PHKP-leiri, Punkalaidun.

Roosa, Honey, Pipsa, Beffi ja Hilkka
c: Veronika Kuusla

Mä laiskimus en oo taas kirjotellu.. Häpeäisin. Kirjotetaan nyt kuitenkin tärkein ensin, ja saas nähdä jos myöhemmin kirjoittaisin kahdesta näyttelykeikasta ja TamSKin iltakisoista.
Mutta onhan mulla syy tähän etanointiin! Omasta koneesta pamahti laturi, jälleen. Nyt alan laittaan rahaa sivuun kunnon pöytäkoneeseen taikka sitten kannettavaan, vaikka näistä laptopeista oon jo saanut tarpeeks :p

Mutta takana on takuulla paras Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorisojaoston leiri! Kiitoos näin yleisesti kaikille, etenkin Saanalle, Annalle, Veronikalle, Ennille, Hennalle, Jossulle, Saaralle ja Helenallekkin, kenellä oli Iines lainakoirana (: Kerron silti törkeästi vain Roosan menoista, koska Iineksen koulutuksista en tiä mitää.

kisoista c: Enni Liinoja

Agilityt meni vähän ailahtelevasti mein Roosalta. Maanantaina olin itekkin ihan älyttömän väsynyt viikonlopun näyttelyistä, joten meni vähän haisteluks ja lössöömiseks. Muissakin treeneissä tuli lösäämistä, mutta myös yhdet todella hienot lelulla palkkautuneet treenit! (:
Kisat olikin sitten pikkasen eri juttu! Kisaaviin mentiin, rata oli n. kakkosluokan tasoa. Voi sitä haisteluiden määrää. Putkeen jäätiin kaksi kertaa, ensimäisen hypyn jälkeen heti nenä maassa, puomilta sivulta alas. Ihanneaika 50s vähintääkin kolminkertaisesti yli. Tuomarille sanoin että ei tarvitse enää laskea, otan namin ja lelun. Siellä sitä juoksin ruuat kädessä ja koira oli ihan ulalla. Mutta hylky se ei kuitenkaan ollut ja koko sakista tuli kolme tulosta, krhm jos tätä meidän voi tulokseksi sanoa, ja sijoituimme kolmanneksi. Huhhuh...
Sen sijaan viimeisen päivän agityli, joka siis oli osa kasiottelua, meni Roosalta tavattoman hyin. Esteitä sai suorittaa tahtomassaan järjestyksessä minuutin ajan, ja niitä sitten pisteytettiin. Hypystä piste, kepeistä kymmenen ja muut siitä välistä. Jonkinlaisen radan siinä suunnittelin niin että jotain tehdään, mutta helppoa spurttia vedettiin, jopa kolme takaakiertoa taisi tulla koko radalla :'--D Mutta rata meni hienosti! Oikeastaan en enään keksinyt mitä tehdä kun koira pinkomisellaan yllätti, joten lähdin vetämään samaa ympyrää toista kertaa ympäri. Pisteitä yhteensä 68 sijoitus 5. ! (: Kasiottelusta sitten myöhemmin vähän lisää.

Roosan kanssa ohjatut tokotreenit, huuu niitä tarttis lisää! Seuraamisetkin kivasti, vaikka ite pidän sitä väljänä, mutta pitää vaan työstää. Paikallamakuu nappiin, niinkun hyppykin kun sitä treenattiin. Aikanaan hypystä jäi maku, et koira hakee sivuun, nyt ei sitä tapahtunut. Istu-käskyä kyllä ennakoidaan törkeesti, et maahanmenot pitää päättää maahan ja hypyt seisomiseen. Viel kun sais treeni-intoo ja liikket kuntoo nii olishan se ehkä kiva testata koetta.

Pöydällä JH-kehässä.
c: Enni Liinoja

Junior Handler treenikin tuli taas tarpeeseen, tuli muisteltua linjoja ja kulmia ja sai ton Roosa möhkön esittämiseen vinkkiä. Tajusin luovuttaa sen maasta esittämisen kanssa, ja vapaana seisominen sujuukin likalta nykyään aika komeasti! Kyllähän se venyttää kuin mikäkin kapine, mutta Saana sanoi noin hyvillä takakulmauksilla ei haittaa, ja eivät nekään siinä kökötellessä pilalle mene. Lisäksi tuo peruutuskäsky osoittautui käteväksi, häntä nousee ja jalkoja saa aseteltua ilman kyykkimistä! Vähän R tällää jalkojaan pelkällä seiso-käskyn sanomisellakin.

Olikohan se keskiviikko sitten kun leirillä järjestettiin Junior Handler-kisat motolla: Koiran ei tarvitse näyttää koiralta eikä ihmisen ihmiseltä. Kehään numerolla 38, mikä meinasi että oltiin viimeisiä yksilöarvostelussa.

Tuomari, jonka nimi ohjelmassa oli Pedro, oikea nimi sitten jäikin nimimuistiltani unholaan, naureskeli heti alkuun Roosan nappisilmille. "Eihän tuommoisia voi löytyä keltään!" Pisti hymyilyttämään heti ensimmäinen saamamme kommentti.
Pöydällä tunnusteli koiran tarkasti ja samalla koitin noita jalkoja katsoa, vaikka Roosalla ei riittänyt into siihen että toinen törkkii ja sitten vielä pidetään hännästä ja pannalla pää ylhäällä, katse alko tulee aikas syyttävänä handleriin. Ei sitten muuta kun irti hännästä. Tuomari pyysi näyttämään hampaat. Onneks tuli päntättyä siinä ennen kehää ja tuli näytettyä ne viimeisetkin poskihampaat. Ja hyvin näyttö menikin. Pöydältä edestakas + kolmio. Kolmion jälkeen Roosalla oli taas huisin kivaa ja takajalat lentelivät vapaana seisoskellessa ties miten. Sekin sai tuomarin taas hilpeäksi: "No oho, kappas, ompa siinä pienessä paketissa paljon isoa koiraa". Tottatotisesti on!

Tuomarin takapenkin perro päivän paras kehässä.
c: Enni Liinoja

Vanhemmissa päästiin jatkoon, ja jo siitä olin käsittämättömän ylpeä. Roosan kehätaidot kun on jääneet vähä varjon Iineksen kanssa kiertelyn takia. Jatkoon päässeiden kanssa vaihdettiin koiria, ja vaihdossa tuli Henriikan espanjanvesikoira Unni. Seisotuksesta nyt ei tullut yhtikäs mitään, mutta annoin sitten koiran olla aivan toisin päin, naama kohti Henriikkaa ja siitä sitten asettelin. Liikeet aikamoista pomppimista oman ihmisen perään, mutta tuli niitä hyviäkin pätkiä. Edestakaisin liikkeitä mentiin islanninlammaskoira Zanjan parina, jolloin piti vähän himmailla.

Ja kun vielä tuoltakin päästiin jatkoon, eli sijoittuneiden sekaan, niin huhhuh. Omat koirat saatiin siis jo takaisin ja väen harventuessa syke nousi niinkun viimekesänäkin. Jäljelle jäätiin minä, sekä Moonika karkeakarvaisella mäyräkoiralla Sannalla. Yhdessä teetettiin vielä edestakaisin, ennen kun vanhempien "jaettu ykkössija", jaettiin ja punainen ruusuke osui käteen. Menin ihan tärinäksi. Mun pikku Röysikö noin hienosti tosiaan meni?
Päivän paras kehässä vastaan tuli Pauliina ja borderterrieri Leewi, mahtava pari! Ei ehditty kuin omat koirat seisottaan, kun tuomari lähti autolle ja tuli kahden, no sanotaan energisen, perro miehen kanssa kehään. Alkutöikseen toinen pääsi irti ja lähti kehän ulkopuolelle tekemään katsojiin parempaa tuttavuutta. Koira takaisin kiinni ja Pauliinan valinnan paikka: Nuorempi perroherra "joka ei osaa käyttyä eikä se myöskään tiedä mitä ei saa tehdä kehässä" vai vanhemman "joka osaa käyttäytyä kehässä ja myös tietää mitä ei saa tehdä". Pauliina valitsi vilkkaamman tapauksen ja saimme hetken tehdä tuttavuutta herrojen kanssa, ennen kehätouhuja. Ensin esittämäni uros (jonka nimi unohtu) meni oikein mukavasti ja liikkeetkin sujui kun vauhti löytyi. Seisottelut hoidin maastakäsin. Parin kierroksen jälken vaihdettiin koiria ja sain Tsikon, tämän nuoren kaverin, jonka nimen varmasti kirjoitin väärin :D Kaverilla tosiaan oli puhtia ja liikeet meni aika loikkimiseks, kun oli niin kivaa :D Pariin otteeseen sai olla oikein ylpeäkin. Seisoskeltiin tas maasta käsin ja kikasi syntyi namin anto ennen taakse pujahdusta, sitten hetkeksi rauhotuttiin ja annettiin asetella.
Ja omaksikin yllätykseksi tuloksena päivän paras junior handler! voihan kuusi :''D

Päivän parhaat + Roosan venytykset.
c: Enni Liinoja

Seuraavana päivänä oli agilitykisojen lisäksi mätsäri, jossa oltiin Roosan kanssa osallisina. Parina edellisen päivän JH vanhempien 2. eli Moonika ja Sanna. Tuomari päivitteli oikein urakalla kuinka oli tasainen pari. Nauhat jakautuivat kuitenkin meille punaiseksi ja Moonikalle ja Sannalle valkoiseksi. Valkoinen paljastui punaiseksi ja punainen siniseksi (:
Odottelin punaisten kehään jonkinlaista väsymyksen tynkää Rousiilta, mutta sama meininki edelleen päällä, samoin vapaana seisomisineen. Lopulta sijoitus SIN4 ylpeä olen!

Viimeisenä päivänä kasiottelun palkintojenjaossakin tipahti vielä yksi pommi. Minä ja Roosa sijoituimme kahdeksanniksi koko jutussa! Meidän tulokset ja sijoitukset tässä:

Agiltyli.

68 pistettä. sij. 5

Heittokisa.

9 pistettä. sij. 7

Tikkakisa.

14 pistettä. sij. 16

Juoksukisa.

Aika 4.19 sij. 17

Tukkimiehenjuoksu.

Aika 42.17 sij. 34

SikSak

51 pistettä. sij. 6 

Spede

Aika 34.25 sij. 16

Tietokisa

43 pistettä. sij. 5

Kiitos kaikille ihan tajuttoman hienosta leiristä ÄÄÄ multa loppuu sanat kesken! Ens vuonna uusiks, ei millään malttas oottaa :'D Loppuun vielä kuvia, jotka suurin osa junnukehästä.

c: Erika Repo

c: Erika Repo

Mätsikehässä riitti jopa puhtia!
c: Aino Luosa

c: Aino Luosa

c: Enni Liinoja

Leppoisia viimeisiä lomapäiviä!

pst. kiitos kuvatekstien, en saanut järkättyä kuvia fiksummin, koittakaa kestää.

Mäntsälä KR

Koska sitä oppisi kirjoittamaan tapahtumista kun ne kunnolla muistaa? :p Taas vähän lagaa..

18.7 startattiin aamulla liikenteeseen, kun autoon ahtautui Pälkäneellä minä, äiti, Anna ja Iines. Elohopea kiipeili taas siellä tähtitieteissä ja omakin jaksaminen meinasi uuvahtaa.

Kehän laidalta löytyi tuttuja oman rodun parista, kiitoksia paljon seurasta. (:
Tuomarina Sean Knight, Irlanti. Kehässä Ii käyttäytyi oikein mallikkaasti. Vapaana seistiin taas jalat alla, mutta aseteltuna katseltiin hyvin etiäppäin eikä kurkittu taakse. Liike oli sitä perinteistä, vähän perässä vedettiin, mutta ei tuo sääkään ollut meidän mustan neidin puolella.

Arvostelu:

"Nice head. Level bite. Straight in shoulder. Moving close front&back"

NUO-H

Tulihan tuo H yllätyksenä, mutta tämmönen tää näyttelymaailma on. Taisi tuosta tasapurennasta mennä johtumaan. Kehänlaidalla sitten kyseltiin, niin kyllä se leikkaava on.
Aina ei natsaa, mutta sertin metsästys jatkuu :DD

Loppuun vielä lisää kuvia, cee anna sävilammi, kiitoos. (:

 

Agirotua.

Tää viikonloppu kyllä näytti kuinka rumaa jälkeä saa aikaan kisajännitys :p Aina vaan ei voi mennä putkeen..
Ja myönnetään nyt muistinkin jo pettävän, koska en ole muistanut kirjottaa.

Urakka alkoi perjantaina kun oltiin ilmoteltu ensimäiseen mini1 starttiin. Tuomarina Marjo Heino ratapiirros tässä.
Rataantutustumisessa alkoi noi kepit ja kepeiltä Aalle meno heti jännittään. Alku rata menikin hienosti, Roosan kiinnostus pysyi töissä eikä nurmikossa, eikä vauhtikaan mennyt eri alustalla ihan sekaisin, omasta mielestä aika tuttua menoa. Helle ehkä rakotti hevosvoimia, muuten tosi hienoo (: Vitoshypyltä taidettiin jopa vähän irrota putkeen! Mutta tättädätää, hienous loppui nurmikkoon kun valssasin kasin edessä ja koira tyssäsi haistelemaan. Meni multa ainakin ihan nuppi sekasin kun tahti pysähty. Matka kuitenkin jatku ja kepitkin meni jotakin väliä lukuunottamatta. Innostin koiraa taas liikaa, Roosalle tuli kiire, eli se jätti yhden välin välistä. Empäs huomannut vaan lähettiin sotkemaan Aalle, ja melkein jyräsin sen. En mä tieny et olisin voinu takaaleikata An :D Pikkulikka yllätti, pitää kokeilla treeneissä joskus. Ja toinen hylky sitten kolmesta kiellosta renkaalla. (Radalla luulin siis ettei hylkyä vielä ollut). Kahden sivusta menon jälkeen laitoin koiran istumaan renkaan taakse ja varmistelin kuntoon, superkehut radalla kun tuli oikeesta ja viimesen hypyn yli.
Taas tuli opittua asioita tolta radalta:
- älä innosta liikaa kepeillä.
- luota koiraan.

Lauantaina taas kisaamaan, yhteen viralliseen starttiin. Tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata vaikutti ensisilmäyksellä helpolta, eikä rataantuttumisessakaan tullut muuta murheen aihetta kun kepit. En meinaan oikein tiedä noista meidän avokulmista. Radalla taas todella hyvä vauhti kuonokaan ei mennyt maahan, ja yhdessä vaiheessa tuntui taas tulevan kunnon spurtti. Ja kepeille en muistanut rauhotella. Mielummin vaikka napsisi niitä yliaikanollia ja hankkisi luottamusta kepeille. No siitä vitonen. Sitten taas liikaa innostusta kepeillä. Vitonen. Kepeiltä taisin ohjata lentokoneena kun koira ampaisi omasta mielestäni aika epäloogiselle hypylle, mutta pelastipa meidän virhepistepommilta. Tuloksena taas HYL.

Sunnuntaina meillä oli edessä kaksi starttia, joukkue AgiFolkit ja Avo SM nuoret. Itse viettelin yön Siivikkalacityssa Annan ja pystykorvamarsujen kiitokset sinne :D !
Päivän ensimmäinen startti oli siis AgiFolkit joukkueen kilpailevien minien joukkuerata. Rata vaikutti kivalta mutte, olin kyllä pikkasen huolissani sen kulusta, A ja sen alta menevä putki ehkä päälimmäisenä mielessä. Ankkurina radalle meno jännitti hirmuisesti ja pää nollaantui sitten radalla. Kiittäkäämme jännitysta :D Muiden tehtyä huiman upeat nollat, pamautettii radalle ja heitettiin renkaan sivusta läpi. Toisella korjauksella meni. Putken sijasta Roosa valitsi renkaan, toki otin aikas tiukasti haltuun ja vapautin sitten lähempänä olevalle Alle. Hyppy ja sitten käännyttiin tosi hienosti, takaisin Alle. Haltuunotto taisi jäädä pikkuisen päälle. Putkesta hienosti lähti takaakiertoon ja kiasus Roosalla oli hieno keinu! Ja keinulla mokasin itsekki, kun joku itiö käski valssata. Enhän mä sellasta suunnitellut ja sitten iski blackout. Se oli pelottavaa, ei oo ennen sattunu. Sitten vaan etiäppäin ja heitin Roosan takaakiertoon, siitä lisää sakkosekunteja. Päässä pimeni ja lähdettiin vielä yhden hylyn voimin vetämään radan kahta viimeistä estettä, puomia ja hyppyä.
Näin tälläkertaa. Agifolkit sijoittuivat kuitenkin kilpailevien minien luokassa sijalle 35, kun koko kisassa oli mukana 65 joukkuetta. Mahtavaa, ensi vounna mekin muistetaan rata niin reväytetään folkkivoimalla oikein kunnolla, eiksje? ;DD

Roosan hiano keinu ja ohjaajan älynväläys joukkueradalla.

Kuva: Jukka Kumpusalo.

Pitkän odottelun jälkeen oli aika viimeisen startin ja Roosakin alkoi olemaan ihan naatti.  Tuomarina oli norjalainen Jan Eigil Eide, joka tuomaroi myös avo sm juniorit ja käytti junnujen simppeliä rataa myös nuorille. Ainoa paikka Roosan hylkyyn oli puomin alla oleva putki, mutta ei se mennyt huolestuttamaan väsyneet pölhelön kanssa.

video radasta!

Olisipas pitäny lähteä koiran kanssa samaan aikaan, ei olis tuollu tuota kaunista alkua ja löysäilyän, mikä toi putkikin oli olevinaan? Kauniit ovat äänitehosteetkin, meinaan siis omiani. Kannustuksesta ja kommentoinnista kiittäkäämme Veeraa, Annaa ja Veronikaa. Taitaa se äitikin siellä keppien prässäyksestä höpistä. Kuvaamisesta kiitetään Annaa jolla tuli majoitultua :D
Ja jos nyt vielä jotain pitäisi sanoa radata niin näkeehän tossa viikonlopun ja säätilan ihmeet, taidetaan molemmat olla pikkasen jäätelöllä.kepit kuitenkin puhtaasti. Mutta An kontakti, kaikkea se tuomari antaakin anteeksi. Saatiin kielto ekalta esteeltä ja roimat yliajat, jos mokaa ei olisi tullut niin en tiedä oltaisko siltikään ylletty ihanneaikaa, eteneminen oli 3m/s. Hienot spurtit koira kuitenkin tajusi saada keinulle ja pussiin. (pst. ylpeänä myös tosta kääntymisestä ennen pussia whoah!)

Loppuun vielä kuvatuksia c: Veronika Kuusla (: (klikkaamalla isommiksi)

 

Se oli tuulinen keskiviikko Hakametsässä.

30.6 tosiaan sain hullun päähänpiston ottaa Iines ja kamat kyytiin mopoautoon ja lähteä ajamaan kohti Hakametsän jäähallia. Ennen en ollu siinne ajellu, joten vähän hermostutti, mutta eipäs eksytty, pitää olla ylpee ittestäni :D Paikalla oli tuttuja agilityn nuorten kurssilta ja pari petsiestä tuttua. Siniliivisetkin (= minä, Anna ja Saana) edusti. Saana otti Beffin ja Sunnyn mukaan, Anna taas toimi koirattomana jokapaikan höylänä: "Anna, otakko tän, kiitti" ja "Anna, mis on mun linssinsuojus". Tuttua? ;D

Tuomarin nimeä en yllätys yllätys muista, mutta parin kyllä. Iineksen parina kehässä oli beagle, jota kiinnosti tuona päivänä vähän muut asiat kuin kehätoiminta, tuomari taisikin harmitella vähän tuota punaista, kun se tuli vain liikkeiden takia. No, enpä itsekään rakasta tuollaisia punaisia, mutta punainen mikä punainen, pitää olla tyytyväinen. Blondi kuitenkin esiintyi tavattoman hienosti, skarppasikin välillä kun joku roska liisi parkkiksen yli. Eiköhän se terrierin terävyys pian löydy tuohon esiintymiseen.

Punaisten kehää sai sitten taas hetken odotella. Koiria oli kehässä taas oikein suuri kourallinen ja liikutuksetkin taisivat olla neljässä taikka viidessä porukassa. Iines jaksoi vieläkin kierrellä nätisti kehässä. Sijoitusta ei tullut, eli päivän saldona pun. ei sij.
Tähän loppuun vielä pikkukoiran esittäjän vinkki. En ikinä suosittele valitsemaan polvimittaista hametta, kun esitetään asfaltilla, etenkään jos mielessä käy seisottaa maassa. Polville tuli tosiaan ihan kivat käsittelyt. :DD
Kiitos ihmisille seurasta ja kuvaamisesta (: !