Mahat ja hormonit sekasin

Telmaa naurattaa koko ajatus:
"Jaa minäkö jo iiiso tyttö?"

Nyt on ollu härdelliä ja lattialla yhtä jos toista jälkeä. Veritippaa ja kurapeetä, unohtamatta tietenkään epämääräisiä vaahto- ja piimäoksennuksia. Mäkin niin tykkään juoksuista ja sekaisin menneistä mahoista. Etenkin kun ne osuu talouteen peräkkäin.

Ensin heitti Iineksen maha kärrynpyörää. Tavaraa tuli ulos molemmista päistä, tosin luultavammin Nunu sai hoidettua hätänsä suurimmaksi osaksi ulos. Ruoka-annos meni pieneksi ja heti kun mökille taas päästiin viikonloppuilemaan niin tehobaktia peliin. Samana päivänä kuun Iineksen suolisto vetäisi sekaisin, saman teki myös Roosa. Ja niitähän jälkiä sitten siivottiin. Kun tultiin koulusta kotiin, kun oltiin hetki yläkerrassa, kun nyt muuten vaan sattui vahinko, yleensä aina imurijohdon päälle. Roosankin olo helpottui tehopaktilla, mutta kyllä olikin rouva kipeänä. Lähti nimittäin häntä alhaalla pois keittiöstä kun otti ruokaa tai piimää tarjolle ja syömään suostui jos joku vaan istui vieressä, tai jos ruokakuppi oli sylissä. Iines sen sijaan hotkotti perinteiseen tyyliinsä, vaikka sapuskat tulivatkin vauhdilla pihalle. Roosaa kävi kyllä sääliksi, kun pikku pärrieri oli ihan meno vekka. Onneksi nyt ollaan jo täysissä junttieinari voimissa!

Telma taas säästyi mahapöpöltä, mutta sensijaan aloitti penska ensimmäiset juoksunsa. Että mä inhoan juoksuja ja narttujen aivotoimintaa niiden aikaan. "Oooo osansinko mä tosiaan joskus tommosen käskyn kun maahan? Vähänkö siistii! Ai osaanko mä vielä? No en!" Aivot ovat siis nollaantuneet ja vanhukset ovat nyt aivan tohkeissaan pikkupirpanan juoksuista. Roosa taitaa luulla olevansa uros, vaikka raiskauksilta ollaankin vältytty.. No, tässä vedellään nyt hetken aikaa henkeä ja punotaan kokoon katkenneita pinnoja. Ei ne juoksut maailman tappiin kestä. Luojan kiitos.