Eli Wims pääsi nyt tuurailemaan äitimuoriaan ja jumeilevaa Iinestä agihallille, ja ihan yllätyin kuinka hyvin se meikäläiseenkin piti kontaktia, vaikkei me kovin usein nähdäkkään! Neiti oli ihan tohinoissaan tekemisestä, kun ensin vaan puuhattiin kaikkea kivaa alkuverkalla ja kokeiltiin mikä vinkulelu pelaisi tänään. No, mikään niistä sillä hetkellä mukana olleista ei tietenkään kelvannut, ja mentiin namilinjalla treeneissä. Parempi kyllä niin, muuten olisi mennyt ihan sähinäksi kuten loppureeneistä nähtiin.
Aloitettiin suoralla putkella, joka oli todella lyhyeksi kasattu. Alessa jäi Wilman kanssa toiselle puolelle ja itse kurkin toisesta päästä namin kanssa. Ensin putkessa oltiin kuin mekkomiehen mainoksessa, tultiin hitaasti ja jäykästi kun vähän ihmetytti. Toisella kerralla jalat lähti jo raviinkin ja kolmannella kerralla jopa juostiin. Hirmuista kehutulvaa neidille ja kuivattua mahaa palkaksi. Wilman kelpas.
Sitten hyppyä minimi rimoilla (n. 10cm?) samaan taktiikkaan. Neiti hoksasi kyllä nopeasti, mulla vaan meinasi käskyt unohtua. Namikipollakin tehtiin toistoja, vaikka Wilma ei kyllä hoksannut kupille juosta, ennen kuin se vähän rapsahti. Ja kupista syöminenkin oli neidille outoa.
Noiden treenien jälkeen vielä täyspitkää putkea namikipolla. Wilma lähti jo hienosti putkeen ja vauhtia oli jo sen verran että sai itsekkin pinkoa :D
Lisäksi tehtiin vielä kontaktitreeniä. Pyydettiin matalalta puominkontaktipinnalle, pidettiin pannasta, on/off asennossa naksautus, ja vapautus namille. Meillä ei oikein malttia riittänyt, mutta kyllä se siitä hoksataan. Mennään vaan hitaasti ja varmasti kontaktien kanssa, Roosan kanssa oppineena.
Lopuksi vielä tehtiin suuresta mustasta kassista Wilssin kanssa tuo kuvassa oleva vinkulelulöytö ja sen avustuksella vielä "putki hyppy hyppy" suoraa palasteltuna. Hyvin meni kun vain itse muistin sanoa käskyt ja pitää linjat suorina. Kyllä se tästä vielä lähtee (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti