypyt mokomat hidastivat, pitää varailla hieronta-aikaa Ruhvalle taas, jos selkä kenkkuilee vähän jälleen. Ennen radalle lähtöä hirvistelin vähän tuota tallin rengasta, jota Roosa ei oo paljoo tehnyt. Hyvin kuitenkin haki sen!

Kaikenkaikkiaan oon kuitenkin tyytyväinen menoon, saahan se yks rima harmittaa. Tuolla ajalla ei kuitenkaan olisi LUVA irronnut, joten ei tarvitse tarttua itsetuhoiseen muovilusikkaan :D

Me ollaan kasvettu melkosesti!

30 Seconds To Mars - Where The Streets Have No Name (cover)

Pennut täyttivät tänään (ja niin, kellohan on 23.48. Syyttäkää "Vain elämää"-maratonia) 9 viikkoa, kyllä aika menee vikkelään, sillä kuvakin on viime viikolta kun penskat olivat 8 viikkoisia pikkuterroristeja. Ens viikolla kakarat lähtee uusiin kotoihin, paitsi Macy jää meille hetken pidemmäksi aikaa.

"Pillerit" ovat keksineet sanomalehden repimisen. Tuntuu kuin oisin kotosasti Englannissa.

Roolien vaihto.

Cheek - Tinakenkätyttö

Tämäkin postaus on vähän jäänyt. Tossa viime kuun puolella tuli käytyä kasvattajakurssi hyvässä seurassa ja paljon tarttui tietoa mukaan, etenkin sopimus- ja lakiasioista. Perushoitohässäkkä ja nämä olivatkin jo varsin tuttua juttua, mutta kyllä tuli kokeessa tehtyä pari superhönö mokaa. Läpi se silti meni! Nyt pitäisi laittaa hakemusta etiäppäin, että pääsisi ihan virallisesti osaksi Karloon-kennelnimeä.

Kiitos hirmuisesti seurasta ja tietysti kyydeistä Anni, Kristiina ja Krista! Eipä ole ennen minkään paninin tapaisen leivän saaminen kestänyt noin kauaa ;) Ehkä munkin ois kannattanut muistaa eväät!

Sillä aikaa kun mä olin sunnutaina kursseilemassa lähti äiti N&N nuorten koirien katselmukseen. Tilanteen tajuaminen tuli vähän pommina, joskin eipäs ollut eka kerta kun joudun tän katselmuksen skippaamaan. Viimeksi meinaan olin valmennusviikonlopussa. Ei me vaan ikinä osata kattoo kalenteria..

Mukana menossa oli myös Eddie, joka oli nuorten urosten 2. Pojalla oli ollut kehässä oikein rattoisaa, jos nyt pöytää ei huomioida, siellä kun ei pahemmin innosta se jalkovälin ronkkiminen. Tepander oli luokkansa ainoa, mutta nappasi voiton uroksesta ja oli näin ollen ROP-nuori. BIS-kehässä jäätiin hännille kuudensiksi, mutta on se hauska pirpana ♥ Tuomarina ollut Nan Salminen lähetti vielä "kotiin" terveisiä, että lapset oltiin esitetty mallikkaasti. Pointsit siis äidille!

Ja nyt päästiin myös kiinni päivistysvajeesta! Phiuh, kylläpä se kestikin..

Semi lähtö, huono lähtö, hyvä lähtö, sama tulos.

Turku KV
ROP Heilurihännän Love Letter "Alice" VSP Heilurihännän Red Copper "Hugo"

Atlético Kumpula - Me Kuulutaan Yhteen

Tässä on mahdottoman moni päivitys jäänyt tekemättä, joten nyt olisi vuorossa kolmen KV-näyttelyn pommi.  Ensin vuorossa Turku, josta ylläoleva kuvakin on räpsäisty. Autossa mukana olivat Roosa ja Telma, ensimmäinen oli rotukehään menossa ja toinen oli menossa JH-kehiin, mutta eipäs sitten mennytkään. Muutamakin kävi tössälettä kokeilemassa, mutta hölmöläinen jäi vain tsiigailemaan tunnelmia. Kummallisinta oli se, että Tulppa oli pikkasen mun perään! Ei todellakaan paljoa, mutta yleensä noi meidän perheen koirat on niin lahjottavissa, että tällänen pienikin poikkeus pisti hämmentämään.

Ruuppana seikkaili tiensä avoimen luokan narttuihin ja tyllerö esiintyi jälleen varsin mallikkaasti, arvostelukin oli todella hyvä, mutta käteen annettiin sininen EH:n merkiksi. Pääasia kuitenkin että mammalla oli hauskaa, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee, etenkään Röhvän kanssa. Tai siltä ainakin tuntuu. Kippurasta hännästä sakotettiin ja muihin sijoittujiin verraten pitkä ylälinja mainittiin sitten luokkasijojen kohdilla. Arvostelu on alhaalla ja se on saksaksi, ja koska koko näyttelystä on niin kauan ettei tämmöinen pieni dementikko muista mikä se luokkasija oli, niin pitänee tarkistaa. KoiraNet ei vielä kertonut. Kolmas tai neljäs se taisi olla.

ROP-kehään pääsin auttamaan Kirsiä ja hihnan päähän sain Terri-Eristä tutun Hugon, ja meno oli nyt niin erilaista kuin viimeksi! Pojan kanssa oltiin tehty huiman hyvää työtä ♥ Äijä liikkui oikein mukavasti, häntäkin heilui kuin vapaana seistiin. Melkoinen muutos verrattuna Terri-Eriin! Hugo-poika on huippu ♥ Kiitos Kirsi että luotit pojan mun käsiin! Esitin Hugon myös kasvattajaluokassa, joka oli ROP ja herra oli hyppysissä myös isossa kehässä. Siellä iski vähän väsymys, mutta onhan junnupoika vielä pieni. ♥ Lisäksi Kirsin Alice oli RYP3!!
Montako sydäntä saan tungettua yhteen kappaleeseen? :D

Paluumatka meni vielä näpsäkästi seikkaillessa Jullen ja Kassun kanssa. Ei saatu ristikkoperunoita ABC:llä, mutta mässyt oli hyviä. Tie nyt oli ihan karseen pimeä, onneksi ei nähty hirviä tai muita paikalle kuulumattomia hässäköitä. Tarpeeks epämääräsyyttä toi se projekti "Jullelle turvavyö kiinni" ;)

Heilurihännän-kasvattajaryhmä isossa kehässä.

Kaikki maisemat repsikanpaikalta tallensi Katriina

Seinäjoki sitten vasta olikin mielenkiintoinen matka.. Haettiin aamulla Kasper mukaan ja taidettiin hilppasen myöhästyä oikeasta lähtöajasta. Fikseerattiin kunnolla navigaattorin kanssa ja oltiin omasta mielestämme 100% varmoja, ettei missää nimessä suunnata Peräseinäjoelle. No, katsokaas maisemia. Ei tollasia saa suoralta motarilta! Eli paineltiin siellä pitkin metsiä hirviporukan ja muiden metsäneläinten kanssa. Kun ensimmäisen kerran nähtiin kyltti: "Peräseinäjoki 46" niin tuli vähän rumempi sana yhtäaikaa sanottua. Hupsankeikkaa. Ja eihän mulla ollut näyttelyvaatteitakaan mukana. Kangasalla oltiin tajutti kenkien puute, mutta päätettiin että lainaan Kassulta kenkiä, eihän se olisi edes eka kerta. No, ei sitten ollut koko vaatteita. Ja kuinka lukiolainen varustautuu pitkään ajomatkaan? Abiverkkareilla, topilla ja röntöllä neuletakilla +  villasukilla ja käpäsillä tennareilla.
Ihan vaan että muut oppisivat mun mokasta: ei näin. Kärsitään vaikka se ajomatka siisteissä farkuissa. Ei enää ikinä lökäreitä.

Kasper

Roosa Röhväke.
Kuvat © Katriina Mäenpää

Vaatekriisi selvisi kiitos Katriina, jolta lainasin jakun ja housut, toppi ja sukkahousut sentään oli omasta takaa. Kiitos vielä huimasti Kassu, mitä tekisin ilman sua! ♥
Tuloksena molemmille koiruuksille todenmukaisilla arvosteluilla EH. Kasper voitti ainoana luokkansa ja Roosa oli avoimen luokan 2. Molemmat otukset käyttäytyivät hienosti, ei ollut Kasperin kanssa tietoakaan erkkarin vänkäämisestä. Roosalla nyt oli taas perinteiseen tapaansa kovin hauskaa. Niinkin hauskaa että rouva erehtyi leikkimään Alessan Pocon kanssa kehän ulkopuolella!
Eikä mun hyvä muisti muuten loppunut näyttelypaikalta lähtöön. Mähän unohdin mun kengät vielä folkkikehän laidalle. Niinpä auto lähemmäs parkkiin ja hakemaan valkoinen muovipussi. Mutta kyllä me pois päästiin taas ABC:n kautta.
Kiitos Kassu matkaseurasta ja tietysti kaikesta muustakin.. :D

KABOOM-karva Kasper.

Jyväskylään taas onnistuin ajamaan ilman suurempia ongelmia. Melkoinen yllätys! Perille tullessa Kassu oli (luojan kiitos) auttamassa saamaan Roosan ja rotukehään suunnanneen Kasperin sisään. Lisäksi apuun saapuivat Suvi ja Juliana, kiitos tuhannesti! Parkkipaikan maksu oli yksi mission ihmetys. Mittarille oli jonoa kuin pipoa, mutta poloinen oli rajatus parkkialueen ulkopuolella, joten maksamatta jätin. Ja valmistauduin lätkään + valituksen valmisteluun.

Lisäksi Jyväskylässä oli kehät paremmin kuin hyvin! Riitti olla paikalla kympin aikaan ja päästiin vielä hiljaisempaan halliin aivan JH-kehien viereen! Aivan mahtavaa. Pääsi siis folkkiporukan lisäksi näkemään kunnolla taas junnuja ja höpöttämään etenkin Sadun kanssa. Henkilö jota tulee nähtyä aivan liian harvoin!

Kaskas käyttäytyi taas vallan kauniisti kehässä, tuloksena EH, tuomarina Tanya Alhman-Stockmari. Turkki kun ei totellut lainkaan niin hyvin, kuin taitava ja vähän väsähtänyt poika. Nyt pikkumieheltä siis lähtenee turkki ja katsellaan mihin sitten päästäisiin testailemaan :)

Röhvällä ja Kassulla junnuilu päättyi 12 (?) parhaan joukkoon, mutta tytöt tekivät oikein hienon suorituksen, mahtavat ♥ Puupalla oli ainakin hauskaa, kun pääsi taas kauneilemaan. Itse taas turhaa stressailin, mutta kyllä me Sadun kanssa jo keksittiin poskeen laitettavat mikit ja junnujen korviin iskettävät korvanapit. Ongelmia ilmensi leipää syödessä, juusto varmaan takertuisi mikkiin :D

Takasinpäin suunnattiin Aino kyydissä ja poikettiin tekemässä pieni korkkiruuvikierros jossain kivimyynnin lähettyvillä Orituvan lähellä. Puhelinnavi vähän sekoili, koko matkan viritelmä oli muutenkin kiintosa. Auta armias kun joku soitti mulle ja aloin sitten väsään jotain autolaturia ja adapteria Jyväskylän motarilla. Huuuups. Mutta kiitos taas junnuille kantoavusta ja Ainolle paluumatkaseurasta!

Niin ja mähän sain pysäköintivaroituksen. Ei tarvinnu alkaa valitteleen ;)
Onnittelen suuresti jos jaksoit kahlata postauksen lävitte! Ei näistä onneks usein tule tälläsiä pommeja.. :D

Liebster pamahti.

Kiitos Emmiina tunnustuksesta! 

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.

Ja multa Liebster lennähtää näille huipuille!
• Happy Tail Every Day
• Vilistelyä
• Poikien Blogi
• Murun päiväkirja
• Hurttamaisia hetkiä

Ja nyt nimillä on vauvat ♥

Karloon Double-Ace Flush

Gabrielle Aplin - Home

Lauantaina Kirsi ja Jaana kävivät meillä katsomassa vauvoja ja räpsittiin sitten kuusi viikkoisista tankeroista otokset samaan syssyyn. Kiitos vielä huimasti visiitistä, pentujen esittämisestä, mielipiteistä ja seurasta! Oli huisin kiva nähdä! Vaikkakin allekirjoittanut oli kotiin tullessa tukehtua kaikkeen infoon, mitä kaadettiin kasvattajakurssilla niskaan. Sopimukset hyppi silmissä.

Karloon Double Belly Buster

Eilen taas vauvat saivat sirut niskaan ja samaan syssyyn päätettiin mikä nimi menee kullekkin ja paperit hakuun samana iltana. Saattanee olla että Kennelliitto hetken väsertää meidän lappusten kanssa, kun iskää ei järjestelmästä löydy. Mutta eiköhän pirpanat tiensä piakkoin koiranettiin löydä. :) Kauheen nopeesti vaan menee aika, ei ne saa näin vikkelään kasvaa!

Karloon Down And Dirty

Karloon Dealer's Choice

Jokaiseen nimeen linkkasin Norfolk Terrier World Wide-linkin kyseisen pentusen kuvaan. Lähinnä omaksi muistin virkistäjäksi :)

Meillä on nimet!

The Civil Wars - I've Got This Friend

Saatiin eilen pyöriteltyä D-alkusesta korttipelisanastosta tyttökvartetille neljä kipaletta nimiä, vielä kun tietäisi mika kullekkin. Epäilykset on jo, mutta saas nähdä päättävätkö pirpanat vielä toisin tulevien päivien aikana. Maanantaina saadaan sirut niskaan, niin sittenhän pitäisi alkaa tekemään päätöstä.

Tyttöjen viralliset nimet tulevat siis olemaan:
• Karloon Dealer's Choice
• Karloon Down And Dirty
• Karloon Double-Ace Flush
• Karloon Double Belly Buster

Idea korttipeleihin lähti iskän nimestä Cantab Winning Hand ja pakko sanoo, että nyt tykkään nimistä tosi paljon! Melkonen vääntö liittyi Dealer's Choiceen, itse olin sitä vastaan, mutta nyt se alkaa kuulostaan ihan huipulta. Meidän "jakajan valinta" ♥

Viikonloppuna mulla ohjelmassa kasvattajakurssi, äiti hipsii Telman ja Eddien kanssa nuorten koirien katselmukseen ja lisäksi jännitetään pohjoismaiden voittajaa. Tsemppiä team Finland!
Pentujakin tullaan tiirailemaan taas viikonloppuna, jospa saisi räpsittyä viimein kuvia.
Hyvää perjantain jatkoa, viikonloppua ja marraskuuta kaikille!

Lumipommi tuli ja meni.

Ellie Goulding - The Writer

Apua, oon taas ollut laiska. Anteeksi! Nyt kuitenkin haastepäivitys, pennuista ja näyttelyistäkin riittäisi selitettävää. Luntakin tuli, mutta nähtävästi se lähtikin yhtä nopeesti. Tulis takasin.
Johannan lähettämään haasteeseen siis:

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Paras/mieleenpainuvin tuloksesi koiran kanssa esim. näyttelyissä tai kokeissa/jossain muussa harrastuksessa?

Vaikea sanoa, mutta kyllä nää muistot menee tonne JH-puolelle ja Iineksen valioitumiseen. Mieleenpainuvin varmaankin se 2010 Terri-Eri, jossa olin Roosalla 1/1 Junior Handler ja myös Telman jatkoon pääsy ryhmässä Best-In pentunäyttelyssä.

2. Arkipäiväsi koiran kanssa, mitä sisältää?

Monen mielestä varmaankin melko vähän, sillä koska koiratouhut on mun ja äidin yhteinen juttu, on mulle tullut lenkityksistä päivälenkki ja sen yhteydessä piimän anto. Siitä se arki minimissään koostuu, mutta lisäksi kahdesti viikossa treenaillaan agia ja muuten aikaa vietettyä karvanaamojen kanssa.

3. Koiran ruokinta: markettiruokaa, kallista kuivamuonaa, barffausta vai jotain muuta? Miksi?

No meillä vedetään noista neljästä vaihtoehdosta sitä "kallista kuivamuonaa", kupeista löytyy Golgen Eaglen Holistic sarjan sapuskoita. Puhuttiin juuri äidinkin kanssa barffauksesta yhden pennunkatsojan kanssa, ja tultiin siihen johtopäätökseen, että omalla kohdalla kaikkien ravinteiden tarkastelu ja annostelu tuntuu melkoiselta "urakalta", eikä siihen itse olisi valmis. Jotenkin tulisi kauhu että unohtaisi jotain. Puoliksi barffaaminen ei kuulostaisi omaankaan korvaan niin mahdottomalta, mutta koko ravinnon saanti sitä kautta saisi tassut pystyyn. Mutta barffaus on hieno juttu kun sen osaa ja siihen on viitseliäisyyttä! Halvat markettiruuat... En viitsi edes sanoa jos ruokinta jätetään vain siihen. Lukekaa aamulehteä viime viikolta vai koskas se vertailu olikaan.

4. Oma rotusi, miksi juuri se?

Tätä kannattaa kysyä äidiltä, niinkun oon jo monessakin kysymyksessä varmasti tokaissut. Rotuvalinta on kuitenkin ollut melkoinen nappi, vaikka joskus sitä haluisi jonkun muunkin kuin luppakorvaisen, rakastettavan junttielukan ♥ Kaikella rakkaudella norfolkit, huippurotu! Äiti kuitenkin ihastui eräällä Puolan näyttelymatkallaan norwicheihin ja vielä kun löytyi "korvat alhaalla"-versio, se taisi olla siinä. Iso koira pienessä paketissa.

5. Rotu jota et voisi omistaa ja perustelu sille?

Ehdoton ei olisi bordeauxindoggi. Puhtaasti ulkonäkösyistä. Ja harrastusmahdollisuudet ei sitä haluttua lähentele.

6. Keräätkö koirasi jätökset?

Silloin tällöin riippuen paikasta. Kadun varsista yleensä juu.

7. Kuinka paljon käytät aikaa turkinhoitoon ja millä tavalla (pesu, föönaus, trimmaus, nyppiminen yms) viikossa, kuukaudessa tai vuodessa?

Paha kysymys ihmiselle jolla ei ole matikkapäätä tai ajantajua! Nyppimistä ja trimmailuahan se on. Riippuu ihan näyttelöidäänkö sillä hetkellä, mutta ehkäpä tässä voisi heittää arvailua, että trimmailaan otuksia vähintään joka toinen viikko?

8. Onko kilometreillä ja rahalla merkitystä esim. pennun hankinnassa, koiraa astuttaessa tai harrastusmatkoissa?

Treenimatkojen takia sitä ei viikoittain jaksaisi painaa ihan mihin tahansa, raha menee kaikki samaan konkurssiin. Sen sijaan kisoihin ja näyttelyihin on pyyhälletty pitkin Suomea, vaikkei nyt ihan Kajaaniin asti olla kertaakaan päädytty. Pennun hankinnassa rahan ei tulisi olla se merkittävin osio ja samoin astutuksiin on oltava valmis laittamaan pitkäkin penni (tai kilometriluku), jotta todella saa mitä tahtoo. 

9. Mitkä ovat blogisi yleisimmät aiheet?

Näyttelyt ja yleinen höpinä, sekä melkoisesti agilityhässäkkää.

10. Onko sinulla lisäksi muita lemmikkejä kuin koiria, mitä?

Ei tällä hetkellä, mutta meillä oli kissa, ennen kuin luovutettiin koirien ahdistelema neiti sosiaalinen "eläkekotiin".

11. Mitä mieltä lähipiirisi on koiraharrastuksestasi?
Äidin kanssa tätä tehdään, eikä perhe juurikaan kummastele tätä hommaa. Kaveriporukkakin on pääosin tätä koirahässäkkää harrastavaa sakkia :) Mutta ainahan sekaan mahtuu pari kummastelijaa, tosin kyllä mäkin ihmettelisin ja epäilisin pääkopan järkevyyttä jos sivusta kattoisin. Kun sitä miettii ihan itsekkin aikaisten lähtöjen osuessa kohdalle :D

Ja nyt olen niin laiska etten viitsi haastaa ketään. Saa heittää paperitollolla jos näikseen näkee, tai sitten vaan vastata Johannan hienoihin kysymyksiin itse! :)

Nuhaloma.

Laura Närhi feat. Erin - Siskoni

Mulla ei oikeestaan edes ole asiaa. Halusin vain jakaa ton Telpsanderin mustikkavideon ja tuon biisin mokoman. Ihme tunteilua ollu eilisilta ja tää aamu. Voihan Junior Handler-hässäkkä miksi tulit mieleen. On muutenkin jo nuha, ettäs tiiät.

Treeneissä Telma oli eilen tössöttämässä ja nauttimassa huomiosta. Siinä sivussa tehtiin parit takaakierrot ja juostiin onnellisesti putkissa. Tulppa on aika hauska menijä ♥ Wilman treeneissä rataa ilman rimoja ja kyllä löyty neidistä vauhtia! Hienoja (hidastettuja) keinutoistoja, vinokepeille hyviä irtoomisia + takaaleikkauksia ja persjättöjä. Todella tykkäsin!

Mutta lähden tästä tunteilemaan tonne pihalle, hemmetin huono sää. Onneks vauvat piristää, niille ei ihan aina meinaa uppoo toi kiinteä ruoka niin se on pienoinen show.

Edit// Ja kyllähän tuonne sivupalkkiin illan iloksi ilmaantui uusi Englantilaskurikin, pelkän viiden päivän takia. Mutta oon vaan niin innoissani ♥

Melkein kuin Spice Girls.

Owl City - Shooting Star

Näin meillä on jo kasvettu maailmaa pällisteleviksi folkkineideiksi! Hirmuisen sukkelaan huristaa aika, ihan jo hirvittää ajatus kuinka pian nää taatiaiset viilettää varpaissa ja pitää alkaa kävelemään "hiihtämällä", ettei satu mitään. Mutta on nää sellasia aamun piristäjiä ♥ Kun bläkkärineiti köllöttää pinkki maha kohti taivasta kun maanantaina mönkii silmät ristissa alakertaan, niin eihän sitä voi kun piristyä. Kuvissa pirpanat ovat 16 päivää vanhoja. Nyt kuitenkin on isoin neiti painoltaan jo yli kilon ja pienempi bläkkäreistä painaa neljällä jalalla pitkin pentulaatikkoa. Hyi kuin ne kasvaa ♥

Postaus venyi ja täten otsikkoideakin on jo aavistuksen vanhempi. Kun näpsimme kuvat, jaoin niistä yhden vielä samana iltana Facebookissa norfolkkien kansainvälisessä ryhmässä. Siellä rodulle hyvin merkittävä nainen Elisabeth Matell kysyi: Is it the Spice Girls? Tänä iltana on kuitenkin saanut lukea samaisesta ryhmästä suru-uutisen. Matell on kuollut. Vaikken ikinä häntä ole henkilökohtaisesti tavannut, tuntuu niin oudolta ajatella ettei häntä enää ole ja myös harmittaa, ennen koskaan tätä persoonaa ennättänyt tavata. En ole hetkeen ollut näin sanaton.

Jokaisen syksyn löytö.

Nina Nesbitt - Boy

Mä en tosiaan ymmärrä kuin voin "unohtaa" noi lenkkimaastot. Kyseessä on läheisen pururadan perällä oleva metsä, ei mikään hirmuisen suuri, mutta monella tapaa vietävän ihana. Korkeuseroja, kalloita, valoa, pehmeetä sammalta ♥ Niin mahtava paikka! Jotenkin ajaudun sinne syksyllä ja sitten taas jätän menemättä ennen seuraavaa syksyä. Kamera matkasi viime postauksessa mainitulla kerralla mukaan, silloin mestoilla oli vain Roosa Telpanderin mökkeillessä isäpuolen kanssa. Toisella kerralla mukana oli koulusta lainattu 1100D, jolla lähinnä leikin videon kanssa. Mutta tässä saatuja räpsyjä!

♥

Mainitaan vielä täälläkin, että vaikka mun muut blogit on melkosen lyhyeen tyssänny, niit toissapäivänä pystyyn iskettiin mun lukiodiplomin valmistumista seuraava kyhäelmä. Saa jää seuraamaan jos kiinnostaa! Kyseessä on siis jakson mittainen kuviksen laaja työ, jota halutessaan voisi verrata yo-kokeisiin. Jänskättää pirusti kuin toi tosta lähtee.

Rapaa lennättävä treenikatsaus.

Bastille - Flaws

Kohisevaa ja väreiltään varsin tunnelmallista kuvamatskua kahden viikon takaisista Wilman treeneistä tämmösen katsauksentyngän ohella. Hirmusesti en treeneistä kyllä muista, kun en niitä taaskaan ajoissa ole päivittänyt. Mutta ainakin tämän viikkoiset Wilpertin treenit on tallessa muistin perukoilla.

Kuvien kerralla otettiin ihan peruskivaa rataa, Wilman kanssa skipattiin kepit pinkoilemalla. Radasta en koommin muista, mutta ongelmana tuntui olevan takaakierto + persjättö. En osaa poimia saippuan lailla liukasta Wilmaa kyllin vikkelästi hypyn yli, niin sieltähän kierretään takaa koko hyppy. Hypyn eteen valssatessa ei ongelmaa ole. Huomaa taas kuinka mä ajattelen liian "roosasti" Wilmaa ohjatessa. Ei Roosankaan kanssa voi ohjatessa olettaa, mutta enemmän kyllä saa anteeksi kuin Wilpertin kanssa.

Keinua me hidastellaan yhä. Toivottavasti talvikaudella saatais kepit ja tämä kuntoon, niin päästäis starttailemaan virallisiakin. Toisinaan tulee hidastettuna niin superhienoo toistoo, toisinaan taas koko este juostaan ohitte. Pitäis tosiaan keksiä mikä siinä jökittää. Kuvassa on meidän hätäratkaisu, eipä sitä keinua yleensä tuu ite hidasteltua. Joskus oli eri fiilis Wilman kanssa kisaamisesta, mutta nyt innostais niin vietävästi! Jotenkin Roon kanssa kisaaminen ei kiinnosta siinä määrin kun Wilpert. Pikkunen tuntuu aina antavan sen 110%. Ainakin useimmiten, olihan meillä ne yhdet möllit joissa meno oli jotain aivan muuta.

Viime keskiviikkona Alessa päätti laittaa treenaajien muistit koetukselle mutasäässä. Allekirjoittaneen aivot olivat ainakin ihan ulalla aikasemmin päivällä olleiden kirjoitusten takia, mutta kumman hyvin hässäkästä kuitenkin onnistuttiin. Esteistä muodostettiin neljä lyhyehköä rataa ja nämä kaikki opeteltiin kerralla. Radalle mennessä Ale kertoi mikä radoista suoritettaisiin. Ratiksessa meni niin aloitushypyt sekaisin ja päätinpä itse radallakin tehdä vähän kunniakierroksia.

Märkä keli ei oikein inspiroinu Wilmaa menemään toiseen mutkaputkeen, tai sitten siellä oli jotain muuta varsin ällöittävää. Onneksi parilla palkkauksella alkoi homma sujua ja ällöilyt jäi leluhehkutuksen varjoon.

Mutta Saralle kiitos "tunnelma-agility"-kuvista! On meidän treenikentällä nätti järvimaisema! ♥