"Sehän on kaistapäistä jos mökki on tyhjä!"

Maurin kanssa fiilistelyä ennen kehää.
©Pauliina Mäkinen

Ja Parkanon urheiluhallimökki ei todentotta ollut tyhjä! Taisi olla koriskentälle ängettynä kuusi kehää plus ihmiset, mutta ajellaan pikkukoiraihmisenä että tila riitti meidän tarpeisiimme ihan kivasti. Sääliksi kävi suurempia rotuja, mutta ainakin enkun sprinkuilla oli pidemmänmallinen kehä, että edestakaisin liike tuntui ainakin mahtuvan ihan mukavasti.

Ensin hipsin kehään siis norfolkit aloittavan Tarja Kalmeen omistaman AVO uroksen Maurin eli viralliselta nimeltään: Catastrofe's Flight By Night. Vähän jänskätti ukkelin esittäminen ja pihalla tuli moneen kertaan rampattua, ehkä juuri siksi että pää vaati tekemistä. Loppujenlopuksi kuitenkin rynnistimme väkijoukon välistä kehään ja Maukusti esiintyi oikein mallikkaasti Paavo Mattilan ja harjoitusarvostelian käpälöidessä ja tutkiskellessa. Pöydän edessä vietettiin aikaa maasta esitellen ja lauantaimakkaraa mässyttelemällä niin saatiin ryhtiä pideltyä. Tosin itsellä ei loputtomasti eteenpäin kädet liikkuneet, joten piti välillä poikaa vähän taaksepäin pyytää. Kuitenkin oon ihan tyytyväinen, mutta perskuta kun SA ei irronut, heissulivei vaan sertille! Mauri oli siis AVO-ERI AVK1 ja uroksista löyty Maurin lisäksi vain valioluokkalainen.

Karva-Wilma
© Katriina Mäenpää

Sitten kehään suunnistettiin Wilpertin kanssa, jolla oli taas huima tohina päällä. Karloon Arlesly sohelsi perinteiseen tapaansa siis ja piti hirmuisan hauskaa, kunhan ensin saattiin sohia joka ilmansuuntaan. Kuitenkin kun kontakti tuli, se pysyi, eikä siinä ollut mitään valitettavaa. Mutta se pöytäkäytös, ei herranjestas! Pelkäsin jo että meille rustittaisiin väistelee ruutu, kun neiti 16kk pyöri minkä kerkesi ja oli vaan asenteella "Irairaira, kato mua, toi setä ei kiinnosta. Irairaira, hei kato toi tätiki räpeltää" Ei se siis mitään kauhistunutta pöydältä peruutusta ollut, mutta armotonta sähläystä. Mutta odotetaan että toi koira joskus kasvais henkisesti. Ja pitää alkaa pyöriä sen kanssa kaikenmaailman kissanristiäisissä. Lisäksi karvat lentelivät taas etuossa joka suuntaan, eli onneksi trimmi ei tuntunut olevan Mattilan tärkein asia. Mutta liikkeistä pitää olla ylpeä, ja muutenkin seisoskelusta, kun tuolla jos millä koiralla oli ainakin kivaa :D Ihan vain seisoessakin!
Arvostelu:
"Hyvin raken. nuori narttu. Kaunislinj. pää, hyvät korvat. Aavistus kevyt runko ja luusto. Hyvä ylälinja. Sopivat kulmaukset. Hyvä karva. Häntä taipuu hieman liikaa. Liikkuu hyvin. Miell. luonne"
JUN-ERI JUK2
Mattila vielä sijoittaessaan sanoi, että kyllä Wilmasta vielä hyvä koira tulee kun luusto kehittyy. Toivotaan näin :)

Kiitoksia mukavasta päivästä ja etenkin kyydeistä Pauliinalle ja kotiväelle, sekä Tarjalle! (:

Astetta ripeämpi Kennelliitto

Hippu

Torstaina oli vaikea uskoa silmiään kun vilkaisi koiranetin uusimpia rekisteröityjä folkkipentuja ja huomasi meidän pikkuväen siinä listassa ensimmäisinä! Tiedot lähtivät tosiaan Omakoira-palveluun maanantaina ja keskiviikkona tuli tieto rekisteröintien vahvistuksesta ja maksu laitettiin matkaan heti samana iltana. Ja tosiaan jalostustietojärjestelmässähän ne meidän B-pentueen kakarat komeilevat.

Eli pojista tuli:
Karloon Big In Bowdon
Karloon Big In Brecon

Tytöt:
Karloon Big In Beverly
Karloon Big In Bexley

Kunnon peukutukset ja kiitokset kennelliitolle nopeasta toiminnasta. Nyt vaan odotellaan papereita kolahtavaksi postilaatikkoon, niin saadaan sitten läpyskät annettua uusien kotien edustajille, kun nuo tärpästikkelit tuosta aikanaan lähtevät valloittamaan maailmaa :)

Kuten kuvasta huomaa, myös viimepentueen väki käväisi kylässä. Hippuherra tuotiin trimmiin, vaikka ukkeli oli todella siistissä kunnossa, yllätti aivan! Takapuoleen herra voisi kyllä kasvattaa karvaa, mutta ehkä ne sinne putkahtavat jos ovat putkahtaaksen.
Sammalla Hippulaiset kysyivät josko pystyisin Hn kanssa jotain treeniä joskus tekemään, joten ken tietää jos Hippu ilmaantuisi Tamskin kesäkurssille meikäläisen kanssa kylvämään kaaosta :D Ukko ei kuulemma paljostakaan väsähdä!

Tälläinen pikainen ja ei todellakaan tärkeä postaus tähän välii, kun Wilmankin treenit peruuntuivat tällä viikolla. Huomenissa Wilma saapuu kuitenkin meille ja sunnuntaina pitäisi ottaa suunta kohti Parkanon ryhmänäyttelyä. :) Jännittää!

Aina ei pysytä perässä

Harvemmin keskiviikon "radanlaita"-treeneissä on kerrottavaa, mutta eilinen oli poikkeus. Anua oli tuuraamassa Riikka Karttunen, joka sitten kysyi että mäkö olin se kenen koira viettää leppoisia mammalomia. Näinhän se oli ja Riikka tarjosi meikäläisellekkin mahdollisuuksia päästä radalle, nimittäin hänellä oli borderterrieri Selma mukana. Hölmöhän olisin ollut jos olisin kieltäytynyt ja heittänyt treenimahkut hukkaan :D Sitten vaan venailemaan rataantutustumisten jälkeen maksit ja medit, kunnes laskettiin mineihin ja pääsi sitä itekkin treenaan.

klikkaamalla isommaksi

Selma oli oikein mahtava ohjauskokemus, ainakin sain ääntä käyttää, koska neidillä oli paljon omia mielipiteitä asioihin :D Vauhtia löytyi kuitenkin paljon enemmän kuin omista paketeista, ja alan nyt aika hyvin ymmärtämään Annan borderi kuumetta. Mutta pidetään nyt tappijalkakaverit, kun niissäkin on tarpeeksi hommaa meikäläiselle.
Kutsuin koiran siis kakkosputken takaa, kolmosen jälkeen valssi, takaakiertona vitonen ja puolen vaihdon kautta koira putkeen. Ensimmäisellä kerralla testissä oli vain ensimmäisen putken suun ohi tuominen, mutta itsellä ei ollut reaktiot tarpeeksi ripeinä, niin päädyttiin sitten vaihtamaan kokonaan puolta. Kauaa ei tarvinnut tuon kanssa pelata, kun vain sain omat jalat toimimaan.
Kepit Selma haki oikein mahtavasti. Takaaleikkaus putkelle sisälsi pienenmoista pyörimistä ja astetta kovempaa huutelemista, mutta toisella kerralla tuokin sujui jo paremmin. Putken jälkeinen hyppy meni nappiin, samoin putkeen haku vaikka putken suita oli ties kuinka. Puomilla en ensikertaa en sanonut kontaktikäskyä, homma korjattiin sitten seuraavalla kerralla. Takaakierrot hyvin, eikä viimeisissä hypyissäkään hassumpaa. Toisella kerralla saatiin siis korjailtua monikin asia sujuvammaksi, ja puomilla otettiin etäisyyttä ja juoksin 12 hypyn takaa.

Lopputreeneistä ennätettiin tekemään vielä lyhyempi pätkä. Aloitettiin puomilta, putkeen. keskellä olevat hypyt ilman suurempia kommervenkkejä, takaaleikkaus kepeille, hypyn kautta kauempaan päähän putkea ja ensimmäisessä radassa nelosen ja kolmosen virkaa suorittaneille hypyille välistäveto ja putkeen. Koittakaa nyt saada selityksestä selvää :D Rata meni näppärästi, takaaleikkauskin toimi mukavasti heti ensiyrittämästä ja oli rutkasti sujuvampi kun ensin yrittämäni pahasti myöhästynyt valssi.

Mutta treenikerta teki kyllä niin hyvää, kiitos vain Riikalle kun pääsin Selman kanssa treenailemaan ! (:

Oravasta agikoiraksi

Nyt kun Roosaa ei enää imettäminen kiinnosta, niin meillä alkaa kuntoilukuuri, jotta saataisiin lihasmassaa takaisin ja päästäisin taas treenailemaan tavoitteellisesti. R nyt ei ole keksinyt mitään mielenvirikettä treenaamisen ja muun tilalle, eli vielä voidaan purkaa energiat lenkkeilyyn. Tänään sitten jätettiin Iines kotiin masunsa kanssa ja lähdettiin Roosan kanssa reippailemaan! Koulussa suunnitelmana oli napata vielä kamerakin mukaan, mutta sitten sitä tajusi kotimatkalla, ettei sitä ehkä enään neljän jälkeen kannata valovoimattomalla putkella sohia. Niinpä pidettiin Röhväleen kanssa kaksinverroin hauskempaa.

Metsässä rämpiminenkin jäi laskeutuvan pimeyden takia haaveeksi, joten päätettiinkin kierrellä runttia vapaana läheisellä pururadalla. Matkalla sinne tuli heti tuttu koirakaveri vastaan ja mamma oli tohkeissaan kun pääsi taas seurapiireihin. "Me ihmeteltiin että voiko se olla Roosa kun se näytti niin pieneltä. Ihan kuin olisit rottaa hihnan päässä kävelyttänyt", saatiin kuulla kommenteiksi pitkän tauon jälkeen. Siinä sitten selitettiin minkä takia me muistutetaan kuivan kesän oravia ja töpöteltiin hetki samaa matkaa, ennen kun hilppastiin purulle.

Hetken reippaiden ravien jälkeen otettiin pikku spurtti botti päällä. Koira paikalle ja kutsu, sitten pieni pyrähdys karkuun. Ai että neidillä oli hauskaa, silmissä kiilu kun pääsi tekemään jotakin. Puitakin olisi ollut mukava kierrellä, mutta lumi asettaa pieniä haasteita. Spurtin jälkeen ulkoiltiinkin sitten vapaana, eikä irti ollessa tullut ketään vastaan. Itsellekkin oli vapauttava fiilis kun sai vaan siihen yhteen vapaana pörräävään keskittyä. Mutta ei R esittänyt aikomustakaan karkailun suuntaan. Pururadan varressa olevan kentän kohdilla meidän edelle ilmaantui sitten eräs villakoira jota suuresti kiinnosti Roosa, ja aika rivakasti koiraa nypittiin jatkamaan matkaa. Niinpä me jäätiin pitämään vähän tokohauskaa. Lyhyttä suoraa pätkää. Mun pitäis ihan tosi lopettaa sisällä seuruuttaminen, ulkona se menee niin paljon paremmin! Into on korkealla, kontakti ja tekemisen halu niin paljon parenpi. Joku päivä sitä voisi mennä vaan tokoilemaan lenkin ohessa, jos aletaan harrastamaan tätä kaksin lenkkeilyä.

Lenkin loppuun vielä pari spurttia ja reipasta kävelyä loppumatka. Ehkä Roosasta tulee vielä noin folkin näköinen kun viime kesän kuva Tamskin iltakisoista näyttää :D

Oon myös ollut laiska tän vuoden tavoitteiden asettamisessa, joten tehdään se nyt sitten helmikuussa :D

Roosa:
- näyttelyihin kunhan saadaan turkki kuntoon. Viimeinen serti ja FI MVA arvo. JH-kehiin ja ehkäpä ulkomaille?
- agilityssä viimeinen LUVA ja luokkanousu kakkosiin. Nollat kelpaisivat myös kakkosista. Vauhtia ja este-, kontaktivarmuutta. Nuorten SM
- tokossa hauskanpitoa ja mölleihin. Mahdollisesti kokeisiin, vaikka semmoisista tuli jo melkein lupaus tehtyä. Nuorten SM?
- perus aktivointia ja temppuilua.

Iines:
- KV näyttelyitä turkin kasvettua ja mahdollisesti ulkomaille.
- agilityssä voisi käydä kesällä pitämässä hauskaa ja palauttelemassa juttuja mieleen. ei tavoitteita.
- tokossakin hauskanpitoa ALO-liikkeet kuntoon, möllit? Rally-tokon testailua?
- Iinesmäistä hauskanpitoa, "mamman halikoira"-elämää

Wilma:
- näyttelyitä, mätsäreitä, kehäkäytöksestä varmaa. Jh-koiraksi?
- agility jatkuu, kontaktit kokonaisiksi, rengas ja kepit valmiiksi, estevarmuutta lisää. mölleihin?
- yhteistä tekemistä niin paljon kuin mahdollista.