 |
| Nunu kehäilee. © Katriina M |
Jyväskylä KV koettu ja kotiintuomisena superhyviä, semihyviä ja "ärsyttäää!"-fiiliksiä. Kaikkea sitä mahtuukin yhteen viikonloppuun, kun oikein yritetään täysillä. Mutta kehäilijöinä minä ja Iines. Nunulla kaksi rotukehää ja mulla kaksi JH-kehää. Ja olipa Roosakin mukana lainakoirana, ja kisailimpa sillä sitten itsekkin sunnuntaina.
Heti aamusta oli Iineksen vuoro sanoa heipat pitkään jatkuneelle näyttelytauolle ja marssia kehään. Into oli tapauksella huipussaan, mutta liikkeessä ei juuri edelle lähdetty. Treenatakkaan en sitä pystynyt, kun ruuhka käytävillä oli niin mieletön ettei siellä pahemmin palloa heitelty. Silti liikkeeseen tuli vähän sitä etsittyä draivia, mikä oli ihan positiivista! Pariin otteeseen piti vaan Nuun sieraimet sulkea kun alkoi vetämään henkeä nenän kautta. Ennen ei oo tätä tullut, menee varmaan tän uuden hihnakäytöksen piikkiin. Norfolkit tuomaroi saksalainen Martha Heine ja Iines oli ainoa valioluokan narttu, kun folkkeja yhteensä oli ilmoitettuna 8 kappaletta.
Iineksen arvostelu:
"3 years old champion. Correct on type. Good head, eyes and ears. Typical expression. Paralled in front and behind. Good body proportions. Well angulated. In general good mover."
VAL-ERI VAK1 SA PN3
Arvostelusta ei oikein muute negatiivista löyty kun tuo yleensä sana liikkeiden osalta. Näyttelytauolta paluu tapahtui siis semihyvissä fiiliksissä, ja meidän CACIB jahti jatkuu. Iines lähteekin Sannan kanssa Pietariin messarin jälkeen ja edessä olisi vielä oman porukan kesken tehty Viron reissu. Jänskää päästä itekkin ulkomaille näyttelyihin, vaikka ei tarvitsekkaan mennä kuin meren yli!
Pian rotukehän jälkeen kiiruhdin Satun ja Roosan kanssa JH-kehän laidalle missä pieni kaljukaisa pääsi jälleen pätemään piilevillä "samojedikyvyillää" piirinmestaruus mittelöihin. Tressasin itse taas kehää aivan vietävästi, etenkin koska Satulla oli vielä viimeinen vuosi ja viimeinen mahdollisuus napata piirinmestaruus takataskuun. Opetussessio jäi taas lyhyeksi ja Roosa ei todellakaan ollut helpoimmalla tuulellaan, koska mummolla oli virtaa enemmän kuin laki salli. Olihan se sentään joutunut kuuntelemaan folkkikehän menoa häkistä. Ja sehän oli maailmanloppu tolle koiralle. Kehä meni kuitenkin hyvin, ja Satu kertoi myös yksilöarvostelun sujuneen hienosti.
Vaihtokoirana Roosa meni nuoremmalle tytölle, joka alkoi asettelemaan Roosaa maasta. Koska koirasta näki ettei se nauttinut tilanteesta, kävi äiti huikkasemassa tytölle kehän laidalta että seisottaisi Roon vapaasti. Jäi parempi fiilis kehästä koiralle ja varmaan myöskin kyseiselle kilpailijalle :)
Pieni hihkumiskohtaus pääsi ilmoille kun Satu pääsi kolmen parhaan joukkoon, joiden kesken mittelö käytäisiin isossa kehässä. Kieltämättä ajatus Rutusta tallustamassa virtaa täynnä sillä sinisellä matolla tuntui huvittavalta, mutta sormet ja varpaat pystyssä jäätiin kyseistä koitosta odottelemaan!
Nuorempien kehän ajan ehdittiin vetämään henkeä ja pohtimaan kisakoiraa. Roosan olin luvannut Vilmalle ja itse päädyin kisaamaan Iineksellä, koska tuomari Fredrik Nilsson Ruotsista tuntui pitävän iloisista koirista, kerran Roosa ja Satu olivat niin pitkälle päässeet PM-kisassa (:
Pian tuli kuitenkin vanhempien aika. Kehän alku oli aikas kaoottinen. Kehäsihteerit eivät tuntuneet yhtä positiivista poikkeusta lukuunottamatta tekevän vieläkään oikein mitään ja tuomari tarkisti olivatko kaikki paikalla ja huuteli puuttuvia kisaajia kehään. Lisäksi tuomarin tahtoessa junnut numerojärjestykseen kehäsihteerit väittivät toista ja yhden jos toisen pinna alkoi kiristyä, mukaanlukien minun. Kyllähän se kehä läpi saatiin, mutta kaikilta osin ei kovin kunniakkaasti. Siinä sitä vieressä seurailin kun tuomari keskustelee kehäsihteerien kanssa niin, että numeroiden kanssa tarvittiin tulkkia.. No, ainahan ei voi onnistaa. Hatun nosto siis tuomari Fredrik Nilssonille, joka tuomaroi, piristi ja vielä pyörittikin hyvin kehää, jossa sai välillä silmät suurina seurailla osan kehäsihteereistä toimintaa.
Kehä lähti kuitenkin käyntiin. Vilmalla ja jo suurimmat energiansa purkaneen Roosan yhteistyö näytti sujuvan varsin mukavasti ja Iineskin oli mukavalla tuulella esiintymisen suhteen, vaikka edelle ei lähdetty vieläkään. Yksilöarvostelussa taidettiin teetättää kolmio ja L, oliko vielä edestakaisinkin. Kuitenkin sekä minä ja Iines, että Vilma ja Roosa päästiin 15 parhaan joukkoon. Jatkoon päässeillä teetätettiin pikku i, mitä en ennen ollutkaan väsertänyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Iines taisi olla lopun seisotuksessa vähän ihme linjassa tuomariin nähden, mutta muuten homma meni kivasti (:
Viittä parasta valittaessa meidän kisa päättyi, mutta oon Nuunuusta tosi ylpeä! Samalla käteltiin pois myös Roosa ja Vilma. Omassa palautteessani Nilsson olisi halunnut koiran olevan vielä iloisempi, Vilman tiputus johtui vain siitä, että karsintoja oli pakko tehdä. Eli varsin onnistunut junnukisa tämäkin, sillä ilmottautuneita vanhemmissa oli kuitenkin se lähes 50 (:
Sitten saatiinkin taas hengailla ja venailla, kun jäätiin odottelemaan isoja kehiä ja PM-kisaa. Jänskätti hirmusti, koska Roosa ei ennen oo ollu semmosessa isossa kehässä mikä Jyväskylässä on. Olihan se ryhmäkehässä Kuopiossa, mutta ulkona se on kuitenkin niin eri juttu, kun musiikki kuuluu kovempaa, valot on erilaiset ja kaikenmoista. Eihän Rutu hyvien hermojensa takia tuppaa hätkähtelemään mistään, mutta kyllä mä kaikki kauhukuvat kelasin päässäni läpi. Ja sitten kun porukka kuulutettiin valmistautumaan niin mää juoksin pää punaisena etsimässä Satua. Mutta Satu löytyi ja kehäkin pääsi alkamaan. Ja sitä alkua saatiinkin venata vähän reilu tunti. No, ainakin mun hengitys tasaantui.
Varoitus: seuraava kappale sisältää hyvin sekavaa selostusta!
Ja voi niitä sydämentykytyksiä kun toi finaalikolmikko asteli kehään. Ensin sieltä juoksee sisään leonbergi handlereineen, sitten Vilma Viitasalo snautserin kanssa ja kolmantena tallustaa meidän Roosa ja Satu suureen siniseen kehään. Katsomosta kuului useempikin "awwww"-ääni ja naureskelua kaiken se taputtelun alta. Rutu oli selvästikkin virkeänä tunnin odottelusta huolimatta ja tallusteli ylpeänä häntä heiluen. Seisotuksissakin häntä vispasi kuin viimeistä päivää ja oon todellakin sitä mieltä, että toi koira parka luuli kaikkien katsovan vain itseään ja taputtavan vain itselleen, onhan se nyt suuri ja mahtava norfolkki! Tuomarin pyöriessä handlereiden ympäri Rutu veteli taas omaa pyörimisshowtaan, mutta meni kyllä niin äärimmäisen nätisti kolmion Satun kanssa ♥ Kolmanneksi sijoitettiin tyttö leonbergin kanssa ja tämä superkaksikko Vilma ja Satu laitettiin vielä kiertämään ympäri. Mulla oli itku jo kurkussa ja pompin penkissäni ihan hirmuisesti. Kun voittajaruusuke iskettiin Satun käteen kiljasin varmaan koviten mitä koskaan ryhmäkehissä ja pomppasin äitin kaulaan parkumaan. Kyllä ne kaikki muutkin vieressä olleet joutuivat kokemaan mun itkuparku "jjiiiiiiiii ne voitti!!"- kohtauksen mutta oli niin mahtavaa♥ Äitin jäädessä penkille pyyhkimään silmäkulmia mä ammuin keskelle kehää onnittelemaan ja tapittamaan kuvaussessiota ja kantamaan palkintoja. Paula Heikkinen-Lehkonenkin kävi ottamassa palkintokuvaa ja sanoikin varsin osuvasti: "Pysäyttäkää nyt sen häntä." :D
Mun propelliporsas ja mahtihandleri! Tää tiimi taitaa kisata vielä kerran yhdessä, can't wait ♥
"Sekava selostus"-varoitus päättyy.
Sitten tiedossa oli kunnon maratooni ryhmäkehiä kun katottiin kaikki aivan BIS-kehään asti. Huimasti hienoja koiria ja kasvattajaryhmiä, oli siistiä vaikka persukset puutukin (:
Sitten sunnuntaihin. Kehät meni täydellisesti päällekkäin. Siirsin omaa vuoroanikin aikaisempaan ryhmään jotta olisin ehtinyt viemään Nunun kehään, mutta eipäs onnistunut. Junior Handler tuomarina ollut Vesa Lehtonen kyllä otti porukkaa hyvin kehään rotukehäsyistä, ja luultavasti olisin voinut Iineksen käydä esittämässä, mutta tuota liukuvuutta en tiedostanut niin äiti sitten esitti Iineksen Itävaltalaisen Andreas Schemelin kehässä. Jälleen Iines oli ainoa valioluokan narttu ja norfolkkeja oli ilmoitettu 7 kappaletta.
Iineksen arvostelu:
"Shapely black&tan of good size, cobby, good skull, lacking stop. Well carried ears, dark eye. Strong well-boned front, frim back, good tailset, strong well muscled hindquarters, descent coat. Sufficiently well presented, shows well"
VAL-ERI VAK1 SA PN2 VARACACIB
Ei siis tärpännyt vieläkään, mutta jahti jatkuu!
Junior Handlerin SM-osakilpailussa tosiaan tuomarina oli Vesa Lehtonen ja pienen pohdinnan jälkeen kisakoiraksi päätyi Roosa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut blogissa vilahdellut lk. kääpiömäyräkoira Tempi, mutta jotenkin tuntui luontevammalta hipsiä kehään oman Ruutelin kanssa. Alkuarvostelut menivät kivasti, liikkeet kanssa, etenkin kun Roosalle saa niin hauskasti annettua hihnaa ton snakepannan ansiosta. Tykkään kovasti!
Yksilöarvostelussa musta tuntui että mokailin urakalla, vaikken sitten palautteesta päätellen mokaillutkaan. Pöydällä multa tipahti hihna kaulalta ja aloin sitä palauttemaan, milloin tietenkin päästin hännän irti. Sitten Lehtonen siirtyi katsomaan koiraa takaan jolloin siirtelin taas vähän takajalkoja (joka kuvia katsoessa onkin ollut ihan hyvä idea) ja sitten vasta otin sen hännän ylös. Liikkeinä teetetty kolmio ja edes takaisin meni tosi kivasti, en kokenut olevani tielläkään kun hoidin hommat enimmäkseen kädenvaihdoilla. Niin hyvin en oon kyseisiä liikkeitä varmaan tehnytkään. Loppuseisotuksessa Vesa katsoi koiraa melko pitkään kunnes otti askeleen tullakseen katsomaan etuosaa. Pöyrähdin ehkä vähän liiankin ripeästi pois alta, ainakin omasta mielestäni. Mutta pääpiirteittäin meni tosi kivasti :)
Kaikkien ryhmien mentyä läpi napsittiin jatkoon porukkaa ja me päästiin siihen herrasväkeen. Muistaakseni porukan kesken teetätettiin edestakaisin + saatiin monen monta kertaa mennä ympäri, joko yksin jonon perään tai yhdessä. Myös aika pitkiä seisotusrupeamia tuli, milloin Roon häntä alkoi laskea. Heti kun sai taas vähän ravailla oli hännälläkin paljon kivempaa. Porukkaa tiputeltiin tasasin välein ja vähän kokoajan odottelin sitä kättelyä vaikka kehästä hyvä fiilis olikin. Ja kummastukseksi oltiin yli 40 vanhemman joukosta sijoilla, kun viisi parasta olivat enään kehässä. Ruusuke ojennettiin käteen vitoselle, sitten neloselle ja mulle tuli jo toisen sydämentykytykset viikonlopun sisään. Pariin kertaan vedin henkeä kun lähdettiin vielä kolmen kärjen kanssa matkaan.
Se oli huimaa kun kaverit taputti ja hihku ohi kävellessä kannustuksia, kiitos tuhannesti niistä ♥ Noi ns. tykytystunteet on kuitenkin suuri syy siihen miks tätä lajia tulee porskutettua vielä sen yhden kisan verran.
Sijoitukseksi varmistui kolmas ja oon niin fiiliksissä! Rutu toimi kivasti ja tollasen Roosan tehoviikonlopun jälkeen on hienoa suunnata messariin, kun voi luottaa ton koiran jaksavan sen pidemmänkin junnukehän. Lehtoselta saadun palautteen mukaan kolmen kärki olisi voinut olla missä järjestyksessä vaan ja mun rauhallinen esittäminen oli miellyttänyt. Vesa nimittäin jäi melko pitkäksikin aikaa katsomaan koiraa ja jotkin handlerit olivat hänen sanojensa mukaan alkaneet sitten säätämään jotakin jalkaa johonkin, vaikka koira oli seissyt ihan hyvin. Musta on vaan henk. koht. hirveen kiva kuulla et handlaan rauhallisesti. Omasta mielestäni kun aina sählään liikaa :D
Kiitoksia taas mahtavasta viikonlopusta! Etenkin Kassu, Julle ja Milla kun sain tunkea teidän hotellihuoneeseen nukkumaan ja kiitoksen tietty myös Gringos Locosin porukalle! (;
Nyt sitten vaan venataan messaria. Yhden osarin lisäksi ohjelmassa Telman ensimmäiset viralliset ja kenties jotain handlattavaa. Jänskättää!
Iineksen arvostelu:
"3 years old champion. Correct on type. Good head, eyes and ears. Typical expression. Paralled in front and behind. Good body proportions. Well angulated. In general good mover."
VAL-ERI VAK1 SA PN3
Arvostelusta ei oikein muute negatiivista löyty kun tuo yleensä sana liikkeiden osalta. Näyttelytauolta paluu tapahtui siis semihyvissä fiiliksissä, ja meidän CACIB jahti jatkuu. Iines lähteekin Sannan kanssa Pietariin messarin jälkeen ja edessä olisi vielä oman porukan kesken tehty Viron reissu. Jänskää päästä itekkin ulkomaille näyttelyihin, vaikka ei tarvitsekkaan mennä kuin meren yli!
 |
| Satu ja Roosa PM-kisassa © Jutta S |
Vaihtokoirana Roosa meni nuoremmalle tytölle, joka alkoi asettelemaan Roosaa maasta. Koska koirasta näki ettei se nauttinut tilanteesta, kävi äiti huikkasemassa tytölle kehän laidalta että seisottaisi Roon vapaasti. Jäi parempi fiilis kehästä koiralle ja varmaan myöskin kyseiselle kilpailijalle :)
Pieni hihkumiskohtaus pääsi ilmoille kun Satu pääsi kolmen parhaan joukkoon, joiden kesken mittelö käytäisiin isossa kehässä. Kieltämättä ajatus Rutusta tallustamassa virtaa täynnä sillä sinisellä matolla tuntui huvittavalta, mutta sormet ja varpaat pystyssä jäätiin kyseistä koitosta odottelemaan!
Nuorempien kehän ajan ehdittiin vetämään henkeä ja pohtimaan kisakoiraa. Roosan olin luvannut Vilmalle ja itse päädyin kisaamaan Iineksellä, koska tuomari Fredrik Nilsson Ruotsista tuntui pitävän iloisista koirista, kerran Roosa ja Satu olivat niin pitkälle päässeet PM-kisassa (:
 |
| Vilma ja Roosa © tipsuttajat.galleria.fi |
 |
| Handleria naurattaa © minttusuklaa.kuvat.fi |
Viittä parasta valittaessa meidän kisa päättyi, mutta oon Nuunuusta tosi ylpeä! Samalla käteltiin pois myös Roosa ja Vilma. Omassa palautteessani Nilsson olisi halunnut koiran olevan vielä iloisempi, Vilman tiputus johtui vain siitä, että karsintoja oli pakko tehdä. Eli varsin onnistunut junnukisa tämäkin, sillä ilmottautuneita vanhemmissa oli kuitenkin se lähes 50 (:
Sitten saatiinkin taas hengailla ja venailla, kun jäätiin odottelemaan isoja kehiä ja PM-kisaa. Jänskätti hirmusti, koska Roosa ei ennen oo ollu semmosessa isossa kehässä mikä Jyväskylässä on. Olihan se ryhmäkehässä Kuopiossa, mutta ulkona se on kuitenkin niin eri juttu, kun musiikki kuuluu kovempaa, valot on erilaiset ja kaikenmoista. Eihän Rutu hyvien hermojensa takia tuppaa hätkähtelemään mistään, mutta kyllä mä kaikki kauhukuvat kelasin päässäni läpi. Ja sitten kun porukka kuulutettiin valmistautumaan niin mää juoksin pää punaisena etsimässä Satua. Mutta Satu löytyi ja kehäkin pääsi alkamaan. Ja sitä alkua saatiinkin venata vähän reilu tunti. No, ainakin mun hengitys tasaantui.
Varoitus: seuraava kappale sisältää hyvin sekavaa selostusta!
Ja voi niitä sydämentykytyksiä kun toi finaalikolmikko asteli kehään. Ensin sieltä juoksee sisään leonbergi handlereineen, sitten Vilma Viitasalo snautserin kanssa ja kolmantena tallustaa meidän Roosa ja Satu suureen siniseen kehään. Katsomosta kuului useempikin "awwww"-ääni ja naureskelua kaiken se taputtelun alta. Rutu oli selvästikkin virkeänä tunnin odottelusta huolimatta ja tallusteli ylpeänä häntä heiluen. Seisotuksissakin häntä vispasi kuin viimeistä päivää ja oon todellakin sitä mieltä, että toi koira parka luuli kaikkien katsovan vain itseään ja taputtavan vain itselleen, onhan se nyt suuri ja mahtava norfolkki! Tuomarin pyöriessä handlereiden ympäri Rutu veteli taas omaa pyörimisshowtaan, mutta meni kyllä niin äärimmäisen nätisti kolmion Satun kanssa ♥ Kolmanneksi sijoitettiin tyttö leonbergin kanssa ja tämä superkaksikko Vilma ja Satu laitettiin vielä kiertämään ympäri. Mulla oli itku jo kurkussa ja pompin penkissäni ihan hirmuisesti. Kun voittajaruusuke iskettiin Satun käteen kiljasin varmaan koviten mitä koskaan ryhmäkehissä ja pomppasin äitin kaulaan parkumaan. Kyllä ne kaikki muutkin vieressä olleet joutuivat kokemaan mun itkuparku "jjiiiiiiiii ne voitti!!"- kohtauksen mutta oli niin mahtavaa♥ Äitin jäädessä penkille pyyhkimään silmäkulmia mä ammuin keskelle kehää onnittelemaan ja tapittamaan kuvaussessiota ja kantamaan palkintoja. Paula Heikkinen-Lehkonenkin kävi ottamassa palkintokuvaa ja sanoikin varsin osuvasti: "Pysäyttäkää nyt sen häntä." :D
Mun propelliporsas ja mahtihandleri! Tää tiimi taitaa kisata vielä kerran yhdessä, can't wait ♥
"Sekava selostus"-varoitus päättyy.
 |
| Satu ja Roosa PM1!! © Salla Kuikka |
 |
| Sunnuntain JH-kehästä © Noora R |
Iineksen arvostelu:
"Shapely black&tan of good size, cobby, good skull, lacking stop. Well carried ears, dark eye. Strong well-boned front, frim back, good tailset, strong well muscled hindquarters, descent coat. Sufficiently well presented, shows well"
VAL-ERI VAK1 SA PN2 VARACACIB
Ei siis tärpännyt vieläkään, mutta jahti jatkuu!
Junior Handlerin SM-osakilpailussa tosiaan tuomarina oli Vesa Lehtonen ja pienen pohdinnan jälkeen kisakoiraksi päätyi Roosa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut blogissa vilahdellut lk. kääpiömäyräkoira Tempi, mutta jotenkin tuntui luontevammalta hipsiä kehään oman Ruutelin kanssa. Alkuarvostelut menivät kivasti, liikkeet kanssa, etenkin kun Roosalle saa niin hauskasti annettua hihnaa ton snakepannan ansiosta. Tykkään kovasti!
 |
| Pöytäilyä, ryhti sanoo not. © Viivi S |
Yksilöarvostelussa musta tuntui että mokailin urakalla, vaikken sitten palautteesta päätellen mokaillutkaan. Pöydällä multa tipahti hihna kaulalta ja aloin sitä palauttemaan, milloin tietenkin päästin hännän irti. Sitten Lehtonen siirtyi katsomaan koiraa takaan jolloin siirtelin taas vähän takajalkoja (joka kuvia katsoessa onkin ollut ihan hyvä idea) ja sitten vasta otin sen hännän ylös. Liikkeinä teetetty kolmio ja edes takaisin meni tosi kivasti, en kokenut olevani tielläkään kun hoidin hommat enimmäkseen kädenvaihdoilla. Niin hyvin en oon kyseisiä liikkeitä varmaan tehnytkään. Loppuseisotuksessa Vesa katsoi koiraa melko pitkään kunnes otti askeleen tullakseen katsomaan etuosaa. Pöyrähdin ehkä vähän liiankin ripeästi pois alta, ainakin omasta mielestäni. Mutta pääpiirteittäin meni tosi kivasti :)
Kaikkien ryhmien mentyä läpi napsittiin jatkoon porukkaa ja me päästiin siihen herrasväkeen. Muistaakseni porukan kesken teetätettiin edestakaisin + saatiin monen monta kertaa mennä ympäri, joko yksin jonon perään tai yhdessä. Myös aika pitkiä seisotusrupeamia tuli, milloin Roon häntä alkoi laskea. Heti kun sai taas vähän ravailla oli hännälläkin paljon kivempaa. Porukkaa tiputeltiin tasasin välein ja vähän kokoajan odottelin sitä kättelyä vaikka kehästä hyvä fiilis olikin. Ja kummastukseksi oltiin yli 40 vanhemman joukosta sijoilla, kun viisi parasta olivat enään kehässä. Ruusuke ojennettiin käteen vitoselle, sitten neloselle ja mulle tuli jo toisen sydämentykytykset viikonlopun sisään. Pariin kertaan vedin henkeä kun lähdettiin vielä kolmen kärjen kanssa matkaan.
 |
| Vastavalo ruipeloittaa. © Satu-Maria N |
Se oli huimaa kun kaverit taputti ja hihku ohi kävellessä kannustuksia, kiitos tuhannesti niistä ♥ Noi ns. tykytystunteet on kuitenkin suuri syy siihen miks tätä lajia tulee porskutettua vielä sen yhden kisan verran.
Sijoitukseksi varmistui kolmas ja oon niin fiiliksissä! Rutu toimi kivasti ja tollasen Roosan tehoviikonlopun jälkeen on hienoa suunnata messariin, kun voi luottaa ton koiran jaksavan sen pidemmänkin junnukehän. Lehtoselta saadun palautteen mukaan kolmen kärki olisi voinut olla missä järjestyksessä vaan ja mun rauhallinen esittäminen oli miellyttänyt. Vesa nimittäin jäi melko pitkäksikin aikaa katsomaan koiraa ja jotkin handlerit olivat hänen sanojensa mukaan alkaneet sitten säätämään jotakin jalkaa johonkin, vaikka koira oli seissyt ihan hyvin. Musta on vaan henk. koht. hirveen kiva kuulla et handlaan rauhallisesti. Omasta mielestäni kun aina sählään liikaa :D
Kiitoksia taas mahtavasta viikonlopusta! Etenkin Kassu, Julle ja Milla kun sain tunkea teidän hotellihuoneeseen nukkumaan ja kiitoksen tietty myös Gringos Locosin porukalle! (;
Nyt sitten vaan venataan messaria. Yhden osarin lisäksi ohjelmassa Telman ensimmäiset viralliset ja kenties jotain handlattavaa. Jänskättää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti