Todellista tekstiiliurheilua!

Se tuli! Huhhuh olin tohkeissani kun postilta tuli viestiä toissaviikolla, pakettia sai käydä hakemassa. Saisitte selkeää kuvamateriaalia, mutta tämä konetilanne vähän rajoittaa. Sitä nyt ei kuitenkaan viitsi muutenkin viimeisillään tuhertavaa konetta täyttää kuvatuksilla. Mutta takaisin pakettiin, terri-erissä tehty Ilo-Willan tilaus oli siis noudettavissa ja paketistahan löytyi Berran agilityliivi brodeerauksilla. Edessä lukee hopealla Karloon ja taakse broderattiin rotuprofiili, kuparilla se, ja hopealla teksti norfolk terrier. Ai että, minä tykkään (: Hyvin sopi käyttötarkoitukseensakin, kun se maanantaina pääsi kentälle. Mutta voin luvata, että kyseisen vaatekappaleen kuvilta ei voi välttyä :D

Meidän Iineskin on nykypäivänä ihan erinäköinen. Tyttö kävi viime sunnuntaita Nan Salmisella trimmissä ja nyt sitä ollaan niin pikkupennun näköstä neitiä. Karvaa lähti ties kuinka paljon, mutta hyvältä näyttää!

Itse reeneissä Iines oli kohtuu näppärällä tuulella, ainakin näppärämmällä kuin viime viime viikolla. Vauhti oli pahasti hakusessa, mutta Veeran pitelemä namikippo kyllä innosti, takaaleikkauksetkin saatiin sujumaan. Kerran nuhva suostui myös hienoon väärään päähän putkea heittoo, mutta siihen kertaan se jäikin. Veeran sanoin "Rekku syndrooma". Vahingossa sinne mennään ja sitten ollaan ihan ihmeissään seuraavalla yrityksellä :D ulkokautta juostiin sitten, outo fiilis :'D

Sitten Roosan treeneihin (joista ei valitettavasti löydy kuvia, Iinukalla mennään) Veera piti meidänkin treenit, kun Alessan ranskalainen pamahti ((: hehheh.. Onneksi se taas toimii.
Vauvauvauvauvau! Nämä oli niin mahdit treenit, ettei Roosaa kylliksi voi kehua. Alan jo vähän luovuttaan sen lelupalkan kanssa, kun namillakin saatiin radalle noin hyvät kierrokset. Taikka sitten saatte ihmiset opettaa mut leikkiin ton koiran kaa, pitää alottaa taas kotiprojektit. Samaan tapaan kuin Nunnun treeneissä treenailtiin takaaleikkauksia, ja alkuun jo vähän namikipolla, mistä neiti sai kunnon paineet itselleen aikaseksi. Takaaleikkailtiin renkaalle, mikä suju tajuttoman hyvin. Pariin kertan Roosa haki sivusta (Veeran sanoin piruillen, kun tapitti renkaan läpi niin kauan kunnes oli aivan renkaan edessä) mutta huimien kehujen jälkeen ei mitään ongelmaa. Kyllä se koira tietää mitä tehdä! Hirmuisella vauhdilla paineltiin putkiin irtoomisia, takaaleikkauksia niillekkin ja hyppyihin piti keskittyä että saatiin kaaret pienemmiksi. Ja vielä kepeille takaaleikkauksia, tuskin oli montaa kertaa kuin se olisi feilannut! Aivan mahtava koira, ei mitään ongelmaa, tuskin hidasti ensimmäisessäkään välissä ollenkaan. Ylpeä olen!