sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Undulaatti treenaamassa

Videoinnin takia oon nykyään laiska laittaan ratapiirroksia, niin tälläkin kertaa.

Kyseessä siis Roosan keskiviikkotreenit, joita oli nyt Anu vetämässä, eli hänkin sai nähdä mölleissä ei niin pätevän pikkuterrin ratajuttuja. Anulla oli mukana valmennusryhmän treeni, mutta kun esteet oli kuulemma niin näppärästi paikoillaan, päädyttiin itse suunnittelemaan ratapätkää. Ainohan siellä sitten tykitti Anun alkua ja mun loppua lukuunottamatta :D

Videolta löytyykin kaikki se krääsä mitä folkistin kanssa tuli keskiviikkona tehtyä, tänks to Alessa! Ekan yrittämän yhtenä mokana nyt vois pitää sitä, etten tajunnu radan alkavan hypyn takaa. Sitten Roosahan valitsi lyhyemmän reitin putkeen selkäni takaa, ja omat kädet sojottaa taas kun lentokoneella, yks risti kaks. Kepit kuitenkin ihan jees, en lähtenyt kirittämään ja näytän vanhalta elämään kyllästyneeltä lahnalta, so what :D Hypyllä piikkasen myöhässä ja ton niistopersjätön kanssa olin niin kauan hidas, kunnes otettiin se yksittäisenä viimeisenä. Vaikka koira ponnisti jäin nyhväämään siihen, ihan kun R siitä vielä suuntaansa muuttelisi. Sitten hidastelun takia kunnon kyyristelyt ettei eläin menisi putkeen. Toisella radalla myös korjattiin tuo linja A:lle niin, että Roosa sai vauhdin, ekalla yrittämällä meni tommoseksi rämpimiseksi.
Toisen radan keppivälijutut oli mystisiä, kai Roosan kierrokset nousi jonkinverran, tai sitten nostin kättäni turhan ylös.
Ja yksittäisenä otettuun niistopersjättöön oon tyytyväinen! Vaikka vieläkin enemmän voisin luottaa koiraan ja lähteä ripeämmin liikenteeseen, toi oli kuitenkin niin paljon parempi kuin ne kaksi ekaa. Ja palkkauspiruetit kunniaan!

Loppuun irtoomista tulevaisuuden mahdollisia layerointi juttuja silmällä pitäen. Näissä taas huomas miten vähän luotan koiraan ja miten pikkasen on tullut sitä irtoomista harrasteltua. Ihan hienosti Roosa kuitenkin meni ja kuunteli tosi tarkkaan meikäläisen ääntä. Viimeisellä toistolla kun jäin hypyn taakse (juuri ja juuri) oli jo tulossa takasinpäin, mutta jatko vilkuilusta huolimatta. Jess!
Lopun haltuunotot oli kivoja, ainakin oikealle. Vasemmalle ne ei tule niin luontevasti, kuten huomasikin. Muttei vääräänpäähän karkailuja, alkaa luottamus kasvaa!

Tässä alkaa nousta jo kisainto, pysytään kuitenkin rauhallisina ja kerätään kuntoa. Silti kun kakkoset on enää yhden nollan päässä niin olis niin mukava päästä kokeileen!

Niin ja näin loppuun mainittakoon, että myös Anu nimesi Roosan undulaatiksi sen häkkimeteleiden perusteella. Ehkä sen korvien välissä on jotain linnunvikaa kun jo aika moni sen on kyseiseksi köyrypääksi nimennyt (;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti