Juni viskeli JH-haasteella

jo nähty kuva Oulu KVstä.
©tipsuttajat.galleria.fi

  1. Nimesi ja ikäsi?
» Ira Karvo, ikää plakkarissa 17

  2. Miten aloitit junnuilun?
» PHKP-leirin ohjusten innoittamana. Kun vuonna 2010 napsahti leirin junnujen voitto, oli sitä pakko lähtee kokeileen myös ihan "virallisesti"
  3. Paras sijoituksesi junnuissa?
» Terri-Erin 1/1
  4. Onko sinulla omaa koiraa?
» Paperilla omia koiria löytyy 1/3 ja 1/2, eli sijoitusnarttu Wilma, sekä Telma. Mutta silti tunnen omiksi myös nuo samoissa nurkissa hääräävät luppakorvat, siis Roosan ja Iineksen.
  5. Millä koiralla olet kisannut eniten?
» Norfolkinterrieri Roosalla
  6. Oletko koskaan voittanut SM-osakilpailua?
» En.
  7. Kisaatko usein?
» Hmm.. Tää on aika vaikea kysymys mutta kai mä aika aktiivisesti, vaikka en nyt ihan joka viikonloppu juokse jossain.
  8. Kuva sinusta junnuissa?
»

Oulu KV SM-osakilpailun JH3 siperianhusky Wiimalla.
©tipsuttajat.galleria.fi

  9. Junnuista saatujen pokaalien + ruusukkeiden määrä?
» En ole laskeskellut, mutta esillä on ne tärkeimmät eli Terri-Erit, Oulu KV, Seinäjoki KV 2011
  10. Seuraava kisasi?
» Taitaa olla Seinäjoki
  11. Millä rodulla haaveilet kisaavasi joskus?
» Olisi aivan mahtavaa päästä kisaamaan jälleen huskylla! Toinen hienous olisi amerikanakita
  12. Esitätkö paljon koiria rotukehissä?
» En tiedä paljon, mutta tarpeeksi nyt junnuilun rinnalle. Ensivuonna handlausjuttujakin mahtuu sitten enemmän kun JH loppuu. Toivottavasti niitä vain tulisi (:
  13. Harmittaako sinua, jos et sijoitu/pärjää?
» Ei, jos koira menee hyvin ja kehän jälkeen fiilis on hyvä, niin se on se pääasia. Yleensä jos vähän kaihertaa jokin takaraivossa, niin tuomarinpalaute auttaa ymmärtään sitten hommia.
  14. Opitko virheistä?
» Kyllä! Tekisin varmasti samoja mokia vieläkin, ellen olisi saanut kuulla niistä.
  15. Oletko joskus puhunut p*skaa toisesta junnusta?
» Joskus oli vaikeampaa pitää porukassa suutaan kiinni. Ja tästä ei voi olla ylpeä! Lisäyksenä kuitenkin, että mitään peetä en koe laittaneeni liikkeelle, vaikkei sillä mitään voi puolustautua.
  16. Onko sinulla paljon junnukavereita?
» Laatu korvaa määrän ♥ Kyllä kavereita on ja osa aivan supertärkeitä!
  17. Mikä kisa on jäänyt sinulle erityisesti mieleen? Miksi?
»Terri-Eri 2010 ja 2011 ehdottomasti! Lisäksi Seinäjoki 2010, jossa kisasin ensimmäistä kertaa lainakoiralla (norfolkinterrieri Flippan, Nanstop Butterfly Flip) ja sijotuin kolmanneksi osarissa.

Terri-Eri 2010 BIS Junior Handler Roosalla

Terri-Eri 2011 BIS Junior Handler Spudilla

  18. Junnuidolisi?
» Idolia ei sinänsä ole, mutta Hilde kyllä kerää mun rispektit omistautumisellaan ja asenteellaan JH-juttuja kohtaan!
  19. Treenaatko paljon?
» Toisinaan pänttäsin joitakin liikkeitä, mutta treenit on jääneet tonne PHKP-leiri osastolle. Muuten vaan satunnaista koirien testailua yms.
  20. Mitä erityisesti arvostat muissa junnuissa, esimerkiksi kisatilanteessa?
» Kaunista koiran käsittelyä ehdottomasti! Lisäksi se, että näyttää todella nauttivansa siitä mitä tekee, niin että se näkyisi koirassakin. Niin ja yksinkertainen on kaunista. Myös ne avoimet tyypit kehän ulkopuolella saavat mun hatunnoston (; Puheripuli käynnisty, tästä voisin meinaan höpöttää ja paljon!
  21. Noloin tilanteesi junnuissa?
» Hmm.. Oulun osarissa kisatessani Wiiman kanssa namipussi levisi, ja hirvimakkarat oli pitkinpoikin kehää. Siinävaiheessa vähän nolotti noukkia niitä palasia maasta, ja tuomari pyysi kehäsihteereitäkin siivoustalkoisiin.
  22. Oletko kisannut ulkomailla?
» En, enkä luultavasti ennätä kisaamaankaan rajojen ulkopuolella.
  23. Miten vanhempasi suhtautuvat junnuihin? Ovatko he koiraihmisiä?
» Äiti on mulle aivan korvaamaton näissä JH-jutuissakin. Näyttelypaikoilla auttaa selventämään päätä jos lähtee kulkemaan ylikierroksilla. Koiraihminen taitaa olla henkeen ja vereen kuten tytärkin. Iskäkin pyöri ennen vanhempien eroa koiranäyttelyissä, eli koiraihminen on toisellakin puolella.
  24. Tavoitteesi ja mottosi?
» "Mikä parhaalta tuntuu" ja "Mututuntumalla!" Oon tullut siihen johtopäätökseen, että on turha pohtia liiaksi kuinka tekee minkäkin ja mitä tekee missäkin. Tosin tähän kehäfilosofiaan on mua saanut vähän pökkiä, joskus tuppasin turhaakin stressimään. Loppuvuoden tavoitteena on nyt saada mahdollisimman paljon positiivisia kehäkokemuksia ehkä jo tuttujenkin koirien kanssa, ja sellaisena takaraivohaaveena olisi osarivoitto. Mutta siltikään en mene punaisen ruusukkeen maku suussa noihin osareihin vaikka viimeisiä vedetään.
  25. Mahd. kotisivut ja messenger?
» Tämä lukemasi blogi menee mulla kotisivuista, msn on semmonen tuttujen juttu, enemmänkin hölöttelen tuolla facebookin puolella :D

Terri-Eri - Tehtiinkö me se todella?

Eddien (Karloon Couldn't Be Faster) rentoutumishetki näyttelypäivän lomassa
© Nea F

Viidakkoveitsien suhina vaan puuttui, kun äiti parkkeerasi työpaikaltaan lainatun pakettiauton Showlinkin hallin parkkisten perimmäisen koivikkoon, jota nyt ei oikeastaan tohdi edes parkkipaikaksi kutsua. Kuitenkin saatiin kamat ja koirat autosta. Nelijalkaväkeä oli mukana kaksinkappalein: Telma ja Roosa. Roosa oli mukana hätävara JH-koiraksi, ja Tepanderilla oli ihan ensimmäinen kehä ikinä, jäiks!

Telma ja rekkakuski, joka perustelee
asentoaan sillä ainaisella liikkumisella

Eddietä vähän jänskätti täyteen ahdettu ja mölyisä halli, jollaisessa ei ukkeli ollut koskaan piipahtanut. Telma töselsi tapansa mukaan varsin onnellisena joka suuntaan, mutta tytölle laskeutuminen sisänäyttelymaailmaan olikin vähän pehmeämpi, sillä näyttelyturistelointeja oli kertynyt jo ulkonäyttelyistä, sillä olihan siellä Kuopiossakin väkeä ja kuulutusmölyä. Edilläkin meno helpottui kun käytiin vähän mussuttamassa nakkia pitkin näyttelyaluetta ja vähän tutustumassa tunnelmaan.

Kun Tapio Rannan arvostelema 8-kehä sitten siinä pyöri, toimin auttavana kätenä norwichien aikaan Nanin pöydän ympärillä. Piipahdinkin kasvattajaluokassa kehässä Nanin omalla, hellyttävällä, Inni-neidillä, tuloksena KP ja sij. 2 kennel Nanstopille. :)

Sitten norfolkkeilemaan. Kehässä Eddietä alkoi taas vähän jännittää, koska aikalailla vaan sinkaistiin kehään heti wichi kasvisten jälkeen. Välillä äijällä kuitenkin häntä heilahti, ja toisinaan sitä liikkeissäkin oli mahtavia sekunteja, mistä pitää olla ylpeä ♥
Eddien arvostelu:
"Ikäisekseen (6kk) hyvin kehittynyt pentu, jolla on hieman pitkä kuono-osa ja kookkaat korvat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvanlaatu. Tarvitsee lisää kehätottumista."
PEN 5-7kk sij. 2 ei KP:ta

Sijoittaessa Tapsa tuli vielä sanomaan, että Een kohdalla KP:n puuttuminen johtui vain sen esiintymisestä. Ja ymmärrän sen, sillä eihän liikkeitäkään ole helppo katsoa hetkittäin lattiamatoksi muuntautuvasta pikkuherrasta :) Mutta treeniä treeniä ja vähemmän häkellyttäviä näyttelypaikkoja, niin eiköhän se siitä (;

Pinja ja Roosa JH-kehässä.

Pentukehien aikaa tapahtui myös pientä häslinkiä, kun yllättäen Roosaa tultiin kysymään JH-koiraksi nuorempiin, joiden alkuun oli hyyvin vähän aikaa. Niinpä Nea ja itse kisaaja Pinja joutuivat kestämään todella nopeaa ja sekavaa selitystäni siitä, kuinka Roo esitetään. Koko opetus taisi kestää kutakuinkin sen pari minuuttia, selvää asiaa siitä oli puoli minuuttia? Niinpä puolen minuutin norfolkkoulun jälkeen Pinja suuntasi kehään, kuten minäkin, mutta Telman kanssa. Temppa oli oma pirteä, hösläävä itsensä halliolosuhteista huolimatta, eikä neidin esittämisessä ilmennyt ongelmia. Se siinä vaan on, että kun neidillä kiristää hihnaa turhan tiukaksi, menee etuliikkeet kunnon kauhomiseksi. Tosin rumpalilapsihan on vielä nuori, ja normaalisti liikkuessa ei moista rummuttelua näy, eli odotellaan vaan neidin "valmistumista".
Telman arvostelu:
"Tässä kehitysvaiheessa hyvin sopusuhtainen kokonaisuus. Hyvä nartun pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman etuasentoiset lavat. Riittävä raajaluusto. Miellyttävä tempperamentti. Liikkuu löysästi edestä, takaa ok."
PEN 5-7kk sij. 2 KP PNP2

Neiti näyttäytyi siis oikein hienosti tässä pohjoismaiden mittelössä. Kehässä voiton vei Norjan tuonti ja kolmanneksi hiipparoi nuori neiti Ruotsista. Kansainvälistä meininkiä siis ja Suomi hienosti kunniapalkintoineen hopealla! :) Kehässä ollessani mulle tultiin jo ilmoittelemaan nuorempien junior handlereiden tuloksia, sillä  Pinja oli voittanut! Kehässä uutinen meni vähän ohi, mutta kun se tultiin uudestaan selventämään niin Iran onnitteluhepuli oli valmis alkamaan!

Otoksia JH-kehästä
© Nea F

Kun vaan Telman kehästä selviydyin, tuli kiirus lähteä JH-kehälle Nanin norwichinterrierin Jaeva Catch Phrase, eli Spudin kanssa. Pölähdettiin paikalle kun kaksi yksilöarvostelua oli jäljellä. Niinpä rauhoittumiseen ei juuri jäänyt aikaa, ja siinä tuli muutenkin aikasmoisia mielenkiintosia tapahtumia koettua kehän laidassa. Spud ei juurikaan ottanut kontaktia seistä tönöttäessään, joten päädyin esittämään sen maasta. Silti yksilöliikkeenä teetetyn kolmion jälkeen, myös vapaana seisominen sujui. Ja ne liikkeet ♥ Spud oli unelma liikuttaa, aina kun herra totesi suoran jatkuvat tarpeeksi pitkälle eteenpäin, otti se kunnon vauhdit edelle ja itse sain vain tulla kiltisti perässä.
Kun yksilöarvostelut loppuivat meidän suorituksen jälkeen, alkoi tuomari (Kimmo Mustonen) tiputtamaan ja sijoittamaan. Itse ajattelin sählänneeni huimasti koko kehän, eli ajattelin katsovani sijoitettavat kehän ulkopuolelta. Silti oltiin viiden parhaan joukossa, mikä riitti jo yllättymään positiivisesti. Kun blogissa ennenkin mainittu Sanni nappasi sijoituksen viisi borderterrierillä alkoi mulla päässä hyristä aika kummia ajatuksia. Pystystyisinkö mä muka todella uusimaan viime vuotisen? Loppujenlopuksi meitä oli jäljellä kaksi. Lotta villakoiralla ja minä. Mustonen teetti vielä yhdessä edestakaisin, kunnes sijoitusruusukkeet lyötiin käteen. Ja meille napsahti voitto! Vaikka kisaajia oli vähän, tästä tuli niin hieno fiilis ♥ Spudkin osoitti ex. kennelkoira taitojaan nostamalla koipea palkintopehmolelun päälle, mutta onneksi siinä oli suojamuovit :D

Liikettä isossa kehässä vastuksena nuorempien voittopari Pinja ja Roosa.

Päivän paras käytiinkin sitten isossa kehässä, toisin kuin viimevuonna. Fiilis oli hieno kun Spudkin sai päästellä oikein urakalla. Liikkeinä isossa kehässä teetettiin kolmio, joka sujui wichiherran kanssa oikein mainiosti. Ympärikin taidettiin vetää pariin otteeseen. Mistään ei kuitenkaan ilmaantunut vaihtokoiraa, eikä koiriakaan vaihdatettu. Ja reiluahan se oli, ettei vaihtoa tapahtunut. Roosan kanssa kun tuskin olisi muodostunut suurempia ongelmia. Sijoitus jänskätti aikalailla, koska jompikumpi uusisi viimevuotisen, joko minä tai Roosa. Nostalgiat ilmassa.

Ja voitto suotiin mulle ja Spudille! Pinja teki kuitenkin mielettömän hyvää työtä Roosan kanssa, siihenkin nähden kuinka vähän ehdin parivaljakkoa opastamaan. Kiitos vielä Nea kun suomensit siskollesi mun hätäiset ohjeet ja pidit huolen Roonkin vähäisestä turkista ♥ Päivä oli niin huippu! Ja tietysti superkiitokset Nan, että sain kisailla Spudilla!

Team ET-sähläilee parikilpailussa

JH-kehän jälkeen pompittiinkin sitten kakaroiden kanssa parikilpailuun, lähinä kokemusta hakemaan. E oli jälleen vähän avoimempi, vaikkakin hihnan kanssa oli ongelmia. Telma tössötti kuin ei olisi tajunnutkaan veikan läsnäoloa. Parhaamme me lapset kuitenkin yritettiin, vaikka ymmärrettävästikkään sijoitusta ei herunut. 

Mittelöstä lähdinkin sitten jatkamaan kiirreellä matkaa, koska olin lupautunut auttamaan Sannaa kennel North Wichin kasvattajaluokassa. Hihnan päähän päätyi näyttelypaikasta aikamoiset hepslaakit saanut Leo uros jolla riitti virtaa höösäämiseen joka suuntaan. Seisominen alkoi kuitenkin sujua, mutta liikkeet menivät armottomaksi vetämiseksi. Mutta silti olen ylpeä siitä, että koira esiintyi edes jotenkuten (: Kasvattajaluokasta ei herunut sijoituksia, mutta kokemuksena tämäkin opetti taas uutta!

Kiitoksia vielä kaikille osallisille huikeasta näyttelypäivästä, oli aivan mahtavaa ♥ Erityisonnittelut vielä Pinjalle JH 1/2:sta ja Junille vuoden silkkinuori palkinnosta! Kai mä kirjotin sen ainakin melkeen oikein?

Näkyillään jälleen ens vuonna terri-erin merkeissä, eihän tätä voi skipata!

missähän se yksi kuvahaaste oli?

Miira iski meille haasteen joskus kesäkuun loppupuolella kuvahaasteen, joka hoidetaan nyt tässä näyttely ja agipäivitysten välissä :D Varautukaa järkyttymään.
Haaste heitetään Annalle ja wichiteamille, Saanalle, Beffille ja Sunnylle ja vielä tajuttuani Johannalle ja huskyteamille! Ja toki jos joku tuntee armotonta halua päästä tiedostojen uumeniin seilaamaan, niin senkus teet perässä (:

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten

2. Toisinaan Roosa, Iines ja Telma ovat hyvin edustavia.

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme

© Lea N

© Linda H

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

© Veera J

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa

© Veera J

6. Haluaisin elää tämän hetken uudelleen

© Katriina M

Tallinnassa oli mahtavaa suklaakakkua, ei ihan koirajuttu, mutta kuka vaati (;
+ PHKP-leirit!

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

Ikävä! Saara, Aino, Anna, Leea, Saana, Veronika, Enni, Milla ja Juni + piskit ♥

Alessa (: © Veera J

8. Ei paljoa naurattanut

Telma päätti maistella..


9. Tämä on minusta kaunis kuva

10. Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä

TamSK iltakisat - Neljä askelta eteen, yksi taakse

Tossa pari viikkoa sitten käytiin Roosan kanssa TamSKin iltakisoissa tallilla kahden startin voimin. Molemmat radat olivat siis agilityratoja, tuomarina Johanna Nyberg.

A-radan rataantutustumisessa mietin lähinnä sitä, kummalta puolelta aloitan, eli takaaleikkaanko putken vai keksinkö jotain muuta, jotta linja olisi parempi keinulta renkaalle. Rengas aiheutti muutenkin huolta, koska tuota uudenlaista me ollaan tosi vähän tehty. Lisäksi pituus aiheutti päänvaivaa, ja yritin keskittyä siihen, että menisin tarpeeksi pitkälle. Vaan kuinkas kävikään.

Ennen radalle lähtöä Roosa sai taas hyvät kierrokset, kun leikitin sitä jälleen kokonaisella nakilla. Silti alkuradan meno oli vähän tahman oloista, osittain ehkä myös sen takia, että joudun suunnitelmieni takia jättämään R:n niin kauas. Mutta tuo keinu pistää ihmetyttämään. Roosa on kuitenkin aika ollut melkoisen varma keinusuorittaja. Ihan alkeisvaiheessa se taisi saada pienen, kerralla hoidetun vierastamisen keinua kohtaan, ja viime talvena keinu paukautti aika kovaa vastaan, liekö tämä sitten kummittelua siitä. Kuitenkin, Roosa otti takapakit, ja oma pakka meni siitä hetkellisesti sekasin. Homma saatiin kuitenkin kiellon jälkeen kootuksi, ja matka jatkui. Renkaalla Roo kyttäsi toista väliä, korjasi kuitenkin. Takaaleikkaus ei tuntunut paljoa edes hidastavan, eikä folkkitapaukselle tullut sitä "mitähäh?!"-vaihetta putken jälkeen mitä joillakin koirakoilla näki. Taisin kerrankin ilmoittaa oikeaan aikaan!
Kepit.. Kuinka me aina onnistutaan? No, ensinäkin yritys oli antaa Roolle tilaa, ja niin mielestäni annoinkin. Kierrokset vaan taisivat olla luppakorvien välissä niin korkealla ja vauhti päässyt tappijalan mielestä sopivasti kasvamaan, ettei tuollaisella piipityksellä mennä oikeaan väliin. Roosalla oli kuitenkin ollut viime valkussa aivan mahtavia yksittäisiä keppihakuja. Tietenkään sitä mitä tapahtuu treeneissä, ei voi olettaa tapahtuvan kisoissa. Mutta en mä nyt ihan metrien päässä seissytkään? Mutta hylky napsahti kolmen välin pujottelemisesta väärään suuntaan. Toisella yrittämällä vika väli jäi pujottelematta, ja taas uudestaan.
Loppurata olikin siedettävämpää menoa pituutta lukuunottamatta, koska mähän en mennyt läheskään niin pitkälle, kuin kaavailin. Jäin siihen ensimmäisen palan kohdille tökkimään. Lisäksi olen nyt videolta tihrustanut sitä, ottiko Roo puomin alastuloa, vaiko ei. Mutta tästä voi ilman muuta syyttää käskytystä. En sanonut mitään! Kai tossa vaiheessa tuli joku kumma "lölölöö"-fiilari, tiedä sitä. Oikeastaan mulla ei oo mitään hajua mitä tekisin noiden kontaktien kanssa. Taaskaan. Muutenkin hitaalle minikoiralle toimivia ratkaisuja vastaanotetaan kommenttilootaan. Kiitosta (:

B-radan rataantutustumisesta tulin jälleen onnellisena ernuna, meinaan pituuden jälkeisen hyppykuvion päätin vetää päällejuoksuna, mitä muilla ei ainakaan mineissä näkynyt, mutta hyvin se kyllä toimi, ainakin Roosalla. Suoran putken eteen persjättö tuntui yhtä riskiltä kuin se olikin, mutta en oikeen luottanut ajatukseen A:n takaaleikkauksestakaan, koska ajattelin siitä tulevan epätoivoista rämpimistä. Ja videoltahan sen näkee kuinka siinä kävi.

Alkurata meni paremmin kuin aiemmassa, olin vain liian kauan koiraa vastaan mikä hidasti. Keinu nyt oli edelleen epävarma, mikä jäi vähän kirvelemään takaraivoon. Keppien haku kuitenkin nappiin, samoin irtoominen sinne suoraan putkeen. Persjätönkin ehdin tekemään, joskin en ehtinyt rauhoittaa itseäni lainkaan vaan heiluin yhä renkaalle ohjatessa kuin mikäkin tuuliviiri. Niinpä Roosa hyppäsi kehikosta, ja kun vedin neidin renkaan ohi takaisin, yrityksenä pitää tulos vitosena, taikka yliaika sellaisena, alkoi pieni punainen rääkyä ihan kiitettävällä volyymilla. Siitä se sitten painelikin putkeen, josta hyl. Sen jälkeen jälleen renkaan kehikosta ja A:lle. Olisiko taas voinut luottaa koiraan ja sen radanlukutaitoon ja takaaleikata? Jaa-a, virheistä oppii. Olihan se vauhtikin aikamoinen kun suorasta putkesta tultiin, kun ensimmäiselläkin radalla Roosa kuitenkin itse korjasi keppivirheen. Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi ja selvittiin A:lle, ihan luvan kanssa.
Loppurata olikin jälleen siistiä, mutta jatkoin käsittämätöntä puominkontantivammailuani. Pituus nappiin, jesjes, ohjauskuviot nappiin, jesjesjes, ja loppusuora nappiin, jeees (:
Loppujenlopuksi siis suuhun jäi varsin hyvä maku ja tekemis-/menohalutkin oli koiralla hyvässä mallissa! Ne asiat mitä munattiin ekalla radalla, korjattiin tokalle, ja se missä onnistuttiin ekalla, munattiin tokalla.Voisko tota kutsua edistykseksi?