penneliininäytelmä Kaupinvinttikoiraradalla 15. toukokuuta.

 Wilma, Hippu ja Siru

Lähdettiin siis lähistöllä asuvien pentujen, Hippun (Karloon Abbeville), sijotustytön Wilman (Karloon Arlesly) ja Sirun (Karloon Ariana) kanssa Tamperrele pentuilemaan. Oma lähtöni tälle aamulle oli kovinkin ripeä, kun nousin sängystä Jukan soitellessa ovikelloa. Sitä se saa aikaan kun on kavereiden synttäreillä ja seuraavana aamuna pitäisi vielä herätä! Ja talossa oleili siis vain minä ja koirat, äiti ja Petri majailivat Tallinnassa pitkän viikonlopun. Ei siinä muu auttanut kun hylätä hamehaaveet ja nopsaan vähänkin järkevät näyttelyvaatteet päälle, joilla ei siis tulisi pakahtumaan yli 20:ssä plussa-asteessa.
Paikalle kerittiin kuitenkin tuntia aikaisemmin, ja Hipun ja Sirun porukat olivat jo paikalla. Paikalla tuli törmättyä moniin tuttuihinkin esim. Annaan joka tosiaan oli töissä ja Evieen, joka Soolon kanssa oli kehässä.
Kahdentoista jälkeen oli sitten meidän kehän vuoro, ja elohopea kipuili varmaan tähtitieteellisissä lukemissa.
Ensin menin siis kehään Hipun kanssa. Seisominen oli taas taitolaji, mutta liikeet meni tosi nätisti. Taisi olla hyötyä siitä, ettei kehässä ollut muita miehiä häiritsemässä.
Tuomarina Satu Stenroos.
"Erittäin hyvä tyyppinen. Aavistuksen pitkärunkoinen. Hyvä ilme. Hyväasentoiset korvat. Hyvä purenta. Erinomaisesti kulmautunut. Hyvä ylälinja. Hyvä luusto. Hyvä, karkea turkki. Liikkuu vapaasti, pitkällä askeleella."
KP PEK 7-9kk 1. PU1 ROP

Seuraavan vietiin kehään tytöt Wilma ja Siru. Anna suostu avuksi Sirun esittämisen kanssa. Esiintyipä neiti tapansa mukaan todella nätisti, vieraallakin!
"Kevyt luustoinen, hyvät mittasuhteet omaava pentu. Ilme saisi olla rotutyypillisempi. Pyöreät hieman isot silmät. Koko pää saisi olla vankempi. Hyvä purenta. Hieman pysty lapa. Riittävästi kulmautunut takaa. Hyvä selkä ja hännänkiinnitys. Hyvä, karkea turkki, liikkuu vapaasti."
PEK 7-9kk 1
.
Wilma esiintyi taas pirteästi helteestä huolimatta, ja käyttäytyi todella kauniisti pöydällä.  Neiti alkaa älytä jo homman nimen.
"Feminiininen pentu, hyvänmallinen kallo ja kuono-osa, silmät liian vaaleat, pilaavat ilmeen. Hyvä runko ikäisekseen. Riittävästi kulmautunut. Erinomainen luonne ja iloinen esiintyjä. Hyvä karkea turkki, liikkuu vapaasti."
PEK 7-9kk 2.

Tytöille ei siis jaettu KP:tä kummallekaan, Sirulla vaikutti kaljuksi vedetty turkki, valmistellaan neitiä junnuihin, ja Wilmalla nuo vaaleat silmät. Lisäksi Satu perusteli myös tyttöjen olevan vielä niin kesken.

Kuuma päivä huipentui isoon kehään, mitä odoteltiin tunnin verran. Hetken mielijohteesta tuli ilmoitettua tytötkin isoon kehään, meinaan parikilpailuun. Ihan läpällähän sinne piti siskokset viedä, kun ei ilmoittaminen edes mitään maksanut. Ensin katseltiin siis lapsi ja koira-kilpailu, jonka jälkeen neljäntenä parina vein Sirun ja Wilman kehään, tytöillä oli päivän kuumuudesta riippumatta vielä ihan kivasti virtaa, vaikka seisomisen sijasta olikin neideistä hyödyllisempää istua. Silti esiintyivät nätisti yhdessä, etenkin liikkeessä menemisestä olin erityisen ylpeä.
Omaksi yllätykseksi tulokseksi napsahti parikilpailun voitto! En todellakaan osannut odottaa. Lähinnä kun neljänneksi sijoitettiin omaa silmää miellyttänyt pari ja kolmanneksi ja toiseksi todella hienoja koiria, niin pisti naurattamaan. Jäljellä kun olimme me ja kaksi spanieliparia. Ja kun norfolkinterrierit 99 ja 100 kuulutettiin voittaneeksi alkoi vielä enemmän naurattaa. Muita sijoittuneita oli siis joku isompi vinttikoirarotu (ehkä toisina) ja sharpeit ja cairnterrierit, joiden järjestystä en muista :D
Palkintona kaksi oliskos ollut 3kg säkkiä royal canin mini junioria, royalin reppu ja koirien kokoinen pysti. Minulle tungettiin pysti ja reppu, upeiden koirien omistajat veivät säkit. Äitikään ei meinannut Viron päässä uskoa, että meille todella voitto rapsahti. Jotain palkintoposeerauksia varmaan joskus tiedossa, mutta niiden laadusta en mene heti sanomaan :'D

Hippuparalla alkoi olemaan kyllä jo puhti lopussa ryhmäkehässä, mutta sinne vielä mentiin. Miehellä taas takapuoli painoi ja homma meni istumiseksi. Liikkeet olivat kyllä taas Hippumaisen hienot ja lennokkaat, nyt kun sitä oikein katsoi niin jukolauti meidän miehellähän jalat menee komiasti siinä jolkotellessa :D Kuuma päivä niin ei sitä kovin showmielellä oltu, mutta turnauskestävyyttä ja viileämpiä kelejä odotellessa.

Niin ja hyvää kevättä kaikille, jos tuolla vielä alkaa lunta satamaan näiden helteiden jälkeen niin syön kyllä pääni!

 Liikettä parikilpailussa.C: Anna Sävilammi

random kuvapäivitys.

aika tekstipohjaista on tämä päivittely ollut, joten nyt vaan kameran sisältöä, joka eilen löysi tiensä koneelle. Ihan sattumanvarasilta päiviltä nämä, ihan sattumanvaraisia kuvia, mutta sentään tuoreempaa kun tuolla logossa. (Pitäisikin vaihtaa menoa vähän keväisemmäksi..)

 Wilma trimmin jälkeen.

Liedon kisojen palkintoposeeraus, vähän myöhästyi. Kuvassa siis tuuletellaan ensimäistä LUVA nollaa ja A-radan voittoa.

Ja Iineksen palkintoposeeraus Lohjan rotujärjestön järjestämästä nuortenkoirienkatselmuksesta. Palkinnot saatiin vanhempien JH-1 ja BIS JH-1 tulosten lisäksi parikilpailu 1. joka saavutettiin hienosti Emma siskon kanssa. Kuvasta puuttuu yksi taulu, joka mökillä vielä majailee.

Roosa kontrastin, alivalotuksen ja värien korostuksen uhrina.
Ennin sanoin: Goldennorfolkterrier.

PetExpon kisat ja aksatreeniä.

Lauantaina oli nuokin pippalot, kaksi starttia Roosan kanssa PetExpossa. Herätys taas kuudelta ja menoksi Helsinkiin. Oltiin jo hyvissä ajoin paikalla, ja saatiin häkille hyvin seinustalta paikka. Hetken tuli katseltua ratojen rakentelua, mutta sitten lähin verkkaamaan koiraan. Yllättävän rauhallisesti käyttäytyi suuressa Helsingissä, oikeastaan pelottavan rauhassa, kun jutun juoni selvisi. Siinä vielä ennen rataantutustumista  leikitin Roosaa häntäsialla, ihan vain testiksi ja ekan heiton jälkeen innostui. Eipä Roosa paljoa revi, enemmän sitä heittelyä.
Molemmilla radoilla tuomarina oli Anne Savioja. A-radan ihanneaika oli 50s ja etenemisnopeus 3,1m/s.
Radalla Roosan vauhti oli ihan kiva, ei suurempia hälinöitä. Ei myöskään paljoa kiinnostunut ympäristöstä, mutta porukkaa olikin aamusta vähemmän. Kuitenkin napattiin 5vp kepeiltä, ja siihen säätöön meni sitten aikaa. Roosa kun on aina niin pihalla olevan oloinen kun tulee pussista, ja nyt pussista kepeille niin, ei aina onnistu :D Treeniä treeniä. (ajattelin pystytellä kaksi keppiä tonne pihalle ja ottaa ihan 2by2, tehään tosta puuhasta hauskaa). Siinä kepeillä säätäessä taisi napsahtaa myös oliaikaa, 3.48s. Lopullinen tulos siis 8.48 ja 9. sija.
B-radalla meno oli aikalailla samanlaista, vauhtia ehkä vähäsen enemmän. Silti se ei näy tuossa etenemisvauhdissa 2,84m/s. Taas nimittäin otettiin 5vp kepeiltä, kiitos oma rintamasuunta. Keppien jälkeen näkyvissä oli muuri, ja tietenkin oma rintamasuunta näytti sinne, eikä ensimmäiseen keppiväliin. Ja muurille juostiin niin että kolisi. Kesti siinä ittelläkin hetki ehkä tajuta minne Roosa pinko, ja sitten kun puoliväli (tai yli puoliväli) oli kepeistä Roosalla takana, tuli huutelusta takasin. Sitten kepit menikin mallikkaasti. Yllätti kyllä tommonen "irtoominen". Ja yhden putken jälkeen otettiin häiriöö rupattelevasta ihmismassasta. Huutelin itse jossain kauempana, pituuden takana, ja Roosa nappasi putkensuulta äänen kauempaa. Vähän aikaa kuunteli sinne ennen kun tajusi.Tulos 10.73 sijoitus 8.

Ja eilen oltiin taas treenailemassa. Iines pääsi treenejä katselemaan, mutta Roosan kanssa töihin. Ajattelin vetää loppuun ehkä pari pikkuhyppyä Iineksen kanssa, ehkä yksittäistä putkea, mutta ei sittenkään aika riittänyt.
Ja Roosa oli lelupalkalla! Eihän se kiinnostus koko treenejä kestänyt, mutta sen minkä kesti niin wau, koska ennen ei ole lelu edes kiinnostanut. Nyt sai kierroksia alle ennen rataa, ja ekat radat menikin tosi hienolla vauhdilla. Samalla vaan tuli tämä keppiongelma. Väärästä välistä sisään. Nykyään pitää varmaan viedä pitemmälle tai jotain. Ja treeniä treeniä. Kontaktit oli jees.
Mutta vauhti oli nappiin, ainakin ekalla kerralla :D Jouduin juokseen oikeen kunnolla, ja valssaan putken päässä, etten jättänyt mursua taakse. Ylpeä! Itte tässä pitää lähtee lenkille.

Nokka maahan ja sorkan perään!

Torstaina käytiin vetämässä jäljet kurssiporukan kanssa, ja tänään vihdoista viimein kokeilemaan mitä Roosa touhusta tykkää. Katsottiin siinä ensin toisen koiran, lapukka uroksen, joka oli kisamalliin tehty, kaksi makausta ja siis semmoinen U-mallinen. Sillä treenailtiin silloin laskemistakin ja suunnan ottoa tarkemmin. Roosalla jälki oli n. 200m. 100m., makuu ja kulma + 100m. ja kaato. Äiti oli liinan päässä ja Sanna, kuka meidän pikkuporukan ohjaaja oli käveli toisena ja neuvoi. Itse olin seurailin sitten kauempana, ja muut vielä munkin jälkeen keräämässä kreppejä.
Alkuunhan Roosa pelkäsi hirmuisesti verenhajua. Laittoi maahan lähdössä, mutta jo ennen makuuta häntä nousi ylös ja pelko alkoi pikkuhiljaa mennä menojaan. Vaikka jäljen loppuun asti oli vähän varuillaan, sorkka tosin auttoi tilannetta, mitä mahtavin palkka oli siinä neidille (:
Muuten työskenteli jäljellä todella tarkasti, ja meni sitä kuin juna raidetta. Takaapäin kuuluvasta keskustelusta otti häiriötä, kun jäi kuuntelemaan. Tukeahan sieltä haettiin. Yksi leveähkö oja oli kanssa vähän kinkkinen, kun ei siitä nyt heti ensimmäisenä tahdottu mennä. Kerran myös oltiin kiertämässä kaatuneen puun toiselta puolelta, mutta Roosa korjasi itse, kun ei lähdetty seuraamaan.
Nyt itsellä nousi kyllä innostus tätä lajia kohtaan, nyt jostain jotain riistajuttua jäljen loppuun ja verta, ja vielä maat pitäisi jostain saada. Sannakin meille sanoi ihan tuomarina, että muutamat treenit ja kokeeseen. Saas nähdä jos sitä tällä kaudella vielä saisi aikaiseksi (: