Mölleissä jotenkin vähän sinnepäin

Nokka kohti uusia pettymyksiä, mutta onneksi me mokailtiin nuo mokat mölleissä eikä virallisissa ja tiedetään siis mitä kaikkee me voidaankaan tehdä nurinkurisesti.

Otettiin siis Roosan kanssa kaksi starttia kilpailevissa, eli saatiin odotella hyvän aikaa. Aamulla n. 9.20 päräytettiin pihaan ja kentän laitaan asettumisen jälkeen lähdettiin verkkaamaan. Ei siinä sen kummempia.

Mutta sen opin, etten tästälähdin lähde enää minnekkään ilman häkkiä Roosan kanssa! Kuten videosta huomasi, oltiin molemmat kahvilla, osittain myös sen takia, ettei Roosa osannut rauhoittua kunnolla ilman häkkiä. Häkissäänhän se yleensä vetää tirsoja minkä kerkiää ja tulee enemmän tai vähemmän into piukassa sieltä pois. Ja itsekkin saa rentoutua, kun tietää ettei se R pääse kummallisuuksia tekemään metallihäkkyränsä sisässä.

Radalta siis tulokseksi 15, joskin en ole varma aikajutuista, koska en jäänyt tuloslappua odottelemaan kyydin tultua. Riman lentämisen nyt ymmärtää, ja tuon ensimmäisen putkesta palaamisen, toinen kerta olikin vähän mysteeri. Ensimmäisellä kerralla menin huutelemaan Roosaa turhan aikaisin, ja jyrkästi mutkalle käännetyssä mustassa putkessa nainen sitten pyörähti ympäri. Tuon palaamisen jälkeen oma ohjaus alkoi pahasti lagittamaan, eikä ohjausvalinta putken jälkeisille hypylle ja pituudelle muutenkaan ollut paras, mutten uskaltanut lähteä takaaleikkausta yrittämään muutenkin epävarmalle pituudelle. Puomin kontakti hiippailuksi, koska en mennyt tarpeeksi eteenpäin -> treeniin! Inhottaa että jäin noin kyttäämään, mutta kisatilanne pisti taas aivosolut ristiin.

Toinen rata oli ainakin putkien kannalta huimasti parempi, luulisin että vauhtikin oli samaa luokkaa, taikka hitaampaa. Rimat pysyivät ylhäällä mutta pituudelle astuttiin. Hyvä kuitenkin ettei niistä putkista tullut mitään kummallisuuksia.

Ei ollut siis meidän päivä mölleissä. Tästä kuitenkin suunta ylöspäin, metallihäkki kainalossa!