Keskellä viikkoa tuplasti treeniä.

Wilmaphoto ajalta nakki ja paketti

Kuten jo höpöttelinkin Wilman viime treenipäivityksen kohdalla, siirtyi seuramme nyt talvikauteen, eli sisälle tiemme vei. Roosan kohdalla jännitys kohdistui nuorten valmennusryhmään ja me saatiin paikka! Mahtavaa mahtavaa! Treeniaika sen sijaan on aikas kökkerö, ollaan nimittäin Best In-areenalla treenaamassa torstaisin kello 20-22. Nyt syksyllä on niiin pimeä ja ällöttävä keli. Kerrankin mä huomaan toivovani lumisadetta.

Wilman treeneissä painotettiin pikkukirpulla aika paljon keppejä. Kärsivällisyys ja ohjausongelmia havaittavissa ja paljon! Kyllä siellä päteviäkin vinokeppeilyitä oli, näitä pitäis saada videolle. Radoissa aika simppeliä juttua, niisto toimi meillä tosi kankeen olosesti ja putkiin ohjaaminen oli mulle taas niin mission mahdoton. Wilmalla oli meinaan niin vauhti putkiin kun sinne sohasin, ettei se ennättänyt kääntää. Ja taas varmisteltuani olin jäljessä. Nääkin saatiin kyllä toimimaan. Ainakin meillä oli huikean hauska sisälle paluu, vailla Alessa sanoikin koko ryhmän olleen vähän "pilipali"-tuulella, meidän asenne puuttu. Äänenkäyttö kenties ainakin ohjelmaan ensi viikolla? Ja etenevät persjätöt muistinsopukoista työpöydälle!

"Edustuskuva" -11
© Aino L

Ja tosiaan torstaina starttasi nuorten valkku, jossa uusimme vakkaripaikkamme, huikeeta! Treeniolosuhteet on aivan huiput, treenataan siis Best In -areenalla Lempäälässä, missä pohjana on keinonurmi, jossa on siis myös kumirouhetta. Aikoinaan valittelen ettei Roosalla oikein kulkenut alustalla, eli nyt ainakin nähdään vierastaako se todella niin paljon keinonurmipohjaa juuri tuolla hallilla, koska Liedon ATT-areenalla ei oo tuollaista "arastelu"-ongelmaa ollut.

Treeneissä me sitten mussutettiin hyvää, joskin kuorrutukseltaan ja osalta täytteestään varsin kovaa kakkua (kaikella rakkaudella Sara ja Alessa ♥), sekä saatiin meidän huisit edustushupparit, joka tuossa kuvassakin on. On meinaan lämmin, ihan huippu vaatehärpäke. Sponsoreita löytyy siis hioista, edessä TamSKin logo, ja takana komeilee sukunimi.
Alessa kehitteli alkuun simppeliä pohjaan tutustumisrataa, ja Roo oli oikein pätevä, pinkoikin kivasti. Seuraavaksi Aino teki pienen radan, jossa sai sitten tarvittavaa kohtaa jäädä hinkkaamaan toimivammaksi. Alun niisto tökki, omien jalkojen sijainti oli hyvin tarkkaa Roosan mieleen, sillä lähti folkusti lähti herkästi hakemaan mun toiselle puolelle jalkojen edestä, mikä tuntu aika hassulta. Alko kuitenkin pelittämään ja ihan mukava niisto saatiin alle. Suoran putken jälkeinen ennakoiva valssi joutu viilaukseen taas mun omien jalkojen vuoksi. "Sähän lähet juokseen vasta kun kolmannen kerran sulle huutaa!" Aino lausui taas totuuksia, hemmetin moinen hiippailija olen. Kun ite juoksin, juoksi koirakin ja käännökset meni sutjakasti.

Ja kun Roosa pääsee suoraan putkeen niin sehän juoksee! Putken jälkeen käännettiin meinaan tiukasti takasinpäin hypylle, ja siitä matka jatkui taas toiseen suuntaan viimeiselle hypylle. Kunnolla sai korottaa ääntä ja rahisuttaa ärrää, että RROOO tajusi hiljentää ja kääntyä pienemmällä mutkalla. Hienosti se taas teki, kun vaati tekemään.

Ja Röhveli teki aivan mahtavia keppihakuja ja A:n kontakteja! Onko tää fiilis kisakuumetta ja sertinnälkää?