©tipsuttajat.galleria.fi |
Nyt ollaan kuitenkin taas viettämässä leppoista elämää viimeisten lomaviikkojen ajan. Tämä viikko onkin agitreenejä lukuunottamatta tyhjää täynnä, ja sitä seuraavalla suuntana olisi viimeistä kertaa PHKP-leiri. Mihin nää junnuvuodet oikein katoavat..
Mutta aloitetaan Oulun reissusta, jonne starttasimme perjantaina 15.7. Matkaan lähdettiin aamulla ja perillä käytiin katsomassa Roosan Max (K. Big In Bowdon) poikaa B-pentueesta.Pikkupoika oli hirmuisen mukava ja nätin näköinen tapaus, harmittaa vähän ettei se toinen kives tullut alas. Myös toinen korva oli aavistuksen villi ja kevyt, mutta eipä pikku Maxia tulla kehissä näkemään, niin onpahan äijässä vähän persoonallista näköä (; Alla muutama kuva Telman ja Maxin riehunnoista, joille pitäisi tässä lähiaikoina tehdä oma kansio tuonne kuvat.fi gallerian puolelle.
Max ja Telma |
Telma tahto vaan pussata |
Trimmissä Maxilta katosi hännän hörhökarvat ja ukkeli on kyllä komea ♥ |
Nuhveroinen |
laatu ennenkaikkea |
Lauantaina oli kuitenkin otettava suunta kohti ravirataa. Sää näytti inhon harmaalta, ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli päälle ja urakalla. Vesisateet olivat kaukana ajoittaisista, kyllä sitä vettä tuli tasaiseen tahtiin kokoajan. Roosan kehän aikaan vesisade oli kuitenkin aikalailla pelkkää tihkua, mutta kyllä sekin näkyi seisotuksissa ja kehäasenteessa. Ensinäkin rouvaa tuntui suuresti ärsyttävän se, että kehään vietiin turhan tempaisten. Pöytämme oli meinaan kehästä sivussa aurinkovarjon alla, ja tosiaan en yhtään saanut tehtyä Roosan kanssa niitä perinteisiä pyörityksiä ennen kehään, kun koitettiin pitää turkki kuivana. Tuomarina oli siis Tino Pehar, Kroatiasta.
Arvostelu:
"4 years. Good sice. Bit long in loin. Exc. head, bit big eyes. Could have darker eyes.Good earset. Good topline&tailset. Very good angulations, very good movement. Exc. coat texture"
AVO-ERI AVK1
Ei siis napsahtanut SA:ta tälläkertaa, mikä jäi todella harmittamaan. Roosan esiintyminen ei mennyt ihan nappiin, pää ei noussut ihan niin ylpeillen ylös, kiitos tuo vesisade mikä tuli suoraan silmiin. Silti onhan ERI aina parempi kuin EH, eli ei tässä nyt toivoa menetetty. Kyllä se serti jostain tulee..
Rotukehän jälkeen saikin alkaa jännittämään Junior Handler hommia. Johanna ei ollut vielä ilmaantunut paikalle, joten hetken aikaa ennätin kierrellä kehiä Nean kanssa ja moikkailla tuttuja. Jossukin kuitenkin ilmaantui paikalle, eikä tarvinut enää turhaan panikoida kun pääsin huskykouluun :D Kisakaverina oli siis siperianhusky Black Happies Veronica, tutummin Wiima. Ja kyllähän tässäkin tilanteessa kävi niin, että hermoilut osoittautuivat täysin turhiksi, Wiima osoittautui aivan mahtavaksi pakkaukseksi ja aivan kuten Jossu sanoi: Wiimassa ja Roosassa on kyl hirveesti samaa vaikka rodut on ihan erilaiset!
©tipsuttajat.galleria.fi |
©tipsuttajat.galleria.fi |
Sijotukset jännittivät hirmuisesti, ja loppujenlopuksi keltainen ruusuke ojennettiin meille ja olen niin ylpeä! Kehän jälkeen kävin vielä kysäisemässä palautetta, ja kärkiviisikko, ja etenkin kolmikko, oli kuulemma ollut hyvin tasaväkinen. Muuta negatiivistä ei tullut, kuin että Wiima liikkui ehkä laiskiten kolmen kärjen koirista. Pikkukoirahandleri ei aivan vielä hallitse jalkojaan, Wiima oli upea! Kiitos vielä huimasi Johanna, kun annoit minun kisata neidillä (:
Paremman kelin poseeraus Wiiman kanssa sunnuntailta © Johanna Lahtinen |
Ihme saippuasarjalopetus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti