Portugeesikaveria kiusimassa.

Nunnero rakastui kanafileisiin
© Katriina M

Kassu keksi viime torstaina, vai oliko sittenkin keskiviikkona, muikean ajatuksen, josko pomppisin Nokialle visiitille yhden tai kahden norfolkkieläimen kanssa ja poikettaisiin sitten lauantaina mätsärissä Äetsässä. Suunnitelma päätettiin toteuttaa, niinpä pakkasin kamat ja Iineksen autoon perjantaina koulun jälkeen ja vähän vajaa tunnin automatka pääsi alkamaan. Nunu oli taas vähän sitä mietä että mopoauto on hyihyihyi kun se pärisee ja rysäyttelee kaivonkansien päältä, mutta yllättävän rennosti bläkkäri matkan otti.
... Ehkä siksi että se sai matkustaa penkillä. No, kuitenkin.

Kassulla perjantai alkoikin sitten vähän extrememäisissä tunnelmissa, kun sain tehtyä Iineksen esittämisestäkin vaarallisen lajin. Nunua on tässä viimeisen viikon aikana siis opetettu kulkemaan hihnassa edellä, ja tennispallon viskely koeviikon lomassa on kieltämättä tuottanut tulosta. Joskus vähän liiankin innosta tärisevää tulosta. Niinpä sain hankittua polveeni oikein muikean reiän ja housuistani polven auki, kun palkkasin Iineksen liikkeen jälkeen. Tossun alle osui sopivasti irtohiekkaa kun Nuu pinkaisi lyhyessä näyttelyhihnassaan menemään ja sitten muks. Kuten kuitenkin yleensäkkin, haava näytti pahemmalta mitä oli, mutta koko viikonlopun ja näköjään vähän ylikin oon kirvistellyt ton ruven ja laastareiden kanssa. Ne kiristää niin hiivastisti ja se ei tunnu kivalta kun rupi repee auki. No, on sitä pahempaakin koettu, joten irvistellen jutuissa eteenpäin. Loppuilta meni iltapälinälenkin lisäksi leffaillessa ja saunoessa. Meidän saunojalauman "heikoinlenkki" uskaltautui  ylälauteille lähes koko ajaksi. Melkoinen suoritus Iinekseltä!

Iines liikkeessä.
© Katriina M

Lauantai aamuna saatiin nukkua melko pitkään, sillä kerrankin mätsärinjärjestäjät olivat miettineet meitä aamu-unisia♥ Perille päästiin kuitenkin vähän viimetingassa, kun ensin kierrettiin toisen Äetsäläisen koulun kautta. Heti huomasi että mätsi oli pikkuinen "korpikuusen kannon alla"-match show, mutta kehäjärjestelyt toimi ja fiilis oli koleasta säästä huolimatta kiva. Kyllä tämä pikkunen luokkaretkirahasto mätsäri peree sen edellisen Hakametsäkokemuksen mennen tullen! Ilmottautumisia vastaanottavat koululaisetkin hoitivat hommansa niin mainiosti! :) Ilmot meni Junior Handleriin, sekä pienten aikuisten kehään. JH-hoidettiin Kassun Jazzy-geesillä ja pieniin marssi yllätys yllätys Iines. Tuomarina molemmissa kehissä oli Sanna Joutsela.

Kehänjälkeistä seisoskelua Jazzyn kanssa.
© Katriina M

Meidän kehämme lähti käyntiin lapsi&lelukoira skaballa, josta Iines löysi elämänsä rakkauden. Kehässä eräällä pikkupojalla oli piippaava, valkoinen koira, jonka suuri ja mahtava tappaja-Iines oivalsin varmasti joksikin nistättäväksi kelpaavaksi! Siihen vielä lisäksi kaikki ne hiekkakentällä pyörivät karvatupsut ja lehdet, niin avot, siinä oli Kassulle hankala ja keskittymätön JH-koira valmiina. Hienosti Katriina kuitenkin hallitsi hermonsa himoveturi Iineksen kanssa, samalla kun itse sain kisata (... niin vaiko riehua) ihanaisen Jazzynatsin kanssa ♥ Vapaana seisominen kävi portugeesirouvalle välillä tylsäksi, joten asetellen mentiin suurin osa ajasta. Liikkeinä teetettiin yhdessä ympäri, ilman että juoksujärjestystä meidän kolmen kisaajan kesken mitenkään muutettiin. Ekana veteli siis saksanpaimenkoira, tokana intoili Iines ja me sitten pompittiin perässä ja ohitettiin Nuu näinä parina kertana ulkokautta. Yksilöarvostelussa, joka käytiin ihan siinä maassa vaan eli ei mitään pöytäjuttuja pikku Nunulle, teetettiin kolmio. Näiden juttujen jälkeen tuomari kysyi multa ja Kassulta voitaisiinko me koiria vaihtaa. Iines veteli mulla samaan tapaan kuten Kassullakin, ja tuntui aika hirvittävältä lähes hirttää sitä siihen hihnaan. Kahjopuppe. Iines vaihdatettiin vielä kolmannellekkin kisaajalle, kaikkien kanssa pyydettiin muistaakseni ympäri.
Vielä kerran tuomari pisti porukan liikkeelle teettämällä T:n. Omani tuntui menevän siltä osin päin prinkkalaa että toinen sivu oli paljon toista pidempi ja en tainnut tuomaria kohti lähteä ihan siitä samasta pointista kun mistä sivut aloitin. Kuitenkin, voitto tuli! Perusteluina paras kontakti koiraan, mutta kyllähän mulla oli joukon helpoin koira, sillä Iines oli kehässä kaikkea muuta kuin yhteistyökykyisellä tuulella. Kassu tuli kuitenkin Nuunuulla hienosti toiseksi ja sai kehuja esittämisestään. Folkusti oli kuitenkin petrannut loppua kohden, eli hyväksi folkkitreeniksi osoittautui tämä kehä. Kiitos vielä Kassu portugeesikoulusta ja koiran lainasta! Rouva oli huippu♥

Syynissä.
© Katriina M

Parikehään mennessä Iines alkoi jo pikkuhiljaa keskittyä, etenkin kun kassista löytyi Seinäjoelta voitetut kuivat kanafileet. Niitä mussutellessa kehänlaidalla alkoi kiinnostus pikkuhiljaa löytymään ja liikkeesäkin loppui suurimmaksi osaksi se ylimääräinen ryntäily ja säntäily. Yllätykseksenikin käteen iskettiin punainen nauha. Koska oltiin viimeissä parissa, niin sinkauduttiin sitten sinisten venailun jälkeen takaisin kehään. Siellä Iines jaksoi yhä yllättää kirien viiden parhaan joukkoon ja keskittyen kokoajan vain paremmin. Kasassahan se seisoi, mutta tämäkin juttu on opittu jo korjailemaan. Tuomarin mukaan hankalan päätöksen jälkeen meidät tultiin kättelemään ulos, mutta Iines oli etevä ♥ Kelpaa lähteä Jyväskylään, sillä siellä luulisi hölmöläisen keskittyvänkin jonkinverran paremmin kun lehdet ja karvat ei tuppaa noissa halleissa ihan yhtä riehakkaasti pomppimaan.

Kassu ja Nunu sunnuntaina kuvauksen kohteina

Jazzy kuitenkin otti mätsäristä irti kaiken mitä lähti. Kun geesi toimi meikäläisellä JHn voittokoirana, niin musta geesiläinen meni ja voitti isojen punaisten kehän ja vielä koko BIS-kehän! Bailabaila! Palkinnot oli tommoseksi pikkumätsäriksi hyvät ja pantahan napattiin lahjakortilla jo heti mukaan, Nazzin valiopanta (;
Näitten häppeninkien jälkeen käväistiin pizzalla ja soittelin vielä äitillekkin etten vielä kyllä lähde himaan, niinpä mauto suuntasi Pälkänelle vasta sunnuntaina. Sitä ennen ehdittiin vuokrata vielä toinenkin leffa, hölöttää maailman turhimmistakin asioista, muokata kuvia ja tykkäillä facebookissa. Kuitenkin viikonloppu oli mahtava, kiitos siis Kassulle ja populoille!
... Ja Jazzylle spessukiitos armottomasta portugeesikuumesta... Se jos mikä ei ole hyvä juttu :D

pst. tuonne sivuun ilmestyi banneri äidin, ehkä tulevaisuudessa munkin, kennelnimen kotisivuille, visitoikaa toki (: