Kun Wilma vietteli lomaa Kyynäröllä, Roosalla ei ollut keskiviikkona treenejä, niin järjestyksi tuli loogisesti: Roosa Wilman treeneihin. Ajatuksena vähän kattella missä kunnossa meidän pituus on, kävelläänkö yli vai jaksetaanko ponkasta. Tämmöset toivomukset lähti Alessalle, ja saatiin pituuskin sitten kehiin.
Roosa toimi treeneissä tosi näppärästi! Rimat nostettiin sinne 30cm, ainakin yksi oli sen 35cm myös. Ai että inhoan näitä korkeuksia kun kätösissä on tosiaan tuo lähes 25cm korkea pötkö. Sääliksi käy pikkumaxeja, kun me tuskaillaan näilläkin rimoilla, mutta suhteissahan voi tänkin jutun miettiä.
Rimat pysy kuitenkin paikallaan kahta 35cm tippumista lukuunottamatta. Noiden lentojen syyntä oli oma hidastelu. Hypyt nimittäin olivat viimeisenä ja aloin jo valmistautumaan palkkaamiseen. Pienen napautuksen sijaan rimaa siis kolautettiin oikein kunnolla ja sehän lensi. Rimoilla oli kyllä tapana kevyesti napsahdella, aina kun päätin pölpötää riman päällä. Jotenkin ajoitan sen kehun/seuraavan käskyn aika siihen hetkeen kun R on hypyssä. Koira nostaa päätään ja sitten osutaan.
Toinen itseeni liittyvä ongelma radalla on liikkuminen. Ylläolevassa videossa kahden perättäisten takaakiertojen jälkeen tehty persjättö osoitti kuitenkin sen että osaan liikkua, niin mikäs ihme tämä mun tökstökstöks odottelu oli heti siihen jälkeen.
Suomeksi sanottuna en osaa päättää vedätänkö koiraa vai juoksenko samaa matkaa. Koitan tehdä molemmat ja pysähdyn keskelle rataa teputtamaan. Ja tästä seuraa koiran teputtaminen ja hyppypaikan etsiminen. Huomioon menee siis tämäkin homma.
Pituudessa ei kuitenkaan ollut suurempaa ongelmaa, joskus pitäisi kai yrittää kolmella palalla, ihan vaan siltä varalta että joku tuomari päättäisi kolmipalaisen pamauttaa. Toivotaan kuitenkin salaa ettei päätä. Yksi kosketus otettiin, kun menin kehumaan hypyn aikana. Kun tajusin pitää leipäläpeni kiinni, hommat sujuivat taas.
Ira laittaa siis äänenkäytön huomioon, ei pölpötetä niitten rimojen päällä!
Roosa toimi treeneissä tosi näppärästi! Rimat nostettiin sinne 30cm, ainakin yksi oli sen 35cm myös. Ai että inhoan näitä korkeuksia kun kätösissä on tosiaan tuo lähes 25cm korkea pötkö. Sääliksi käy pikkumaxeja, kun me tuskaillaan näilläkin rimoilla, mutta suhteissahan voi tänkin jutun miettiä.
Rimat pysy kuitenkin paikallaan kahta 35cm tippumista lukuunottamatta. Noiden lentojen syyntä oli oma hidastelu. Hypyt nimittäin olivat viimeisenä ja aloin jo valmistautumaan palkkaamiseen. Pienen napautuksen sijaan rimaa siis kolautettiin oikein kunnolla ja sehän lensi. Rimoilla oli kyllä tapana kevyesti napsahdella, aina kun päätin pölpötää riman päällä. Jotenkin ajoitan sen kehun/seuraavan käskyn aika siihen hetkeen kun R on hypyssä. Koira nostaa päätään ja sitten osutaan.
Toinen itseeni liittyvä ongelma radalla on liikkuminen. Ylläolevassa videossa kahden perättäisten takaakiertojen jälkeen tehty persjättö osoitti kuitenkin sen että osaan liikkua, niin mikäs ihme tämä mun tökstökstöks odottelu oli heti siihen jälkeen.
Suomeksi sanottuna en osaa päättää vedätänkö koiraa vai juoksenko samaa matkaa. Koitan tehdä molemmat ja pysähdyn keskelle rataa teputtamaan. Ja tästä seuraa koiran teputtaminen ja hyppypaikan etsiminen. Huomioon menee siis tämäkin homma.
Pituudessa ei kuitenkaan ollut suurempaa ongelmaa, joskus pitäisi kai yrittää kolmella palalla, ihan vaan siltä varalta että joku tuomari päättäisi kolmipalaisen pamauttaa. Toivotaan kuitenkin salaa ettei päätä. Yksi kosketus otettiin, kun menin kehumaan hypyn aikana. Kun tajusin pitää leipäläpeni kiinni, hommat sujuivat taas.
Ira laittaa siis äänenkäytön huomioon, ei pölpötetä niitten rimojen päällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti