On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten pentujen,

Roosa ja pennut 1vrk.

on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten!

Toivotellaan nyt vielä rattoisat joulun jälkifiilikset ja turpoamisen tasoittelut (; Kyllä ne viimeistään tänää lähtee, tai ainakin lupautuvat lähtevänsä, kun uuden vuoden lupaukset luvataan, taikka sitten ei luvata. Itse ajattelin tässä jonkinlaista vuoden kokoilua ja ensivuoden tavoitteita kasailla, jos ei tähän, niin seuraavaan päivitykseen.
Nyt kuitenkin ajassa takaisin joulupäivään (:

Kun koko aaton olin hermoillut ja odotellut avautumisvaiheen alkua, niin uni oli jo aaton ja tapanin välisenä yönä aika heikossa. Ja kun aamulla tulin alas ja äiti ilmoitti tyynenä avautumisen alkaneen. Koko päivä oli täynnä tärinää, läähätystä ja pesäntekopuuhia. Eikä oma rauhallisuuden katoaminen auttanut mitään. Vasta kun ilta alkoi tulla ja avautumista jatkui, saattoi sitä pikkuhiljaa rauhoittua. Aika vaan tuntui matelevan niin vietävästi. Viimeksi kun avautuminen alkoi yöllä, ja tapahtui vielä tämä hyvin muistissa oleva ladon alle karkaaminenkin. Aika tuntui vain sujahtavan. Roosan kasvattaja Sari, tuli taas paikalle ja pidettiin sitten ne suunnitellut jouluvalvojaiset. Itselleni kertyi väkipakolla nukuttua unta kaaliin n. 45min, äiti ja Sari eivät tainneet nukkua ollenkaan, tai torkahtelivat silloin tällöin. Kun en itsekkään saanut unta, taapertelin itsekin kodinhoitohuoneen lattialle, pelailemaan spider pasianssia. Ja unirytmi oli sekaisin.

Odottelu palkittiin aamulla kuudelta, kun ensimmäinen punainen neiti näki päivänvalon. Syntymäpainoltaan kaveri oli pienin. Tytön jälkeen syntyivät poika ja tyttö, molemmat tunnin sisään. Viimeistä pentua odottelimme muutama tuntia, mutta mitään ei tapahtunut. Sari tunsi pennun molemmin puolin, ja ajateltiinkin että onko siellä sarvissa mukamas kaksi. Aikamme odoteltiin, mutta Roosan työnnöt vain harvenivat. Niinpä äiti ja Sari nappasivat pennut koriin soitettuaan ensin Tampereella olevalle klinikalle Tuhatjalkaan.

Roosa pääsi heti sisään ja laitettiin lääkeet suoraa suoneen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, työnnöt eivät lääkkeistä huolimatta lisääntyneet, joten pennusta otettiin röntgen. Kuvassa näkyi U-malliseksi taittunut pentu, joka oli molemmissa sarvissa. Pentu ei siis mitenkään mahtunut kääntymään, ja kohdusta ei tullut kunnon supistuksia. Niinpä Roosa päätettiin leikata. Usko ei ollut kovin kova, vaan ajateltiin, että saataisiin edes tietää kumpi siellä oli, uros vai narttu. Kuitenkin äidille ja Sarille tuotiin leikkaussalista lämpöpatja ja huopia, ja märkä, henkeä haukkova pentu. Kunnon kuivaamisella ja heiluttelun jälkeen limat irtovisat ja henki alkoi kulkea. Nyt pentulaatikossa on siis neljä pentua ja tämä viimeinen poika on saanut selkeän kutsumanimen U2 (: 

Pennut klinikkareissun jälkeen.

Tässä vielä Roosan kotiutusohjeet:
"Roosa tuotiin päivystykseen synnytysongelmien vuoksi. Roosa oli synnyttänyt 3 pentua ongelmitta, mutta neljäs ei ollut syntynyt 4,5 tuntiin, ponnisteluista huolimatta.



Synnytystiet olivat hyvin auki ja tyhjät, mutta vatsassa tuntui vielä ainakin yksi pentu. Roosa laitettiin tippaan ja annettiin oksitosiinia ja kalsiumia, mutta näistä huolimatta ei synnytys edelleenkään edennyt. Röntgenkuvassa todettiin, että pentu oli virheasennossa, ja päädyttiin sektioon. Sektion yhteydessä Roosa on saanut antibioottia, kipulääkitystä, nesteytystä ja oksitosiinia.



Kotona lääkitykset:
-Synolux-antibiootti huomisaamusta annoksella 0,5 tablettia 2 kertaa päivässä kuurin loppuu.

-Tramal-opioidikipulääke illasta alkaen reseptin ohjeen mukaisesti. Opioidi voi aiheuttaa läähättelyä ja väsyttää.

Haavassa on sulavat tikit. Haavalapun voi poistaa ylihuomenna, tai jos se kastuu tai likastuu, jo aiemmin. Haava pidetään puhtaana ja kuivana, tarvittaessa voi varovasti puhdistaa laimealla betadineliuoksella ja kuivata hyvin.

Soitelkaa jos on ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Hyvää jatkoa Roosalle ja pennuille!"

5vrk

Ja nyt koko pesue voi oikein pulleasti, kuten kuvasta näkyy (:
Blogi, ja sen taustajoukot eli Karloon väki, toivottaa jokaiselle lukijalle rakkiriemukasta ja onnellista uuttavuotta!

Pikkukoira pääkaupungissa.

Iines Helsinki Winnerissä Lauantaina. Tuomari Dan Ericsson, Ruotsi
© Katriina Mäenpää

Vuosi alkaa nyt sitten virallisesti olemaan pulkassa, kun Helsinki Winner ja Voittaja jäivät viikonloppuna taakse. Kaikenkaikkiaan oli mukava viikonloppu, kiitos kaikille ihmisille seurasta ja rauhoitteluista, etenkin sunnuntaina kun se tuli oman hermorakenteeni kanssa tarpeeseen. Asiat voi hukkua yllättävälläkin tavalla kun on yksin näyttelypaikalla (:

Lauantaina oli siis lähtö kohti Helsinki Winneriä, joka pisti kyllä pirunlailla jännittämään, ainakin junnujen osalta. Oloa ei yhtään helpottanut se, että olin ekaa kertaa ikinä jakkupuvussa! Hame ja jakku siis ja siinä oli jo tarpeeksi totuttelemista. Ensin kuitenkin tähyiltiin norwichit ja vaihdeltiin tuttujen kanssa kuulumiset ja muuten rupalteltiin. Nankin trimmasi Iineksen kehään, kiitokset vielä siitäkin kun taas saatiin nätti neiti mukaan (:
Valioluokkaan oli ilmoitettu kolme narttua, yksi niistä oli Venäjältä. Venäjän narttu sai Hn ja Iines ja toinen suomalainen narttu EHn. Tuomarilla oli siis tiukka linja, kun loppujen lopuksi taisi yksi avoimen narttu saada ERIn. Iines kuitenkin esiintyi mallikkaasti, pöytäkäytös oli hyvää, vaikka ihmetystä aiheuttikin naaman edessä naputtava kirjoituskone. Liikkeessäkin likka lähti reippaasti eteenpäin, eli kotona harjoittelu auttoi. Hihnaa ei tosin pahemmin voi kiristää, jolloin Iineksellä olisi enemmän ryhtiä. I kun hakee heti takaisin vierelle. Pitää vaan saada tosta hommasta yhtä kivaa kuin kosketusalustasta :D
Arvostelu:
Dan Ericsson, Ruotsi
"Stor, black&tan tik. kraftig kropp. bra bakställ. framskuten skuldror. feminint huvud. flaxiga öron stör uttrycet. goda rörelser."VAL-EH VAK2

JH-kehässä Ollin kanssa.
© Katriina Mäenpää

Sitten JH-kehälle. Pelko siitä että kehät menisivät päällekkäin oli kyllä turha, kun nuorempien kärkeä odoteltiin rotukehistä, siinä vierähti varmaan reilu tunti ennen kuin vanhemmat pääsivät hommiin. Kisakoiraksi sain Kirsin nuoren herran: norfolkinterrieri uroksen Heilurihännän Master Card "Olli"
Herra oli ikäänsä nähden mahtava, alkukehä oli ihan mahtavaa. Meno vaan vähän lysähti pöydällä, kun oltiin vahoja ja vanuttiin ja kaikkea. Huomasi että testaaminen oli jäänyt puolitiehen. Sitten alkoi harmaa mattokin kiinnostaa, mutta kaikin puolin Olli on aivan mahtava tapaus, jota saan ehkä alkaa esittämään rotukehissäkin (:
Tipahdimme ensimmäisessä sakissa pihalle, enkä lainkaan ihmettele. Todella tyytyväinen olen kuitenkin meidän näyttäytymiseen, kun Ollipoika, taisi olla neljättä kertaa kehässä, ja luulisin, että ensimmäistä kertaa noin isossa kehässä. Seuraavan kerran jh-kehään suunnataan sitten Turussa sunnuntaina. Huhhuh..

Kehien jälkeen suunnattiin melkein heti hotellille, kun äitini sairasteli oikein urakalla. Loppuilta menikin kieriessä kun oli kupu täynnä ravintolasapuskaa, ja sitten lähdettiin maalaiskoiran kanssa suureen Helsinkiin. Iines sulatti helposti ratikat, mutta auta armias näitä "lintuja" jotka vain kökkivät piuhojen päällä vaikka kuinka komensi. Eipä niillä lumikökkäreillä kummoisempi kiire ollut, vaikka pieni bläkkäri kuinka hoputti. :'--D

Sunnuntaina tilattiinkin aamulla taksi vain yhdelle ja koiralle, kun äiti jäi lepäilemään hotellihuoneeseen.  Näyttelypaikalla olinkin sitten vähän hukassa, mutta onneksi siinä oli muutakin väkeä paikalla. Kiitokset erityisesti Jaanalle, Outille, Kirsille ja Jaanalle ja tietysti Nanille, jonka pöytää sain lainata kun piti saada Iines kammatuksi kehään (: Ja muille jotka auttoivat mua pitämään hermoja koossa, kun esimerkiksi numerolaput ja lompakot, kun pieni laukku katosi meidän Kirsiltä saadun "joulukortin" alle. Kyseessä oli siis nätti folkkitaulu, jonka saimme pääasiassa Iineksen valioitumisen johdosta. Lisäksi Kirsi onnitteli meikäläistä JH-menestyksestä (:



Iines Voittajassa
© Anna Sävilammi

Kuitenkin kaiken hermoilun päätteksi päästiin kehään. Vähän olin huolissani miten Iines jaksaisi esiintyä kun eilenkin meni niin hienosti, mutta neitihän veti mahtavasti. Terävyyskin oli omissa luokissaan, kun vähän juteltiin kehänlaidalla.
"Mitä?" "Äywhs" "Mitä?" "Ärrswhs!"
Perussettiä :D
Iines esiintyi kuitenkin ihan nappiin. Liikkeet menivät samaan tapaan kuin lauantaina ja pöytä oli tuttua reipasta settiä. Seuraava opiskeltava asia onkin alkaa seurailamaan seisomista ja että niitä takajalkoja saisi pikkuhiljaa taaemmas. Sitten oltaisiin näyttävämmän näkösii ja eikä toivottavasti näytettäisi niin piitkäraajaselta : D
Mutta tuomarina oli Ruotsalainen Liselotte Johansson.
Arvostelu:
"Very nice head&expression. Correct bite. A bit straight in shoulder. Straight front legs. Good feet. Good brdy. Goog tail. Well angulated behind. Moves well, good coat."
VAL-ERI VAK3 PN3


Iineksen sisko nappasi PN2 sijoituksen eli hienosti meni taas Heilurihännän Mustalais-neideillä (;
Loppupäivä meni sitten JH-loppukilpailua katsellessa ja ständillä ollessa, kiitokset siitäkin seurasta. Ainakin Annalle, Ennille ja hotellihuoneesta selviytyneelle äidille (:

Ensivuonna taas uudestaan !

Hyvää joulua !

Blogi on kärsinyt suuren luokan hiljaisuudesta, mutta lupaan, että pian on tulossa päivittelyä messarista (; Koko lauantain olen jopa jo kirjoittanut, sunnuntai vain uupuu.
Ja toki sitä pitäisi kirjoittaa Roosastakin, joka yhe hyvin rauhaisissa merkeissä viettää joulua, joraavat maha-asukit sisässään (:

:O Ira-tokoihmine



Roosan masu 37vrk.

 Kiitos Annalle blogiotsikosta :D
Tosiaan tämä ensimmäinen höpöttely ei kyllä lainkaan liity omaan karvaväkeen, mutta koiramaisesta toiminnasta oli silti kyse niin kerrotaanpas sitten.
Eilinen päivä vierähti siis TamSKin toko-kokeessa, joka oli viimeinen tälle vuodelle. Olin siis ryhmätalkoissa, ja meidän kuuden hengen ryhmästä oli paikalla kaksi. Minä ja Minna + Alessa joka nyt onkin suuri ja mahtava koutsi :D Talkoohommana pidettiin kanttiinia ja ylitettiin kolmen euron tavoitteemme ja mässättiin mäkkiruokaa ja ei oltu kahvinkeittimen kavereita. Kivaa oli kuitenkin.

Ja me saatiin Alen kanssa hulluakin hullumpi idea. Lähteä ensivuonna kokeisiin. Siinä ALO-luokkaa katsellessa puri ainakin jonkinsortin toko-kärpänen, että jos sitä kuitenkin joskus. Treeniä kaivataan kuitenkin vielä hirmusesti. Etenkin ton seuraamisen kanssa. Kivastihan se menee kun palkka on tarpeeksi hyvää ja kehua tulee eli ei kun työstämään. Meidän tavoite jäisi kuitenkin siihen TK1, riittäisi vallan mainioisti pikkueläimelle. Tai jos ensin sitä miettisi edes tulosta ALOsta :D Näillänäkymin startataan viimeistään Oulun Nuorten SM kisoissa, mutta jonkinlaista kokemusta olisi mukava saada ennen niitä koitoksia. Mutta ensivuoteenhan meidän tavoitteet menevät, ihan ymmärrettävästä syystä.

Sitten sitä voisi taas höpötellä pikkusuuresta Wilma neidistä, joka pääsi taas harrastelemaan tallille yltiöpäistä riehumista ja säätämistä järisyttävällä "en oo tehny kahteen viikkoon mitään"-motivaatiolla. Paikalla oloa tai ylipäätään istumista oli melkein turha vaatia, kun aina sille ensimmäiselle hypylle oli pakolla päästävä. Ensimmäiset radat menivät kuitenkin kivasti kun muistin itse olla rauhallinen ja ohjata huitomatta putkiin. Kahden perättäisen hypyn kanssa oli taas vähän ohijuoksemista, mutta yhden kuppipalkan jälkeen alkoi taas sujuilemaan. Tämän radan jälkeen vinokepeille. Kepeilläkin Wilma ei omasta mielestään minua tarvitse enään mihinkään, vaan W on kokoajan kääntymässä omia aikojaan kepeille. Kepit menivät kuitenkin hyvin, kapeammallakin kulmalla. Lisäksi palauteltiin taas mieliin puomin alastuloja, nyt kädestä palkkaillen, ja alkoi ahnepossullakin päässä raksuttaa. Ai että tätä onnistumisen tunnetta!
Sitten ennen viimeistä rataa pikkufolkki muuttui täydeksi formulaksi missä ei todellakaan ollut jarrua, kun laukusta löytyi pieni keltainen formulavinku. Wilma oikein revitti ja tohisi lelullaan niin hirmusesti että namitkin unohtuivat. Radalle lähtö kävi hankalaksi kun aloin itekkin säheltämään ja putkiin ohjaamiset meni ainakin plärinäksi. Lisäksi lelu oli Alessalla, jolloin korvat oli aivan jossain muualla missä piti. Mutta aina kun päästiin liikkeelle ja radalle, niin meno oli kyllä vietävän ripeää ja hypytkin haettiin kivasti! Meinasi kyllä päreet mennä.
Opittiin siis ainakin yksi asia. Ei lelua viimeisille radoille, ainakaan noin kivaa lelua.

Mutta nyt pitäisi alkaa reippahasti tekemään pikkusia tokojuttuja Roosan mamma-aikana ja Iineskin saisi tekemistä :D Roosan kanssa pitäisi vielä hio tuota uutta sivulletuloa ja luoksetuloja sen kanssa, Iines saisi tavata uusina juttuina jäävät ja paikallamakuuta pitäisi vahvistella. Kyllä näitä juttuja riittää :D

kyllä, se on ultrakuva maha-asukista 32vrk

Ei maistu !

Heissan, tämän kirjoituksen kuva onkin siltä viimeksi mainitulta retkeltä Elsan kanssa, onnistuivat otokset paljon paremmin. Ulkona vierähti taas se reilu tunti, ja jäniskin nähtiin mistä koirat vetivät kunnon heparit. Peruss. Sää oli kuitenkin mahtava vaikka kirosin kaikki sääennustukset kun katselin pihalle alkupäivästä. Pelkkää pilvee. Kuvaillessa se aurinkokin kuitenkin näyttäyty (:

Ja sitten ehkä kiinnostavampaan osioon. Pakko se on nyt kertoa :D Roosa astutettiin Seinäjoen KVn jälkeen. Sulhaseksi päätyi mietintöjen jälkeen C.I.B POHJ MVA FIN MVA DK MVA SE MVA EE MVA JV-07 BALTV-09 EE-09 Donut's Knickerbocker tutummin "Hemmo"
Astutukset meni kaikin puolin hyvin, ja olisikin ihmetyttänyt jos neiti ei olisi siitä kantavaksi tullut.
Ja nyt ollaan sitten niin raskaana että! Jo alussa näkyi kotona käytösen muutoksia, yhtäkkiä kaikki kotonaoloa aika piti viettää sylissä ja jos rapsuttava käsi hetkeksikin pysähtyi niin tuli kuonolta tiukkaa palautetta. "Nyt sitä rapsuttelua saamari!" Ja nykypäivänä neiti ahnepossu jopa nyppii ruokaansa. Pahin huononolon-kausi on kuitenkin jo takana, eli kyllä se sapuska, johon nyt myös penturuoka kuuluu, alkaa maistumaan (:

Tämä jäi tälläiseksi nokialta tehdyksi pikapäivitykseksi :D Mutta esitetään nyt vielä haasteen tynkä.
Vastaanotan ideoita Karloon kakkospentueen viralliseksi nimiksi :D Nyt on tullut muutama B-alkuinen nimi kehiteltyä, mutta joku teemakin kyllä kelpaisi. (:

Hyppien pussiin ja tanssien Tiihalaan.

Taas on ollut hiljaiseloa blogissa, ja asiaa on kertynyt treeneistä ja tän päiväisestä kuvausreissusta Tiihalaan. Ja koska olen varsin epälooginen persoona, mennään päinvastaisessa järjestyksessä, eli aloitetaan tästä päivästä (;

Puolenpäivän aikaan nappasin siis itseeni niskasta ja päätin töpötellä täältä Huutijärven perukoilta kohti Tiihalaa, ihan kameran ja koirien kanssa. Oikeastaan en kävellyt edes Tiihalaan asti, mutta reilu tunti siellä reissussa tuli vietettyä. Sää oli semmoinen suttuinen pilvikeli, harmaata joka puolella. Ja eipä ne kuvatkaan loppujenlopuksi oikein onnistuneet, kun olin jättänyt ISO arvon 100, enkä tajunnut kasvatella, joten joka suuntaan heilahteli. Huominissa olisikin tarkoitus lähteä taas jonnekkin päin kuvailemaan, tälläkertaa asetuksia miettien. Parempaa keliäkin ovat luvanneet ja jos vaikka muistaisin säätää kaikkia asetuksia. Tytöt oli kuitenkin nätisti, Roosakin yllättävän virtarikkaalla tuulella. Otoksia esiintyy tässä teksin yhteydessä, vaikka ne ovatkin hirmuisen julkaisukelvottomia.

Ja sitten viime torstaisiin Wilma-treeneihin. Wim pääsi taas painelemaan putkiin, joiden haku onnistuu paljon paremmin kuin hyppyjen. Niimpä tuon pikkuisen putki hyppy ympyrän jälkeen keskityttiin tekemään hypyistä kivoja. Wilma kehitteli taas tämän edestakaisin juoksemisen riemun ja hirmusia kehuja aina kun nuo kaksi perättäistä hyppyä hyppäsi. Kyllä se tästä (: Putkiin haki taas hienosti, kauempaakin lähettämiset onnistui. Sitten treenailemaan keppejä, olivat todella vinot, Ale oli hihnan päässä ja namikuppi keppien päässä. Nyt idea oli selkeästi takaraivossa, ja monta todella hyvää toistoa saatiin, kunnes nostettiin keppejä aavistuksen pystynpään ja pari ensimmäistä keppiä vähän ihmeteltiin, kunnes taas tajuttiin. Wilmalle tulee kuitenkin hirmuinen kiire jos juoksen liian kaukana, joten aloin kannustamaan neitiä sitten rinnalla. Kädellä nyt ei kuitenkaan tarvinnut enään auttamaan pysymään kepeillä. Hyvään suoritukseen saatiin lopetettua kepitkin. Loppuun vielä ei niin kovin onnistunutta kontaktitreeniä. Wilmalla on niin kamala hinku namialustalle, ettei hommasta tule mitään. Nyt siis aletaan palkkaamaan kädestä, varmistetaan neidille asento, käsky ja saadaan vähän malttia päähän, ennen kuin uudestaan aletaan alustalla tekemään.

Sitten meidän Roosan perjantaisiin treeneihin. Päästiin valloittamaan siinä sivussa myös Tampereen keskusta mutaisina pummeina. Pääsin siis koulusta jo yhdentoista aikaan koeviikon loppuessa ja Annan kanssa oltiin jo pitkään puhuttu treeneistä, kun ei enään olla Iineksen kanssa ryhmässä eikä me siis enään edes nähdä. Lumi ja loska estivät mautoilun, koska en ole vielä saanut talvirenkaita alle, joten nousimme Roosan kanssa seitsemänkymppiseen ja jäimme vähän ennen keskustoria. Bussimatkustelu sujui taas varsin näppärästi, Roosakin sai oman penkin kun bussi kulki varsin tyhjänä. Rauhassakin saatiin olla, mikä täälläpäin on harvinaista, ei tullut muuta kommenttia kuin "Oi vähän ihana, kato sillä on kurapukukin!"
Oma toppaliivi oli kuitenkin kauniin kurainen, ja me landeköriläät kipiteltiinkin hyvin ripeästi linja-autoasemalle, josta Annan äiti nappasi meikäläisenkin kyytiin ja päästiin tallille.
Roosa ilmoitti olevansa aivan oma itsensä tauon jälkeen ja sisälle päästyämme alkoi kyllä semmoinen huuto että. Esteitä siirrellessä neiti kiljui kuin sirkkeli ja Anna kun oli Hilkan kanssa, uskalsin päättää hermoheikon irti. Siellähän se sitten pinkoili jokaiseen käteni vahingossakin osoittamaan suuntaan, etenkin jos viittasikin putkiin. Eli virtaa oli! Roosalla pidettiin rimat 20cm, ja vauhtiakin löytyi Roosaksi mukavasti. Radalla kommenttia tuli niin minulle kuin Annallekkin, joka kokeili likkaa ohjata. Koira toimi koko treenit oikein loistavasti, puomin alastuloillakin oli oikein näppärä.
Ja näistä treeneistähän löytyy videomateriaalia. Tuo alkoi olemaan jo treenien loppupuolelta, eli Roosan mieliala alkoi olla jo aavistuksen tasaisempi. Oma ohjaaminen ja juokseminen jäätää pahasti, mutta pistetään törkeästi ratatreenin vähyyteen :D Tuolla radalla kävi myös ilmi kuinka helposti R tarjoaa takaakiertoa. Kuutoshyppyä lähti useaankin otteeseen kiertämään takaa, siksi siinä on tuommoinen todella tökeröltä näyttävä haltuunotto.
Mutta suurimmat symppispisteet Roosa saa tosta pussiin hyppäämisestä :D Ja tulipa huomattua miten läheltä Roosa kääntyy juuri takaakierroissa ja muutenkin hypyissä.
Niin ja jotta sekoitan tämän tekstin lopullisesti, niin sanon, että Roosan palatessa takaisin treeniympyröihin, koitan vältellä valssia niin paljon kuin mahdollista. Takaaleikkauksia, persjättöjä, saksalaisia, mitä tahansa mutta ei valssia! Tai sitten ainakin voisin opetella ajoittamaan valssin oikein..?

Saas nähdä tulisiko blogipäivitystä huomennakin, jos kuvat vaikka onnistuisivat? (;

Metsässä 94 pyykkipoikaa, kaksi koiraa ja pari mölisevää akkaa.

Mutamonsteri ja neiti tv-addikti.

Sinä lauantaina kun lähdettiin äitin kanssa jälkee mettään tekemään, oli kyl fiilis että täs on tän loppusyksyn ekat ja vikat jäljet. Lunta tuli niin että hiukset kastu, mutta onneksi ei jäänyt maahan, se olisi melkein ollu sen jäljen loppu. Ensin tehtiin Roosalle jälki kahdella makuulla, pituutta taisi olla semmoiset n. 500m. Koemallinen se siis oli, että makuut kulmissa ja näin. Iineksellekkin tehtiin lyhyt jälki yhdellä makuulla, ihan vain testiksi. Pituutta taisi olla n. 200m-300m. Tarkasti ei laskettu.
Mutta vaikkei laskettukkaan niin merkkeinä toimineen IKEAn pyykkipojat todella katosivat :D Äiti jaksoi askarrella perjantai iltana 100 pyykkipojasta ja narusta kaulaan laitettavan narusysteemin, josta sitten sai hyvin laitettua merkkauksia. Ja hyvin merkkauksina toimivatkin, ei edes narua tarvitse pistää, kun ovat tarpeeksi isoja. Ja sinne metsäänhän niitä jäi merkkauksille se 94, kun kuusi yksinäistä roikkui vielä jälkien teon jälkeen narussa.



Roosa ja "säälittävä" kauriinsorkka.

 Lauantaina ensimmäisenä jäljelle pääsi Roosa. Into oli heti piipussa, ensinäkin kun sitä pääsi ihan itsekseenkin liikenteeseen ilman Iinestä. Ja ennen jälkeä valjaat päälle ja aloitusmakuulle. Äiti oli Roosan hihnan perässä, eli itse kurkiskelin takaa ja keräilin yksinäisiä pyykkipoikia.
Nyt Roosa jäi paremmin selaamaan aloitusmakuuta, ja lähti siitä reippaasti etenemään. Tosin naisella oli niin huima kiirus, mikä kyllä näkyi tarkkuudessa. Roosa otti kiireillessään ilmavainua, ja ajautui välillä jäljeltä sivuun. Pysähdyttyä palasi ilmavainukierrosten jälkeen takaisin ja jatkoi hommia taas vähän hälisten. Mutta yleensä ensimmäiselle makuulle asti meno oli varsin hyvää (: Ensimmäisen makuun Roosa jopa merkkasi! Pöyri pari kertaa ympäri ja selasi, ei se mikään hirmuisen perusteellinen merkkaus ollut, mutta merkkaus kuitenkin, mikä on meille jo huimaa edistystä! Makuulta otti hienosti taas suunnan (ilmavainulla) ja lähti jatkamaan päättäväisenä eteenpäin. Kerran taas tuli sähellettyä ja kiersi eräät puut väärältä puolelta ja huomasi ajautuneensa jäljeltä. Niinpä laitettiin taas nokka maahan ja tultiin hetken aikaa jälkeä takaisinpäin. Sitten taas käännyttiin ja jatkettiin. Toinen makuu juostiin aivan läpi, melkeinpä oikaistiin. Niinpä mentiin äitin kanssa sitä tutkimaan, jolloin Roosakin hoksasi idean ja tuli makuulle uudestaan. Vaikkakin vastentahtoisesti, kun meno oli kokoajan takaisin jäljelle. Roosa kuitenkin jopa kaivoi makuuta, merkkasi siis nyt todella hienosti! :)
Loppupätkä perusmenoa, ehkä vähän rauhallisempaa ja vähemmän hosuvaa kuin tuo makuuksien välinen. Ja sorkan löytymisen jälkeen oltiin taas niin ylpeää neitiä :D
Jäljeltä saavuttaessa törmättiin myös suomen ajohaukkuaan juoksuttavaan vanhempaan mieheen, jonka kanssa juututtiin sitten juttelemaan, kun meidän papallahan on ajohaukku.
"Ymmärtääkö tommonen siitä jotain?" Tuo vastaantullut herra sitten kysyi. Kyllä sitä sai sitten selittää että ymmärtäähän se :DD



Laatu ei tykkää.


Sitten oli Iineksen vuoro jälkeillä. Mitään odotuksia ei tytön suhteen ollut. Jos hoksaa niin kiva, jos ei, niin antaa olla.
Nunnu kuitenkin yllätti ja tutkiskeli nopsaan lähtömakuun ja jatkoi matkaansa, nokka maassa ja häntä pystyssä. Muutamaan otteeseen piti jäädä kuuntelemaan kauempana ajavia autoja, mutta kannustuksella lähdettiin taas menemään. Makuun tullessa vastaan Iines sen haisteli läpi ja jatkoi matkaa. Muutama harjailu tapahtui, mutta todella näppärä nainen oli! Kaadolla kun Iinestä alkoi kehumaan, niin hölmö ei ensin edes huomannut sorkkaa vaan oli ihan tohkeissaan tonttien rajalla olevasta oranssista metallihökötyksestä. Mutta kuten kuvasta huomaa, niin kyllä se sorkkakin kelpasi (;

Molemmilta tytöiltä siis sujui mejä-jutut aivan mahtavasti. Ja jotta pyykkipoikien kohtalosta ei tarvitsisi huolestua, niin kaikki metsiköstä löytyivät, ainakin luultavasti, koska matikkapääni laski niitä olevan 101 :D

Saas nähdä koska tämä parivaljakko nähtäisiin kokeissa, tai edes seuraavan kerran jäljellä.

Yllätyksellisen soma agilityoppilas ja ikuiset kakkoset.

Wilma-eläin.

Wilmalla on tältä viikolta jopa kahdet treenit takana, kun torstaisen lisäksi piipahdimme tallilla myös perjantaina päiväseltään.

Torstain ryhmätreenit meni perinteiseen tapaan. Aloiteltiin suoralla, hyppy putkeen hyppy. Wilma jäi nätisti odottelemaan, kunhan vielä käsimerkillä vahvisti. Ensimmäinen hyppy meni hyvin ja putkeen haettiin reippaasti ja sitä sai taas pinkoa minkä jaloistaa pääsi. Viimeisestä hypystä tultiin välillä ohi, mutta namikuppi ku lisättiin, alkoi sekin sujua.

Wilman päälle annettiin lisäpähkinöitä, kun käännettiin putkea mutkalle. Ihan pienellä kaarroksella aloitettiin, eikä hommassa tuntunut olevan ongelmaa, hienosti neiti pinkoi loppuun saakka. Mutkan kasvaessa ja päässä näkyvän valon vähentyessä alkoi vauhti vähän kadota, mutta toistojen jälkeen oli Wee oma rämäpää itsensä. Lensipä tyttö naamalleen maahankin, kun se juoksee putket ns. seinillä. Penska laittaa mutkat suoriksi.

Putkitreenin jälkeen näytettiin Wilssille taas jotain uutta, nimittäin pussi. Alessa piti kakaraa pannasta, ja itse avasin pussinsuuta ja kutsuin. Ensin taas ihmeteltiin kummallista loppuosaa ja hölköteltiin ulos. Parin toiston ajan pussi oli täysin auki, mutta sitten pienenneltiin suuaukkoa kokoajan. Lopulta Ale meni pussin päähän ja itse juoksin Wilma-eläimen kanssa. Suuaukko oli jo pienenä, mutta paljoa ei menoa haitannut. Viimeisellä kerralla taisi pussin päässä näkyä vai pienenpieni valopiste, ja sieltä ammuttiin tohkeissaan pihalle.

Selvästi kyllä huomaa kuka tuon kakaran äiti on, meinaan ei tunnu tätäkään tapausta pussi hirvittävän kuten ei äitiänsäkkään (: Muutenkin on niin pelottavan saman oloinen, hellyttävän hölmö torvelo. Vaikka Aino sai jostain päähänsä että Terrori Wils on kiltin näköinen :D
Loppuun vielä suoraa, kontaktitreenit jätettiin seuraavalle päivälle.

Perjantaina starttasin mahdollisimman nopsaan Wilman kanssa mautolla kohti Lempäälää, ja kuinkas sitten kävikään. Ajoin ohi ja myöhästyin. Ale oli varannut itselleen aikaisemman vuoron ja soittelinkin jo että enhän mä täältä minnekkään treeneihin ehdi kun ei ollut mitään hajua missäpäin sitä painelin. No, ei kun takaisinpäin ja päätin kuitenkin testata osaisinko tallille toista kautta. Ja osasinkin! Niimpä soitin Alessalle, joka selitti ettei Aino ollutkaan tulossa seuraavalle vuorolleen, vaan oli perunut sen viimetingassa. Niinpä katteltiin onko ketään tulossa, ja kun tyhjältä näytti, hyödynnettiin vuoro Wilman treeneille.

Aloitettiin Hyppy, putki systeemillä, jotka oltiin ympyräksi laitettu. Ensin hyppy, putkeen ja kaksi hyppyä, sitten toiseen suuntaan. Hyvin Wilma meni, ainoa että hypyistä tultiin ohi, putki ei suurempi ongelma ollutkaan. Namikipon avulla sitten mentiin hyppyjä, ja lopulta saatiin todella hieno pätkä, kun Wilma alkoi jo todella hakemaan pikkuisen niitä hyppyjäkin!

Sitten lisättiin putkivarmuutta ryttäämällä se lyhyeksi ja lähettämällä namikipolle. Hyvinhän se meni, loppujenlopuksi Wilma keksi putkessa edestakaisin juoksemisen hyvin hyödylliseksi puuhaksi. Pikku-eläin oli hyvin tohkeissaan. Siitä neiti joutikin pikku breikille.

Tauon jälkeen kontekteja, joita jankataan samaan pannasta pito tapaan. Toivottavasti neiti alkais pian hokaamaan ideaa ja että näistä tulis hyvät. Kyllä Se sitä pysähdystä alkaa itsekkin pian ennakoimaan (;
Loppuun vielä hyppyä namikipolla ja kokeilipa Wilma tässäkin tuota edestakas loikkimista.
Taitavaksi on likka kehittynyt :)



Hippu-Ukko kehässä.



Lauantaina startattiin sitten heti aamuselta seiskan aikaan kohti Lahtea, ja poimittiin Hannakin kyytiin Pälkäneen keskustasta. 

Folkkikehälle kokoontui taas tuttua väkeä ja päivä tuli vietettyä oikeassa puhetulvassa :D Karloon kakaroita oli kehässä komeat neljä kappaletta, ja siltä vaikuttaa ettei se viides neiti kehänauhojen sisäpuolelle pääse toistaiseksi vielä toteamattoman purentavian takia.

Hippu (Karloon Abbeville) aloitti toiminnan toisen junior luokan koiran kanssa. Äiti lähti herran kanssa kehään, meinaan jännitin sitä itse aivan mielettömästi, ja kun uroksellakaan ei ollut kokemusta niin jättäydyin sitten suosiolla ulkopuolelle keheän laitaa. Hippu esiintyi tyypillisellä tavallaan, ja kun tuomari Robert Kanas kokeili asioiden olevan kunnossa tältä privaatilta jalkovälin alueelta, herra oli heittänyt täysin vahaksi. Tuloksena oli kuitenkin meidät kaikki yllättänyt:
JUN-ERI JUK2 VARA-SERT. Sijoitukseen PU-kehässä ei uskottukaan, mutta vara sieltä yllätykseksi tipahti.

Kasvattityttöistä kehässä olivat siis Kerttu (Karloon Almosa) Siru (Karloon Ariana), sekä meillä torstai illasta asti aikaansa tuhlannut Wilma (Karloon Arlesly). Äitini hipsi jälleen kehään, tosin Sirun hihnanpäässä, itse esitin Wilmaa ja Jaana esitti Kerttu-neidin. Kaikki tytöt esiintyivät kehässä mahtavasti! Kerttu ja Siru saivat EHt, Kertun ollessa JUK3 ja Siru JUK4. Wilma sitten otti ja pamautti nappaamalla itselleen vaaleanpunaista nauhaa ja JUK2 sijoitusta. Olin kuin halolla päähän lyöty.
Wilman arvostelu:
"Excelent type, correct size & body shape. Lovely, feminin head, light eyes, narrow uderjaw, correct front, good structrure of boner, nice topline, correct angulation in front and behind too. Good quality of coat, in excellent condition, moves well"
JUN-ERI JUK2 PN4

JH-kehän yksilöarvostelussa.

Roosakin pääsi rotukehässä esiintymään, ja virtaa riittikin taas ties kuinka. Pöytä oli taas vähän tärinän paikka, mutta se edistyy, ja kaikki mahdollinen epäryhti kyllä korvataan vapaana seisoessa (;
Muttapa mitä sitä selittämään kun meno oli samaa kuin yleensä.
Arvostelu:
"Very good type, lovely feminin head, a little light eyes, correct ears, good bones, correct front, correct topline but longer hips. excelent angulation. well developed ribcase, excellent coat quality&condition. excelent free movement, lovely temperament"AVO-ERI AVK2 PN2 VARA-SERT VARA-CACIB
Roosa nappasi siis ihka ensimmäisen vara-cacibinsa, ja neljännen vara-sertin, joka on nyt toinen avoimesta luokasta. Lievästi harmittaa, kun se valion arvo olisi tehnyt Roosallekkin niin hyvää. Robert tuli PN-kehässä vielä puhumaan, kun sininen nauha ja ruusukkeet oli käteen lyöty. "I like her really much, but I like more shorter body and darker eyes. She is so lovely I really wanted to put her higher, but I can't", jotakunkuin noin meille sanottiin ja siinä myöntelin. Aivan oikeista virheistähän Roosan sija tipahti, ja meidän vara-valion sertinmetsästys jatkuu.

Ja tulipahan siellä JH-kehässäkin käytyä Roosan kanssa. Tuomarina oli Maija Sylgrén. Kehään mentiin viiden hengen ryhmissä ja olin näistä toisessa. Yksilöarvostelussa tuomari tunnusteli koiran pöydällä, ja pyysi tekemään edestakaisin ja kolmio liikkeet. Yksilöarvostelun liikkeet menivät ihan kivasti, vakio kamaa ei mitään kummallisuuksia. Ryhmistä yleensä kolme pääsi jatkoon, joten oma jatkoon pääsy pelotti kun sakki oli sen verran kovaa. Omasta ryhmästämme tipahti kuitenkin vain yksi pari, mikä meinasi että olimme jatkossa! Jatkoon päässeillä teetettiin edestakaisin ja ympäri. Oma puolenvaihto ei oikein toiminut ja Roosan duracelitkin alkoivat pikkuisen hiipua. Niimpä sijoitusta ei napattu, mikä ei kyllä harmita lainkaan. Pelottavan hyvin nämä JH-kehät ovat tässä menneetkin :D

Loppupäivä menikin ryhmiä jännittäessä ja kiitos siellä olleesta seurasta. Tottakai terrieriryhmä oli se kaikista piinaavin, ja kun Konsta (Nanstop Polkagris) nappasi ryhmävoiton, iski itku munkin silmään! Ja tänään kun tuli uutisia bis-kehästä ja Konstan BIS-voitosta, olen ollut hepareissa koko illan. Hirmuiset onnittelut siis Eilalle, Raimolle, Konstalle ja huoltojoukoille TOP Terrieri tittelin uusimisesta ja VUODEN NÄYTTELYKOIRA 2010 saavutuksesta!

15cm lunta + kesärenkaat = Seinäjoki KV 2010.

Lähtö oli aamulla ennen kahdeksaa, eikä taaskaan tuntumut mikään sujuvan putkeen. Edellisenä iltana maan nielemäksi todettua mustaa pooloa ei vieläkään löytynyt mistään, joten asukokonaisuudet laitettiin aivan uusiksi ja matkalla radio kertoi Etelä-Pohjanmaalla sataneen yön ainaka n. 10cm lunta. Ja Parkanon kohdalla se todella näkyi maisemasta. Onneksi teitä oltiin suolatut hyvin, vaikka kyllä sitä pelotti niin kuskia kuin kyytiläistäkin, ettei meidän raskas köriläsauto paina pian lumihankeen temmeltämään. Ehjinä kuitenkin selvittiin näyttelypaikalle, vieläpä aikataulussa.

Paikalla oli taas tuttuja ja urakalla, Iineksen velipojan Pyryn porukat, Kirsi, eli Iineksen kasvattaja, sekä Nan+muutakin N&N porukkaa. Siinä sitten meni alkuaika hienosti, kun testailin vähän Flippania myöhempää JH kehää varten.
Sitten ensimmäisenä kehään Roosa. Roosan perässä avoimissa kipitti toki myös Iines, jonka esittämisen hoiti Kirsi. Kiitokset siitä! Roosa esiintyi tavattoman upesti, virtaa oli kuin pienessä kylässä ja kiinnostusta riitti. Pöytä nyt ei taaskaan ollut feivoritti, mutta siitäkin selvittiin. Tuomari  Per Kristian Andersen Norjasta sai kuitenkin naureskella reippaalle neidille, vaikka laatuarvosteluksi tulikin H
Arvostelu:
"Mycket god typ, feminint, för lång i ryggen, trång bett, stora lite ljusa ögon, bra öronen, till räkligt kropp, välvinklat fram lite öppet bak. Rör dig parallellt men med lite begränsade steg. Pälsen kunde varit strävare, gald hund"
AVO-H
Tuo viimeinen maininta on niin totta, Roosa todellakin oli iloinen koira :D

Kirsi tosiaankin esitti meidän pikku Iineksen, josta tuomari tuntuikin tykkäävän oikein kovasti!
Arvostelu:
"Utmärk typ, bra proportioner, feminint uttryck, kunde haft lite kortare nos, bra bett o örön, lite långhals som mangler krage. väl utvecklat kropp, rör sig lätt lite kort steg. intensivt i pälsen icke i topp kondition."
AVO-ERI AVK1 PN1 SERT FI MVA CACIB VSP

Itse pääsin kuitenkin neiti mustan kanssa PN-kehään, koska Kirsi esitti Katia, joka Iineksenkin sukutaulussa komeilee mummona. Teräsmummo 11v. nappasi komeasti ROP-veteraanin tittelin (:
Mutta itse olin ihan tärinöissäni PN-kehässä. Hieronnan huomasi kyllä toimineen, liike oli paljon sujuvampaa ja takapotku tosiaan löytyi. Seisomiset meni vähän penkin alle, mutta se nyt ei paljoa tuntunut haittaavan (: Mahtava fiilis oli saada parhaan nartun punainen nauha vastaan ja siinä samalla tuo kaikki äärettömän tervetullut tavara. Kehäkin meni semmoseksi itkun ja naurun sekaiseksi säheltämiseksi.
Kiitos nyt vielä kaikille paikanpäällä onnittelijoille ! (:

Kiitos JH-kehän myöhästyminen ehdin hyvin myös sinne. Jännitys oli aivan järkyttävä, kun olin ekaa kertaa menossa kehään lainakoiran kanssa, ja lisäksi kyseessä oli ensimmäinen SM-osari. Pelkkään jatkoon pääsyyn tähtäsin, sekin olisi maistunut jo mahtavalta. Koirana oli siis Nanin  FI MVA JMV-06 PL&PZJV-06 Nanstop Butterfly Flip "Flippan". Aivan ihana narttu, turhaa jännitin. Liikuttaminen tämän neidin kanssa oli aivan mahtavaa puuhaa, ja Simo-Siilistä tuli Flipsin hyvä kaveri.
Kehässä liikkeiden vähyys tuli todellakin yllätyksenä, kun tuomari  Hanna-Riina Aho pyysi yksittäisenä Ln ja seisotuksen pöydälle. Täts it. Ympäri mentiin monen monta kertaa ja keskellä seisoskeltiin, mutta eipä jännenpää. Mutta kun kuudensiksi sijoittuneille jaettiin pedigreetä kätösiin niin olin taas aivan pihalla. Ei jumankauta me sijotutaan! Samat fiilikset oli ollut folkkikehän laidalla, kun äiti oli siellä laskeskellut montako handleriä oli jäljellä. Niinhän siinä kävi että me jalkajärjestyksen toiseksi viimeiset napattiin kolmas sija sm-osakilpailun vanhempien sarjassa, jossa kanssakilpailijoita oli 34! Kiitos vielä Nanille Flippanin lainasta, toivottavasti neidin kanssa voisin jatkossakin kilpailla (:

Eli aivan mahtava päivä meillä! Kiitos kaikille ketkä paikalla olivat ja onnittelivat ja jakoivat ahtaita Seinäjoen tiloja meidänkin kanssa :D

Loppuun vielä keltainen kuvatus Nunusta ja palkinto saaliista. Pitäisi jaksaa lähteä ulos ja napata kunnollinen potretti.

Wilma agilitykoululainen.

Tiedän tuo kuva on aika, no tärkeä. Mutta koska en saanut eilen aikaiseksi napata kameraa mukaan treeneihin, niin tyydytään tuohon, koska mä en enää tykkää kuvattomista blogipäivityksistä. Nauttikaa siis häntäkatin hemaisevasta seurasta. (:
Eli Wims pääsi nyt tuurailemaan äitimuoriaan ja jumeilevaa Iinestä agihallille, ja ihan yllätyin kuinka hyvin se meikäläiseenkin piti kontaktia, vaikkei me kovin usein nähdäkkään! Neiti oli ihan tohinoissaan tekemisestä, kun ensin vaan puuhattiin kaikkea kivaa alkuverkalla ja kokeiltiin mikä vinkulelu pelaisi tänään. No, mikään niistä sillä hetkellä mukana olleista ei tietenkään kelvannut, ja mentiin namilinjalla treeneissä. Parempi kyllä niin, muuten olisi mennyt ihan sähinäksi kuten loppureeneistä nähtiin.
Aloitettiin suoralla putkella, joka oli todella lyhyeksi kasattu. Alessa jäi Wilman kanssa toiselle puolelle ja itse kurkin toisesta päästä namin kanssa. Ensin putkessa oltiin kuin mekkomiehen mainoksessa, tultiin hitaasti ja jäykästi kun vähän ihmetytti. Toisella kerralla jalat lähti jo raviinkin ja kolmannella kerralla jopa juostiin. Hirmuista kehutulvaa neidille ja kuivattua mahaa palkaksi. Wilman kelpas.
Sitten hyppyä minimi rimoilla (n. 10cm?) samaan taktiikkaan. Neiti hoksasi kyllä nopeasti, mulla vaan meinasi käskyt unohtua. Namikipollakin tehtiin toistoja, vaikka Wilma ei kyllä hoksannut kupille juosta, ennen kuin se vähän rapsahti. Ja kupista syöminenkin oli neidille outoa.
Noiden treenien jälkeen vielä täyspitkää putkea namikipolla. Wilma lähti jo hienosti putkeen ja vauhtia oli jo sen verran että sai itsekkin pinkoa :D
Lisäksi tehtiin vielä kontaktitreeniä. Pyydettiin matalalta puominkontaktipinnalle, pidettiin pannasta, on/off asennossa naksautus, ja vapautus namille. Meillä ei oikein malttia riittänyt, mutta kyllä se siitä hoksataan. Mennään vaan hitaasti ja varmasti kontaktien kanssa, Roosan kanssa oppineena.
Lopuksi vielä tehtiin suuresta mustasta kassista Wilssin kanssa tuo kuvassa oleva vinkulelulöytö ja sen avustuksella vielä "putki hyppy hyppy" suoraa palasteltuna. Hyvin meni kun vain itse muistin sanoa käskyt ja pitää linjat suorina. Kyllä se tästä vielä lähtee (:

sataa sataa ropisee pilipilipom.



Vaikka toi sade onkin kyllä lunta mitä mä nään.
Kuten varmaan on huomattu, blogissa on ollut hiljasta mutta nyt se on vaan mun motivaatiosta kiinni, meinaan nyt on uusi kone mil kirjottaa! Ja nythän on noita näyttely tapahtumia edessä, niin pitäisi juttuakin riittää (:
Ensin vaikka ATT:n kisoihin, jotka siis olivat Liedossa tuona legendaarisena päivämääränä 10.10.-10
Alku ei tuntunut kovin hemaisevalta, kun olin jo sydänkohatuksia saamassa nopealla aamupyrähdyksellä, kun pikkutien läpi vetäisi kissaa isompi, karvainen, hännättömän näköinen otus josta ääntä lähti. Koirat olivat tietysti tohkeissaan pinkomassa perään. Juuri kun oma hengitys oli tasaantunut ja matkakin vähän jatkunut niin eikös sieltä pusikosta hetken päästä pinkonut toinen samanmoinen köriläs. Tosin sillä ei ollut ääniä päällä. Kotona sitten autoa pakatatessa vinguin niistä äitille ja hän selitti niitten sitten olleen supikoiria. Pakko kai oli uskoa ja muuttaa mun Huutijärven monsterit ihan tuiku tavallisiksi supikoiriksi.
Seuraava ongelma tuli ennen kuin päästiin edes Lahdentien rampista alas. Auto ei kai oikein käynyt, en muista ihan tarkkaan mikä siinä oli, niimpä pysähdyttiin ja sitten siinä kuunneltiin. Pling, meillä syttyi moottorin vikavalo. Noo, sellasella vehkeellä ei uskaltanut lähteä Lietoon matkaa tekemään, eli nokka kohti kotia ja kamat ei niin koira-autoon eli isäpuolen mersuun. Sillä se matka sitten sujuikin niinkuin piti. Onneksi sen radiokin on jo korjattu. :D



Nuorten SM


Mullahan _oli_ hienot videot kisoista, mutta ofkoors menin sekoilemaan niiden kanssa kun oli outo kamera. Eli mennään vain selostuksella.
A-radan tuomaroi Harri Huittinen ja rata näytti kaikinpuolin olevan ihan jees. Rengas ei huolettanut enään, kiitos hyvien viimetreenien, mutta pituus vieläkin kummitteli. Kepitkin päätin vetää niinkuin treeneissä. Jos menee niin hyvä. Jos ei mene niin treeniin vaan.
Radalla kaikki sujui kuitenkin ihan jees, vauhtiakin tuntui olevan ihan mukavasti. Kepit oli pro, hakemisessa ei mitään ongelmaa, tosin ohjasinkin Roosalle helpommalta, eli ns. väärältä, puolelta. Pituuteen kuitenkin koskettiin, eikä ihme, kun se oli heti tiukan mutkan jälkeen, tappijalan vauhti ei ehtinyt vielä kiihtyä. Toinen vitonen saatiin putkelta. U-n mallisena se oli ja lähdin kauimmaiseen päähän turhan aikaisin kääntämään ja Roosa juoksi päin reunaa, pyörähti ja sitten vasta takaisin. Omamoka, turha valittaa. Sitten loppusuora meni taas rouvalta kivasti hölkötellessä. Tulos: 10 -8.57 sij. 7 etenemäksi muodostui 2.96m/s eli ollaanhan se rivakamminkin kuljettu. Putkella toki meni aikaa.

B-rata muistutti A-rataa väärinpäin, mutt pöytä oltiin otettu pois ja okseri oli ilmaantunut paikalle. Rata vaikutti meille ihan sopivalta, vaikka nyt oli jännitettävinä okseri ja pituus. Radalla hommat meni kuitenkin nappiin, ja juhlistelin jo luvaa maalissa, mutta eipäs ollutkaan. Napattiin ensimmäinen kontaktivirheemme puomilta, eikä sinänsä ihme kun koiraeläin oli löytänyt sitäisen turbomoottorinsa ja kulki todella hyvin! Eli heti kun taas palataan treeneihin, aletaan ottaa niitä onoffeja kuntoon, ennen kun ne alkaa sujumaan en kisoihin lähde. Tämä olis ainakin tavoite. Ainahan niistä nopeista kontakteista saa haaveilla, mutta on Roosa jo idean hoksannut (; B-radalta tulos: 5 -18.28 sij. 5 etenemä: 3.49m/s :DDD olihan se ihanneaikakin löysä mutta toi etenemä maistuu hyvältä! (;


On/Off treeniä kotipihassa.


C-rata oli Anne Huittisen hyppäri, ja meillehän kelpasi LUVA myös hyppyradalta. Rata ei hirrmuisen ongelmalliselta vaikuttanut, lähinnä mietin keppejä ja yhtä valssia. Keppejä taas turhaa pohdiskelin ja pituuskin meni puhtaasti. Putkissa Roosasta lähti ääntäkin, ei sitä perinteistä tuhinaa vaan kunnon haukut. Ensin taisi laulu johtua vain menemisen riemusta, mutta pussista tultua piti alkaa paukuttaa siinä juoksun lomassa pussin suoristajalle, joka oikopäätä pinkoi suoristamaan kangasta kun koira ulos pääsi. Siksipä rata ei tuntumut miltään järin taivaalliselta menolta, kun Roosaa sai viimeiset esteet palauttaa maan pinnalle, ettei sille suoristajalle tarvitse kokoaikaa kiroilla. Radalta ei kuitenkaan lähdetty ja me saatiin toinen LUVAmme ! Tulos: 0 -3.58  sij. 5 ja etenemä 3.18m/s. Olin radanjälkeen kyllä niin naama maassa, kun meno meni semmoiseksi mörinäksi lopuksi. Porukalta kun kyselin niin kukaan ei tuntunut nähneen mikä tulos oli, ja kehuivat vain aikaisempia ratoja. "No mutta olihan teillä kaksi hyvää rataa alla".
Fiilis kuitenkin muuttui kun jäähdytellessä äite tuli huutelemaan ovelta "Ira, oli se!" Mulla lähti ilo ihan lapasesta ja tuli hetken aikaa kiljuttua ja pinkoiltua pitkin teitä. Roosakin näytti harvinaisen iloiselta ja pomppi itekkin samaan tahtiin, vaikka tuskin kyllä ymmärsi mitä oli hienosti tehnyt. Porukka varmaan vai vuosisadan naurut, kun hyppelehdittiin kuin päättömät kanat, mutta ne oli meidän luvajuhlat!

Nyt sitten arkipäivän pölinöihin. Eckerön näyttelyn jälkeen, kun Iines siis sai Kumpumäeltä EHn ja punainen perusteltiin lanneosan nostamisella, päätettiin kokeilla onko Nunnun lihaksissa jonkinlaista syytä. Äiti otti yhteyttä Terhi Laineeseen, joka on nyt käynyt hieromassa Iineksen kolmesti ja Roosan kerran. Iineksellä oli pahat jumit lanneosassa, luultavasti syvissä lihaksissa, koska nyt pinnan lihakset alkavat jo tuntumaan hyviltä, mutta ovat vielä arat. Silti venymiset ja kaikki muukin on mennyt paljon parempaan suuntaan, ja seisoessakin takajalat ovat jo taaempana, eikä selkälinja enää käänny kaarelle. Lisäksi neidin kadonnut takapotkukin alkaa palata, sillä Terhi katsoi jo taka-askeleen olevan parempi pelkässä kävelyssä. Aivan huippu juttu että Iines on paranemaan päin!

Roosahan otti ja yllätti ja aloitti juoksunsa 11pvä, eli juuri ATTn kisojen jälkeen. Nyt on lenkit pelkkää merkkailua ja kun naapurin borderherra tulee näköpiiriin, niin eihän punaisella ole enää korvia päässään. Toissapäivänä alkoi toi varsinainen tyrkyttäminenkin. Puhhuh, juoksut. Terveystarkastuksistakin saatiin hyviä uutisia kun Roosan sydän kuulosti yhä normaalilta ja Iines sai puhtaat paperit niin silmistä, polvista, kuin sydämestäkin (:

Ja ei saa unohtaa Hippu-herraa, joka tuli meille hoitoon perjantai-lauantai väliseksi yöksi, kun ajateltiin vähän treenata Lahden näyttelyitä varten. Hyvinhän se takapuoli alkoi pysyä ylhäällä (: Liike nyt oli vähän kiirrellistä herrasmiehellä, mutta tuo tuoksuva mamma nyt toi vähän lisähäiriötä. Hippu todisti vieläkin olevansa aivan ihana eläin. Lisäksi käytiin vapaana ulkoilemassa Pälkäneen puskissa, missä saa rauhassa painella suuremmitta häiriöittä. Niimpä uskallettiin päästää Hippuakin vapaaksi vaikka siihen ei ollut tottunut, ja voi sitä virtaa. Sänkipellollakin irtosi sellaiset kauriinloikat että jäi tytöt armotta toisiksi!


Hippu ja Iines

 Tänään onkin Wilman ekat agireenit, saas nähdä kuinka meiän käy :D

Pulskat tokotontut laiduntamassa.

Otsikko taitaa tuntua aika heprealta, mut asia selvenee varmaan ku lukee pitemmälle ja tuo kuva kertoo taas r
enemmän kun mun selitykset :p Ihme vetkuilua mut nou hätä pöytäkoneen tilaus laitettiin menemään (; ! Jeeesh!

Ollaan siis Roosan kanssa käväisty Hämeen Spanielikerhon kisaavien ryhmässä tokoilemassa. Ensin piti käydä Iineksen kanssa, mutta päätinkin kokeilla hommia pitkästä aikaa Roosan kanssa. Ja yllättävän hyvin menikin. Häiriössä reenailtiin, keräännyttiin kaikki rinkiin ja pidettiin siinä paikallamakuut. Jokainen käskytti koiransa maahan ja ohjaajat kierrettiin kehä pysähtyen seisomaan joka koiran eteen. Aikaa taisi mennä se 2 min. Roosa ei pahemmin naamaansa nostanut edessäkökkiviin, tähyili van noiden jalkojen takaa missä menin. Kumma eläin, mutta kiva näin :D Hyvin pysy kuitenkin maassa.

Myös seuraamiset tehtiin ringissä. Jokainen lähti vuorollaan ja Maarit käskytti. Meidän seuruistakin oli niin hirveesti aikaa, niin päätin kehua heti suullisesti kontaktista ja kehujahan tulvi yli äyräiden, Roosalla oli hauskaa. Vähänhän seuruu on väljä, mutta ihan kivalta se tuntui kun palaute oli positiivista. Roosallakaan ei tullut suurempia unohduksia (: !
Liikkeestä seiso ja maahan tuli myös tsekattua. Seisohan meillä on todella vaiheessa, oikeastaan aloitin uudella käskyllä näiden pari viikkoo sitten olleiden treenien jälkeen ja nyt alkaa jo jotenkin sujumaan kun nami suuhun tekniikalla lähettiin. Hyvin jää seisomaan, joskus on tarjoiltu maahanmenoa. Eli liikkeestä seiso meni miten meni.
Mutta se maahanmeno! whiih. Vähän oli seuraaminen laiskaa ennen käskyä, mutta meni kuitenkin todella hyvin maahan! Maaritkin kehui ja lisäksi saatiin taas nää syytteet niskaan: "Niin oonkohan mä joskus sanonu et teidän pitäis tokoilla ja kisatakkin?" Niiiin oot tainnu sanoa, mut en oo tainnu saamaan oikeen mitään aikaan, enkä kyl oo koskaa uskonu ton koiran mitenkään noin reipas tokoeläin olevan.

Vielä luoksetulot. Koira jätettiin istumaan kahden koirakon väliin ja itse mentiin kahden koiran ohi ringin ulkopuolelle. Sieltä sitten kutsu. Hyvinhän se sieltä suoraan sivulle tuli, vähän hidasti kyllä siinä edessä. Sama toiseen suuntaan, nyt reippaammin. Eipä Roosa juurikkaan ottanut häiriötä muista koiristakaan ((;

Ehkä sitä jaksais aktivoitua tän tokonkin kanssa, olis aksalomallakin koirilla tekemistä (:

Todellista tekstiiliurheilua!

Se tuli! Huhhuh olin tohkeissani kun postilta tuli viestiä toissaviikolla, pakettia sai käydä hakemassa. Saisitte selkeää kuvamateriaalia, mutta tämä konetilanne vähän rajoittaa. Sitä nyt ei kuitenkaan viitsi muutenkin viimeisillään tuhertavaa konetta täyttää kuvatuksilla. Mutta takaisin pakettiin, terri-erissä tehty Ilo-Willan tilaus oli siis noudettavissa ja paketistahan löytyi Berran agilityliivi brodeerauksilla. Edessä lukee hopealla Karloon ja taakse broderattiin rotuprofiili, kuparilla se, ja hopealla teksti norfolk terrier. Ai että, minä tykkään (: Hyvin sopi käyttötarkoitukseensakin, kun se maanantaina pääsi kentälle. Mutta voin luvata, että kyseisen vaatekappaleen kuvilta ei voi välttyä :D

Meidän Iineskin on nykypäivänä ihan erinäköinen. Tyttö kävi viime sunnuntaita Nan Salmisella trimmissä ja nyt sitä ollaan niin pikkupennun näköstä neitiä. Karvaa lähti ties kuinka paljon, mutta hyvältä näyttää!

Itse reeneissä Iines oli kohtuu näppärällä tuulella, ainakin näppärämmällä kuin viime viime viikolla. Vauhti oli pahasti hakusessa, mutta Veeran pitelemä namikippo kyllä innosti, takaaleikkauksetkin saatiin sujumaan. Kerran nuhva suostui myös hienoon väärään päähän putkea heittoo, mutta siihen kertaan se jäikin. Veeran sanoin "Rekku syndrooma". Vahingossa sinne mennään ja sitten ollaan ihan ihmeissään seuraavalla yrityksellä :D ulkokautta juostiin sitten, outo fiilis :'D

Sitten Roosan treeneihin (joista ei valitettavasti löydy kuvia, Iinukalla mennään) Veera piti meidänkin treenit, kun Alessan ranskalainen pamahti ((: hehheh.. Onneksi se taas toimii.
Vauvauvauvauvau! Nämä oli niin mahdit treenit, ettei Roosaa kylliksi voi kehua. Alan jo vähän luovuttaan sen lelupalkan kanssa, kun namillakin saatiin radalle noin hyvät kierrokset. Taikka sitten saatte ihmiset opettaa mut leikkiin ton koiran kaa, pitää alottaa taas kotiprojektit. Samaan tapaan kuin Nunnun treeneissä treenailtiin takaaleikkauksia, ja alkuun jo vähän namikipolla, mistä neiti sai kunnon paineet itselleen aikaseksi. Takaaleikkailtiin renkaalle, mikä suju tajuttoman hyvin. Pariin kertan Roosa haki sivusta (Veeran sanoin piruillen, kun tapitti renkaan läpi niin kauan kunnes oli aivan renkaan edessä) mutta huimien kehujen jälkeen ei mitään ongelmaa. Kyllä se koira tietää mitä tehdä! Hirmuisella vauhdilla paineltiin putkiin irtoomisia, takaaleikkauksia niillekkin ja hyppyihin piti keskittyä että saatiin kaaret pienemmiksi. Ja vielä kepeille takaaleikkauksia, tuskin oli montaa kertaa kuin se olisi feilannut! Aivan mahtava koira, ei mitään ongelmaa, tuskin hidasti ensimmäisessäkään välissä ollenkaan. Ylpeä olen!

Agility Nuorten SM Treellä.

c: jenna tajakka

  4.9 pakkasin Roosan mauton takakonttiin ja lähdin sitten vähän kauhusta kankeana ajelemaan kohti kisapaikkaa, eli takujen kenttää. Viime käynnistä niillä main oli kuitenkin kulunut jo tovi, meinaan edellinen pysähdys sen tien varrella oli mopokortin koe, viime keväänä. Me mattimyöhäset kortin hakijat. Mutta itse kisoihin! Heti kisapaikalle päästyä käytyyn ilmoittautumassa ja aloin pongailemaan tuttuja, joita sitten alkoikin virrata, ja toipa Alessakin meille TamSKin lapsille ja koutseille teltankin, niin sai koirankin tuulensuojaan.

c: jenna tajakka

Ja radalle! Kari Jalonen oli kehitellyt simppelin ykkösten radan, ja se nolla tuntui oikein olevan tyrkyllä, kun viime treenit menny nappiin rengasta ja haistelua lukuunottamatta. Rengas oli onneksi kakkosesteellä suoralla, joten sen sai varmisteltua huoletta. Silti se oli aivan järkyttävää kun koira katteli välejä ja loikka oli hirvittävä, yhhyh se siitä tekniikasta. Loppuradan hypyt sitten jo ihan katseltavaa kamaa, vaikka Roosa tuntuu välillä vähän kummasti pomppivankin. Vauhti oli folkilla kunnossa, toivottavasti tulevaisuudessa löytyisi vielä lisätehoja, mutta eipä mamma ainakaan paikallaan junnannut. Kepeillä sähläsin kätösilläni taas jotain ja Roosa lähti kiertämään takaa. Pitää taas palauttaa mieliin se mikä vaivasi viime talvikaudella. Silloinkin tein epämääräisen heilautuksen kädellä, ja Roosa lähti heti takaa. Kun kädet piti kyljissä kiinni, niin hakukin meni oikein.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, vai miten se oli?
Loppurata kuitenkin tosi jees, keppien jälkeinen putken takaaleikkaus oli vähän tökkö ohjausjuttu, mutta valssikaan ei tuntunut omalta ja kyllä Roosa putket hakee, eli oma liike siinä vammaili.
Lopputuloksena 5rv ja ihanneaika alittui -5.16 ja jäimme täpärästi neljänsiksi juuri finaalin ulkopuolelle. Yksikään miniohjaaja ei saanut nollaa aikaseksi vain sortui juuri vitosiin ja hävisimme kolmennelle 0.25s. Silloin se harmitti, mutta pitäähän sitä olla ylpeä, kun Roosan etenemisvauhdiksi muodostui kuitenkin 3.49m/s ! Tästä se lähtee :D
tässä vielä VIDEO RADASTA!
Mäkin tykkään tosta mun huiviviritelmästä, mutta siellä oli totisesti kylmä!

Terri-Eri, harvinaisen runsasta kehäelämää.

vanhempien JH-1
c: tanja seiloo

Jopas oli tyhmä veto tunkea tuo kuva heti alkuun, mutta eipä tuo meidän menestys enää mikään tuore uutinen ole. Kiitos lukio, nämä päivitykset kirjaimellisesti venyvät.

Tosiaan, se oli hirmuisen kylmä aamu Pälkäneellä, kun lähdettiin painelemaan kohti Tuomarinkartanoa, autossa kaksi koiraa, ihme ja kumma. Ei tuo Roosakaan aamulla meinannut uskoa mukaanpääsyään, kun laitettiin näyttelyvaatetta päälle. Parka ehdollistunut siihen että hän pääse mukaan kun kiskotaan treeniliivi niskaan ja lökärit jalkaan.

Folkkikehälle pystytettiin heti Heilurihännän leiriä ja sinnehän kokoontui mm. HH Black-pentue juhlistamaan 2v-synttäreitään! Voi meidän Iinestä, siitä on tullut iso tyttö. (:

Ja sitten kehään. Iines esiintyi muuten todella mallikkaasti, kaikenmaailman valeraskauksistaan huolimatta, mutta liikkeet eivät tykänneet sitten yhtään siitä märästä, ei kovin tasaisesta nurmikosta. Sitä huomas heti alkuun että aika melomiseksi tämä puuha meni. Lisäksi toinen korva lenteli vähän siellä sun täällä, meillä oli vähän kivaa!
Arvostelu:
Tuomari: Paula Valakari, Suomi
"Erittäin hyväntyyppinen narttu. Hyvä pää. Hienot tummat silmät. Toinen korva saisi asettua lähemmäs poskea. Hieman pysty lapa. Hyvä luusto. Hyvä runko. Voisi olla aavistuksen matalampi. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Liikkuu leveästi edestä, muuten hyvin."
Avo-EH AVK2

Arvosteluun olen todella ylpeä, ja kyllä me se viimeinen serti jostain revitään niin saadaan valio taloon, muuallekkin kuin jääkaappiin (;

Iineksen kanssa pyörähdettiin vielä Heilurihännän kasvattajaluokassa, jossa oli Iineksen lisäksi veli Pyry (HH Black Jack), sisko Emma (HH Black Gem) sekä Jerri (HH Angel Gabriel) tuloksena ROP-kasvattaja, onnittelut Kirsille (:

Rotukehien jälkeen tuli taukoa ennen Junior Handler kehää, mitä varten Roosan kanssa treenailin telttojen takana, neidillä oli taas menohaluja, vaikkei agilityesteitä ollutkaan maillahalmeilla. Kai se oli niin ylpeä itsestään kun oli päässyt mukaan. Kaljukaisan esittämisvinkit kävin vielä keräämässä Hannalta, kuka siis treenasi meitä JH:ssa PHKPn leirillä. Eipä me mitään uutta kuultu, joten iloisella mielellä päätettiin mennä kokeilemaan 12 vanhemman juniorhandlerin joukkoon.
Ja olipahan Roosalla virtaa itse kehässäkin! Liikkeessä märkä nurmikko oli turhan kiinnostava, mutta seisoessa häntä pysyi yllättävän hyvin ylhäällä. Pari pakitusta ja jalkojen tälläystä niin taas hetki jaksettiin. Yksilöarvostelussa teetettiin vain edestakaisin ja kolmio, hampaatkin taisi tuomari, Heli Hietaluoma, katsoa itse. Liikkeet meni kivasti, vaikka säädinkin kohtuullisesti kehässä olevien telttanauhojen kanssa ja pujahtelin niiden ali, useaankin otteeseen, kunnon päähänpistot taas.
Kehä meni siinä körötellessä ja hauskaa pidettäessä, ja havahtuminen tuli vasta kun handlereitä oli viisi jäljellä. Perrkule, sijotus tulossa, ja siinä vaiheessa oli jo tavattoman tyytyväinen. Vielä kun viimeisiä edestakaisin liikkeitä menin Mimmi Tumppilan kanssa, oli aika epätodellinen fiilis. Ja kun se punainen ruusuke osui kohdalle niin huhhuh. :D Taisi mennä mun koiran kehumiset vähän yli.
Päivän paras-kehässä ehdittiin kiertää kertaalleen ympäri, kun kehän laidalta meille tuoltiin terrierit isolla teellä. Meinaan kaksi mustaa skynterrieri urosta, muistaakseni omani oli Tane. Esittäminen oli aikamoinen fiasko, kun heti ensimäisen metrin jälkeen herra heitti liinat kiinni ja sitten sain kaksinkerroin kyyristellä ja kehua, että herra totesi matkan jatkamisen hyödylliseksi :D Myös pöydälle nosto oli aikamoinen tilanne. Viimeisillä ympärimenoilla, vaihtui hemmolla ääni kellossa ja yllättäen sitä vauhtia oli vähän reilumminkin :'D
Sitten saatiin omat koirat takaisin ja yllätykseksi käteen ojennettiin päivän parhaan junior handlerin-ruusuke. Vauh! :D

Isoissa kehissä pääsin pyörähtämään aivan mahtavan kaverin, pinkin norwichi pentu Lucaksen kanssa. Vähänhän se meni sähläämiseksi, mutta ainakin oli hauskaa, poika hankki söpöyspisteet kotiin (:
Lisäksi esitin Iineksen ja Pyryn parikilpailussa. Liikkeet meni oikein mallikkaasti, seisomisesta ei voisi sanoa aivan samaa.
Ja vielä kerran oli suuntana kehä, kun vein Pyryn kasvattajaluokkaan. Ihastuin kyllä Iineksen veikkapoikaan ikihyviksi, aivan mahtava esitettävä kun se sille päälle sattui!

Kiitos hauskasta päivästä, jokaiselle paikallaolleelle !

TamSKin iltakisat silloin joskus.

Hmm, nyt ei jaksa selitellä, joten saatte pelkän videopostauksen A-radalta ja B-radan tulokset :p laiska, mutta tää blogi on niin jäänyt niin pitää kiriä vähän kiinni.

A-rata, videoinnista kiitokset Alessalle.


Miten me ollaan aina noin lähellä niitä LUVA-nollia ? Tuossakin laatu kusee, ja kaikki näyttää pitkältä, kiitos movie makeri, kun kavensit videon. Roosa pomppaa oikein kunnolla tuon pituuden niin lentää rähmälleen ja siitä vitonen. No, ollaanpahan joskus tulevaisuudessa sitten tehty töitä sen sertin eteen!

c: Aino Luosa

Rataantutustumisessa toinen rata vaikutti ihan lupaavalta, mutta menin lössöömään perus kohissa. Renkaan sivusta läpi, lähdin liian pitkälle jonnekki edelle koikkelehtimaan, ja Roosale tuli kiire päästä perään. Sitten renkaan edessä alettiin ihmettelemään ja sekuntit kulu. Loppu rata olikin mukavaa menoa, pituuden palat lennähteli kun otettiin kunnolla vauhtia, mutta sitä osasinkin odottaa edellisen rähmäilyn jälkeen. Muuten meno oli peruskauraa.
Tuomarina tällä radalla Anne Viitanen.
Tulos: 17.09 AV: 7.09 RV: 10 sij. 27
video radasta.

c: Aino Luosa

vanhaa näyttelyhöpötystä + se kolmaskin keikka.

Iineksen saalis Helsingin KR näyttelystä.

Iineksellä on nyt takana kolme näyttelykeikkaa, joista en miss. aktiivisena oo saanut näpytettyä. Aletaas menee aikajärjestyksessä.

Helsinki KR 25.7
Ite en pääsyt tälle reissulle mukaan kun olin Roosan kanssa sagin leirillä, joten täältä pelkät tulokset ja arvostelu uutisina. Kirsille, Iineksen kasvattajale, suuri kiitos esittämisestä, myös ryhmäkehässä! Ja näytettiimpä Iinekselle mittakeppiäkin :D

Tuomari: Annukka Paloheimo, Suomi
"Ideaali koko, hyvät mittasuht. sopiva luusto. Hyvä ilme, erinom. purenta. Hyvä pigmentti. Vahva kuono. Hyvä eturinta. Hyvin kehittynyt runko. Erinom. takaosa. Hyvänlaatuinen karva. Etuliike saa vielä hieman tiivistyä. Kaunis niska. Miellyttävä luonne"
NUO-ERI NUK1 PN1 SERT ROP

Ikaalinen RN 31.7
Tälle reissulle tulin sitten itsekin mukaan. Näyttely oli sanalla sanottuna korvessa, kehä keskellä horsmia ja sahanpuruja, olihan siinä oma hohtonsa tosiaan. Pohja kiinnosti Iinestä hirmuisesti, mutta kyllä ne liikkeetkin sujuivat. Tuomarina Maija Mäkinen ja olipa kehässä harjoittelija-arvostelijakin. Molemmat nuorten luokan tytöt nostettiin yhdessä pöydällekkin, kun neitejä vertailtiin.

Tuomari: Maija Mäkinen, Suomi
"Fem. nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet+ylälinja. Hyvä pää+ilme+korvat+silmät+kaula+eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä+karvanlaatu+turkki. Lapa voisi olla hieman viistompi. Liikkuu ikäisekseen hyvin tasapainoisesti sivusta. Hyvä käytös.
NUO-ERI NUK1 PN1 SERT ROP

Maija Mäkinen teki myös ryhmän, jonne mentiin Iineksen kanssa seikkailemaan ja päästiin loppujenlopuksi kuuden parhaan joukkoon! Aivan mahtava juttu! :D

Lohja Erikoisnäyttely 1.8
Huhhuh kun tästäkin on kauan, kuukausi? No Iines jaksoi yllättävän hyvin edellispäivän korpimetsän kaunein tittelistä huolimatta (: Meininki oli taas erkkarin tapaan hyvä, ja oli muakava nähdä tuttuja kehän laidalla. Onnittelut kaikille menestyneille, näin tasapuolisesti :D
Tuomarina siis Kari Järvinen, joka ei tuskin suurempia esittelyjä kaipaa :D

Tuomari: Kari Järvinen, Suomi
"Nuori narttu, jolla erinom. mittasuhteet. Sillä saisi olla hieman täyteläisempi pää. Isohkot korvat. Hyvä kaula. Häntä voisi olla korkeammalle kiinnittynyt. Voisi olla paremmin kulm. edestä ja takaa. Runko saa hieman täyttyä. Hieman turhan liukas turkin laatu. Voisi ottaa hieman pidemmän askeleen liikkuessaan."
NUO-EH NUK4

Iineksen kanssa oli tarkoitus mennä myös JH-kehään, mutta ainoana ilmottautuneena päätettiin puheenjohtajan kanssa, ettei sinne ehään ole mitään järkeä ittekseen mennä hyppelehtimään, joten kymppi saatiin takaisin.

Iran kommentit teille nuorille N&N ihmisille: Ilmottautukaa nyt ihmeessä erkkarin ja kaikkien muidenkin rodun tapahtumien junior handleriin! Näkeehän sen että teillä on aivan tajuttoman hyvät kontaktit koiriinne, ja teillä on hauskaa :D Hyvä fiilis on pääasia, ja sitähän meiltä nuorilta löytyy? Kun ääntä riittää koiran innostukseen (myös niitä korkeita kiljahduksia joita vanhemmat polvet joutuvat vähän hakemaan ja joista koirat riemastuvat, ainakin meillä, niin hirmuises) niin en näe mitään estettä ilmoittautumiselle :D !

Ja handleriksi tuli päästyä myös parille Kirsin (Iineksen kasvattaja) koirille, nimittäin Katielle, Iineksen mummolle PN-kehässä, sekä Tuikulle, Iineksen emälle, kasvattaja luokassa. Kiitoksia (:

PHKP-leiri, Punkalaidun.

Roosa, Honey, Pipsa, Beffi ja Hilkka
c: Veronika Kuusla

Mä laiskimus en oo taas kirjotellu.. Häpeäisin. Kirjotetaan nyt kuitenkin tärkein ensin, ja saas nähdä jos myöhemmin kirjoittaisin kahdesta näyttelykeikasta ja TamSKin iltakisoista.
Mutta onhan mulla syy tähän etanointiin! Omasta koneesta pamahti laturi, jälleen. Nyt alan laittaan rahaa sivuun kunnon pöytäkoneeseen taikka sitten kannettavaan, vaikka näistä laptopeista oon jo saanut tarpeeks :p

Mutta takana on takuulla paras Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorisojaoston leiri! Kiitoos näin yleisesti kaikille, etenkin Saanalle, Annalle, Veronikalle, Ennille, Hennalle, Jossulle, Saaralle ja Helenallekkin, kenellä oli Iines lainakoirana (: Kerron silti törkeästi vain Roosan menoista, koska Iineksen koulutuksista en tiä mitää.

kisoista c: Enni Liinoja

Agilityt meni vähän ailahtelevasti mein Roosalta. Maanantaina olin itekkin ihan älyttömän väsynyt viikonlopun näyttelyistä, joten meni vähän haisteluks ja lössöömiseks. Muissakin treeneissä tuli lösäämistä, mutta myös yhdet todella hienot lelulla palkkautuneet treenit! (:
Kisat olikin sitten pikkasen eri juttu! Kisaaviin mentiin, rata oli n. kakkosluokan tasoa. Voi sitä haisteluiden määrää. Putkeen jäätiin kaksi kertaa, ensimäisen hypyn jälkeen heti nenä maassa, puomilta sivulta alas. Ihanneaika 50s vähintääkin kolminkertaisesti yli. Tuomarille sanoin että ei tarvitse enää laskea, otan namin ja lelun. Siellä sitä juoksin ruuat kädessä ja koira oli ihan ulalla. Mutta hylky se ei kuitenkaan ollut ja koko sakista tuli kolme tulosta, krhm jos tätä meidän voi tulokseksi sanoa, ja sijoituimme kolmanneksi. Huhhuh...
Sen sijaan viimeisen päivän agityli, joka siis oli osa kasiottelua, meni Roosalta tavattoman hyin. Esteitä sai suorittaa tahtomassaan järjestyksessä minuutin ajan, ja niitä sitten pisteytettiin. Hypystä piste, kepeistä kymmenen ja muut siitä välistä. Jonkinlaisen radan siinä suunnittelin niin että jotain tehdään, mutta helppoa spurttia vedettiin, jopa kolme takaakiertoa taisi tulla koko radalla :'--D Mutta rata meni hienosti! Oikeastaan en enään keksinyt mitä tehdä kun koira pinkomisellaan yllätti, joten lähdin vetämään samaa ympyrää toista kertaa ympäri. Pisteitä yhteensä 68 sijoitus 5. ! (: Kasiottelusta sitten myöhemmin vähän lisää.

Roosan kanssa ohjatut tokotreenit, huuu niitä tarttis lisää! Seuraamisetkin kivasti, vaikka ite pidän sitä väljänä, mutta pitää vaan työstää. Paikallamakuu nappiin, niinkun hyppykin kun sitä treenattiin. Aikanaan hypystä jäi maku, et koira hakee sivuun, nyt ei sitä tapahtunut. Istu-käskyä kyllä ennakoidaan törkeesti, et maahanmenot pitää päättää maahan ja hypyt seisomiseen. Viel kun sais treeni-intoo ja liikket kuntoo nii olishan se ehkä kiva testata koetta.

Pöydällä JH-kehässä.
c: Enni Liinoja

Junior Handler treenikin tuli taas tarpeeseen, tuli muisteltua linjoja ja kulmia ja sai ton Roosa möhkön esittämiseen vinkkiä. Tajusin luovuttaa sen maasta esittämisen kanssa, ja vapaana seisominen sujuukin likalta nykyään aika komeasti! Kyllähän se venyttää kuin mikäkin kapine, mutta Saana sanoi noin hyvillä takakulmauksilla ei haittaa, ja eivät nekään siinä kökötellessä pilalle mene. Lisäksi tuo peruutuskäsky osoittautui käteväksi, häntä nousee ja jalkoja saa aseteltua ilman kyykkimistä! Vähän R tällää jalkojaan pelkällä seiso-käskyn sanomisellakin.

Olikohan se keskiviikko sitten kun leirillä järjestettiin Junior Handler-kisat motolla: Koiran ei tarvitse näyttää koiralta eikä ihmisen ihmiseltä. Kehään numerolla 38, mikä meinasi että oltiin viimeisiä yksilöarvostelussa.

Tuomari, jonka nimi ohjelmassa oli Pedro, oikea nimi sitten jäikin nimimuistiltani unholaan, naureskeli heti alkuun Roosan nappisilmille. "Eihän tuommoisia voi löytyä keltään!" Pisti hymyilyttämään heti ensimmäinen saamamme kommentti.
Pöydällä tunnusteli koiran tarkasti ja samalla koitin noita jalkoja katsoa, vaikka Roosalla ei riittänyt into siihen että toinen törkkii ja sitten vielä pidetään hännästä ja pannalla pää ylhäällä, katse alko tulee aikas syyttävänä handleriin. Ei sitten muuta kun irti hännästä. Tuomari pyysi näyttämään hampaat. Onneks tuli päntättyä siinä ennen kehää ja tuli näytettyä ne viimeisetkin poskihampaat. Ja hyvin näyttö menikin. Pöydältä edestakas + kolmio. Kolmion jälkeen Roosalla oli taas huisin kivaa ja takajalat lentelivät vapaana seisoskellessa ties miten. Sekin sai tuomarin taas hilpeäksi: "No oho, kappas, ompa siinä pienessä paketissa paljon isoa koiraa". Tottatotisesti on!

Tuomarin takapenkin perro päivän paras kehässä.
c: Enni Liinoja

Vanhemmissa päästiin jatkoon, ja jo siitä olin käsittämättömän ylpeä. Roosan kehätaidot kun on jääneet vähä varjon Iineksen kanssa kiertelyn takia. Jatkoon päässeiden kanssa vaihdettiin koiria, ja vaihdossa tuli Henriikan espanjanvesikoira Unni. Seisotuksesta nyt ei tullut yhtikäs mitään, mutta annoin sitten koiran olla aivan toisin päin, naama kohti Henriikkaa ja siitä sitten asettelin. Liikeet aikamoista pomppimista oman ihmisen perään, mutta tuli niitä hyviäkin pätkiä. Edestakaisin liikkeitä mentiin islanninlammaskoira Zanjan parina, jolloin piti vähän himmailla.

Ja kun vielä tuoltakin päästiin jatkoon, eli sijoittuneiden sekaan, niin huhhuh. Omat koirat saatiin siis jo takaisin ja väen harventuessa syke nousi niinkun viimekesänäkin. Jäljelle jäätiin minä, sekä Moonika karkeakarvaisella mäyräkoiralla Sannalla. Yhdessä teetettiin vielä edestakaisin, ennen kun vanhempien "jaettu ykkössija", jaettiin ja punainen ruusuke osui käteen. Menin ihan tärinäksi. Mun pikku Röysikö noin hienosti tosiaan meni?
Päivän paras kehässä vastaan tuli Pauliina ja borderterrieri Leewi, mahtava pari! Ei ehditty kuin omat koirat seisottaan, kun tuomari lähti autolle ja tuli kahden, no sanotaan energisen, perro miehen kanssa kehään. Alkutöikseen toinen pääsi irti ja lähti kehän ulkopuolelle tekemään katsojiin parempaa tuttavuutta. Koira takaisin kiinni ja Pauliinan valinnan paikka: Nuorempi perroherra "joka ei osaa käyttyä eikä se myöskään tiedä mitä ei saa tehdä kehässä" vai vanhemman "joka osaa käyttäytyä kehässä ja myös tietää mitä ei saa tehdä". Pauliina valitsi vilkkaamman tapauksen ja saimme hetken tehdä tuttavuutta herrojen kanssa, ennen kehätouhuja. Ensin esittämäni uros (jonka nimi unohtu) meni oikein mukavasti ja liikkeetkin sujui kun vauhti löytyi. Seisottelut hoidin maastakäsin. Parin kierroksen jälken vaihdettiin koiria ja sain Tsikon, tämän nuoren kaverin, jonka nimen varmasti kirjoitin väärin :D Kaverilla tosiaan oli puhtia ja liikeet meni aika loikkimiseks, kun oli niin kivaa :D Pariin otteeseen sai olla oikein ylpeäkin. Seisoskeltiin tas maasta käsin ja kikasi syntyi namin anto ennen taakse pujahdusta, sitten hetkeksi rauhotuttiin ja annettiin asetella.
Ja omaksikin yllätykseksi tuloksena päivän paras junior handler! voihan kuusi :''D

Päivän parhaat + Roosan venytykset.
c: Enni Liinoja

Seuraavana päivänä oli agilitykisojen lisäksi mätsäri, jossa oltiin Roosan kanssa osallisina. Parina edellisen päivän JH vanhempien 2. eli Moonika ja Sanna. Tuomari päivitteli oikein urakalla kuinka oli tasainen pari. Nauhat jakautuivat kuitenkin meille punaiseksi ja Moonikalle ja Sannalle valkoiseksi. Valkoinen paljastui punaiseksi ja punainen siniseksi (:
Odottelin punaisten kehään jonkinlaista väsymyksen tynkää Rousiilta, mutta sama meininki edelleen päällä, samoin vapaana seisomisineen. Lopulta sijoitus SIN4 ylpeä olen!

Viimeisenä päivänä kasiottelun palkintojenjaossakin tipahti vielä yksi pommi. Minä ja Roosa sijoituimme kahdeksanniksi koko jutussa! Meidän tulokset ja sijoitukset tässä:

Agiltyli.

68 pistettä. sij. 5

Heittokisa.

9 pistettä. sij. 7

Tikkakisa.

14 pistettä. sij. 16

Juoksukisa.

Aika 4.19 sij. 17

Tukkimiehenjuoksu.

Aika 42.17 sij. 34

SikSak

51 pistettä. sij. 6 

Spede

Aika 34.25 sij. 16

Tietokisa

43 pistettä. sij. 5

Kiitos kaikille ihan tajuttoman hienosta leiristä ÄÄÄ multa loppuu sanat kesken! Ens vuonna uusiks, ei millään malttas oottaa :'D Loppuun vielä kuvia, jotka suurin osa junnukehästä.

c: Erika Repo

c: Erika Repo

Mätsikehässä riitti jopa puhtia!
c: Aino Luosa

c: Aino Luosa

c: Enni Liinoja

Leppoisia viimeisiä lomapäiviä!

pst. kiitos kuvatekstien, en saanut järkättyä kuvia fiksummin, koittakaa kestää.