Ekana päivänä sitä paloi ja tokana vilustui.

Juni ja Roosa

Rizzle Kicks - When I Was A Youngster

Tossa pari viikkoa sitten vietettiin Aptusta, jonne siis minä ja Roosakin hilppaisimme menemään. Mitään tekemistähän ei juuri meikäläisellä ollut, kunhan näyttelyriippuvaisena kehvelinä lähdin kiikuttamaan Roosaa JH-koiraksi. Alunperin neidin piti kehäillä vain sunnuntaina, mutta loppujenlopuksi nainen löytyi kehästä myös lauantain osarista. Seura oli molempina päivinä mahtavaa, mutta sää suosi vain lauantaina. Onneksi Roo on kuitenkin koira joka ei pahemmin säälle korvaansa kolauta.

Perjantaina hypättiin junaan ja matkassa oli mukana neljään kertaan tulostetut liput, etten vaan toistaisi Turun reissun tapahtumaa. Samalla lipulla pärjättiin koko matka Espoon asemalle vaihtoineen kaikkineen ja vastassa oli Jenny. Kiitos vielä huisisti meidän majotuksesta, vaikka Roo aiheuttikin antisosiaalisuudellaan vähän harmaita hiuksia. Mutta hyvinhän se sitten käyttäyty "eristettynä" marsusta :D Rutulle meinaan muodostui hyvin ärrierimäinen pakkomielle Jennyllä asustavaan marsuun, eihän punainen pari voinut olla samassa tilassa, vaikka tosiaan marsu majailikin häkissä. Roosan mielestä se oli välipala. Niinpä neiti vietti loppuviikonlopun leirielämää Jennyn huoneessa ja oli kohtaloonsa varsin tyytyväinen.
Neiti meinaan nukku mun laukussa. Kirjaimellisesti sen sisällä.

Lauantaina Linda haki mut ja Jennyn kamoinemme Jennyltä ja kipaistiin näyttelypaikalle tuomarinkartanolle. Sää oli melkosen lämmin, piti jatkuvasti vahtia että oli vedet ja varjot koiralla kunnossa. Ja lämmöthän vaan nousi. Päivä meni kuitenkin hyvin, jaksoin jopa kuvailla aktiivisesti junnuja ja ryhmiä, kunnes akku loppui! Juni kilpaili Roosalla vanhempien ikäluokassa ja parilla meni oikeinoikein hienosti! Tuomarikin tämän huomasi ja piti parivaljakon mukana aina 9 parhaan joukkoon asti. ♥

Mikon kanssa RC-junior kehässä.
© Linda Holopainen

"Työtön"-viikonloppu sai kuitenkin pienen käänteen kun Junin kipuileva selkä ei juoksemisesta tykännyt ja häntä oltiin pyydetty esittämään eräs jämptiuros RC-juniori kehässä. Juni kysyi sitten meikäläiseltä josko tahtoisin kyseistä tapausta testata ja arvatkaas vaan sanoisinko mä "ei"? No en todellakaan! Niimpä lähdettiin aivan ihanalle paikalle tuomarinkartanon laitamille keskelle koivuja ja vitsit kun sinne muistais joskus kiikuttaa omatkin häkkinsä. Paikalta löytyivätkin Anna ja Mikko-jämpti. Viralliselta nimeltään junnuherra on Ukonvuoren Amico. Treenit Mikon kanssa menivät hyvin ja jäätiin odottelemaan ryhmiä. Kokooma kehässä tuomari ei suuressa junnujoukossa juuri silmäystä enempää Mikon suuntaan suonut, niimpä sitä osasi odottaa läpijuoksua. Melkosta pinkomista siitä tulikin kun Mikko tajusi jotain hyyyvin mielenkiintoista ja kehään spiidoiltiin sitten melkoisesti eri asenteella kun treenatessa. Sekaan taisi kuitenkin mahtua edes muutama raviaskel ja seisotukset hoidettiin asettelemalla, kun kiinnostus oli muualla kuin nameissa. Kiitos vielä kuitenkin huimasti Annalle, että sain Mikon viedä kehään! :)

Loppupäivä menikin ryhmiä kuvatessa ja hienoja koiria ihaillessa. Tosin mullahan sanoi kameran akku tööt kesken ryhmien ja kuvailu jäi sitten siihen. Tallennettua tuli kuitenkin JH-kehä, sekä alkupään ryhmiä. Kuvat löytyy täältä.

Marttakerho väsää tiukkoja ja ei niin tiukkoja naruleluja.

Sunnuntaina sama juttu, eli nokka kohti Tuomarinkartanoa. Säätiedotus ei luvannut hyvää, eikä se loppujenlopuksi sitä ollutkaan. Alkupäivän sitä sinnitteli kahvilla ja narulelujen väsäämisellä, mutta sitten kyllä repesi koko pilvimassa ja sitä vettähän tuli koko päivä. Sain koiran onneksi takanakin näkyvään telttaan, jossa oli siis nuorisoständi ja itekkin pysyttelin visusti siellä fleesen kanssa, koira sateensuojassa pöydän alla.

Sanni ja Roosa
© Linda H

Eli hattua nostelen kisaajille, koiriaan kehään vieneille ja koirille vettä meinaan tuli kuin Esterin silmäkulmasta (kiitos yleisurheilun EM-kisat tästä oivalluksesta). Ja tietysti tuomareille ja kehiksillekin ketkä siellä märässä heinikossa tönöttivät. Roosakin lähti uhmaamaan vesisadetta Sannin kanssa PM-kilpailuun ja parivaljakko pääsi hienolla suorituksella jatkoon, mutta karsiutui kolmen kärkeä valitessa. Roo esiintyi sateesta huolimatta oikein etevästi ja tuttuun tapaansa, liikkeessä nyt taisi vähän vain inhottaa märkä inho nurmikko. Vaihtokoirana neiti meni piirinmestariksi ansaitusti valitulle Nea Harjanteelle ja piti oikein ihmetellä kuinka Röhvään sai tossa kelissä tankattua niin hirmuisen esiintymisvimman, vaikka kehässä oltiin jo tovi oltu. Roosahan meinaa menee vinoon seisomaan ollessaan todella innoissaan ja Nean kanssa neiti todella teki sen kertaalleen järkystä sateesta huolimatta! Ja tota voi kutsua todellakin taidoksi että saa pienen ärrierin piristymään sillä lailla keskellä vesisadetta :) Onnea vielä PM-sijoittujille ja tietysti muutenkin pärjänneille!

Loppupäivästä funtsinkin itselleni kyytiä, siinä neuletakissa täristessä tuli varmaan "pari" ärräpäätäkin heitettyä, mutta nyt jälkikäteen vaan huvittaa mimmosen kuumakallen mustakin saa kun asiat menee mukamas niin huonosti. Lopulta päästiin Karin kyydissä Tikkurilan asemalle ja vaihdettiin aikasempaan junaan. Matka Tampereelle lämpösessä junassa oli melkosen rentoo♥

Kiitoksia taas kaikille mahtavasta viikonlopusta! Blogi jatkaa kiriään, jotta saadaan päivitykset ajantasalle :D

ps. Tämä postaus oli kaikkiaan blogin 200! Kiitos huimasti kaikille matkaa seuranneille, toivottavasti saadaan vielä jatkettua vähintään yhtä pitkään ♥ Lukijoitakin on tullut lisää niin että ihan tälläsitä pientä bloggausräpeltäjää hihityttää! Sivupalkki väläyttää 41 ja Bloglovinin kautta kolmen folkin elämää seurailee 13 ihmistä. Huikeeta!
Tosta sivussa pyörivästä päivälaskurista infoon myös lähipäivinä lisää (; Mutta Ira kiittää taas sekavasti ♥