Hyppien pussiin ja tanssien Tiihalaan.

Taas on ollut hiljaiseloa blogissa, ja asiaa on kertynyt treeneistä ja tän päiväisestä kuvausreissusta Tiihalaan. Ja koska olen varsin epälooginen persoona, mennään päinvastaisessa järjestyksessä, eli aloitetaan tästä päivästä (;

Puolenpäivän aikaan nappasin siis itseeni niskasta ja päätin töpötellä täältä Huutijärven perukoilta kohti Tiihalaa, ihan kameran ja koirien kanssa. Oikeastaan en kävellyt edes Tiihalaan asti, mutta reilu tunti siellä reissussa tuli vietettyä. Sää oli semmoinen suttuinen pilvikeli, harmaata joka puolella. Ja eipä ne kuvatkaan loppujenlopuksi oikein onnistuneet, kun olin jättänyt ISO arvon 100, enkä tajunnut kasvatella, joten joka suuntaan heilahteli. Huominissa olisikin tarkoitus lähteä taas jonnekkin päin kuvailemaan, tälläkertaa asetuksia miettien. Parempaa keliäkin ovat luvanneet ja jos vaikka muistaisin säätää kaikkia asetuksia. Tytöt oli kuitenkin nätisti, Roosakin yllättävän virtarikkaalla tuulella. Otoksia esiintyy tässä teksin yhteydessä, vaikka ne ovatkin hirmuisen julkaisukelvottomia.

Ja sitten viime torstaisiin Wilma-treeneihin. Wim pääsi taas painelemaan putkiin, joiden haku onnistuu paljon paremmin kuin hyppyjen. Niimpä tuon pikkuisen putki hyppy ympyrän jälkeen keskityttiin tekemään hypyistä kivoja. Wilma kehitteli taas tämän edestakaisin juoksemisen riemun ja hirmusia kehuja aina kun nuo kaksi perättäistä hyppyä hyppäsi. Kyllä se tästä (: Putkiin haki taas hienosti, kauempaakin lähettämiset onnistui. Sitten treenailemaan keppejä, olivat todella vinot, Ale oli hihnan päässä ja namikuppi keppien päässä. Nyt idea oli selkeästi takaraivossa, ja monta todella hyvää toistoa saatiin, kunnes nostettiin keppejä aavistuksen pystynpään ja pari ensimmäistä keppiä vähän ihmeteltiin, kunnes taas tajuttiin. Wilmalle tulee kuitenkin hirmuinen kiire jos juoksen liian kaukana, joten aloin kannustamaan neitiä sitten rinnalla. Kädellä nyt ei kuitenkaan tarvinnut enään auttamaan pysymään kepeillä. Hyvään suoritukseen saatiin lopetettua kepitkin. Loppuun vielä ei niin kovin onnistunutta kontaktitreeniä. Wilmalla on niin kamala hinku namialustalle, ettei hommasta tule mitään. Nyt siis aletaan palkkaamaan kädestä, varmistetaan neidille asento, käsky ja saadaan vähän malttia päähän, ennen kuin uudestaan aletaan alustalla tekemään.

Sitten meidän Roosan perjantaisiin treeneihin. Päästiin valloittamaan siinä sivussa myös Tampereen keskusta mutaisina pummeina. Pääsin siis koulusta jo yhdentoista aikaan koeviikon loppuessa ja Annan kanssa oltiin jo pitkään puhuttu treeneistä, kun ei enään olla Iineksen kanssa ryhmässä eikä me siis enään edes nähdä. Lumi ja loska estivät mautoilun, koska en ole vielä saanut talvirenkaita alle, joten nousimme Roosan kanssa seitsemänkymppiseen ja jäimme vähän ennen keskustoria. Bussimatkustelu sujui taas varsin näppärästi, Roosakin sai oman penkin kun bussi kulki varsin tyhjänä. Rauhassakin saatiin olla, mikä täälläpäin on harvinaista, ei tullut muuta kommenttia kuin "Oi vähän ihana, kato sillä on kurapukukin!"
Oma toppaliivi oli kuitenkin kauniin kurainen, ja me landeköriläät kipiteltiinkin hyvin ripeästi linja-autoasemalle, josta Annan äiti nappasi meikäläisenkin kyytiin ja päästiin tallille.
Roosa ilmoitti olevansa aivan oma itsensä tauon jälkeen ja sisälle päästyämme alkoi kyllä semmoinen huuto että. Esteitä siirrellessä neiti kiljui kuin sirkkeli ja Anna kun oli Hilkan kanssa, uskalsin päättää hermoheikon irti. Siellähän se sitten pinkoili jokaiseen käteni vahingossakin osoittamaan suuntaan, etenkin jos viittasikin putkiin. Eli virtaa oli! Roosalla pidettiin rimat 20cm, ja vauhtiakin löytyi Roosaksi mukavasti. Radalla kommenttia tuli niin minulle kuin Annallekkin, joka kokeili likkaa ohjata. Koira toimi koko treenit oikein loistavasti, puomin alastuloillakin oli oikein näppärä.
Ja näistä treeneistähän löytyy videomateriaalia. Tuo alkoi olemaan jo treenien loppupuolelta, eli Roosan mieliala alkoi olla jo aavistuksen tasaisempi. Oma ohjaaminen ja juokseminen jäätää pahasti, mutta pistetään törkeästi ratatreenin vähyyteen :D Tuolla radalla kävi myös ilmi kuinka helposti R tarjoaa takaakiertoa. Kuutoshyppyä lähti useaankin otteeseen kiertämään takaa, siksi siinä on tuommoinen todella tökeröltä näyttävä haltuunotto.
Mutta suurimmat symppispisteet Roosa saa tosta pussiin hyppäämisestä :D Ja tulipa huomattua miten läheltä Roosa kääntyy juuri takaakierroissa ja muutenkin hypyissä.
Niin ja jotta sekoitan tämän tekstin lopullisesti, niin sanon, että Roosan palatessa takaisin treeniympyröihin, koitan vältellä valssia niin paljon kuin mahdollista. Takaaleikkauksia, persjättöjä, saksalaisia, mitä tahansa mutta ei valssia! Tai sitten ainakin voisin opetella ajoittamaan valssin oikein..?

Saas nähdä tulisiko blogipäivitystä huomennakin, jos kuvat vaikka onnistuisivat? (;