Joulu ei ole päivämäärä, se on mielentila ♥

Hyvää joulun aikaa kaikille ♥ Pidän tässä vielä projektia ja koitan saada messaripäivityksen vielä esille. Se oli jo julkaistunakin n. puoli minuuttia, kunnes onnistuin syöksemään sen bittiavaruuteen. Mutta pian pian!

Huomenna lähtö Thaimaaseen, huih! Katotaa kuinka pärjää ilman elukoita..

Pikku kakara depytoi virallisuuksissa.

Liikettä Helsinki Winnerissä ♥

Tässä sitten sitä Voittaja-pläjäystä rotukehien osalta. Vielä ennen reissua yritän kerkitä raapustaa  JH-osuudet messarista, sekä jonkun päivityksen noihin taakse jääneisiin JH-kehiin liittyen. Mutta sehän käsittelee sitten koko settiä näiden kisaamani puolentoista vuoden ajalta. Ajalta jota en mihinkään vaihtaisi ♥

Saavuin tosiaan itse lauantaina näyttelypaikalle Roosan kanssa Tarjan kyydillä. Norfolkkien vahtivartio oli vähän verottanut yöunia, mutta kyllä sitä silti jaksoi koko näyttelypäivän painaa, ihan BIS-kehään katsomoon asti. Norwichien kehä starttasi aamun ja niiden, sekä kolmen folkki uroksen jälkeen olikin Tepanderin vuoro mennä kehään. Harvat kuonokarvat aiheuttivat päänvaivoja, mutta luulisin että kehässä oltiin niin edustavina kuin suinkin. Tulpander oli ensimmäisenä arvosteltavana kuudesta junnunartusta, mikä sai vähän epäilemään likan liikkumista. Hienosti Tem kuitenkin hoiti homman, liikettä riitti eteenpäin niin että pompin vain perässä ja seisomisissa ei  taustapeilin kaverit sen koommin kiinnostaneet. Ihana pentu ♥ Pöydällä ei sen koommin ehditty asettelemaan, ennen kuin, tuomari Dubravka Reicher Kroatiasta otti Telman tarkempaan tarkasteluun.

Telman arvostelu:
"9 months. Adddequid head. Good neck&topline. Still in development. Would prefer more pastern in front leg. Angulation & side movement. Correct coat&bite."
JUN-EH

Kuten sen osittain kirjoittamatta jäänyt arvostelukin kertoi, oli likan eturinta ja pää aiheena tuohon laatuarvosanan tipahdukseen. Tulppa oli kuitenkin oikein hieno ja oon likkaan tyytyväinen. :)

Sunnuntaina koiria oli ilmoitettuna aavistuksen enemmän ja tuomarina toimi Juha Palosaari. Telma esiintyi ja liikkui jälleen niin mahtavasti, mitä nyt aavistuksen oli malttamaton seistessä, mutta niinhän tuommonen pikkupenska saakin olla. (:

Telman arvostelu:
"Tässä vaiheessa vielä kauttaaltaan kevyt, kuonon tulee vielä vahvistua. Hieman kookkaat korvat. Hyvä ylälinja. Häntä kiertyy turhan paljon. Erinomainen takaosa. Eturinta ja rungon tilavuus vielä puutteellisia. Esiintyy ja liikkuu hienosti."
JUN-EH

Palosaari tuli ennen nauhan ojentamista kättelemään ja sanoi vielä Telman ääriviivojen, turkin ja liikkeiden olevan erinomaisia, kaikkea vain tarvitaan lisää. Annetaan siis pirpanalle aikaa kasvaa, ja katsellaan sitten taas uusiksi Virossa helmikuussa. Sen jälkeen kenties taas taukoillaan hetki.
Aika näyttää mihin Tulpertti tosta kehittyy (:

Se tunne kun löytää kuvansa koirakuvista.

Mennäänhän jo messariin?

Jänskättää... Ja pirusti! Huomenna suunta olisi jo messukeskukseen tsemppaamaan Satua ja Roosaa, sekä tietysi Annia Best of The Best-kisassa, joka on siis tämä piirinmestareille järkätty kutsukilpailu. Siitä sitten Tarjalle yöksi ja Rutu pääsee Maurin ja Leevin seuraksi. Saas nähdä kuinka meidän käy :D

Ainakin Telma tekee kaikkensa, jottei me äidin kanssa edustettais. Jokin päivä sitten se oli repinyt päreiksi puuterihuiskun tai semmosen ja tänään oli säpäleinä se pienenpi suoristusrauta ♥ Näin meillä siis valmistaudutaan kehäilemään, kuis teillä?

Sylillinen ilosta itkemistä ja ripaus ärräpäitä.

Nunu kehäilee.
© Katriina M

Jyväskylä KV koettu ja kotiintuomisena superhyviä, semihyviä ja "ärsyttäää!"-fiiliksiä. Kaikkea sitä mahtuukin yhteen viikonloppuun, kun oikein yritetään täysillä. Mutta kehäilijöinä minä ja Iines. Nunulla kaksi rotukehää ja mulla kaksi JH-kehää. Ja olipa Roosakin mukana lainakoirana, ja kisailimpa sillä sitten itsekkin sunnuntaina.

Heti aamusta oli Iineksen vuoro sanoa heipat pitkään jatkuneelle näyttelytauolle ja marssia kehään. Into oli tapauksella huipussaan, mutta liikkeessä ei juuri edelle lähdetty. Treenatakkaan en sitä pystynyt, kun ruuhka käytävillä oli niin mieletön ettei siellä pahemmin palloa heitelty. Silti liikkeeseen tuli vähän sitä etsittyä draivia, mikä oli ihan positiivista! Pariin otteeseen piti vaan Nuun sieraimet sulkea kun alkoi vetämään henkeä nenän kautta. Ennen ei oo tätä tullut, menee varmaan tän uuden hihnakäytöksen piikkiin. Norfolkit tuomaroi saksalainen Martha Heine ja Iines oli ainoa valioluokan narttu, kun folkkeja yhteensä oli ilmoitettuna 8 kappaletta.

Iineksen arvostelu:
"3 years old champion. Correct on type. Good head, eyes and ears. Typical expression. Paralled in front and behind. Good body proportions. Well angulated. In general good mover."
VAL-ERI VAK1 SA PN3

Arvostelusta ei oikein muute negatiivista löyty kun tuo yleensä sana liikkeiden osalta. Näyttelytauolta paluu tapahtui siis semihyvissä fiiliksissä, ja meidän CACIB jahti jatkuu. Iines lähteekin Sannan kanssa Pietariin messarin jälkeen ja edessä olisi vielä oman porukan kesken tehty Viron reissu. Jänskää päästä itekkin ulkomaille näyttelyihin, vaikka ei tarvitsekkaan mennä kuin meren yli!

Satu ja Roosa PM-kisassa
© Jutta S

Pian rotukehän jälkeen kiiruhdin Satun ja Roosan kanssa JH-kehän laidalle missä pieni kaljukaisa pääsi jälleen pätemään piilevillä "samojedikyvyillää" piirinmestaruus mittelöihin. Tressasin itse taas kehää aivan vietävästi, etenkin koska Satulla oli vielä viimeinen vuosi ja viimeinen mahdollisuus napata piirinmestaruus takataskuun. Opetussessio jäi taas lyhyeksi ja Roosa ei todellakaan ollut helpoimmalla tuulellaan, koska mummolla oli virtaa enemmän kuin laki salli. Olihan se sentään joutunut kuuntelemaan folkkikehän menoa häkistä. Ja sehän oli maailmanloppu tolle koiralle. Kehä meni kuitenkin hyvin, ja Satu kertoi myös yksilöarvostelun sujuneen hienosti.
Vaihtokoirana Roosa meni nuoremmalle tytölle, joka alkoi asettelemaan Roosaa maasta. Koska koirasta näki ettei se nauttinut tilanteesta, kävi äiti huikkasemassa tytölle kehän laidalta että seisottaisi Roon vapaasti. Jäi parempi fiilis kehästä koiralle ja varmaan myöskin kyseiselle kilpailijalle :)

Pieni hihkumiskohtaus pääsi ilmoille kun Satu pääsi kolmen parhaan joukkoon, joiden kesken mittelö käytäisiin isossa kehässä. Kieltämättä ajatus Rutusta tallustamassa virtaa täynnä sillä sinisellä matolla tuntui huvittavalta, mutta sormet ja varpaat pystyssä jäätiin kyseistä koitosta odottelemaan!

Nuorempien kehän ajan ehdittiin vetämään henkeä ja pohtimaan kisakoiraa. Roosan olin luvannut Vilmalle ja itse päädyin kisaamaan Iineksellä, koska tuomari Fredrik Nilsson Ruotsista tuntui pitävän iloisista koirista, kerran Roosa ja Satu olivat niin pitkälle päässeet PM-kisassa (:

Vilma ja Roosa
© tipsuttajat.galleria.fi

Pian tuli kuitenkin vanhempien aika. Kehän alku oli aikas kaoottinen. Kehäsihteerit eivät tuntuneet yhtä positiivista poikkeusta lukuunottamatta tekevän vieläkään oikein mitään ja tuomari tarkisti olivatko kaikki paikalla ja huuteli puuttuvia kisaajia kehään. Lisäksi tuomarin tahtoessa junnut numerojärjestykseen kehäsihteerit väittivät toista ja yhden jos toisen pinna alkoi kiristyä, mukaanlukien minun. Kyllähän se kehä läpi saatiin, mutta kaikilta osin ei kovin kunniakkaasti. Siinä sitä vieressä seurailin kun tuomari keskustelee kehäsihteerien kanssa niin, että numeroiden kanssa tarvittiin tulkkia.. No, ainahan ei voi onnistaa. Hatun nosto siis tuomari Fredrik Nilssonille, joka tuomaroi, piristi ja vielä pyörittikin hyvin kehää, jossa sai välillä silmät suurina seurailla osan kehäsihteereistä toimintaa.

Handleria naurattaa
© minttusuklaa.kuvat.fi

Kehä lähti kuitenkin käyntiin. Vilmalla ja jo suurimmat energiansa purkaneen Roosan yhteistyö näytti sujuvan varsin mukavasti ja Iineskin oli mukavalla tuulella esiintymisen suhteen, vaikka edelle ei lähdetty vieläkään. Yksilöarvostelussa taidettiin teetättää kolmio ja L, oliko vielä edestakaisinkin. Kuitenkin sekä minä ja Iines, että Vilma ja Roosa päästiin 15 parhaan joukkoon. Jatkoon päässeillä teetätettiin pikku i, mitä en ennen ollutkaan väsertänyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Iines taisi olla lopun seisotuksessa vähän ihme linjassa tuomariin nähden, mutta muuten homma meni kivasti (:
Viittä parasta valittaessa meidän kisa päättyi, mutta oon Nuunuusta tosi ylpeä! Samalla käteltiin pois myös Roosa ja Vilma. Omassa palautteessani Nilsson olisi halunnut koiran olevan vielä iloisempi, Vilman tiputus johtui vain siitä, että karsintoja oli pakko tehdä. Eli varsin onnistunut junnukisa tämäkin, sillä ilmottautuneita vanhemmissa oli kuitenkin se lähes 50 (:

Sitten saatiinkin taas hengailla ja venailla, kun jäätiin odottelemaan isoja kehiä ja PM-kisaa. Jänskätti hirmusti, koska Roosa ei ennen oo ollu semmosessa isossa kehässä mikä Jyväskylässä on. Olihan se ryhmäkehässä Kuopiossa, mutta ulkona se on kuitenkin niin eri juttu, kun musiikki kuuluu kovempaa, valot on erilaiset ja kaikenmoista. Eihän Rutu hyvien hermojensa takia tuppaa hätkähtelemään mistään, mutta kyllä mä kaikki kauhukuvat kelasin päässäni läpi. Ja sitten kun porukka kuulutettiin valmistautumaan niin mää juoksin pää punaisena etsimässä Satua. Mutta Satu löytyi ja kehäkin pääsi alkamaan. Ja sitä alkua saatiinkin venata vähän reilu tunti. No, ainakin mun hengitys tasaantui.

Varoitus: seuraava kappale sisältää hyvin sekavaa selostusta!
Ja voi niitä sydämentykytyksiä kun toi finaalikolmikko asteli kehään. Ensin sieltä juoksee sisään leonbergi handlereineen, sitten Vilma Viitasalo snautserin kanssa ja kolmantena tallustaa meidän Roosa ja Satu suureen siniseen kehään. Katsomosta kuului useempikin "awwww"-ääni ja naureskelua kaiken se taputtelun alta. Rutu oli selvästikkin virkeänä tunnin odottelusta huolimatta ja tallusteli ylpeänä häntä heiluen. Seisotuksissakin häntä vispasi kuin viimeistä päivää ja oon todellakin sitä mieltä, että toi koira parka luuli kaikkien katsovan vain itseään ja taputtavan vain itselleen, onhan se nyt suuri ja mahtava norfolkki! Tuomarin pyöriessä handlereiden ympäri Rutu veteli taas omaa pyörimisshowtaan, mutta meni kyllä niin äärimmäisen nätisti kolmion Satun kanssa ♥ Kolmanneksi sijoitettiin tyttö leonbergin kanssa ja tämä superkaksikko Vilma ja Satu laitettiin vielä kiertämään ympäri. Mulla oli itku jo kurkussa ja pompin penkissäni ihan hirmuisesti. Kun voittajaruusuke iskettiin Satun käteen kiljasin varmaan koviten mitä koskaan ryhmäkehissä ja pomppasin äitin kaulaan parkumaan. Kyllä ne kaikki muutkin vieressä olleet joutuivat kokemaan mun itkuparku "jjiiiiiiiii ne voitti!!"- kohtauksen mutta oli niin mahtavaa♥ Äitin jäädessä penkille pyyhkimään silmäkulmia mä ammuin keskelle kehää onnittelemaan ja tapittamaan kuvaussessiota ja kantamaan palkintoja. Paula Heikkinen-Lehkonenkin kävi ottamassa palkintokuvaa ja sanoikin varsin osuvasti: "Pysäyttäkää nyt sen häntä." :D
Mun propelliporsas ja mahtihandleri! Tää tiimi taitaa kisata vielä kerran yhdessä, can't wait ♥
"Sekava selostus"-varoitus päättyy.

Satu ja Roosa PM1!!
© Salla Kuikka

Sitten tiedossa oli kunnon maratooni ryhmäkehiä kun katottiin kaikki aivan BIS-kehään asti. Huimasti hienoja koiria ja kasvattajaryhmiä, oli siistiä vaikka persukset puutukin (:

Sunnuntain JH-kehästä
© Noora R

Sitten sunnuntaihin. Kehät meni täydellisesti päällekkäin. Siirsin omaa vuoroanikin aikaisempaan ryhmään jotta olisin ehtinyt viemään Nunun kehään, mutta eipäs onnistunut. Junior Handler tuomarina ollut Vesa Lehtonen kyllä otti porukkaa hyvin kehään rotukehäsyistä, ja luultavasti olisin voinut Iineksen käydä esittämässä, mutta tuota liukuvuutta en tiedostanut niin äiti sitten esitti Iineksen Itävaltalaisen Andreas Schemelin kehässä. Jälleen Iines oli ainoa valioluokan narttu ja norfolkkeja oli ilmoitettu 7 kappaletta.

Iineksen arvostelu:
"Shapely black&tan of good size, cobby, good skull, lacking stop. Well carried ears, dark eye. Strong well-boned front, frim back, good tailset, strong well muscled hindquarters, descent coat. Sufficiently well presented, shows well"
VAL-ERI VAK1 SA PN2 VARACACIB

Ei siis tärpännyt vieläkään, mutta jahti jatkuu!

Junior Handlerin SM-osakilpailussa tosiaan tuomarina oli Vesa Lehtonen ja pienen pohdinnan jälkeen kisakoiraksi päätyi Roosa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut blogissa vilahdellut lk. kääpiömäyräkoira Tempi, mutta jotenkin tuntui luontevammalta hipsiä kehään oman Ruutelin kanssa. Alkuarvostelut menivät kivasti, liikkeet kanssa, etenkin kun Roosalle saa niin hauskasti annettua hihnaa ton snakepannan ansiosta. Tykkään kovasti!

Pöytäilyä, ryhti sanoo not.
© Viivi S

Yksilöarvostelussa musta tuntui että mokailin urakalla, vaikken sitten palautteesta päätellen mokaillutkaan. Pöydällä multa tipahti hihna kaulalta ja aloin sitä palauttemaan, milloin tietenkin päästin hännän irti. Sitten Lehtonen siirtyi katsomaan koiraa takaan jolloin siirtelin taas vähän takajalkoja (joka kuvia katsoessa onkin ollut ihan hyvä idea) ja sitten vasta otin sen hännän ylös. Liikkeinä teetetty kolmio ja edes takaisin meni tosi kivasti, en kokenut olevani tielläkään kun hoidin hommat enimmäkseen kädenvaihdoilla. Niin hyvin en oon kyseisiä liikkeitä varmaan tehnytkään. Loppuseisotuksessa Vesa katsoi koiraa melko pitkään kunnes otti askeleen tullakseen katsomaan etuosaa. Pöyrähdin ehkä vähän liiankin ripeästi pois alta, ainakin omasta mielestäni. Mutta pääpiirteittäin meni tosi kivasti :)
Kaikkien ryhmien mentyä läpi napsittiin jatkoon porukkaa ja me päästiin siihen herrasväkeen. Muistaakseni porukan kesken teetätettiin edestakaisin + saatiin monen monta kertaa mennä ympäri, joko yksin jonon perään tai yhdessä. Myös aika pitkiä seisotusrupeamia tuli, milloin Roon häntä alkoi laskea. Heti kun sai taas vähän ravailla oli hännälläkin paljon kivempaa. Porukkaa tiputeltiin tasasin välein ja vähän kokoajan odottelin sitä kättelyä vaikka kehästä hyvä fiilis olikin. Ja kummastukseksi oltiin yli 40 vanhemman joukosta sijoilla, kun viisi parasta olivat enään kehässä. Ruusuke ojennettiin käteen vitoselle, sitten neloselle ja mulle tuli jo toisen sydämentykytykset viikonlopun sisään. Pariin kertaan vedin henkeä kun lähdettiin vielä kolmen kärjen kanssa matkaan.

Vastavalo ruipeloittaa.
© Satu-Maria N

Se oli huimaa kun kaverit taputti ja hihku ohi kävellessä kannustuksia, kiitos tuhannesti niistä ♥ Noi ns. tykytystunteet on kuitenkin suuri syy siihen miks tätä lajia tulee porskutettua vielä sen yhden kisan verran.
Sijoitukseksi varmistui kolmas ja oon niin fiiliksissä! Rutu toimi kivasti ja tollasen Roosan tehoviikonlopun jälkeen on hienoa suunnata messariin, kun voi luottaa ton koiran jaksavan sen pidemmänkin junnukehän. Lehtoselta saadun palautteen mukaan kolmen kärki olisi voinut olla missä järjestyksessä vaan ja mun rauhallinen esittäminen oli miellyttänyt. Vesa nimittäin jäi melko pitkäksikin aikaa katsomaan koiraa ja jotkin handlerit olivat hänen sanojensa mukaan alkaneet sitten säätämään jotakin jalkaa johonkin, vaikka koira oli seissyt ihan hyvin. Musta on vaan henk. koht. hirveen kiva kuulla et handlaan rauhallisesti. Omasta mielestäni kun aina sählään liikaa :D

Kiitoksia taas mahtavasta viikonlopusta! Etenkin Kassu, Julle ja Milla kun sain tunkea teidän hotellihuoneeseen nukkumaan ja kiitoksen tietty myös Gringos Locosin porukalle! (;

Nyt sitten vaan venataan messaria. Yhden osarin lisäksi ohjelmassa Telman ensimmäiset viralliset ja kenties jotain handlattavaa. Jänskättää!

Tepander tahtoo kanssa!

Kaksi pikkumonsteria valtasi sängyn..

Nyt on jääny agitreeneistä postaus vähemmälle, eilinen valkku Roosan kanssa meni kuitenkin hyvin, kuten noi valkut treenit on viimeaikoina muutenkin menny (:  Koutsina oli Annika ja tehtiin alkuun kivaa pikkutreeniä, joka joskin sisälsi mun osalta aika rumaa takaakiertoon työntelyä. Koira kuitenkin toimi irtoomistreenissä ja silloin kun osasin osoittaa sen putken tarpeeks selkeesti, niin sinnehän mentiin!

.. kirjaimellisesti

Mutta tänään mopoautolla pääsi päristelemään Tepa ja suuntahan oli Lempäälä! Käytiin treenaamassa Alessan ja Saran kanssa. Telman treenit koostui superpalkatuista suorista putkista, hypystä namikupilla ja takaakierroista. Heti kun Tem tajusi lyhyeksi rytätystä putkesta läpi pinkomisen tarkoittavan nakkia, esteestä tuli supersiisti juttu! Vielä kun mentiin putkea loppuun suorana ja lähes täysmittaisena, ei naisenalku näyttänyt minkäänmoisia epäröinninmerkkejä. Jonkinmoinen lähetyskin alkoi jo sujua! Hypyn hakeminen luonnistui paremmin kun Alessa otti namikupin käyttöön. Tää ehkäisi myös sitä, etten alkanut hidastamaan Telmaa. Jotenkin kummasti onnistuin siinä jo suoralla putkellakin. Takaakiertojen ajatuskin pikkuhiljaa hahmottui, tosin Telma vaikutti aina kovin miettiväiseltä siivekettä kiertäessään. Mutta tästä se lähtee!

Jyväskylän näyttelyn blogipostaus on muuten tulossa, mutta siitä tuntuu tulevan vaan aikamoinen pommi.. Mutta tulossa on jos sitä ollaan ihmetelty (: Mutta me painutaan nyt Tepanderin kanssa muumilakanoihin nukkumaan. Öitä ja hyviä viikonloppuja! Rentoutukaa tai repikää kunnon tuloksia jos on sellaiseen tilaisuus. Me luvataan löffäillä (;

Blogi joulupuvussa.

Ennen ei oo ollu "Nyt on pakko saada joulu-ulkoasu ilmoille"-fiilistä, mutta kaikenlaista toi armottoman pitkä ja pimeä mutakeli saa aikaseksi. Tässä kökkösessä säässä kun tahtoo saada joulun näkymään edes jossain! Ja nythän se näkyy blogissa, sekä tietokoneen taustakuvalla. Mutta olis kiva kuulla kommenttia tästä joululookista, eli kommenttilootaan selkeää tai vähemmän selkeää kommenttia, olisin toodella happy! (:
Tahtosin vaan nähdä sitä lunta ja ottaa vielä talvikuvia ennen Thaimaaseen lähtöä. Inhoon tätä mutavelliä. Jos tää märkä ja pimee aika kestää näin kauan, niin kauhulla odottaen loskan litinän ajanjaksoa.. Että jos ei oo lunta kun palaan takaisin niin revin peliverkkarit!

Karloon Big In Beverly "Fanni"

Jotta ei vedettäisi aivan asian vierestä, niin julkaistaan kuvatusta Fannista, joka käväisi meillä trimmissä ja kuvattavana NN-nuortenkoirienkatselmuksen luokkavoittonsa johdosta. Onhan se neiti näppärän näköinen, katsellaan mihin kehiin sitä veisi alkuvuodesta kun turkkia tulisi (:

Michael Bublé - White Christmas

Muoriutuminen ♥

Pikku-Kerttu

Tälläinen pikainen meidän teamia sivuava, mutta hirmuisen ihana uutinen! Rutusta nimittäin tuli nyt muori, koska A-pentueen Karloon Almosa "Kerttu" sai nyt maanantaiaamuna kolme punaista poikaa ja yhden punaisen tytön ♥

Aika viilettää niin hurjan nopeasti! Juurihan nuo A-pennut painelivat meillä pitkin kämppää, nyt on kuitenkin jo taas yksi sukupolvi pupsahtanut lisää. Mutta näinhän se menee ja team Karloon toivottaa huisisti onnea Kertulle ja kumppaneille, eli team Kipinämielelle! ♥

Nää hetket kuvissa ainaki tulee muistuu.

Heti ensiksi taas paljon paljastava kuva ryhmäkehästä, viksu veto!
© Sanna E

Lauantai aamuna oli jälleen nokka kohti näyttelyitä. Tälläkertaa autolla päästeltiin Helsinkiin, ihan oikein Messukeskukseen, jossa Telma pääsi viimeistä kertaa mittelöimään pennuissa. Kyseessähän oli lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävä Best-In Puppy Show. Ja paikkahan oli parasta treeniä joulukuun voittajanäyttelyitä ajatelle, vaikka silloin hulina tuleekin olemaan vallan eri luokkaa (:

ROP-pentu
© Sini O

Rotukehässä tuomarina oli Saija Juutilainen, jonka nimi on tälläkin sivustolla vilahtanut mm. Kuopion Junior Handler kehän yhteydessä. Norfolkkeja oli ilmoitettuna kaksi, toinen oli noin Telman ikäinen bläkkäriuros, joka nappasi itselleen KPn. Oman vuoron tullessa taas pieni jännitys päällä, kun Telman kanssa ei oikein osaa sanoa kuinka se esiintyminen tänään sujuu. Pikkuplikka liikkui kuitenkin hienolla asenteella ja seisoikin edukseen. Pöytäkäytöksessäkään ei pikkuneidillä ollut moitittavaa, antoi räplätä ja katsoa suuhun ilman rimpuiluita. Minä se ongelma enemmänkin olin, kun en osannut päättää miten sitä hihnaa nyt kannattaisi pitää, vai pitääkkö ollenkaan. Päästin pannan löysäksi, hihna niskan taa ja leuasta kiinni. Hyvä oli, ja tällä mennään jatkossakin!

Telman arvostelu:
"8kk. Hyvin kaunis narttupentu. Erino. linjat, runko ja kulmaukset. Tiiviit käpälät. Narttumainen pää, vielä hieman pyöreä kallo. Hienot korvat. Oikea purenta. Hyvä ylälinja. Häntä voisi olla suorempi. Erino. liikemalli. Oikea, lupaava karvapeite. Hieno luonne."
PEN7-9kk sij.1 KP PNP1 ROP-pentu

Telma oli mahtava! Juutilainen kehui vielä pöydällä erityisesti Telman etukulmauksia ja leperteli pikkuneidille muutenkin kiitettävästi. Siksi Tepanderilla olikin niin kivaa että toinen korva vähän "lenteli", mutta eipä tuo tuntunut haittaavan, kun hyvin ne kuitenkin asettuivat takaisin. ROP-kehän liike hoidetiin taas Tepan "olen hienoin pikkutyttö!"-asenteella, ja punainen ruusuke sieltä tuli ROP-pennun merkiksi. Huikeeta ♥ Poseerauksessa Teepasta olisi ollut paljon hauskempaa mennä moikkaan sitä vastapäätä seisovaa poikaa, mutta aikas edustavan potretin meidän neidistä näköjään sai, mitä nyt panta näyttää tökköseltä ja etutassujen karvat hörsöttää. Mutta mitäs siitä, arvostelu oli mahtava, Tepan fiilis oli mahtava, joten ei muuta kun venailemaan junnuja ja ryhmäkehiä. Hyvin se aika menikin, esimerkiksi syödessä hirmuisen hyvää suklaa-vadelmakakkua! Kannattaa maksaa messuhinta siitä, jos jotain tarvitsee vaikkapa messarissa juhlia (;

Marlon kanssa JH-kehässä
© Sanna E

Ekasta kerrasta innostuneena ja Sannin houkuttelemana kisasin junnuissa silkkiterrieriuros Marlolla, Croyance Sponsor By Curiosity. Suurensuuri kiitos Sanni että toit herran paikalle ja tietysti Terhillekkin kiitokset facebookin ja Sannin kautta tulleesta kannustuksesta ja Sannin ja Marlon majotuksesta (: ! Herra oli aivan mahtava tuttavuus ja tapauksen kanssa oli ilo kisata. Silti tunnen olevani niin solmussa silloin, kun kehässä on mun ja koiran lisäksi harja. Silloin kun harjailun tarvetta ei ollut, harjailin, ja silloin kun olisi ehkä jotain pitänyt tehdä, niin oli mukamas hirveä kiire etiäppäin, eikä sitä sitten ehtinyt. Niin että hengitä hyvä ihminen.

Mutta itse kehään. Tuomarina toimi Maija Mäkinen, ja junnuja vanhemmissa 20. Porukka kävi ensiseisotusten jälkeen yksilöarvosteluissa ja voi tyhmä mun mokia taas. Jos mulla on ongelma harjan kanssa, niin on myös alahampaiden ja tiukkojen huulten kanssa. Tai mulle huulet on tiukat, vaikkeivat ne periaatteessa edes ole tiukat, noilla omilla koirilla kun sen huulen voi venyttää ties mihin uusiin ulottuvuuksiin. Nakkisormetkin puskivat tielle, eli yhteenvetona, hampaiden näyttö ei aivan onnistunut. Oli kuitenkin hienoa saada tuomarilta palaute saman tien. "Nyt en kyllä näe mitään muuta kun sun sormet." Liikkeet menivät kuitenkin ihan kivasti, karvat olisin voinut harjata ojennukseen paremmin ennen liikettä ja ehkä hyödyntää mattoja enemmän, mutta oon ihan tyytyväinen (:

© Riitta K

Mutta viimeisiä yksilöarvosteluja viedessä alkoi mun kriisi. Meinaan kokoomakehää alettiin kuuluttaa, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun oli jo kolmosryhmän vuoro. Mun päässä surras päätökset kehän keskeyttämisestä ja siitä, että joku muu esittää Telman ja sit sinkasen sinne. Tessa lähti onneksi Tepanderin kanssa kokoomakehälle, ja lupasi jäädä porukan hännille, että ehtisin vielä kokoomakehänkin pöytäarvosteluun. Ryhmän tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki, jolla ei tainnut olla lainkaan pärriereitä tuomaroitavana. No, junnukehällä jatkopaikkaa ei ymmärrettävästi irronnut, koska keskittymiseni oli enemmänkin siellä kokoomakehässä, ja kerrankin olin onnellinen siitä, että heti lennettiin pihalle. Marlo oli kuitenkin huippu tuttavuus, harmi ettei yhteistä kisaa ehdi järkkääntyä, olisi meinaan ollut mahtava päästä silkkeilemään ukkelin kanssa uudelleen ♥

Tepanderin liikettä rotukehästä♥
© Nea F

Sinkaisin siis vauhdilla kokoomaan ja ehdin menemään Tepanderin kanssa koko jutun. Osasyyni ehtimiseen oli varmasi Kumpumäen "ilmestymättömyys" kun häntä jo soiteltiinkin ilmestymään paikalle. Teps kaikesta handlerihässäkästä hämääntyneenä kuitenkin esiintyi pöydällä mallikkaasti ja liikkui sitäkin paremmin. Sitten vaan odottelemaan esiinmarssia ryhmäkehään norwichin jalanjäljissä..
Ja mitä hullua siellä ryhmässä tapahtuikaan ♥ Kun Vellu otti koiria jatkoon, hän osoitti meitä! Pikkiriikkistä Tepanderia ja varmaan vieläkin sinkaisusta hengästynyttä esittäjän mokomaa. Telmakin näytti kovin tyytyväiseltä kun kehuja hihkuen lähdettiin seitsemän parhaan joukkoon yli 20 koiraa sisältävästä terrieriryhmästä. Kuinka ylpeä mä tosta pirpanasta voinkaan olla! Äitikin hymyili kehänlaidalla kuin Hangon keksi ja peukutti pikkasen jännittyneen näköisenä :D Seitsemän parasta vielä liikutettiin edestakaisin, kunnes joukko karsittiin neljään. Tässä vaiheessa meidän matka päättyi, mutta huomasi jo reissurasituksen painavan kakaraa. Ja onhan se huimaa, että oma piäni folkkimus pääsee noinkin pitkälle! Tästä on hyvä jatkaa kohti virallisia koitoksia ja depyyttiä messarissa! Huih!

Kiitoksia kaikille taas mukavasta näyttely- ja messupäivästä! Viikonloppuna tuleekin taas nähtyä koiraporukkaa, kun on ohjelmassa Jyväskylän KV-näyttelyt. Iineskin pääsee pitkästä aikaa tohkeilemaan kehään ja itellä on ohjelmassa sen lisäksi kahdet junnut. Ai jänskättääkö? Kyllä!

Portugeesikaveria kiusimassa.

Nunnero rakastui kanafileisiin
© Katriina M

Kassu keksi viime torstaina, vai oliko sittenkin keskiviikkona, muikean ajatuksen, josko pomppisin Nokialle visiitille yhden tai kahden norfolkkieläimen kanssa ja poikettaisiin sitten lauantaina mätsärissä Äetsässä. Suunnitelma päätettiin toteuttaa, niinpä pakkasin kamat ja Iineksen autoon perjantaina koulun jälkeen ja vähän vajaa tunnin automatka pääsi alkamaan. Nunu oli taas vähän sitä mietä että mopoauto on hyihyihyi kun se pärisee ja rysäyttelee kaivonkansien päältä, mutta yllättävän rennosti bläkkäri matkan otti.
... Ehkä siksi että se sai matkustaa penkillä. No, kuitenkin.

Kassulla perjantai alkoikin sitten vähän extrememäisissä tunnelmissa, kun sain tehtyä Iineksen esittämisestäkin vaarallisen lajin. Nunua on tässä viimeisen viikon aikana siis opetettu kulkemaan hihnassa edellä, ja tennispallon viskely koeviikon lomassa on kieltämättä tuottanut tulosta. Joskus vähän liiankin innosta tärisevää tulosta. Niinpä sain hankittua polveeni oikein muikean reiän ja housuistani polven auki, kun palkkasin Iineksen liikkeen jälkeen. Tossun alle osui sopivasti irtohiekkaa kun Nuu pinkaisi lyhyessä näyttelyhihnassaan menemään ja sitten muks. Kuten kuitenkin yleensäkkin, haava näytti pahemmalta mitä oli, mutta koko viikonlopun ja näköjään vähän ylikin oon kirvistellyt ton ruven ja laastareiden kanssa. Ne kiristää niin hiivastisti ja se ei tunnu kivalta kun rupi repee auki. No, on sitä pahempaakin koettu, joten irvistellen jutuissa eteenpäin. Loppuilta meni iltapälinälenkin lisäksi leffaillessa ja saunoessa. Meidän saunojalauman "heikoinlenkki" uskaltautui  ylälauteille lähes koko ajaksi. Melkoinen suoritus Iinekseltä!

Iines liikkeessä.
© Katriina M

Lauantai aamuna saatiin nukkua melko pitkään, sillä kerrankin mätsärinjärjestäjät olivat miettineet meitä aamu-unisia♥ Perille päästiin kuitenkin vähän viimetingassa, kun ensin kierrettiin toisen Äetsäläisen koulun kautta. Heti huomasi että mätsi oli pikkuinen "korpikuusen kannon alla"-match show, mutta kehäjärjestelyt toimi ja fiilis oli koleasta säästä huolimatta kiva. Kyllä tämä pikkunen luokkaretkirahasto mätsäri peree sen edellisen Hakametsäkokemuksen mennen tullen! Ilmottautumisia vastaanottavat koululaisetkin hoitivat hommansa niin mainiosti! :) Ilmot meni Junior Handleriin, sekä pienten aikuisten kehään. JH-hoidettiin Kassun Jazzy-geesillä ja pieniin marssi yllätys yllätys Iines. Tuomarina molemmissa kehissä oli Sanna Joutsela.

Kehänjälkeistä seisoskelua Jazzyn kanssa.
© Katriina M

Meidän kehämme lähti käyntiin lapsi&lelukoira skaballa, josta Iines löysi elämänsä rakkauden. Kehässä eräällä pikkupojalla oli piippaava, valkoinen koira, jonka suuri ja mahtava tappaja-Iines oivalsin varmasti joksikin nistättäväksi kelpaavaksi! Siihen vielä lisäksi kaikki ne hiekkakentällä pyörivät karvatupsut ja lehdet, niin avot, siinä oli Kassulle hankala ja keskittymätön JH-koira valmiina. Hienosti Katriina kuitenkin hallitsi hermonsa himoveturi Iineksen kanssa, samalla kun itse sain kisata (... niin vaiko riehua) ihanaisen Jazzynatsin kanssa ♥ Vapaana seisominen kävi portugeesirouvalle välillä tylsäksi, joten asetellen mentiin suurin osa ajasta. Liikkeinä teetettiin yhdessä ympäri, ilman että juoksujärjestystä meidän kolmen kisaajan kesken mitenkään muutettiin. Ekana veteli siis saksanpaimenkoira, tokana intoili Iines ja me sitten pompittiin perässä ja ohitettiin Nuu näinä parina kertana ulkokautta. Yksilöarvostelussa, joka käytiin ihan siinä maassa vaan eli ei mitään pöytäjuttuja pikku Nunulle, teetettiin kolmio. Näiden juttujen jälkeen tuomari kysyi multa ja Kassulta voitaisiinko me koiria vaihtaa. Iines veteli mulla samaan tapaan kuten Kassullakin, ja tuntui aika hirvittävältä lähes hirttää sitä siihen hihnaan. Kahjopuppe. Iines vaihdatettiin vielä kolmannellekkin kisaajalle, kaikkien kanssa pyydettiin muistaakseni ympäri.
Vielä kerran tuomari pisti porukan liikkeelle teettämällä T:n. Omani tuntui menevän siltä osin päin prinkkalaa että toinen sivu oli paljon toista pidempi ja en tainnut tuomaria kohti lähteä ihan siitä samasta pointista kun mistä sivut aloitin. Kuitenkin, voitto tuli! Perusteluina paras kontakti koiraan, mutta kyllähän mulla oli joukon helpoin koira, sillä Iines oli kehässä kaikkea muuta kuin yhteistyökykyisellä tuulella. Kassu tuli kuitenkin Nuunuulla hienosti toiseksi ja sai kehuja esittämisestään. Folkusti oli kuitenkin petrannut loppua kohden, eli hyväksi folkkitreeniksi osoittautui tämä kehä. Kiitos vielä Kassu portugeesikoulusta ja koiran lainasta! Rouva oli huippu♥

Syynissä.
© Katriina M

Parikehään mennessä Iines alkoi jo pikkuhiljaa keskittyä, etenkin kun kassista löytyi Seinäjoelta voitetut kuivat kanafileet. Niitä mussutellessa kehänlaidalla alkoi kiinnostus pikkuhiljaa löytymään ja liikkeesäkin loppui suurimmaksi osaksi se ylimääräinen ryntäily ja säntäily. Yllätykseksenikin käteen iskettiin punainen nauha. Koska oltiin viimeissä parissa, niin sinkauduttiin sitten sinisten venailun jälkeen takaisin kehään. Siellä Iines jaksoi yhä yllättää kirien viiden parhaan joukkoon ja keskittyen kokoajan vain paremmin. Kasassahan se seisoi, mutta tämäkin juttu on opittu jo korjailemaan. Tuomarin mukaan hankalan päätöksen jälkeen meidät tultiin kättelemään ulos, mutta Iines oli etevä ♥ Kelpaa lähteä Jyväskylään, sillä siellä luulisi hölmöläisen keskittyvänkin jonkinverran paremmin kun lehdet ja karvat ei tuppaa noissa halleissa ihan yhtä riehakkaasti pomppimaan.

Kassu ja Nunu sunnuntaina kuvauksen kohteina

Jazzy kuitenkin otti mätsäristä irti kaiken mitä lähti. Kun geesi toimi meikäläisellä JHn voittokoirana, niin musta geesiläinen meni ja voitti isojen punaisten kehän ja vielä koko BIS-kehän! Bailabaila! Palkinnot oli tommoseksi pikkumätsäriksi hyvät ja pantahan napattiin lahjakortilla jo heti mukaan, Nazzin valiopanta (;
Näitten häppeninkien jälkeen käväistiin pizzalla ja soittelin vielä äitillekkin etten vielä kyllä lähde himaan, niinpä mauto suuntasi Pälkänelle vasta sunnuntaina. Sitä ennen ehdittiin vuokrata vielä toinenkin leffa, hölöttää maailman turhimmistakin asioista, muokata kuvia ja tykkäillä facebookissa. Kuitenkin viikonloppu oli mahtava, kiitos siis Kassulle ja populoille!
... Ja Jazzylle spessukiitos armottomasta portugeesikuumesta... Se jos mikä ei ole hyvä juttu :D

pst. tuonne sivuun ilmestyi banneri äidin, ehkä tulevaisuudessa munkin, kennelnimen kotisivuille, visitoikaa toki (:

Team leppoisat ja aavistuksen kuolaavat esittäytyy!

© Sanna E

Seinäjoki KV oli siis ohjelmassa viime viikonloppuna ja seura oli mahtavaa! Sadun kyydillä pääsin näyttelypaikalle heti aamusta, ja pohdittiin koiravaihtoehtoa suunnitellulle bernille jo automatkalla. Ilmoille lensi ajatus nöffistä, jos vain olisi sopiva koira paikanpäällä. Kun bernikehän laitaan saatiin kamat laitettua niin sieltähän löytyi Satun miettimä nöffineiti Veena, Goldbear's Eloveena Girl, jonka kanssa sitten lähdettiin pihalle treenaamaan. Treeni tulikin tarpeeseen, sillä koskaan ennen ei ole mulla ollut hihnan päässä mitään nöffin tyyppistäkään koiraa. Silti ihastuin Veenaan saman tien ♥ Neiti oli niin avoin ja ruokaa rakastava tyyppi, jonka häntäkin tuppasi heilumaan, vallan valloittava tapaus. Sitten vaan jänniteltiin etteivät kehät mene päällekkäin, mutta onneksi newfounlandinkoirat olivat JH-kehän viereisessä kehässä, eli hätätapauksessa vaihdot olisivat sujuneet varsin sutjakkaasti.

Pidettiin letkeesti kivaa!
© Heidi T

Vanhempia junnuja oli ilmoitettuna 31 ja tuomarina piti olla suomalainen Saara Sampakoski. Aamun ensimmäinen hälinä tulikin siitä, kun Saaran kuulutettiin olevan poissa, eikä kukaan tiennyt kuka tuomari olisi tulossa osaria tuomaroimaan. Käytiin sitten Jonnan kanssa kysymässä asiaa toimistolta ja tuomariksi paljastui edellisenä päivänä terriereitä tuomaroinut Jasna Matejcic, Kroatiasta. PM-kisa alkoi kuitenkin kutakuinkin aikataulussa tuomarinmuutoksesta huolimatta, mistä pontsit näyttelynjärjestäjille! Tuommoisessa tilanteessa jos leviäisi pakka niin huhhuh, junnuilla voisi olla lievät paniikit.

Siirrytään sitten itse kehän tapahtumiin. Alkukehä meni ehkä mulla vähän harjoitellessa, koska Veena siirteli jalkojaan ja tepsutteli selvästi enemmän kuin sitten loppukehästä, syynä mun toinen käsi jolla koitin pitää päätä. Kun vaihdoin kyseisen hääräilevän käden koiran eteen, ei tätä ongelmaa ollut. Pieni, vaaleanpunainen kuolapyyhe oli ahkerassa käytössä koska pidin namia pitkiäkin aikoja kädessä, jotta kontakti pysyi.

Yksilöarvostelu meni tuomarin pyörimisten ja seisotuksen osalta mielestäni kivasti, mutta liikkeitä pyytäessä Veena päätti olla totaallisen liikkumatta. Siinä sitten taas oltiin hetki kerällä ja näytettiin nakkia niin tultiinhan sieltä sitten, ja ihan ravilla ettei alettu peitsaamaan. Matejcic teetätti samantien sitten vähän enemmänki liikkeitä. Ensin ympäri, sitten kolmio ja viimeisenä vielä edestakaisin. Peitsaamaan Veena tipahti ainoastaan kolmion ensimmäisellä sivulla, vaikka neitiä vähän tuntuikin väsyttävän (:

© Jeena K

Jatkoon päässeitä valitessa, tuomari nappasi meidät 12 parhaan joukkoon ja olin jo niin tyytyväinen. Jatkoon päässeiden kesken tuomarin ympäri kiertely jatkui. Näissä ei ollut Veenan kanssa ongelmaa ja liikkeelle lähdötkin yhdessä ympäri kiertäessä alkoivat sujua sukkelammin muutamaa "hahaa en liikukkaan"-tapausta lukuunottamatta. Lisäksi jatkoon päässeiden kesken teetettiin liikkeitä pareittain, ensin yhdessä edestakaisin, sitten yhdessä L. Ensimmäinen meni nappiin, toista jouduin hetken aikaa pohtimaan että mitenkäs se tulikaan, kun kyseistä liikettä ei koskaan ennen oo kysytty. Vähän Veena kummasteli sitä postimerkkikehän takia hyvin lyhyeksi jäänyttä L-kirjaimen lyhyttä sivua. Ehdittiin ottamaan varmaan kaksi askelta ja käännyttiin. Takana tapahtunut puolen vaihtokin onnistui näppärästi Veenan koosta huolimatta, mutta mulla oli aikaa kun en huomannut kääntyessäni, että parinamme ollella walesinspringerspanielilla oli vähän ongelmia takaisin päin kääntymisen kanssa. No, liike suoritettiin kunnialla loppuun! :D

Pian liikkeiden jälkeen tuomari karsi porukan viiteen ja me oltiin Veenan kanssa siinä sakissa! Samoin sieltä löytyi tuttuja, nimittäin Noora melkein nahkan pehkonsa kanssa (sori Noora, oli pakko ♥), Jenny nahkan kanssa sekä Tuisku villakoiralla. Porukkaa pyöritettiin ympäri ja seisotettiin, sitten meille annettiin viidennen ruusuke, mihin oon hirmu tyytyväinen♥ Kuten oon jo moneen kertaan sanonut, en mulla ollut minkäänsortin kokemusta nöffeilystä ennen tätä kehää, joten suuuret kiitokset meikäläistä seillä parkkipaikalla opettaneille, tuli todellakin tarpeeseen. Ja tietenkin kiitokset mahtavan Veenan lainasta!

© Heidi T

Mahtavuus ei tietenkään loppunut meidän JH5-sijoitukseen, vaan JH-kehä oikein räjähti viimeisten ruusukkeiden jaossa. Tuisku sijoittui neljänneksi, Noora toiseksi ja Jenny meni ja VOITTI! Myös päivän paras kehä käytiin pikkukehässä, koska Jennyn oli mentävä junaan. Ja niinhän siinä kävi että kolmas kerta toden sanoo ja jenny sai ansaitusti paikkansa finaaliin ollen BIS Junior Handler! Kuvissa ei luojan kiitos näy kun halailen itkevän Lindan kanssa kameroiden takana ja kyllä siinä itsekkin tuli "pari" kyyneltä päästeltyä. Voitto meni niin oikeaan osoitteeseen♥

Päivän mahtavuus ei suinkaan loppunut siihen, vaan Satun kasvattama ja esittämä Basti nappasi ryhmäsijoituksen ollen RYP-3!

Kiitos kaikille mahtavasta viikonlopusta!

Kummat koirat käden päässä.

Meinasin jo kirjoittaa että hihnan päässä, kunnes tajusin että kysehän olikin agilitystä, eikä niissä puuhissa kyllä hihnoilla plärätä. Eli tyhmältä kuulostamisen riskistä huolimatta vedettään tuolla otsikolla. Ja nyt mä selitän siitä kuin se olis jotenkin olennaista? Siirrytään siis oikeaan aiheeseen, joka on valkun treenit viime torstailta. Alessa toi mukanaan kivan, juoksemista ja kaikenmaailman sutinoita sisältävän radan, joka taas rataantutustumisen jälkeen muodostui päässä ensivaikutelmaa mukavammaksi tuttavuudeksi. :)

Ensimmäinen kierros vedettiin omilla hölmöläisillä, ja Roosa toimi kivalla innolla ja liikkuikin kivasti 30cm rimoilla. Ajattelin Roon mahdollisesti olevan tavallista väsähtäneenpi, kerran oltiin treenaamassa täydet treenit edellisenä keskiviikkona, jolloin oli tosiaan se 110% virtaa mittarissa. Mutta hyvä näin, aina toi yllättä ja onneksi useinmiten positiivisesti. Isoimmaksi konnankoukku paikaksi mulle ja Roosalle muodostui An alla menevä putki. R haki meinaan vimmatusi Ata ja juoksi suoraan jalkoihin ja niiden ohi sinne päästäkseen. Kun sitten melkein otti nenästä kiinni ja saattoi puoliväkisin ja jaloilla An peittäen sinne putkelle, niin onnistui sekin homma. Tosin oli melko vääntämistä. Kepien jälkeisen hypyn ohjasin ensimmäisellä kerralla päin takalistoja, toisella kerralla sitten tulikin onnistuminen ton suhteen. Kepukoiden jälkeisen putken jälkeen olevassa hyppykuviossa olin useampaankin otteeseen vähän hukassa, persjättö myöhästyi ja olo oli semmonen perinteinen whooooot? Roosan tapauksessa loppu hypyt meni kuitenkin hyvin. Välistäveto tuli taas otettua aikas varmistellen ja vedeltiin aikamoisia makkakaarteita sinne väliin.

Vaihtokoirina mulle tuli Saanan borderterrieri Beffi, sekä Annan englanninspringerspanieli Hilkka. Beffin kanssa kompastuskiveksi ilmeni sama A ja putki hässäkkä kuin Roosallakin. Kepeillä en osannut käskyttää kyllin vaativasti, ja hyppypätkällä oletin, en ohjannut ja olin jälleen persjätössä niin ulapalla ja myöhässä. Sitten kun osasin epämääräisen huitomisen sekaan ujuttaa niitä käskyjä, niin sujui ihan sukkelaan. Musta on tullut aika viheltelijä, ainakin hyppyjen käskyjen kohdalla. Ja tulipa sitä unohdettua kaiken muun keskittymisen keskellä ratakin.
Hilkka spaanieli oli niin mamman haukku, että sen kiinnostuksen eteen sai tehdä töitä, mutta oli se muutenkin niin erilaista ohjata maksia. Jotakin ihan törttöä ponnistuspaikkaa tuli vaadittua, minkä vuoksi rimat kolisi ja urakalla. Muuten oon kyllä tyytyväinen, eiköhän tän selityksen ymmärrä paremmin tosta videosta.

Videolta löytyy myös Roosan visitoinnit muiden valkkulaisten kanssa, hianosti meni mammapärryytin :) !

Hyvä boogie koko kolmikolla!

Eilen oli huipputreenit! Homma pelitti jopa mun osalta kivasti ja koirat toimi kanssa oikein muikeasti. Niin, tosiaan koirat sillä olin jo jonkin aikaa kaavaillut Roosan ottamista mukaan Wilman treeneihin keinua treenaamaan. Niinhän sitä pitikin mennä pelkkää keinua viilaamaan, mutta koska oltiin Wilman kanssa Saran ja Fasu lagoton lisäksi ainoita paikkalla, pääsi Röövelikin kunnon treeniin :)

Tehtiin siis tuommoista videollakin näkyvää kivaa ratapätkää, johon sai kivasti erisortin ohjausjuttuja väännettyä. Kolmatta hyppyä tehtiin niin sylkkärillä kuin saksalaisellakin ja molemmat toimi Roosalle hyvin, kellotettuna saksalainen oli keskiarvoltaa 0,1s nopeampi. Silti sylkkärillä tuli nopeampia yksittäisaikoja. Wim toimi selkeästi paremmin saksalaisella, mutta sylkkäriä ei ole paljoa treenattukaan. Kyseistä kokeilua ei tullut myöskään kuvattua, mutta oli se aika surkuhupaisa näky.

Mutta Roosa oli mahtava ja sen into oli mahtava, aivan kuten Wilmankin. Molemmat suorittivat keppejä hyvin ja Roosa selvisi virheettää siitä kummallisesta renkaastakin. Wilman kanssa rengasta treenattiinkin enemmän. Lisäksi tehtiin Wilmalla muutama toisto A:lle. Ensin sai itse tarjota paikkaa, sitten koko estettä hihnassa. Ihan kivalta vaikutti, aika liukumista se alastulo on mutta en ihmettele noilla jaloilla :D Silti ainakin hihnan avustuksella oivat stopit ja kyllä W:llä ajatus oli mukana (:

Roosan keinutreeni taas alkoi melko vauhdikkaasti kun rouvalla oli taas kierrokset päällä kun tein ensin töitä Wilman kanssa. Folkusti painoi päähän semmosella vauhdilla ja eteen tuli äkkijarrutus ettei pöllö lentänyt yli. Niinpä seuraava toisto oli hämmennyksestä johtuen vähän varovaisempi. Alessa menikin päähän laittamaan namia ja laskemaan keinua. Eiköhän tää tästä, ei tolla koiralla kuitenkaan kammoa ole :) Saadaanpahan varmuutta! Mutta nyt suunnaksi nuorten valkku, toivotaan että sieltäkin saatais samoja jesjes fiiliksiä!

Roosa reikänaama ja sen poika.

Bepanthenia päähän ja parantumaan!

Roosa se töslää ja kerkiää ja luulee olevansa niin suuri.. Viime päivityksessä kerroin Jazzyn visiitistä, niin palataanpa hetkeksi siihen. Roosahan sai nätin reiän päähänsä kiitos suuruudenhulluutensa. Tilanne mistä tuo naarmu tuli, oli luultavammin se kun Katriina heitteli harmittomasti lahoa puupökkelöä Jazzylle ja Roo luuli tuon pökkelön olevan joku mahdottoman tärkeä ja tottakai sinne portugeesin ja puukalikan väliin piti mennä kauhealla pärinämetelillä. Kerran siinä pyörähti suuri musta ja pieni punainen, mutta karjasusta lopettivat. Molemmat koirat tuntuivat vähän ihmettelevän mitä sitä äsken oikein tapahtui, oli Roosallakin kuitenkin keskeytynyt mätä sieni suussa juokseminen. Sitten Röhvä olikin vähän häpeissään olevan oloinen loppumatkan mökille, mutta kyllä se silti vielä poseeraamaan suostui. Kovanaama♥
Kyseisestä naarmusta ei missään välissä ole verta tullut ja naarmu onkin semmonen ehkä noin kulmarin kokoinen karvaton läikkä kulmakarvojen yläpuolella. Saas nähdä alkaako karva kasvamaan, vai jääkö meille sinne arpiläiskä. Mutta rotumääritelmässähän mainitaan että työskentelystä saadut arvet sallittuja. Rottahan meitä puri? (;

Hippu-Herra

Eilen meillä visitoi Roosan A-pentueen ainoa miesedustaja, nimittäin Karloon Abbeville, Hippu. Ukkeli oli oikein hyvässä karvassa selästään ja takaosastaan ainoastaan etuosa ja pää toi mieleen enemminkin leijonan :) Silti helpolla päästiin äijän trimmaamisessa ja kovin hieno herrasta tulikin. Tykkään niin tosta päästä ♥ Vaikka äijä onkin pitkärunkoinen, on se nyt petraantunut sillä rintakehä on pöyristynyt ja pituus tuntunut jonkin verran kadonneen. Vaikka ukkelissa sitä kokoa onkin, niin saattaapi olla että vara-serti herranen nähtäisiin joku päivä jossain kehässäkin, ken tietää (;

Kuka pelkää portugeesiä?

© Katriina Mäenpää

No ei Nunu ainakaan! Alkukauhistelun jälkeen Iines totesi tuon toispuoleisesti karvaisen Jazzyn olevan varsin nasta kaveri. Telma oli alusta asti sitä mietä että ton vesikoiraeläimen kanssahan on siisti leikkiä kun se pääsee niin kovaa, mutta Roosa. Voihan kärttynen muori sen kanssa. Joka asiaan tuli murmur ja sitä selkeesti ärsytti kun ei tappijaloillaan pysynyt "Natsin" perässä ton rynniessä pitkin mökin pihaa. Niinhän siinä sitten kävikin että Jazzy pinkoi vimmattua kyytiä edellä ja pärinäkonsertti seurasi parhaansa mukaan perässä. No, kaikkien polvet pysyivät koossa, eikä kameroillekkaan sattunut mitään vaarallista. Vietettiin siis sään puolesta todella harmaa, mutta juttujen osalta hyvinkin värikäs päivä meidän mökin metsissä Pälkäneellä. 

Liikekuvien laatu, mutta tältä se meno näytti

Katriina hipsi meille siis jo aamuselta, ainakin näin lomalaisen mittakaavassa. Bussi pysähtyi päättärilleen 10.45 mistä olin sitten tuttuun tapaani myöhässä Kassua koirineen noutamassa. Tällä kertaa perusteluna oli se, etten mää mökkitietä uskaltanut painaa kolmeekymppiä kovempaa, koska tie tuntu niin "uraiselta". Aina kun antoi vähänkin lisää kaasua niin pumps, taas oltii jossain ihan muussa kohtaa tietä kun äsken. Ehkä olis kannattanu syödä aamupala ennen lähtöä..

Ira testaili ja rakastui Katriinan objektiiviin..♥

Kassu joutui tosiaan mua pahaista muorikuskia odottamaan tovin, ja saikin seuraa päättärinä toimivan sairaalan jostakusta asukkaasta, jolla kuulemma itselläänki oli koira. Oli kuulemma muutenkin ollut varsin monipuolista seuraa koko bussimatkan, joten eipä tainnu Kangasalan hemmot hätkähdyttää. Suunnistettiin siis takaisin mökille, meikä heitti aamupalan naamaan ja sitten läksittiin kuvaamaan. Omaan kameraan törkättiin Katriinan rakkauspakkaus objektiivi Canon EF 70-200mm f/4.0L USM ja omnom rakastuin ♥ Kaikki täälläkin otetut kuvat ovat kyseisen objektiivin aikaansaamia. Ja tuo liikekuvan laatu tosiaan on mitä on, mutta oli vähän valoa enkä mä osannu oikee käyttäytyä putken kanssa :D Seuraavaksi vähän kuvavyörytystä!

Perussettiä meidän perheessä..

© Katriina 

Kirjurityyppikin ajautui kameran toiselle puolen
© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

 

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

© Katriina M

Roosan vilkutukseen lienee parasta lopettaa. Kuvissa on tuommoisia raivostuttavan suuria välejä, mutta koska blogger ihanainen asettelee kuvatekstilliset ja kuvatekstittömät kuvat eri kohtiin, laitoin kuvatekstin jokaiseen. Ja onhan se hienoo tehdä kuvapostaus, jossa lähes mikään kuva ei ole itse otettu :) No, ajatus on tärkein ja objektiivi oli ihana ♥